Kultahamsteri Tuhkimo "Tuhkis"
lyhytkarvainen, väri: satiini
s. 10.4.2004 k. 16.7.2006
sukupuoli: naaras
I: Aapeli E: Aida
sisarukset: 2 urosta
Tuhkimo eli kotoisasti "Tuhkis" oli vallan mainio otus. Tyttö oli aivan uskomattoman kiltti tapaus; ketään ei ole koskaan purrut. Muuta pahaa on sen sijaan kyllä saanut aikaan karattuaan ja vilisteltyään vapaana. Yhden VHS-videon kotelon pureskeli palasiksi, samoin kuin kaksi televisiojohtoa. Tuhkis sai Wandasta itselleen uuden äitihahmon (halusi sitä sitten tai ei...), aina kun Wanda oli lähistöllä oli pesu tiedossa :)
Tuhkimo sai todella ymmärtämään, että hamsteri ei ole vain häkissä öisin liikuskeleva kärttyisä otus. Suurinta huvia Tuhkimolla oli aina iltaisin aloittaa aivan järkyttävä mekastus (onneksi ei asuta kerrostalossa...) kalisuttamalla ja rämistelemällä häkkiä reunoista edes takaisin :) Jumppaa Tuhkis harrasti häkin katossa kieppuen (kolmikerroksinen häkki). Tuhkimo tuntui vanhenevan aivan yhtäkkiä muutamassa viikossa. Reilun 2 vuotta elettyään se menehtyi heinäkuussa 2006 ilmeisesti vanhuuteen. Tuhkimon hauta on omassa pihassa.
shetlanninlammaskoira
SILIMEN SAMETTI "Tosca"
B- lonkat, silmät -/-, Pra-vapaa, polvet 0/0
näyttelyt AVO 1
s. 15.4.1997 k. 13.10.2007
i: Rockaround Night Duty "Pips", tri, A, sa
e: Silimen Gold Geraldine "Kepa", so, A, 2 x sert
Tosca jouduttiin 10, 5 vuotiaana lopettamaan sairauden vuoksi. Toscalla oli Cushingin tauti sekä syöpä joko kohdussa tai munasarjoissa. Toscalla oli epäonnea elämässään turhan paljon jo aikaisemminkin: toinen etujalka meni poikki pentuaikana. pentuja ei lopulta tullut lainkaan.
2006 Toscan takajalka vaurioitui pahasti, ilmeisesti sen liukastuttua pihalla.Toscaa käytettiin ensin Salpakankaan eläinlääkäriasemalla (Valjento). Pikkuinen nukutettiin ja jalka kuvattiin. Mitään ei löytynyt. Kipulääkettä ja kotiin, piti toipua itsestään. Näin ei kuitenkaan käynyt. Uudestaan Salpakankaan eläinklinikalle, taas nukutus ja jalka kuvattiin, ei mitään löytynyt. Tällä kertaa Valjento antoi jalalle omituisen diagnoosin ja totesi ykskantaan, ettei koira enää koskaan kävele neljällä jalalla ja määräsi pelkkää kipulääkettä. Turhautuneina diagnoosista veimme Toscan tällä kertaa Lahden eläinlääkäriasemalle, jossa Juha Pärnänen tutki jalan, ja totesi (jo ilman kuvausta!), että Toscalla on kintereessä takasiteen repeämä ja nivelensijoiltaan meno(eri diagnoosi kuin mitä Valjennolla oli). Jo otetut kuvat oli kuulemma molemmat otettu väärästä kohtaa. Ainoana hoitovaihtoehtona oli iso leikkaus. Pärnänen leikkasi Toscan jalan toukokuussa 2006 ja kaikki sujui hyvin. Tosca toipui leikkauksesta hyvin ja jalka toimi kuten ennenkin :) Kiitokset Lahden eläinlääkäriasemalle!
Valitettavasti onnea ei kuitenkaan kestänyt pitkään. alkukeväästä 2007 Toscan kuonoon ilmestyi patti, rokotusten yhteydessä kyselimme siitä eläinlääkäriltä, juuri mitään ei osattu sanoa, jotain voidetta määrättiin. Keväällä Toscan vatsa kuitenkin alkoi turvota ja Tosca alkoi juoda paljon, turkki harveni. Taas matka eläinlääkärille. Virtsakokeella suljettiin pois sokeritaudin mahdollisuus. Maksa-arvot mitatiin, ne olivat selvästi koholla. Ruoaksi tuli maksasairaan koiran ruoka. Toscalla epäiltiin olevan joko kilpirauhasen vajaatoiminta tai cushingin tauti. Muutaman kuukauden kuluttu heinäkuussa oli tarkistuskäynti, oliko ruoka auttanut. Maksa-arvot olivat laskeneet. Seppo Lamberg totesi Toscalla melkoisella varmuudella olevan cushingin taudin, turkkia oli lähtenyt aina vain lisää. Mietittiin hoitoa. Toisaalta maksan ollessa jo huonossa kunnossa vahvojen lääkkeiden aloittaminen mietitytti. Eläinlääkärin kanssa puhuttuamme päädyimme siihen, että lääkitystä ei aloiteita. Lääkärin mukaan tauti hoitamattomana lyhentää hieman koiran elinikää, mutta muuten suurin oire olisi turkin katoaminen. Kuitenkin Tosca meni erittäin nopeasti huonompaan kuntoon ja jouduttiin jo lokakuussa lopettamaan ensisijaisesti syövän takia. Viimeisinä aikoina Tosca alkoi selväti haista, kaikki huoneet, joissa se makasi haisivat ja viimeisellä viikolla se ei enää itse kyennyt nousemaan pystyyn. Jälkeen jäi ikuinen kaipaus ja syyllisyydentunto, jos vain syöpä olisi löydetty ajoissa.
