Hyvin varautunut ja ihmisiä kohtaan kylmästi käyttäytyvä ori on kenkku hoitaa. Omissa oloissaan viihtyvä ori ei lähde tarhastaan ilman taistelua, makupaloja on turha tälle jukurille edes tarjota. Harjatessa Severus pysyy paikoillaan, olettaen tietysti että se on sidottu kiinni. Varma ja hieman itsesuojeluvaistoa omaava hoitaja kyllä pärjää Severuksen kanssa, kunhan muistaa olla jossakin suhteessa varpaillaan, samalla tietysti pitää osata näyttää kuka on pomo. Omassa karsinassaan Severus on ehdoton hallitsija, eikä muilla ole sinne asiaa muulloin kuin ruoka-aikana. Rauhaton tämä ori on aina, eikä se siedä turhaa paikalla jollottamista, joten kaiken on tapahduttava joutuisasti niin varusteiden laiton, kuin perushuollonkin.

Kun Severusta lähdetään taluttamaan on muistettava, että vain ja ainoastaan orin vierellä voi taluttaja astella, sillä askeleenkin herran edellä talsiva taluttaja saa kyllä muistutuksen siitä, miten asioiden kuuluu toimia. Severuksen omia rituaaleja niin taluttaessa, kuin hoidettaessakin tulee noudattaa. Yhteistyö oriin kanssa alkaa sujua vasta monen viikon tutustumisen jälkeen, niin ennakkoluuloinen Severus on. Kun homma alkaa luistaa, Severuksesta saa oivan hoidokin ja ystävän.

Niin suurikokoinen ja vahva ori kuin Severus onkin, se toimii parhaiten lähes huomaamattomilla avuilla. Liika ohjista kiskominen ja pohkeilla paukuttaminen saa vain orin hermostumaan, ja pian sulavan liikehdinnän sijaan raivopääksi muuttunut Severus paahtaa ympäri kenttää vieden ratsastajaansa kuin riepua. Liikehdinnältään Severus ei sivustakatsojaa kovinkaan hetkauta, sillä ori ei tanssahtele GP tason kouluratsun elkein, vaan astelee pitkin ja melkein kuin hiipien, vaikka kyseessä olisikin reippaampikin askellaji. Estekentille ori ei ketä tahansa selkäänsä huoli, sillä painoavuille hyvin herkkä ori menettää helposti keskittymiskykynsä jos ratsastaja häiritsee hyppyhetkillä sen työskentelyä. Tarkasti esteen kuin esteen yli ponkaisevan Severuksen vahvuudet tulevat ennen kaikkea esiin uusintaradoilla, joilla on tilaa päästellä kovempaakin vauhtia. Sarjaesteiden väliin ori ei aina tuumaa mahtua, sillä isona hevosena laskeutumisen jälkeen on melkein samaa kyytiä ponkaistava uuden esteen yli, eikä Severusta sulavaliikkeisyydellä ole kovinkaan innokkaasti siunattu.

Niin maastossa kuin kentälläkin Severus viihtyy parhaiten yksin, eikä kaipaa seuraa. Innokkaana riidanhaastajana tunnettu Severus saa kyllä kylmäpäisimmänkin kaakinketaleen polttamaan päreensä, eikä yleensä kulu kovinkaan kauan, kun tappelu on päässyt hyvään vauhtiin. Severuksen moottori on ilman muuta sen takaosassa. Sen huomaa jo mäkisessä maastossa, kun ori kapuaa muita ketterämmin jyrkimmänkin mäen laelle, puuskuttamatta edes mainittavasti. Severuksen keinuvan laukan kyydissä on mukava istua ja ihailla samalla kauniita maisemia.

Hyvähermoinen Severus ei hätkähdä kisa-alueen hälinää ja vilskettä, tosin ratsastajan hermoilu voi saada jokseenkin rautahermoisen oriin levottomaksi. Jos suinkin on mahdollista, ori on lämmiteltävä niin erillään muista kuin mahdollista, tappeluiden välttämiseksi. Tästä syystä on muistettava orin häntään sitoa punainen rusetti, jotta muutkin osaisivat sitä varoa. Hitaasti lämpenevä Severus yltää parhaaseen suoritukseensa vain kunnon lämmittelyn jälkeen, jolloin herra saa suoritukseensa uutta pontta. Varovaiset ja huomaamattomat avut saavat Severuksen tottelemaan paremmin kuin suusta kiskominen, sillä joskus innostuessaan vauhtia saattaa kertyä matkaan liikaa. Ääniapuja kohtuullisen hyvin ymmärtävä Severus tyyntyy kyllä viimeistään radan puolivälissä, jolloin ratsastaja voi ottaa taas ohjat omiin käsiinsä.