|
Etusivu >> talli >> toiminta >> yhteys SBL Ruffian's Memory   Kuvat © Terry Ekdahl, LUVALLA! Virallinen nimi: SBL Ruffian's Memory Kutsumanimi: Remi Rotu: arabialainen täysiverinen Sukupuoli: tamma Syntynyt/Ikääntyminen/Ikä: 1.05.2007 /VARL Säkäkorkeus: 168cm Rekisterinumero: VH- Väri ja Merkit: ruunikko Painotus: werstern Koulutustaso: Werstern: Vaativa Trail , Ko Helppo A , RE: 80 cm , IRTO: 85 cm Voittosumma: - Kasvattaja: Anki Omistaja: Ziur Asuintalli: Soojendav Luonnekuvaus Yleisesti Remi on erittäin vekkulimainen. Se antaa hoitaa itsensä hyvin, vaikka keksiikin kaikenlaisia konnankoukkuja. Ratsastaessa Remi on hankala, mutta oikea haka lännenratsastuksessa. Tamma ei meinaa tulla toimeen toisten hevosten kanssa. Hoitaessa Remi on erittäin vekkulimainen. Se rakastaa pieniä jekkuja ja on niissä jo aika hyvä. Jekuista voimme antaa esimerkkinä perskaluston näykkimiset jalkoja nostellessa. Remi antaa harjata hienosti eikä pelkää siinä mitään. Vaikka kovin hentoa sen harjauksen on oltava. Vauva näet aristaa kovaa, painettua harjausta. Eikä se olekaan mikään ihme, sehän on vasta niin pieni. Vaikka se antaakin harjata hienosti sen ikäiseksi varsaksi, se ei erityisemmin pidä pään puhdistuksesta. On omattama varmat liikkeet, jotta saa Remin antamaan harjata pääkoppa. Kavioiden puhdistus luontuu tuon ikäisenä erittäin hyvin. Remi kilttinä pullana nostaa jalat ensipyynnöstä. Tammalle ei olla vielä kokeiltu kaviokoukkua, mutta kavioharjalla kun vähän harjaa sädettä vältellen, se riittää mainiosti. Remin vieminen pesupaikalle on erittäin helppoa, sillä se oikein haluaa sinne. Tammavarsa rakastaa vettä, eikä sille ole kovin suuri ongelma, vaikka se saisikin kylmän suihkun. Taluttaessa koittaa mennä ravi jatkuvasti ja puskee vähän päälle. Rauhalliset otteet ovat tammaa taluttaessa enemmän kuin hyväksi. Kun taas satulointi ei siis ei millään meinaa luonnistua. Rempsukkaisella on tapana luikerrella satulan alta ja kuopia. Suitsiminenkaan ei mene yleensä kovin helpolla. Remi on hankala ratsastaa. Sen selkään päästetään vain harva ja valittu, sillä yleinsä ihmiset lentävät sieltä alas melko nopeasti. Remi on herkkä pohkeille ja muille avuille. Sehän on painotettu werstern-ratsu, joten se käyttäytyy sen mukaisesti. Liian isot pohkeet ovat sille hurjan pakonelin merkki. Jos haluat kokeilla Remin kanssa lännenratsastusta, kysy Ankilta lisätietoa asiasta. Ankilla on käytettävissään lännenratsastuskurssin käynyt valmentaja, joten voin kysäistä asioita. Remi rakastaa myös esteitä. Se hyppii niitä aina vain, kun on mahdollista. Myös aidat käyvät esteiksi, joten estekentillä kannattaa tarkkailla, ettei Remi vain vahingossa loikkaa kentän aidan ylitse. Siinä sitä sitten taas nähdään, kuinka tärkeä on, että Remillä on hyvä, werstern-ratsastusta osaava ratsastaja selässään. Nimittäin kun Remi villiintyy, sen saa aisoihin vain lännenratsastustyylillä. Eli outo rauhoittava mörskähdys "Whoa". Remillä ei käytetä raippaa, sillä silloin se aloittaa pienen pukkilaukan. Kisoissa Remi pelkää vähän, sillä siellä on niin paljon vieraita ihmisiä ja hevosia. Kisoihin Remille laitetaan punainen nauha häntään, sillä se saattaa potkia hevosia. Tämä vain englantilaisissa ratsastuskisoissa. Wersternpuolella Remi on kotonaan. Kun kentällä saattaa näkyä vain pari puomia, se älyää, että nyt ollaan sen lempikisoissa ! Näyttelyissä tämä tamma on haka. Se on niin muotovalio, ettei kauniimpaa olla nähty. Se kaartaa kaulansa kauniiseen kaareen, asettuu itsestään näyttely asentoon ja nostaa häntänsä ylös. Sitä voi vain ihmetellä, miten se älyää kaiken tuon. Laitumella & muiden hevosten seurassa: " Ja minähän en tähän laukkaan ota osaa ! ". Remi ei tule toimeen toisten hevosten kanssa. Se kiistelee pienimmästäkin ruohotuposta. Mutta se kyllä alistuu. Tamma kyllä alkaa pitämään sen sille niin rakkaan ruohotupsun menettämisestä mykkäkoulua toisia hevosia kohtaan. Vaikka Remi alistuu helposti, se on silti uljas tahdollinen hevonen. Monet hevoset kunnioittavatkin Remiä jotenkin sanattomalla sopimuksella. Sen ei usein tarvitse käyttää väkivaltaa, puremalla tai potkimalla, se vain astelee ja muut väistävät. Usein onkin upea näky kun Remi juoksee ympäri tarhaa, muiden hevosten katselessa aidan toiselta puolelta. Remiä ei onneksi tarvitse jahdata ulos laitumelta. Muuta mainittavaa: Meillä on tapana hieroa Remin selkää ja kaulaa liikunnan jälkeen, palautumista edesauttaakseni. Kovan rasituksen jälkeen tamma tulee kuivata hiestä ja sen jalat täytyy kylmätä, toki tilanteesta riippuen. Raajojen venytys on myöskin usein tarpeellinen, hyötyä siitä olisi erityisesti ennen, ja jälkeeen liikuntasuorituksen.
| |||||||||||||||||