Steelgrave PB KTK II
The V Word PB KTK II
Russianredmachine PB VIR MVA Ch, KRJ I, KTK II
Loopy's Dance PB KRJ I
Itävallassa lomaviikkoa viettäessäni satuin päätymään seuraamaan Wienissä järjetettyjä kansallisia koulukilpailuita. Tapahtumaan oli ilmoittautunut huima määrä osanottajia ja sääkin oli mitä miellyttävin niin ratsukoiden kuin katsojienkin kannalta. Kilpailut olivat jo päässet hyvin alkuun kun lopulta löysin sopivan paikan seurata kisoja suuren puun varjosta. Paikastani saatoin helposti seurata niin lämmittelyalueen kuin kilpakentänkin tapahtumia.
Pari ensimmäistä tuntia tyydyin seurailemaan vain ratsukoiden suorituksia radalla, mutta kun lämmittelyalueen melutaso alkoi kohota, siirryin seuraamaan mitä siellä oli tekeillä. Ilmeisesti yksi ratsuista oli saanut hommasta tarpeekseen ja pistänyt oman shownsa pystyyn. Tamman jo ennestään tumma karvapeite oli tummunut mustaksi hiestä, suupielistä tunkeva vahto oli roiskunut sen ryntäille. Kaiken kaikkiaan tamma oli erittäin vaikuttava näky. Kun hevonen kääntyi niin, että sain näkökenttääni satulahuopaan kiinnitetyn kilpanumeron, käännyin oitis ohjelmalehtiseni puoleen. Tamman nimeksi selvisi Nightmare on Elm Street ja täytyy kyllä myöntää, että nimi sopi kuin nyrkki silmään. Jonkinsorttiselta painajaiselta tamma kieltämättä näytti.
Saatuaan vihdoin oman suorituksensa päätökseen, ratsukko siirtyi hiljakseen kohti kuljetusvaunua, jonka luona tammalta alettiin ottaa varusteita pois. Ratsukon suoritus oli ollut mielestäni erittäin hyvä, kun ottaa huomioon minkälaisen näytöksen tamma oli lämmittelyssä pistänyt pystyyn. Sekä valmentaja että ratsastaja näyttivät kuitenkin tyytymättömiltä kuudenteen sijaan, jonka he olivat onnistuneet Va B luokassa nyhtämään. Pari puhua pulputti kiivaseen tahtiin saksaksi, vilkuillen silloin tällöin välissään nököttävää hevosta. Päättelin äänensävystä, että tamma oli juuri saanut viimeisen tuomionsa, joten päätin tarttua härkää sarvista ja kysäistä mitä tamma maksaisi. Pariskunta näytti kyllä hieman hölmistyneeltä, kun marssein paikalle ja pyysin saada tietää, millä hinnalla he olisivat valmiita myymään hevosen. Osa hämmennyksestä tosin saattoi johtua siitä, että puhuin saksan sijasta englantia, mutta pian valmentajaksi epäilemäni mies ilmoitti, että tamman saisi kohtuu hintaan, kunhan hänen ei enää tarvitsisi huolehtia siitä. Mies jopa lupasi kuljettaa tamman laivalla Suomeen asti, kunhan hoitaisin asiat siitä eteenpäin omin nokkineni.
Piinkova luonne, räjähtävä voima ja lyhyt pinna voivat hyvinkin olla tappava yhdistelmä, aikakin jos kyse on tammasta nimeltä Nightmare on Elm Street. Tuttujen kesken tammaa kutsutaan vain Lilyksi, toiselta nimeltään neitokainen voisi hyvinkin olla Painajainen, kuten sen englanninkielinen nimi antaakin jo ymmärtää. Lily on totisesti tamma jonka varpaille ei sovi mennä tallomaan turhan päiten, kosto voi olla nopeampi kuin voisi olettaa. Lily on valitettavasti niitä hevosia, joiden kanssa on vain opittava myötäämään kiukkupuuskan tullessa ja yritettävä päästä kompromissiin milloin missäkin tilanteessa. Lily ei pidä muutoksista elämässään, niimpä sen kanssa onkin yritetty pitää mahdollisimman tarkka päivärytmi, joka ei liiaksi poikkea päivien välillä rutiineistaan. Tamman hoitaa aina sama henkilö, joka onkin ollut varsin fiksu ratkaisu, sillä Lily on rauhoittunut huomattavasti siitä, millainen se oli tänne saapuessaan. Lilyn ikävä tapa näykkiä hoitajaansa on jo melkein saatu karsittua pois, eikä hoitajan tarvitse enää välttämättä käyttää harjauksen aikana suojahansikkaita.
Lily jatkaa linjaa myös ratsastuskentällä, ensimmäistä kertaa tamman satulaan nouseva saa kyllä tuta tämän voimasta. Tamma riepottaa ratsastajaansa niin kauan kunnes väsyy, jolloin ratsastaja voi ottaa määräysvallan. Jos ensimmäisestä kerrasta on selvinnyt kunniakkaasti, seuraavilla kerroilla Lily on huomattavasti säyseämpi käsiteltävä. Kentällä pätee sama sääntö kuin tallissa, tammalle tuttu ratsastaja tulee ehdottomasti paremmmin toimeen tämän kanssa kuin ventovieras hyypiö.
Tamma toimii erinomaisesti pelkillä painoavuilla, laukatessa jo pelkkä ratsastajan painon siirtyminen keskeltä toiselle jalustimelle saa Lilyn vaintamaan laukkaansa, täytyykin siis olla jatkuvasti tarkkana, että paino pysyy tasaisesti molemmilla kankuilla. Ohjeita antaessa on erityisen tärkeää, että ne tulevat selkeästi ja rauhallisesti, turhasta hätäilystä Lily saa vain uuden syyn kenkkuilemiseen. Juuri tamman tulisuus on vaikuttava syy siihen, ettei sen kanssa kilpailla Intermediaire I tasoa vaativimmissa kilpailuissa. Taitoa ja osaamista kyllä löytyy, mutta on hankala tehdä yhteistyötä sellaisen tapauksen kanssa, jonka kanssa saa olla alituiseen varpaillaan. Suurimmat vaikeudet Lilyn kanssa ilmenevät juuri kotikentällä, sillä kilpailuissa tamma osaa keskittyä suoritukseensa kadehdittavan hyvin, eikä järjestä kouluaitojen sisällä turhaa hämminkiä.
i. Extacescape evm musta, 171 cm holst
ii. Sculptur Red musta, 166 cm holst
iii. Morphosis
iie. Namárië
ie. Exordium punarautias, 166 cm holst
iei. Exotica Treat
iee. Maintain
e. Mind-Terror
evm kimo, 166 cm holst
ei. Sceptic Ways to Misery tummanruunikko, 167 cm holst
eii. Slaveship
eie. Suicidal Hatred
ee. Valaria kimo, 165 cm holst
eei. Scambooger
eee. Luminiferous
Nightmare on Elm Street, viehättävämmältä nimeltään Lily, polveutuu meille suomalaisille harvinaisesta itävaltalaisesta koulusuvusta. Lilyn isä on kookas tyttärensä tavoin karvapeitteeltään musta ori Extacescape. Luonteetaan räjähtävää laatua oleva Ecu, kuten herran omistajat kaistapäätään kutsuvat, on kilpaillut kotimaassaan vaativissa koululuokissa erittäin vaihtelevin tuloksin. Toisinaan ilmiömäisiin suorituksiin yltänyt Ecu on kuitenkin antanut hankalan luonteensa ottaa vallan, eikä ura kouluaitojen sisäpuolella ole ottanut onnistuakseen. Omistajat päättivät viimein orin ruunaamisesta keväällä 2006, mutta valitettavasti toimenpide ei tuottanut toivottua tulosta. Ennen värkkien hävittämistä Ecu ennätti astua kymmenkunta tammaa ja kaikki varsat ovat näytäneet perivän niin isänsä ulkomuodon kuin luonteenkin.
Toisessa polvessa komeileva Sculptur Red on itävaltalaisen Redrum Farmin kasvatteja. Ori polveutuu jokseenkin lahjaakkaasta kouluvusta, isänä toimii itävaltalaisten mielestä erittäin kunnioitettava ori Morphosis. Sculptur itse on kilpaillut Intermediate tasolla kohtalaisen hyvin menestyen, mutta isänsä suorituksiin nähden varsin valjusti. Suuren siittolan asukkina Sculptur on ollut melko ahkeraan myös jalostuskäytössä.
Rajun poikkeuksen Lilyn sukupuussa koko muusa sakista tekee Exordium. Tämä jokseenkin eksoottisen ulkomuodon omaava kaunotar nimittäin toimi aikoinaan näytöshevosena. Ei sirkuksessa kuitenkaaan, mutta jotain sinne päin. Erinomaisilla liikkeillä varustettu Dimma tulee kohtuu menestyksekkästä koulusuvusta, mutta ei muiden sukulaistensa tavoin ole koskaan kouluaitoja nähnytkään. Näytöshevosena tamma kuitenkin jo edellä mainittujen liikkeidensä lisäksi omaa hyvät hermot. Eläkkeelle siirryttyään tamma on saanut viisi jälkeläistä.
Mind-Terror on esikoisensa Lilyn täydellinen vastakohta. Olenkin usein epäillyt suuresti, onko kyseinen tamma sittenkään edes minkäänlaista sukua Lilylle, koska näillä kahdella hevosella on yhtä paljon yhteistä kuin yöllä ja päivällä. Rauhallinen, osaava ja ratsastajaansa kuunteleva. Siinä on kolme sanaa, jolla tamman virallinen kilparatsastaja Anthony Zernov kilpakumppaniaan kuvaili, kun kaksikko kilpaili hyvällä menestyksellä vaativissa koululuokissa. Kolmen varsan emä lopetettiin viime marraskuussa vakavan kroonisen nivelvaivan seurauksena.
Sceptic Ways to Misery on ehkäpä ainut todellinen ylpeyden aihe Lilyn hieman sekavanpuoleisessa sukupuussa. Ranskassa ja Saksassa aikoinaan kansallisella tasolla kilpaillut Scepty menestyi hyvin myös myöhemmin jalostuspuolella, sillä useimmat orin jälkeläisistä ovat olleet isänsä tavoin terveitä ja elinvoimaisia yksilöitä, ja menestys kouluradoilla on ollut kiitettävää. Ori kuoli vanhuuteen 26-vuotiaana.
