19.1.2009 varusteisiin totuttelua
Tänään Laten kanssa opeteltiin jo vähän tulevaa valjakkohevosen jaratsun uraa sovittamalla sille varusteita. Hirveästi en viitsinyt Latea heti aluksi kiusatavaan näytin sille vain sen tulevaisuuden tärkeimmätvermeet eli valjaat. Olin laittanutvaljaat ulos harjauspuomin päälle. Late ei ollut niistä moksiskaan vaan nuuski niitä uteliaana. Kun sitten meinasin laittaa ne orin selkään niin siitä alkoi pieni taistelu. Late ei oikein ymmärtänytettä tuommoiset painavat remmit pitäisi laittaa kutittamaan sen selkään. Itse pysyttelin rauhallisena sillä Laten silmistä huomasi pienen pelon pilkahduksen. Kun ori siitä rauhoittui niin annoin sen nuuskia vielä käsivarrellani olevia valjaita. Menin Laten vierelle valjaat kädessä, Laten tuijottaessa minua kokoajan hieman epäluuloisena. Varovaisesti laitoin ensin vyön paikoilleen ja kiinitin sen vielä melko löysälle. Huvittuneenakin katsoin Laten ilmettä, se oli todella sen oloinen ettei tajuaisi tämmöistä touhua ollenkaan. Kävelytin stä tallin pihalla pari kertaa edestakaisin, parit sivuloikat tottakai piti Laten ottaa jos kiusalliset remmit kuitenkin lähtisivät selästä. Siitä taas rauhoituttuaan vein sen takaisin harjauspuomille, otin vyön pois ja silittelin Latea elästä. Se oli selvästi helpottunut saadessaan selkänsä taas vapaaksi mutta ei kuitenkaan ollut enään hetkeen ollut niin kauhuissaan kuin alussa.

16.1.2009 lenkkeilyä metsäteillä
Aamusta saakka oli ollut todella kaunis talvinen sää, joten päätin lähteä nuoren Laten kanssa metsään kävelylle. Pakkasta oli juuri sopivasti muutaman asteen verran, lunta pari senttiä eikä tuulta ollenkaan joten varmasti myös Late viihtyisi välillä muuallakin kuin tarhassa. Hain orin tarhasta harjauspuomille, putsasin suurimmat liat sen karvasta, puin suitset päähän ja lähdin siitä sitten kohti tuttuja metsäpolkuja. Late seurasi suhteellisen rauhallisena perässä, välillä toki ihmetteli metsässä liikkuvia eläimiä ja katseli "pelottavia" lumen peitossa olevia kiviä ja pusikoita. Kertaakaan Late ei yrittänyt lähteä käsistävaan kulki vieressäni kokoajan. Juttelin sille jatkuvasti sitä sun tätä ja nauttiin samalla tästä kauniista päivästä. Tallillakin oli kaikki hommat tehtynä joten oli ihana tunne lähteä kävelylle, vieläpä ihanan, nuoren ja komean hevosen kanssa. Late oli alunperinkin jo tehnyt vaikutuksen, huolimatta sen arasta luonteesta. Tiedän miltei 100% varmuudella että oikealla käsittelyllä ja koulutuksella Latesta tulee vielä vaikka mitä. Päästyämme tutulle käännöspaikalle lähdimme takaisin tallia kohti. Late käveli edelleen vierelläni ja oli unohtanut ympärillä vilisevät linnut ja möröt. Nuori ori käveli rauhallisesti ja rennosti eikä yrittänyt nykiä narusta tai tehdä muutakaan millä haittaisi matkan kulkua. Päästessämme tallille takaisin päästin Laten takaisin tarhaan kavereidensa seuraan. Häntä tötteröllä Late siinä hetken juoksenteli, ilmeisesti silkasta ilostaan ja pysähtyi sitten äkkiä tuijottamaan minua. Latesta on hyvällä vauhdilla tulossa oikea kultakimpale, ja kyllähän se semmoinen jo onkin.