MOON HURRA

KRJ-I Jälkeläisluokka C

Virallinen nimi Moon Hurra Kutsumanimi Hurra
Syntymäaika 28.01.2014 (18v) Rotu suomenhevonen
Sukupuoli ori Säkäkorkeus 154cm
Kasvattaja Moondance Omistaja Uppe VRL-11253
Koulutustasot KO vaB RE 80cm VH-numero VH14-018-1102

SAAVUTUKSET

Palkittu 15.04.2015 Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuudessa palkinnolla KRJ-I
Pisteet: 6 + 40 + 25 + 20 + 15 = 106p.

Palkittu 18.10.2016 VSR:n Jalostusarvostelussa arvonimellä Jälkeläisluokka C




"Hurra on luonteeltaan rempseä oripoika, joka on ratsastaessa oikein miellyttävä, mutta maasta käsin turhan energinen omaan makuuni. Hoitaessa se säheltää yleensä omiansa ja keskittyy enemmän tammoihin, kuin hoitajaansa. Jos Hurran hoitaa rauhallisessa paikassa omassa yksinäisyydessään, niin silloin se ehkä malttaa paremmin. Ratsastaessa ori on nöyrä ja rauhallinen. Toki siitä löytyy tarvittaessa energiaa ja vauhtia, mutta se malttaa mielensä paremmin kuin hoitaessa." Kasvattajan myyntipuhe on kyllä todella totuudenmukainen kuvaus tästä hevosesta. Alkuun kuitenkin ajattelin, että pieni rempseys on vain positiivista, energiaa pitää tarvittaessa ollakin ja että kyllä minä pärjään. Pessimistisyys olisi ollut tässä kohtaa ihan hyvä asenne, sillä jouduin pettymään pahemaan kerran hevosen hankittuani. Hurra todella on energinen ja suunnattoman häslä. Ja voi miten se rakastaakaan tammoja, oikea naistenmies!

Hurra on sopivasti kahjo ja yleisesti ottaen ratsuna oikein simppeli. Harmi vain, että suurin osa puuhastelusta tapahtuu kuitenkin maastakäsin, mikä ei olekaan sitten ihan niin peruskauraa. Hurralla ei ole tarvetta rutiineille eikä varsinkaan joutenololle. Se on ja hyörii pienessä maailmassaan ympyrää yrittäen varmaan itsekin löytää jotain tolkkua päiviinsä.

Käytetyimpiä lempinimiä Hurralle on ehdottomasti Huithappeli, Hurrendaaleni, Huputiti ja Hurukyytiponi. Jotenkin sitä ei vain pysty kutsumaan aina sillä samalla tylsällä, sillä Hurra ei itsekään ole mikään seinäruusu. Lempihetkiäni Hurran kanssa on ne sellaiset iltapäivät, jolloin talli on tyhjillään ja vain minä ja Hurra touhuamme käytävällä. Se jopa seisoo ihan neljällä jalalla kun sille siihen tarpeeksi aikaa ja tilaa antaa. Muut hevoset, kissat, koirat, ihmiset ja jopa ikkunasta siivilöityvä auringonsäde saa Hurran ajoittain älyttömäksi ja silloin sitä on suorastaan mahdoton hoitaa kunnolla. Käytöskoulua me Hurran kanssa käydään joka päivä, mutta reippaus on aina osa Hurraa, halusin tai en.

Ratsastaessa Hurra on uskokaa tai älkää ihan kiva. Sillä on hyvä työmoraali ja se tykkää tehdä kaikenlaisia harjoituksia, niin sileällä kuin esteilläkin. Etenkin sileällä Hurra on osaava ja sen kanssa on suht helppoa tehdä liikkeet puhtaasti. Välillä meillä on hösähösäpäiviä, jolloin on aivan turha haaveilla mistään rakentavasta treenistä. Silloin Hurra on kuin mikäkin ravuritaustainen puskamopo, joka juoksee eteenpäin ja kääntyy lapa edellä soikealle voltille väkipakolla. Ne ovat hirveitä päiviä ne.

Hurra ei omista mitään huonoja talli- tai ratsastustapoja ja sillä voi ratsastaa ihan kaikentasoiset, kunhan löytyy sisua. Hurra ei hämmenny selkään kiiveästä tuntemattomasta ratsastajasta ja on kyllä siinä suhteessa todella herrasmies. Maastoon en kuitenkaan uskalla päästää ketään Hurran kanssa, sillä meillä on vielä vähän työnalla tuo luonnossa etenemisen rytmi. Hurra tuntuu hajoavan pieniksi palasiksi heti kun päästään kentän aitojen ulkopuolelle ja ottaa laajoista maisemista kaiken irti. Minua Hurran kaahottelut eivät pelota, sillä sen liikkeet on hyvin tasaiset. Jarru vain ei toimi maastossa, joten aikamoista kyytiä ollaan kotiinkin päin orin kanssa pari kertaa tultu. Edes kovempi kuolain ei ole toistaiseksi auttanut menopeliäni, mutta uskon meidän vielä joskus maastoilevan suht rennoin mielin.


SUKUTAULU

I   Suvannon Hurma
KRJ-II YLA2 SLA-II

II   Sammalharjun Tenho
SLA-I
III   Resiina
IIE   Vinerva
IE   Sangen Haituva IEI   Kiiluvan Miko
IEE   Neriko

E   Moon Surusilmä
KRJ-I

EI   Samoilija
KTK-III KRJ-II YLA1 SLA-I*
EII   Saamaton
EIE   Kuun Liljankukka
EE   Kaisan Leimutar EEI   Johtokuva
EEE   Kaisan Lootus

JÄLKELÄISET

s. 12.11.2014 t. Villahaan Vilma e. Villahaan Väreliina
s. 05.12.2014 o. Villahaan Hurja e. Villahaan Taiatar
s. 06.03.2015 t. Villahaan Hileliinae. Villahaan HiljaKRJ-II


KILPAILUMENESTYS

48 KRJ-sijoitusta

21.11.2014 KRJ vaativa B3/60
19.11.2014 KRJ vaativa B5/60
17.11.2014 KRJ vaativa B3/60
17.11.2014 KRJ vaativa B5/60
12.11.2014 KRJ vaativa B4/40
07.11.2014 KRJ vaativa B3/40
07.11.2014 KRJ vaativa B2/40
06.11.2014 KRJ vaativa B1/40
05.11.2014 KRJ vaativa B6/40
17.11.2014 KRJ vaativa B2/30
16.11.2014 KRJ vaativa B1/30
14.11.2014 KRJ vaativa B2/30
02.11.2014 KRJ vaativa B1/30
29.10.2014 KRJ vaativa B2/30
21.11.2014 KRJ vaativa B7/50
01.11.2014 KRJ vaativa B5/30
21.11.2014 KRJ vaativa B3/40
07.11.2014 KRJ vaativa B4/40
18.10.2014 KRJ helppo A4/40
06.10.2014 KRJ vaativa B3/50
07.10.2014 KRJ vaativa B2/30
04.10.2014 KRJ vaativa B4/30
15.10.2014 KRJ vaativa B2/30
14.10.2014 KRJ vaativa B1/30
20.10.2014 KRJ helppo A3/30
17.10.2014 KRJ helppo A4/30
05.10.2014 KRJ helppo A3/30
26.10.2014 KRJ vaativa B4/30
24.10.2014 KRJ vaativa B5/30
20.10.2014 KRJ vaativa B5/30
19.10.2014 KRJ vaativa B3/30
19.10.2014 KRJ vaativa B1/30
12.09.2014 KRJ vaativa B2/50
24.09.2014 KRJ vaativa B3/40
13.09.2014 KRJ vaativa B3/40
11.09.2014 KRJ vaativa B2/40
10.09.2014 KRJ vaativa B2/40
08.09.2014 KRJ vaativa B1/40
01.10.2014 KRJ vaativa B4/30
01.10.2014 KRJ vaativa B3/30
31.09.2014 KRJ vaativa B2/30
07.09.2014 KRJ vaativa B6/100
06.09.2014 KRJ vaativa B1/100
05.09.2014 KRJ vaativa B6/40
26.08.2014 KRJ vaativa B4/40
24.08.2014 KRJ helppo A4/30
18.08.2014 KRJ vaativa B1/40
17.08.2014 KRJ vaativa B6/40






PÄIVÄKIRJA

25.08.2015 Ja taas tultiin höyryveturina kotiin..

Voi Hurra minkä teki taasen. Maastoretket ovat alkaneet orin kanssa sujua viime aikoina, eikä Hurraa ole tarvinut kiskoa suusta radikaalisti. Tänään koettiin kyllä taas ärsytyshetkiä kun muuten niin leppoisasti sujunut lenkki päättyi siihen, että Hurra muisti laukan olevan paljon kivempi etenemisvauhti kuin tylsä käynti. Ensin se kiihdytti raviin ja siitä lopulta laukalle. Se on näköjään jo oppinut missä kohti ollaan melkein kotona ja siinäpä sitä sitten köröteltiin laukassa kotipihaan saakka. Sain hevosen hiljentämään raviin vasta ihan tallin pihassa ja pysähtymiseen vaadittiin tallin seinää. Ärsytti, suututti ja inhotti. En keksinyt mitään käypää selitystä Hurralle, joka muuten on mennyt niin rauhallisesti ja nyt sitten keksi taas tuollaisen tempun. Hurralla oli sen verran energiaa vielä kotipihassakin, että päädyin juoksuttamaan sitä kentälle vielä maastolenkin jälkeen. Toivon mukaan se ei ole enää huomenna samanlainen kaheli, kun on tänään joutunut (tai päässyt) juoksemaan niin rutkasti.

13.08.2015 Upeeta Hurra!

Hevosen omistaminen tuntui tänään kivoimmalta asialta ikinä. Hurran sai nopsasti hoidettua kuntoon pesarissa, jossa se on alkanut oppia seisomaan jopa ihan nätisti välillä. Jätin jalustimet talliin ja kiipesin kentällä tuolin päältä kyytiin. Olin suunnitellut keskittyväni tänään omaan istuntaani ja ravityöskentelyyn. Olin varautunut siihen, että alla on vapaapäivän jäljiltä hirviöhumma, mutta toisinpa kävi. Hurraa suorastaan laiskotti tänään ja sille tuntui olevan suuri taakka nostella koipiaan. Kulmia yritettiin oikoa ja uralta pois kääntyminen oli alkuun Hurran mielestä turhaa. Onneksi ponski innostui ravityöskentelystä hurjasti ja liikkui tosi vetreästi niin uralla kuin ympyröilläkin. Keskihalkaisijaa apuna käyttäen tein siirtymiä ja ratsastin harjoitusravissa paljon erilaisia pikkutehtäviä. Laukkaa Hurra alkoi verryttyään odottaa ja ennakoida, mutta ei laukassakaan jaksanut erityisen paljon hyökkäillä menemään. Kyllä sai olla hevosestaan ylpeä loppuraveissa, jolloin Hurra kieppui nätisti ohjan ja pohkeen välissä, kuunteli tarkasti ja liikkui todella rentona. Ratsastuksen jälkeen Hurra vähän laski fiilistä kun karkasi minulta tallin pihassa, mutta enpä siitäkään kovin pitkään vihainen osannut olla. Opinpahan, ettei possuilevaan orihevoiseen kannata luottaa niin paljon, että yrittää taluttaa hevosen pelkästä riimusta tarhaan herkullisten ruohotupsujen ohi.

05.05.2015 Leppoisaa taiturointia pellolla

Viihdytin tänään itseäni ja Hurraa pienellä peltohetkisellä. Liian monta päivää peräkkäin olen ollut niin kiireinen, että olen vain juossut tallille ja ratsastanut pääty-ympyröitä monotonisesti. Tänään lupasin jo matkalla, että olen täysin Hurran ja keskityn siihen mitä teen. Ja voi juku miten se päätös kannattikaan, sillä Hurrakin oli älyttömän rauhallinen ja rento niin tallissa kuin ratsailtakin. Pellolla se ei alkanut pyöriä kuin mikäkin väkkyrä vaan jaksoi odottaa apuja. Tein alkuun hyvin pientä ympyrää käynnissä ja ravissa, minkä jälkeen uskalsin vähän laajentaa ympyrää ja laukata. Kyllä oman hevosen kanssa pitäisi osata olla aina onnellinen. Meinasin aivan liikuttua kun palasin talliin vierelläni hevonen, joka suorastaan pursusi rakkautta. -Kiitos, se tuntui katseellaan viestittävän. -Kiitos että piristit minua, se tuntui sanovan. Pellolla pitäisi kyllä käydä enemmän, sillä siellä jos missä aika pysähtyy ja tärkeintä on juuri se lipuva hetki.

05.11.2014 Kammottavat kavaletit

Vaikka Hurra on aika rentomielinen, se ei halua asioiden muuttuvan. Kaverini Piia harjoitteli juuri ennen meidän vuoroa kavaletteja kentällä (Piian lämpönen on muuten upea), joten pyysin häntä jättämään kavaletit kentälle. Hurran pieneen mieleen ei selkeästikään mahtunut ajatelmaa siitä, että vaikka aina humputellaankin sileällä ja maastokin passaa, niin silti voidaan välillä myös loikkia korotettujen puomienkin yli. Ei ei ei, Hurra ei todellakaan ollut mielissään kavaleteista, jotka olivat inhottavasti kokoajan tiellä ja joita oli pakko väistellä järkyttävillä harppauksilla. Mainitakoon alkuun, että minä tulin kuperkeikalla selästä alas tänään. Mainittakoon myös, että pääsimme kavaletti-tehtävän puhtaasti läpi vain kerran. Kerran. Pettymys. Hurraa oli hankala ratsastaa kun se livisti aina kavaleteille lähestyessä johonkin. Keksipä se myös kesken kavalettisarjan lähteä laukkaamaan pohkeenväistöllä. Sitä se ei osaa sileällä, mutta hätätila on näköjään aina hätätila. Tämä meidän hirvitysratsastus kesti varmaankin kokonaisuudessaan melkein puolitoista tuntia sisältäen liian monta hengähdyshetkeä. Kavaletit eivät ole Hurran lempiasioiden listalla, sen se teki tänään kyllä harvinaisen selväksi. Pah!

19.09.2014 Hyvä koulutreeni vaikka vähän satoikin

Todistettiin tänään Hurran kanssa, että ollaan aika sitkeitä sissejä eikä sokerista ollenkaan! Maneesi oli nimittäin tänään koko päivän varattuna korjaustöiden vuoksi, joten me saimme nauttia raikkaasta ulkoilmasta kentällä. Koko päivän sateli vettä tiuhaan ja juuri kun nousin hummani selkään alkoi aivan järjetön sade. Käynnit ja ravit ratsastin siis alkuun itkun ja naurun sekaisesti sadesäässä, mutta onneksi itse treeniosuus alkoi suht neutraalissa säässä. Hurra ei piitannut sateesta ja oli hyvä ratsastaa. Keskityin ratsastuksessa temponmuutoksiin: ratsastin esimerkiksi laukassa keskihalkaisijan ja käänsin aina päädystä joka kierroksella eri suuntaan. Pitkät sivut tein ravissa lyhennyksiä ja pidennyksiä. Laukkaa en kauheasti työstänyt, se on ollut meillä aina vaikein asia ja jätin sen nyt ensi kertaan. Hurra oli kyllä asiallinen tänään ja ihan kivan reipaskin. Temponlisäykset alkoivat aika nopsaa sujua tosi hyvin, vaikka alkuun Hurra vähän mietiskelikin että viitsiikö sitä nyt tämmöiseen alkaa. Perus-Hurramaiseen tapaansa hevonen nöyrtyi loppua kohden ja antautui täysin avuille.



VIRTUAALIHEVONEN / KUVAT © KASVATTAJA