>>Lauma ja asema
Djala, ei asemaa
>>Lahko
Suhtautuu varauksella
>>ULKONÄKÖ
[1]
Tyko on selkeä rotunsa edustaja, jonka ainoa virhe on hänen karvapeitteensä. Hän on nimittäin pina, eli ns. puolipitkäkarvainen collie. Hänen karvapeitteensä on melko lyhyt, mutta pidempi karvoitus rinnassa ja takaruumiissa erottaa hänet kirkkaasti puhtaan lyhytkarvaisista collieista. Turkin kunto on kuitenkin hyvä. Karva on kiiltävää ja käteen karhean tuntuista.
Turkki on kolmivärinen. Pohjaväri on valkoinen, ja sitä näkyy hieman kasvoissa, kaulassa, vatsassa ja takaraajoissa, sekä hännänpäässä. Sen päällä on musta kerros, joka kattaa otsan ja selän. Lisäksi on hunajanoranssia sävyä kasvoissa ja takaraajoissa, sekä hippusellinen eturaajoissa. Oranssia on myös raitana hännässä.
Rakenteeltaan Tyko on selkeä collie. Hänen kuononselkänsä kaartuu aavistuksen verran alaspäin kirsua kohti laskeuduttaessa. Kirsu itse on musta. Mantelinmuotoiset, syvällä kallossa olevat silmät ovat kullanruskeat, yleisilmeeltään lempeän surumieliset. Korvat ovat taittuneet noin puolivälistään alaspäin. Kehon lihaksisto on selkeästi painottunut eteen. Ryhti on ylväs. Tyko kantaa kapeaa, piiskamaista häntäänsä useimmiten alhaalla, eikä se juuri koskaan nouse selkälinjan yläpuolelle. Herra pitää yhä kaulassaan ruskeaa nahkakaulapantaansa muistona ajastaan ihmisten lemmikkinä. Sen lisäksi hänellä on häntään kiedottu korpinmusta silkkinauha. Silkkinauha kiiltää auringonvalossa sinertävänä.
(21)
”Koskaan ei ole aikaa tehdä asioita kunnolla, mutta aina on aikaa tehdä ne toiseen kertaan.”
>>LUONNE
Tyko on todellinen ikiliikkuja, jolta ei tunnu koskaan loppuvan virta kesken. Hän on uskomattoman toimelias ja aikaansaava tapaus, jolla on energiaa vaikka muille jaettavaksi asti. Yletön energisyys näkyy valitettavasti myös siinä, että sitä on kulutettava jatkuvasti, muuten koira hermostuu. Collie tekee aina jotain pientä liikettä, hyppii paikoillaan tai siirtelee painoa jalalta toiselle. Jatkuva liikkuminen antaa uroksesta ulospäin varsin levottoman kuvan.
Herra on temperamentiltaan malttamaton ja pinnaltaan lyhyt, joten hän joutuu usein ongelmiin kyseisten piirteiden tähden. Rotukoira pitää nopeatempoisesta toiminnasta, ja turha harkitseminen saa hänet tylsistymään lähes kuoliaaksi. Vikkeläliikkeinen uros haluaa hoitaa asiat aina mahdollisimman nopeasti pois alta, ja pitääkin usein kiirettä asioiden kanssa. Se tosin saa hänet stressaantumaan pahasti, ja stressi on sellainen olotila, jota pantakaula ei siedä lainkaan. Stressi tuntuu Tykossa fyysisinä merkkeinä: koira menettää kykynsä nukahtaa ja hänen pinnansa on entistäkin lyhyempi. Hän myös tuntee olonsa huonoksi ja heikoksi sekä itsensä kykenemättömäksi tekemään päätöksiä mistään. Aina tasaisin väliajoin koira romahtaa stressin takia täysin, eikä kykene hetkeen tekemään muuta kuin itkemään maassa ja valittamaan maailman kovuutta ja omaa tylyä kohtaloaan. Aina hermoromahduksen iskettyä ja siitä toivuttuaan uros on tosin mitä aurinkoisin ja rennoin otus, joka jaksaa rasittavaa elämänrytmiään jälleen tovin verran.
Kiireellisyys saa Tykon sietämään muiden hitautta varsin vähän. Hän ei kestä kuunnella jahkailua ja harkintaa kovin kauaa, vaan tokaisee varsin nopeasti jotain rumaa ja hävytöntä keskeyttääkseen turhan ajan hukkaamisen. Jankuttaminen ja nalkuttaminen ovat varsin yleisiä keinoja hoputtaa muita. Mitään erityistaitoja muiden kiukustuttaminen ei näillä keinoilla vaadi, ja monesti Tyko on saanut tuta sanojensa vaikutukset nahoissaan.
Kultasilmä ottaa elämän varsin vakavasti. Häneltä puuttuu tiettyä sanallista lahjakkuutta, joka sallisi uroksen ymmärtää sarkasmia ja vihjailua. Sanaleikitkin ovat jotain, mikä menee hieman yli ymmärryksen. Mutta sen sijaan, että uros vihaisi sitä, mitä hän ei ymmärrä, koira rakastaa kaikkea sellaista. Sarkasmi viehättää huumorinlajina häntä suuresti. Collie ei välitä siitä, vaikkei ymmärräkään kaikkea ympärillään. Uros kuittaa sen vain sillä, että elämä nyt vain sattuu olemaan sellaista, ja elää sen kanssa. Kaiken kiireen ja hutiloinnin alla Tykossa on ripaus rentoutta ja mukautumiskykyä, mutta se pääsee kovin harvoin esille.
(25)
>>MENNEISYYS
Anubikseksi ristitty nahkacollie syntyi kenneliin kuuden sisaruksensa kanssa. Hänen varhaislapsuutensa kului melko normaaleissa merkeissä, ilman sen erikoisempia tapahtumia. Nykyään Tyko ei edes muista melkein mitään ajastaan kennelissä, mistä voimmekin päätellä, että aika oli joko puuduttavan tylsää tai äärimmäisen traumaattista. Luultavasti kyseessä oli kuitenkin ensiksi mainittu.
Kahden kuukauden iässä pentu tuli luovutusikään ja myytiin uuteen kotiin. Hän päätyi erään keski-ikäisen pariskunnan hoiviin. Perheen lapset olivat juuri lentäneet pesästä, joten pariskunta päätti hankkia koiran päiviään piristämään. He päättivät nimetä uuden tulokkaan Tyko Brahen mukaan, sillä isäntä oli kovin kiinnostunut tähtitieteistä, ja totesi tanskalaisen tähtitieteilijän nimen olevan varsin sopiva koiralle.
Seuraavat kolme vuotta Tyko eli tuossa perheessä. Se oli varsin onnellista aikaa, sillä omistajat olivat varsin taitavia. Collie ei suinkaan ollut heidän ensimmäinen koiransa, joten he osasivat pitää huolta hänestä. Uros kasvoi kurissa ja herran nuhteessa, muttei kuitenkaan liian ankarassa.
Tykon elämä koki dramaattisen käänteen hänen ollessaan kolme ja puoli vuotta vanha. Suuresti rakastettu isäntä tippui katolta lumitöitä tehdessään ja joutui sairaalaan. Emäntä pelästyi pahasti aviomiehensä puolesta ja muutti väliaikaisesti hotelliin ollakseen lähellä puolisoaan. Tykoa hän ei valitettavasti kyennyt ottamaan mukaan, joten collie päätyi heidän tyttärensä huostaan.
Tytär kohteli koiraa hyvin. Häntä vietiin pitkille juoksulenkeille ja häntä ruokittiin säännöllisin väliajoin. Uros ei kuitenkaan ollut tyytyväinen. Hän kaipasi isäntäperhettään. Lopulta kaipaus muuttui sietämättömäksi. Kun tyttären silmä vältti eräällä lenkillä, repäisi Tyko itsensä irti hihnasta ja juoksi tiehensä. Hän pinkoi vikkelästi karkuun, välittämättä naisen huudoista ja kiinniottoyrityksistä. Ja niin uros oli vapaa. Alkoi operaatio Isäntien jäljittäminen.
Se oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Sinnikkäistä yrityksistään huolimatta kultasilmä ei onnistunut löytämään perhettään. Hän ei kuitenkaan luovuttanut helpolla. Mutta kun aikaa oli kulunut useamman kuukauden verran, päätti hän luopua leikistä.
Monien mutkien ja tuntemattomien vaiheiden kautta hän löysi tiensä satamaan. Siellä Tyko kohtasi ystävällisiä satamakoiria. Hän jutteli jonkin aikaa ystäviensä kanssa, ja loputa yksi heistä päätti uskoa urokselle tehtävän. Tämä Fall-niminen susinaaras pyysi koiraa viemään viestin pojalleen, joka luultavimmin oleskeli parhaillaan Andriaana-nimisellä saarella. Jalomielisesti ja seikkailunhaluisena Tyko lupasi toteuttaa tämän vastuullisen tehtävän. Hetken aikaa matkaohjeita tiedusteltuaan hän suuntasi kulkunsa laivaan, jonka pitäisi viedä hänet lähes perille saakka.
Varsin menestyksekkäästi kolmivärinen onnistui piiloutumaan laivassa olevilta ihmisiltä, ja pääsi ilman sen suurempia kommelluksia merelle. Siellä hän hyppäsi neuvotussa kohtaa pois laivasta ja alkoi uimaretkensä. Jonkin aikaa uituaan hän näki horisontissa saaren, jota kohti ryhtyi uimaan. Aamun koittaessa hän pääsi määränpäähänsä.
Saarella Tyko liittyi heti ensitöikseen Djalan laumaan, koska oli ajatellut tehtävänsä kohteen kuuluvan siihen. Sitten hän jäljitti ensimmäisen kuukautensa aikana Fallin kuvaileman koirasuden ja kertoi tälle viestinsä. Tehtävä oli suoritettu, mutta tummaturkki päätti jäädä vielä toistaiseksi Andriaanaan. Uusi merimatka ei oikein houkuttanut.
(44)
>>PELIT
-
>>SUHTEET
- Äiti Fandemona's Lessel, "Lessu"
- Isä Fallome's Oliver
- Veljet Fandemona's Sobek "Epsilon" ja Fandemona's Ra ja siskot Fandemona's Isis "Lyrae", Fandemona's Bastet "Cassiopeia" ja Fandemona's Tefnut "Geisha"
- Oavert Sielunkantaja: Pitää, hyvänpäiväntuttu.
>>MUUTA
- Karelyon[karelyon(ät)hotmail(piste)com] pelaa Andriaanassa
![[1]](http://i53.tinypic.com/20tjdr8.jpg){kind=link}