|
Åre Jårlbea
luonnekuvaus Åre Jårlbea, tutummin Bea, saapui meille kesäkuun alussa. Mainiosta suvusta löytyy poneja painottuneina mm. valjakkoon, kouluun ja yleislajeihin, joten Beallakin on sopivasti kapasiteettia peruslajeihin. Tamma on aina pirteä ja energinen ja häslää joskus vähän liikaakin. Tarhasta hakiessa saa varautua pitkäänkin prosessiin, Bea nimittäin tahtoisi vain leikkiä hippaa ja juoksee aina karkuun hoitajan ulottuvilta. Kun sen kuitenkin kerran saa kiinni, seisoo se nätisti aloillaan riimua pukiessa ja odottaa tottakai rapsutuksia. Ei tällaista suklaasilmää voikaan vastustaa, vaan poni saa tahtomansa taputukset ennen sisään viemistä.Hoitaessa Bea osaa olla vähän hankala. Se tunkee päänsä mielellään hoitajan syliin, taskuihin ja minne lie, makupaloja etsien. Karsinan oven kanssa saa olla myös varovainen, jos se on hiukankin raollaan voi huomata kohta ponin painelevan pihalla. Siitä se katselee sitten niin viattomasti että. Mahan alustaa harjattaessa Bea voi aristella hieman, samoin leuan alta harjatessa. Niissä kohdissa kannattaa olla hellä, ettei poni saa mitään kohtausta. Kaviot puhdistuvat tamman kanssa välillä helposti, välillä taas ei - se riippuu niin päivästä. Joskus Bea nostaa jalkansa nätisti jo valmiiksi, mutta välillä voi olla yhtä tahtojen taistelua saada yksikin kavio puhdistettua. Varusteiden laittaminen on tähän verrattuna varsin helppoa, ainut metku on pullisteleminen satulavyötä kiristäessä. Ratsastaessa Bea on eteenpäinpyrkivä ja mukava. Tamma omaa lennokkaat ja pehmeät askellajit joissa on yllättävän helppo istua. Se on herkkä avuille ja tottelee välillä hieman liiankin hyvin - pienikin painoapujen muutos saa ponin kääntymään. Bea on suustaan herkkä, joten turhalla ohjien repimisellä saa aikaan vain vihaisia pukituksia. Tasaisella ja pehmeällä tuntumalla ja eteenratsastamisella saa Beankin hakeutumaan muotoon ja liikkumaan aktiivisemmin. Tamma on oikea kouluratsastajan unelma, se on nopea oppimaan ja mainio harjoittelukaveri uusien kouluväännelmien saralta. Poni on aina mukana iloisella mielellä, saattaapa laukannostoissa takapää nousta pikkuisen. Esteratsastuksen puolella Bea on hyvin reipas ja innokas. Hyppääminen on mukavaa vaihtelua koulutehtäville, vaikka nekin ovat ponin mieleen. Esteiden välillä voi odotella jopa ilopukituksia, vaikka ne ovatkin pieniä ja miltei huomaamattomia. Bea on helppo saada kulkemaan tasaista vauhtia, ohjattavuus on myös lähes täydellistä. Tammalla on mukava hyppytyyli jossa pysyy hyvin mukana eikä kovin helposti heilahda kaulalle. Sanoisinko, että Bea hyppää mitä vain ja mistä vain - ellei sitten tule aivan vinossa esteelle. Poni rakastaa kaikenlaisia erikoisesteitä, ja mitä erilaisemman muotoinen ja värinen - sitä paremmin tamma hyppää. Mainio esteratsu vaikka vasta-alkajalle, Beaa ei ihan helposti saa karkaamaan kontrollista tai tiputtamaan puomeja. Bealta löytyy takaa myös ajokoulutus, poni on kärryjen edessä kuuliainen ja aktiivinen. Tamman kanssa on ilo työskennellä, kun se ottaa kaiken vakavasti eikä löysäile lainkaan. Pilkettä silmäkulmasta kuitenkin löytyy, eikä Bean kanssa koskaan ole tylsää. Tarkkuuskokeet ovat tälle tapaukselle parhaita, poni on muutenkin niin herkkä avuille ettei sille tuota lainkaan vaikeuksia tarkkuutta vaativat tehtävät. Maratonosuus voi olla kaikista vaativin, sillä Bea on enemmänkin kouluponi kuin vauhdikas kiitäjä. Kestävyyttäkään ei löydy aivan tarpeeksi, vaikkei tamma nyt ensimmäisten sadan metrin jälkeen hyydy.
Kilpailuihin Beaa ei suositella ensimmäiseksi ratsuksi. Se on välillä vähän hermona suuressa ihmisjoukossa, varsinkin jos mukana on paljon vieraita hevosia. Saa itse olla aikamoinen viilipytty että saa Beankin rauhoittumaan. Verkassa saattaa sujua jo paremmin kuin traikkualueella, kun ponilla on joku keskittymistä vaativa tehtävä suoritettavana. Itse kilparadalle päästessä kokee Beakin muutoksen; se unohtaa koko ulkopuolisen maailman ja keskittyy täysillä suoritukseen. Ainakin jos lähistöllä ei näy lastenvaunuja - niitä poni säikkyy eniten. Silloin voi huomata Bean vähän jännittyvän, mutta päättäväisellä ratsastuksella saa senkin taas rennoksi.
sukuselvitys
Isänisä Askungens Ty oli karismaattinen ja rakenteeltaan korrekti ori. Jo edesmennyt "Tahvo" loisti Crystalin omistuksessa: muotovalio-championin arvonimi, YLA:n kolmospalkinto sekä kantakirjaus kolmannelle palkinnolle kertoo jo jotakin, eikö? Kilpailukokemustakin löytyi reilusti, viidenkymmenen sijoituksen raja rikottiin. Luonteeltaan Tahvo oli leppoisa ja mukava, oikein mahtava ori eläessään. Jälkeläisiä se jätti jälkeensä kuusi, joille on periytynyt Tahvon hienot kyvyt.
Bean emä Ina Emiilia on myöskin Salliksen kasvatti. Sievä ruunikko tamma on 125 senttiä säkäkorkeudeltaan. "Emu" on ystävällinen ja ihmisrakas poni, sen kanssa ei ilmene ongelmia nimeksikään. Hyvät käytöstavat sille opetettiin jo varsana kasvattajansa luona. Valjakkopainotteinen tamma ei kilpaile lainkaan ratsastuslajeissa, vaikka se onkin ratsuksi hyvin soveltuva. Koska vain voit hypätä sen selkään ja lähteä vaikka maastoon iloisin mielin. Valjakko on silti ainut kilpalaji, ja siitä onkin kertynyt jo neljä sijoitusta monien hyvien suoritusten muassa. Bea on Emun ainut jälkeläinen. jälkeläiset 00.00.0000 o/t varsa, (i. isä)kilpailukalenteri ei kilpailukäytössä |