Ch Self-Killer PB ERJ II, KTK II
C U in Hell PB ERJ I
Scumgrief PB ERJ II, YLA 2
Lycanthrope PB ERJ I, KTK II, YLA 2
Varakkaalta Romaniassa asuvalta saksalaismieheltä Marc Steinilta ostettu Shadegrown kuului miehen hevoskaartin suurimpiin estelupauksiin, kun se ostettiin Bukarestissa järjestetyistä yksivuotiaiden huutokaupasta. Tamma on yksi pitkälle jalostetun romanialaisen esteratsusuvun helmistä, tosin kasvettuaan täyteen mittaansa tamma oli todellinen pettymys, sillä tasokkaalta esteratsulta vaaditaan lähes poikkeuksetta säkäkorkeutta yli 160cm.
Tamman täytettyä neljä vuotta Stein oli saanut Sheilan hiottua estekentille sopivaksi. Miehen 15-vuotias tytär aloitti Sheilan kanssa kilpailemisen menestyksekkäästi 80cm luokissa, mutta heidän siirtyessä yli metrisiin luokkiin alkoi sijoituksien määrä huveta huimaa vauhtia. Sheilan hyppäämisessä ei ollut vikaa, mutta se tarvitsi yhä enemmän ratsastajan apua radalla, johon tyttären taidot eivät enää yksinkertaisesti tamman kanssa riittäneet.
Tällöin Marc alkoi itse kilpailla Sheilan kanssa, tosin ison miehen ja pienehkön tamman yhteistyö ei sujunut hyvästä yhteishengestä huolimatta. Puolisen vuotta myöhemmin Sheilan kisauran aloittamisesta tamma päätyi Poisonblackiiin, Steinin omasta aloitteesta. Tamma saatiin ostettua kohtuulliseen hintaan, tosin sen arvoa nostivat tallin omien kilparatsastajien pienikokoisuus, joka antaa Sheilalle paremmat edellytykset kilpakentille.
Ulkomuodoltaan kaunis tamma Shadegrown on oikea sisupusi, oiva esimerkki periksiantamattomuudesta. Vaikka tamma onkin pienikokoinen, luonnetta löytyy sitäkin enemmän. Tallista lähdettäessä on oltava varovainen ovensuulla koska Sheilalla on tapana nousta (tai ainakin yrittää) takajaloilleen kavahtamista. Tämä tapa on huono, mutta sitä ei ole saatu kitkettyä pois, joten hoitajan on tyydyttävä antamaan vain lisää narua tammalle. Laskeuduttuaan takaisin neljälle jalalle Sheila jää kiltisti odottamaan lupaa lähteä liikkeelle.
Tulisuutta Sheilasta löytyy oikeastaan vain ratsastaessa, hoitaessa tamma on itse rauhallisuus. Tarhassa tamma heittelee mielellään parit pukit hurjassa laukassa ja kiusoittelee muita tarhakavereitaan näykkimällä näitä leikkisästi, tosin johtajatammasta neitokainen osaa pysytellä kaukana.
Ratsastaessa Sheila huomattavasti vaativampi tapaus kuin hoitaessa, mutta pahantahtoinen tamma ei ole, vaikka ikävät pukkisarjat sekä pystyynnousu yritykset saavatkin välillä ratsastajan menettämään hermonsa.
Hypätessä tamman vahvat ja nopeat liikkeet ovat valttia, tämä pikkuneiti hyppääkin lähes itsensä kokoisia esteitä ilman pelon häivää.
Sheila on jo koulutuksensa alkuvaiheessa oppinut, että se saa itse valita parhaan ponnistuskohdan esteellä. Sheila osaa arvioida hyvin etäisyyksiä, joten ratsastajan on annettava hyppyhetkellä paljon ohjaa. Esteradalla tamma ei tapaa järjestää metkuja, sillä se suhtautuu varsin vakasti ja täydellä antaumuksella suoritettavaan tehtävään.
Korkeat pystyesteet tuottavat pikkuruiselle tammalle suurimmat vaikeudet, mutta osaavan ratsastajan ollessa satulassa antamassa täyden tukensa, tamma kyllä selvittää nämäkin ongelmat ilman suurempia katastrofeja.
Helposti koulukiemuroilla kuumuva Sheila ei ole varmin valinta oman seuran koulujoukueeseen, sillä jo aiemmin mainittu pukittelu ja kahdelle jalalle nouseminen ovat melkoisia ongelmia kouluaitojen sisällä. Sheila omaa kolme nopeatempoista ja terhakkaan näköistä askellajia, jotka ovat varsin vaativia ajatellen lähinnä ratsastajan takalistoa.
Kilpailuissa tamma yleisimmin toheltaa jatkuvalla syötöllä, ja tarvitseekin ratsastajan jonka hermot ovat vähintäänkin rautaa. Lämmittelyssä on tärkeää antaa Sheilan tarkkailla ympäristöään ja valmistautua koitokseen omaa tahtiaan, hoputtaminen ei auta asiaa, päinvastoin. Radalle päästyään tamma terästäytyy kummasti ja osaa keskittyä käsillä olevaan asiaan. Pienelle rataketulle sopivat hyvin tiukat käännökset ja pienet kulmat esteelle tultaessa, Sheila ei epäröi hypätä kun ratsastaja antaa käskyn. Nopeasti etenevää tammaa saakin pyytää useammin kuin kerran hidastamaan raisuksi yltyvää vauhtia, ohjia ei siis tarvitse lerputtaa kuin naapurin mummon pyykkinaruja. Parhaiten Sheilan kanssa esteradoilla pärjäävät pitkään tamman tunteneet ja sen kanssa tiivistä yhteistyötä tehneet henkilöt.
Kuten jo edellä on mainittu, Sheila on peräisin Romanian yhdestä hienoimmista esteratsusuvusta, josta löytyy liuta hienoja nimiä. Sheilan isä, Wanderer C on jättiläismäisiin mittoihin kasvanut karvaan punarautias ori, joka kokonsa mukaisesti on Grand Prix ratojen ehdoton ykkönen, ori hyppää ongelmitta loistavalla hyppytyylillään yli 160cm korkeat esteet. Ori on kuitenkin ollut rajoitetusti jalostuskäytössä, sillä sen omistajat Raimond ja Glen Wroth ovat olleet hyvin tarkkoja oriin astumista tammoista.
Madrigal Of Sorrow on Sorrow Warmbloodsin yksi viimeisimmistä kasvateista ennen tuhoisaa tulipaloa, joka vei kolmasosan lähes seitsemänkymmenen hevosen siittolasta. Madrigal on periyttänyt kauniin kullanrautiaan värinsä jokaiselle varsalleen, sekä tiettyä kylmäpäisyyttä, jota kisatilanteissa tarvitaan. Tamma itse kisasi aikoinaan varsin menestyksekkäästi, vaikka ura jäikin tamman osalta lyhyeksi, kun se siirrettiin 11-vuotiaana siitokseen. Kuitenkin sen onnistui kerätä palkintokaappiinsa monia mainitsemisen arvoisia palkintoja.
Madrigalin isästä Jack Frostista ei tämä estesuku enää parane, sillä kimo orii on voittanut lähes kaiken mahdollisen mitä hevonen koskaan voi saavuttaa. EM hopeaa löytyy parikin kappaletta, yksi kulta, sekä useita sijoituksia kymmenen parhaan joukossa maailmancup osakilpailuista. Kotimaassaan ori voitti aikanaan viisi kertaa maansa mestaruuden 150cm korkeissa luokissa.
Wanderer C'n isä Malorum oli Va A tason kouluratsu, joka kuitenkin vaihtoi omistajanvaihdoksen myötä uraansa esteille kymmenen vuoden iässä. Ori kisasi 130-140cm kokeilla esteradoilla, menestyen kohtalaisen hyvin, vaikka orin laiska laukka-askel olikin melkoisen turmiollinen uusintaradoilla. Harmilliseen auto-onnettomuuten jouduttuaan ori kuitenkin lopetettiin etujalan murtumisen vuoksi.
Orin vanhemmat Poisonsoul ja Dreamdeath eivät kumpikaan nähneet sitten nuoruusvuosiensa jälkeen kisakenttiä, sillä tämä kaksikko kilpaili tiivisti näyttelykehässä, kultaa ja kunniaa omistajilleen tuoden. Molemmat hevosista ovat ktk-II palkittuja.
Nocternity, tämä karvapeitteeltään mahongin värinen raudikko on Shadegrownin kiivasluonteinen emä. Tammaa oli aluksi vaikea saada astutettua Sheilan isällä, sillä orin omistajat miettivät kauan menestyksekkään, mutta tulisen tamman antamista oriinsa astuttavaksi. Voitettuaan pronssia kotimaan omissa jokavuotisissa mestaruuskisoissa 140cm luokasta, tamma oli välittömästi tervetullut Wanderer C'n juttusille.
Nocternityn suvussa kolulahdoja ei monillakaan hevosista ole ollut yli He A tason, positiivisena poikkeuksena mainittakoon mustanruunikko tamma Punishment, joka kilpaili esteiden lomassa myös Va B ja A tasolla, aina siitoskäyttöön siirtymiseensä saakka.
Tamman vanhemmat Catarax ja Derelict eivät koskaan hätkähdyttäneet kolutaidoillaan, eikä Derelictkään toiminut oikeastaan kuin siitostammana.
Emänpuoleisesta suvusta löytyy vielä yksi hieno nimi, jota kantaa rautiaankimo holstein ori Lethal. Ori kisasi uransa aikana paljon Euroopan ulkopuolella, oli Yhdysvalloissa koulutuksessa vuosina -94 ja -95 mistä palattuaan ori hyppäsi puhtaasti 170cm ratoja. viisitoista vuotiaana ori palkittiin vielä hienon uransa päätteeksi ktk-III palkinnolla.
