Nymeria

Nimi: Nymeria
Sukupuoli: Tamma
Syntynyt: 01.03.2012, 6-vuotias (VARL)
Painotus: Este- & Kenttäratsastus
Koulutustaso:Ko: Va A, Re: 160cm
Säkäkorkeus: 168cm
Rotu: Suomalainen Puoliverinen
Rekisterinumero: VH12-031-0557
Kasvattaja: Jan Magnussen
Omistaja: Skurvash, VRL-01372

ERJ I


Ei saavutuksia

Täyttänyt 4 vuotta 09.09.2012!

Tarjolla jalostukseen rajoitetusti
Lue lisää kasvatus -sivulta!

Sijoitukset ERJ: 58 kpl
ERJ Cup sijoitukset: 0 kpl

Sijoitukset KERJ: 0 kpl
KERJ Cup sijoitukset: 0 kpl



Nuori Nymeria löysi tiensä meille kasvattajansa Jan Magnussenin hoteista. Suomenruotsalainen mies on kasvattunut puoliverisiä kymmeniä vuosia ja on tunnettu nimenomaan erinomaisten kilpahevosten tuottajana. Miehen tallista on lähtenyt maailmalle rotunsa parhaimpia edustajia maailman johtaville esteratsastajille. Suomalainen puoliveritamma Nymeria ei ollut poikkeus, vaan Magnussen oli jo laatinut tammalle kattavan myyntimainonnan. Viime tipassa Magnussen muutti kuitenkin suunnitelmiaan ja kauppasi nuoren ja tulisen tamman meille Skurvashiin.

Levottomasti karsinassaan liikahteleva ja toisinaan kimeästi hirnuva hevonen ei voi olla kukaan muu kuin Nymeria. Ruunikko on nopealiikkeinen, kärsimätön ja tulinen, tammassa on siis kaikki katastrofin ainekset valmiina. Vaikkakin Nymeria on opetettu käyttäytymään tallissa ja sen ulkopuolella, saa tammaa komentaa alituiseen sen hätäilyn tai temppuilun takia. Numeria perushoidetaan ja varustetaan joko karsinassa tai tallikäytävällä, pääasia on, että märän saippuan tapaan liukasliikkeinen tamma pysyisi edes tyydyttävästi paikoillaan. Harjaamisen ja kavioiden putsaamisen Nymeria sietää melkoisen hyvin, mutta ratasatusvarusteisiin päästessä alkaa tamman omintakeinen show. "Nym ei!" tai "Nym odota!" kuuluvat jo niin perinpohjaisesti tamman laitto rituaaleihin, että toisinaan epäilevän Nymerian toisen nimen olevan toinen näistä. Pinteleiden laiton aikana "Nym Ei!" kajahtelee tallikäytävällä niin usein, että kerran jopa esittelin tamman lempinimellään vieraalleni.

Ratsastamisen suhteen (kun Nymeriasta on kyse) vaativin osuus taitaa olla satulaan nouseminen. Tamma ei millään jaksa odottaa satulavyön kiristämisiä, jalustimien säätämisiä ja vielä sen päälle hitaasti satulaan itseään kampeavaa ratsastajaa. "Nym odota!" kaikuu ympäri tiluksia ratsastajan roikkuessa jalka toisessa jalustimessa tamman vetäessä jo alkukäyntejä. Vaikka olemme tuhranneet Nymeriaan satoja ja taas satoja työtunteja, on tapa juurtunut niin tiukkaan, ettei sitä saa kitkettyä pois. Fiksumpi kiristää satulavyön lopulliseen kireyteensä vasta istuessaan itse tukevasti tamman selässä ja jalustinten pituudet voi tarkistaa jo satulahuoneessa.

Kuumaverisyytensä Nymeria on perinyt täysiveri-isältään Smedryltä. Esteradalle Nymerian kanssa ei ole päästämistä vihreän ratsastajan kanssa, tulos olisi kuin hirmumyrsky Sandyn jäljiltä. Taitavankin ratsastajan kanssa Nymeria on oikukas ja tamman räjähdysmäisen nopea kuumuminen on osattava ennakoida, mikäli mielii suoriutua edes helposta esteradasta kunniallisesti. Tammalla on voimaa ja nopeutta, jotka täytyy kanavoida oikein hyvin tulosten aikaansaamiseksi. Ikävin tapa Nymeriasta puhuttaessa on tamman pureminen kiinni kuolaimeen, kun se päättää lähteä. Jos Nymeria ennättää ottaa kuolaimeen kiinni, ei ratsastajalla ole enää paljoakaan tehtävissä, parasta on vain pysyä nopean tamman kyydissä ja rukoilla suurempia voimia apuun.

Kilpailuiden hektinen tunnelma tarttuu aina myös Nymeriaan ja lämmittelyalueellakin tamma kulkee häntä pyörien ja polkien jalkojaan alleen levottomasti. Kisataktiikaksi Nymerian kanssa on valittu nopea radan suorittaminen. Tamma menestyy parhaiten suurilla areenoilla tai ulkoradoilla, joilla on enemmän tilaa liikkua. Ahtaissa halleissa Nymerian vauhtia joudutaan usein karsimaan niin paljon, että tamma kieltää helposti esteellä. Ruunikon tamman mottona onkin "kovaa ja korkealta" ja Nymerian esiintyminen kisa-areenoilla on aina spektaakkelimainen kokemus, höystettynä dramatiikalla, vauhdilla ja henkeäsalpaavilla tilanteilla.

Sukutaulu ja -selvitys

i. Smedry xx
musta, 169 cm
ii. Morganti
xx, punaruunikko, 171 cm
iii. Skyfire II
iie. Athyra
ie. Tiger-Eye
xx, punaruunikko, 167 cm
iei. Merrenstow
iee. Gillengaria
e. Blue Noon fwb
tummanruunikko, 162cm
ei. Raven Boy
trak, punarautias, 166 cm
eii. Everwild
eie. Ravendance
ee. Silverthorn
holst, mustanruunikko, 169 cm
eei. Shadow Charm
eee. Thorn of Jade


i. Smedry xx on kookas, musta täysiveriori, joka on tällä hetkellä yksityisomistuksessa Kari Raavannolla. Smedryn parhaaksi saavutukseksi sen esteuralla on jäänyt vuonna 2002 Finnderbyn pääkilpailussa saavutettu kahdeksas sija. Muissa kansainvälisissä kilpailuissa oria ei ole tavattu, vaan se on tahkonnut Suomessa pääasiassa kansallisella ja aluetasolla. Luonteeltaan Smedry on terhakka, orimainen ja herkkä.

ii. Morganti xx edustaa kevytrakenteista täysiverityyppiä. Ori tuotiin Suomeen kahdeksan vuoden iässä ja tarkoitus oli leipoa tästä tempperamenttisesta ja kuumasta täysiverisestä kansallisen tason esteratsu. Suuri, 171cm korkea, punaruunikko ori ei kuitenkaan osoittanut tarvittavia lahjoja esteradoille, juurikin sen "ryöstöherkän" luonteen vuoksi. Lopulta Morganti päätyi eteläsuomalaiselle piensiittolalle, jossa se astui kantakirjaluvat saatuaan poni- ja puoliveritammoja.

iii. Skyfire II xx oli aikanaan Briteissä tunnettu laukkahevonen. Rakenteeltaan mustanruunikko ori oli lähes täydellinen laukkaratsuksi, sillä sen luusto oli vahva, rintakehä leveä ja syvä ja kokoa orilla oli huimat 175cm. Skyfire starttasi kaksi- ja kolmivuotiaana parisenkymmentä kertaa, rikkoen rataennätyksiä tuon tuosta. Skyfire ei kuitenkaan koskaan osallistunut suuriin kilpailuihin ja lopulta orin ura katsekisin loukkaantumiseen sen kolmivuotiskauden loppupuolella. Luonteeltaan herkkä ja sisukas ori oli lopulta jalostuspuolelle siirryttyään pettymys. Laukkaradoille sen varsoista päätyi vain murto-osa.

iie. Athyra on brittiläinen täysiveritamma, joka floppasi aikanaan täydellisesti laukkaradoilla. Tamman nopeus ei yksinkertaisesti riittänyt ja huonot kilpahermot tekivät lopun sen hyvin lyhyeksi jääneestä urasta. Kaksi vuotiaana laukkaradoilla debytoinut Athyra kärsi myöhemmällä iällä erityisesti polvi- ja nivelvaivoista, eikä suunniteltu ratsuhevosura tuottanut tulosta. Osa asiantuntijoita epäilee ruunikon Athyran fyysisien vaivojen olevan peräisin sen laukkaura-ajoilta, sillä tammaa alettiin ratsuttamaan todella varhaisessa vaiheessa. Luonteeltaan kuuma, mutta yhteistöhaluinen Athyra varsoi kaikkiaan kuusi kertaa. Yksikään tamman jälkeläisistä ei kokeillut laukkahevosen uraa, vaan kaikki päätyivät ratsukäyttöön.

ie. Tiger-Eye xx ostettiin sen brittiläiskasvattajalta erääseen varakkaaseen suomalaisperheeseen, jonka nuori tytär kaipasi itselleen kilpahevosen tapaista. Punaruunikko Tiger-Eye oli kuin olikin täysiveriseksi helppo käsitellä, sillä tamma oli luonteeltaan säyseä ja ratsastajansa tahtoon helposti taipuva. Kaksikko ei kuitenkaan niittänyt mainittavaa menestystä kilparadoilla ja 167cm korkea Tiger-Eye olikin vain yksi varakkaan perheen koriste-esineistä. Lopulta tyttären kyllästyttyä ratsastuskseen, myytiin Tiger-Eye kohtuulliseen hintaan erääseen Pirkanmaalla sijaitsevaan piensiittolaan, jossa tamma varsoi muutamaan otteeseen.

iei. Merrenstow xx muistetaan Brittein saarilla parhaiten sen kipakasta luonteesta ja pesunkestävänä kenttäratsuna. Mustanruunikon orin kerrotaan hypänneen minkälaisen esteen yli vain ja juuri orin rohkeus kantoikin sitä pitkälle kenttäratsun uralla. 166cm korkea Merrenstow siirtyi jalostuspuolelle neljäntoista vuoden iässä. Suosiostaan huolimatta se kuitenkin periytti vaihtevalevasti kenttäratsun taitojaan ja sanotaankin, että ori periytti useimmin kipakan luonteensa, kuin huippuedellytykset klenttäratsuksi.

iee. Gillengaria xx oli brittiläisen kasvattajan Carl Summerin omistuksessa lähes koko ikänsä. Tummanruunikon Gillengarian kerrotaan olleen luonteentaan rauhallinen ja sävyisä ja tamma itse soveltuikin erinomaisesti opetusratsuksi. Tällaista uraa 167cm korkea tamma ei tosin päässyt kokeilemaan, sillä Summerin omistuksessa Gillengaria toimitti siitostamman virkaa. Etenkin risteytykset kuumaverisempien oriiden kanssa olivat onnistuneita, sillä Gillengaria periytti vahvasti tasaista luonnetaan etenkin tammajälkeläisiinsä.

e. Blue Noon niminen fwb tamma oli vuodesta toiseen amatööriratsastaja Noora Kemppaisen luottoratsu. Kaksikko kisasi Suomessa kansallisella tasolla ja heidän uransa suurin saavutus oli osallistuminen HIHS:n amatööriratsastaja luokkaan, jossa he sijoittuivat kolmanneksi. Tummanruunikko, 162cm korkea, Blue Noon on hienoa syntyperää, sillä sen vanhemmat ja isovanhemmat ovat menestyksekkäitä kilpa- ja siitoshevosia. Noon itsekään ei ollut hullumpi hyppääjä, sillä se suoritti puhtaasti 140cm ratoja varmalla ja erinomaisella tekniikalla.

ei. Raven Boy tuotiin Saksasta Suomeen vuonna 1999. Orista oli tehty kausisopimus saksalaisen Rottenburgin siittolan ja suomalaisen Sipiön siittolan välille ja Raven Boy olikin kaksi vuotta Suomessa ansaiten Ypäjällä KTK III palkinnon. Punarautias trakehnerori oli saavuttanut hyviä tuloksia rataesteillä Saksassa ja 166cm orin kapasiteetti ylsi aina 140cm radoille. Kevyemmän tyypin trakehnerina Raven Boylla ei kuitenkaan ollut vaadittavaa voimaa, jolla se olisi suoriutunut GP-radoista, mutta tekniikaltaan ja luonteeltaan ori oli täydellinen esteratsu. Raven Boyta käytettiin, etenkin sen ollessa Suomessa, aavistuksen raskasrakenteisemmille tammoille. Näistä yhdistelmistä syntyivätkin lopulta Raven Boyn menestyksekkäimmät jälkeläiset.

eii. Everwild muistetaan Saksan estemaajoukkueen riveistä kahdeksankymmentäluvun lopulla. Punarautias Everwild kilpaili tuolloin ratsastajansa Edwald Mon kanssa kansainvälisellä tasolla menestyen hyvin 160cm esteradoilla. Vaikka Everwild olikin erinomainen kilparatsu, se oli luonteentaan (kuten nimikin jo antaa ymmärtää) hyvin haastava ratsu. Ennen läpimurtoaan kansainvälisillä kilparadoilla Everwild oli kaikkien mielestä toivoton tapaus, kunnes Edwald kouli pukittelevasta ja ratsastajaansa alituisesti haastavasta orista täydellisen kilpakumppanin. 169cm ori ei hyvistä kilpatuloksistaan huolimatta ollut uusi kiintotähti jalostuspuolella, epäilemättä orin hankalan luonteen vuoksi.

eie. Ravendance oli hyvin sirorakenteinen rautias trakehnertamma, jolla oli säkäkorkeutta vaivaiset 155cm. Luonteeltaan tamma oli ystävällinen ja yhteistövalmis ja se periytti jälkeläisilleen erityisesti hyvät ominaisuudet kouluratsun uralle. Ravendancen jälkeläisistä ainoastaan Raven Boy menestyi esteradoilla, kun taas sen viisi muuta jälkeläistä tahkosivat kouluratoja. Tamman kohtaloksi koitui lopulta sen viimeisin tiineys, sillä perätilassa ollutta varsaa ei saatu ajoissa ulos ja tämä vaati lopulta 20-vuotiaan Ravendancen hengen.

ee. Silverthorn hankittiin suomalaiselle ratsuhevossiittolalle suoraan Saksasta. Mustanruunikko Silverthorne on näyttävä ja elegantti tamma, joka pokkasi KTK II palkinnon Ypäjällä vuonna 2000. Tamma on erään Saksan arvostetuimman holsteintammaperheen vesa, joten sen jalostusarvo on erittäin korkea. Ennen tuloaan Suomeen 169cm korkea holsteintamma kilpaili Saksassa este- ja kouluratsastuskilpailuissa, mutta Suomessa Silverthorne on ollut vain siitostamman tehtävissä. Silverthornen jälkeläisistä valtaosa asuu Suomessa, mutta muutamia yksilöitä löytyy myös naapurimaasta Ruotsista. Etenkin yhdistelmät kevyemmän ratsuoriin kanssa ovat olleet tuloksekkaita, esimerkkinä fwb tammat Blue Noon ja kansainvälistäkin uraa luonut Silvermaid.

eei. Shadow Charm oli aikanaan yksi ikäluokkansa lupaavimmista saksalaisoreista. Musta Shadow voitti kotimaassaan Saksassa junioreiden mestaruuden vuosina -91 ja -92. Valitettavasti rohkealuontoinen Shadow loukkaantui niin pahasti lastausonnettomuudessa ollessaan seitsemän vuotias, että orin kilpaura esteillä katkesi siihen. Loppuelämänsä ontunut ori sai kuitenkin hienoja jälkeläisiä ja vaikka ori itse selvästi esteille painottui, sen jälkeläiset ovat pärjänneet myös kouluradoilla.

eee. Thorn of Jade on saksalaisen valtionsiittolan yksi hienoimmista jalostushevosista. Arvostetusta tammaperheestä tuleva mustanruunikko Thorn of Jade on jättänyt kaksi erittäin hienoa esteradoilla menestynyttä orijälkeläistä: Thorn II ja Nothin' to Lose. Luonteeltaan reipas ja yritteliäs tamma on myös hyväksytty holsteinien ja oldenburgien pääkantakirjoihin.


Jälkeläiset

Syntynyt Nimi Emä
ori 20.10.2012 Enbarr PB Finnbarr
tamma 04.11.2012 Nymphetamine PB Targaryen
ori 04.08.2013 Titanium PB Targaryen

NJ näyttelyt (vain sertit)


Pvm. Paikka Laji / Jaos Tuomari Sijoitus
00.00.0000 paikka NJ tuomari serti




KERJ Kisat (0 sijoitusta)



Pvm. Paikka Laji / Jaos Luokka Sijoitus
30.10.2012 Suprant KERJ CCI/CIC3 3/27
14.11.2012 Suprant KERJ CCI/CIC4 4/26
15.11.2012 Suprant KERJ CCI/CIC4 4/26
16.11.2012 Solo KERJ CCI/CIC5 1/34
17.02.2014 Satulinna KERJ CCI/CIC4 2/50


ERJ Kisat (58 sijoitusta)



Pvm. Paikka Laji / Jaos Luokka Sijoitus
07.11.2012 Skurvash ERJ 160cm 1/10
08.11.2012 Skurvash ERJ 160cm 3/10
08.11.2012 Solo ERJ 160cm 6/50
09.11.2012 Skurvash ERJ 160cm 2/10
15.11.2012 Playground ERJ 130cm 5/30
19.11.2012 Solo ERJ 160cm 2/40
19.11.2012 Kilpailukeskus Stewart ERJ 140cm 6/40
20.11.2012 Kilpailukeskus Stewart ERJ 140cm 6/40
21.11.2012 Skurvash ERJ 150cm 1/30
22.11.2012 Playground ERJ 130cm 1/30
24.11.2012 Cabin 21 ERJ 150cm 1/40
24.11.2012 Cabin 21 ERJ 160cm 6/40
24.11.2012 Solo ERJ 160cm 5/40
24.11.2012 Underground ERJ 160cm 3/30
25.11.2012 Underground ERJ 160cm 2/30
25.11.2012 Kilpailukeskus Stewart ERJ 140cm 1/40
26.11.2012 Underground ERJ 160cm 1/30
26.11.2012 Solo ERJ 160cm 1/40
27.11.2012 Cabin 21 ERJ 150cm 1/40
27.11.2012 Cabin 21 ERJ 160cm 3/40
27.11.2012 Solo ERJ 160cm 6/40
27.11.2012 Solo ERJ 160cm 3/40
29.11.2012 Cabin 21 ERJ 150cm 2/30
29.11.2012 Solo ERJ 160cm 5/40
29.11.2012 Bogart&Britanov ERJ 150cm 2/30
30.11.2012 Bogart&Britanov ERJ 160cm 4/30
01.12.2012 Cabin 21 ERJ 120cm 6/40
01.12.2012 Solo ERJ 160cm 3/40
01.12.2012 Skurvash ERJ 160cm 2/30
03.12.2012 Cabin 21 ERJ 150cm 2/40
04.12.2012 Cabin 21 ERJ 120cm 1/40
04.12.2012 Skurvash ERJ 160cm 4/30
04.12.2012 Bogart&Britanov ERJ 160cm 5/30
06.12.2012 Cabin 21 ERJ 150cm 4/40
06.12.2012 Bogart&Britanov ERJ 150cm 1/40
07.12.2012 Kilpailukeskus Stewart ERJ 140cm 4/40
08.12.2012 Kilpailukeskus Stewart ERJ 140cm 4/40
08.12.2012 Bogart&Britanov ERJ 150cm 3/40
08.12.2012 Bogart&Britanov ERJ 150cm 5/50
08.12.2012 Kirbera ERJ 150cm 5/30
08.12.2012 Bogart&Britanov ERJ 150cm 1/30
09.12.2012 Bogart&Britanov ERJ 150cm 1/30
09.12.2012 Bogart&Britanov ERJ 160cm 4/30
09.12.2012 Bogart&Britanov ERJ 150cm 4/30
09.12.2012 Mörkövaara ERJ 110cm 3/40
10.12.2012 Bogart&Britanov ERJ 160cm 5/40
11.12.2012 Bogart&Britanov ERJ 150cm 5/40
11.12.2012 Bogart&Britanov ERJ 150cm 2/50
11.12.2012 Dark Side Trakehners ERJ 160cm 5/30
11.12.2012 Skurvash ERJ 160cm 1/30
12.12.2012 Bogart&Britanov ERJ 150cm 5/40
12.12.2012 Bogart&Britanov ERJ 150cm 6/50
12.12.2012 Bogart&Britanov ERJ 150cm 1/30
14.12.2012 Bogart&Britanov ERJ 150cm 2/30
14.12.2012 Cabin 21 ERJ 160cm 1/30
16.12.2012 Skurvash ERJ 160cm 5/30
18.12.2012 Skurvash ERJ 160cm 5/30
23.12.2012 Cabin 21 ERJ 160cm 4/30

Lisätty viimeksi Skurvash 18.12 (hyväksytty 23.11)

Päiväkirja

Estevalmennus - Ensimmäinen estevalmennuksemme Nymerian kanssa oli käsillä. Meitä valmentamaan oli lupautunut Skurvashin luottovalmentaja Frank, joka oli koulinut vuosien saatossa kymmenittäin Skurvashin hevosia. Olimme Nymerian kanssa jo lämmittelyn loppuvaiheessa, kun saksalaismies viimein saapui maneesiin. Mies kehotti meitä jatkamaan lämittelyä ja kokosi meille sillä välin pari matalaa harjoitusestettä.

Helposti kuumuva Nymeria tuntui käsissäni jo valmennuksen alettua hyvin räjähdysherkältä. Asiaa ei auttanut se, että Frank käski minun laukata tammalla suurta kahdeksikkoa kentän ympäri. Tarkoituksena oli ilmeisesti esitellä Nymerian laukanvaihtoja, joille Frank nyökyttelikin hyväksyvästi. Itse sain kuitenkin moitteita liian kireästä istunnastani: hartiat pitäisi vetää kunnolla taakse, jotta muuhun kroppaan tulisi tarvittavaa rentoutta. Nymerian pullikointi aiheutti kuitenkin sen, ettei istuntani parantunut kentän laidalla huutavan miehen käskyistä huolimatta.

Nymeria oli Frankille aivan uusi tuttavuus, joten valmennuksen tarkoitus oli lähinnä kartoittaa miehelle tamman luonnetta ja osaamista. Sanomattakin oli selvää se, ettei Frankille jäänyt epäilystäkään siitä, kuinka herkkä ja nopeasti kuumuva ratsu tammani oli. Kentän keskelle oli pystytetty kaksi n. 80cm korkuista perusestettä, jotka Frank käski minun ylittää. Ensimmäisellä yrittämällä tyyli oli vapaa ja niimpä nostin Nymerialla reippaan ja tahdikkaan laukan. Esteet ylittyivät ripeässä tahdissa Nymerian suoriutuessa teknisesti moitteettomasti. Frank tuntui kuitenkin tietävän pelkoni kuumumisesta ja käski samantien ottaa kaksi kierrosta laukkaa kentän ympäri ja lähestyä esteitä niin, että keskijakajalla vaihtaisin oikean laukan vasempaan. Tapojensa mukaan Nymeria puski eteenpäin kuin höyryveturi ja tiesin jo keskijakajalle kääntyessäni, että vauhtia oli liikaa. Nymeria vaihtoi laukan, mutta laukka oli vasemman sijaan ristilaukkaa, esteet kuitenkin ylitettiin puhtaasti. Valmennuksen jälkeen Frank totesi, että joutuisi mitä ilmeisimmin vierailemaan Skurvashissa odotettua useammin, juurikin Nymerian takia.

Estevalmennus - Ei ollut pitkäkään aika siitä, kun olimme viimeksi olleet Nymerian kanssa Frankin kynsissä. Olin treeneissä keskittynyt Nymerian kanssa hillitsemään tamman kuumumista ja viimein tulokset alkoivat näkyä. Odotin innolla, mitä Frank asiasta tuumaisi, sillä viime kerta oli mennut täydellisesti penkin alle. Frankin harpoessa tutulle paikalleen olimme Nymerian kanssa juuri siirtyneet hallituun ja koottuun raviin. Tamma polki terhakkaasti alleen häntä vinhasti ympäri pyörien, mutta ainakin se pysyi täysin hallinnassani. Hieman ivalliseenkin sävyyn Frank taputti laiskasti käsiään yhteen ja tokaisi, ettei tämä ollut mikään kouluratsastustreeni.

Nopeasti kentälle oli koottu pieni kahdeksan esteen rata, jonka tarkoitus oli treenata meitä lähestymään esteitä eri kulmista. Rataan kuului paljon tiukkoja käännöksiä, askeleen lyhentämistä ja laukanvaihtoja. Nymeria tuntui terästäytyvän allani huomatessaan radan ja minä puolestani kiristin ohjia pieni perhosparvi vatsassani myllertäen. Aloitimme radan kaartaen kaviouralta hidastempoisessa laukassa. Ensimmäinen este ylittyi puhtaasti, mutta samantien kuului Frankin terävä käsky: Laukanvaihto ja nopeampi tempo seuraavalle esteelle. Nymeria lisäsi innoissaan vauhtiaan ja minä annoin sille ohjaa vähemmän innostuneesti. Este ylitettiin hyvällä ilmavaralla ja seuraavaksi tuli kaarto kaksoissarjalle. Olin laskenut hieman nopeuttamme, jotta Nymeria lyhentäisi askeltaan ensimmäiselle osalle. Ponnistimme juuri oikeasta kohtaa, jonka myös Frank kommentoinnillaan vahvisti. Jälkimmäinen sarjan osa ylitettiin niin ikään puhtaasti. Sarjan jälkeen etenimme seuraavat esteet nopeammassa temmossa. Nymeria vastasi hyvin ja pysyi kuolaimella. Viimeiselle esteelle meidän oli kuitenkin Frankin käskystä hidastettava laukkaa roimasti ja kolme askelta ennen ponnistusta, Nymeria kielsi. Frankin äkäistä älähdystä suerasi uusi yritys, mutta hitaasta vauhdista tamma kielsi kaksi kertaa uudelleen. Lopulta Frank käski lähestyä estettä nopeassa rytmissä ja viimein Nymeria ponnisti esteen yli. Tiesin heti Frankin ilmeen nähtyäni, että saisimme Nymerian kanssa jälleen laiskanläksyä.

Estevalmennus - Valmennuksemme teemana oli tällä kertaa askeletäisyys. Olin lämmitellyt Nymeriaa jo puolisen tuntia ja aloin jo hermostua jokakertaiseen Frankin odotteluun. Vaikka olimme sopineet valmennuksen alkavan klo 14, mies oli aina puoli tuntia myöhässä, vähintään. Kentällä ollut pikkueste sai toimia minun ja Nymerian harjoituskappaleena, sillä me molemmat olimme lopen kyllästyneitä miehen odottamiseen. Olimme hypänneet esteen jo lähes jokaisesta kulmasta, kun Frank viimein saapui. Kipakoista katseistani huolimatta mies tapansa mukaan vaikeni myöhästymisestään ja käski meidän siirtyä hetkeksi kaviouralle.

Nymeria askelsi reippaasti uralla, vilkuillen välillä Frankia, joka pakersi esteiden parissa. Tamma oli kehittynyt huimasti sitten viime valmennuksen, eikä se enää lähtenyt lapasesta kuten aikaisemmin. Tokihan se kuumakalle tulisi olemaan aina, mutta liekö terävämmän kuolaimen vaihto suuhun auttanut jonkin verran asiaa. Parin kierroksen jälkeen Frank käski nostaa kulmasta laukan ja ohjata tamma ensimmäiselle esteelle. Innostunut Nymeria nytkähti allani, mutta reagoin tamman liikkeeseen samantien ja sain hillittyä kuuman ystäväni pysymään rauhallisessa, jokin reipaassa laukassa. Esteen ylityksen jälkeen Frank osoitti seuraavaan puomikasan. Helpottuneena matalasta estekorkeudesta en ollut keskittynyt suoritukseen kunnolla ja lähestyminen kakkosesteelle meni pipariksi. Nymeria pääsi yli, mutta vain hädintuskin. Frank käski meidän pysähtyä ja mies antoi palautetta siitä, mikä oli mennyt pieleen. Minun olisi pitänyt joko lyhentää tai pidentää Nymerian askelta riippuen siitä, monellako laukka-askeleella halusin esteelle lähestyä.

Kolmen vartin ajan harjoittelimme lähestymisiä ja askeletäisyyksiä. Suoriuduimme Nymerian kanssa mielestäni hyvin, lukuunottamatta kaksoissarjaa, jonka Frank oli taiteillut viimeiseksi haasteeksi. Ensimmäiselle esteelle arvioin etäisyyden mielestäni oikein, mutta huomasin virheen, kun sarjan jälkimmäinen osa kohosi edessämme. Tilaa esteiden välissä oli vähän, joten minun olisi pitänyt ponnistaa jo ensimmäiselle esteelle askelta "liian aikaisin". Nyt Nymeria ponnisti jo suoraan kakkosesteeltä, eikä ylitys voinut mitenkään mennä puhtaasti. Frank totesi lopputunnista, että yksikään hänen treenattavansa ei ole ylittänyt kyseistä kompa estettä ja kehui lopulta suoritustamme kaikenkaikkiaan hyväksi. Nymeria sai miehen taskusta löytyneen nahistuneen porkkanan palan.

Estevalmennus - Olimme jo aikaisemmin taistelleet Nymerian kanssa siitä, kun tamma kielsi esteen, mikäli vauhti oli tamman mielestä liian hidas. Frank oli jälleen saapunut valmentamaan meitä ja tällä kertaa toivoin, että ongelmaan saataisiin ratkaisu. Lämmittely sujui hyvin ja Nymeria oli kuuliaisella tuulella. Alkulämmittelyissä olin herätellyt tammaa pysäytyksillä niin käynnistä kuin ravistakin ja herkyyttä puolestaan testaillut temponvaihteluilla joka askellajissa. Frank kokosi matalan, alle 80cm korkean viiden esteen radan, jolla harjoittelisimme hidasta lähestymistä.

Frankin suunnitelmana oli, että etenisimme rataa kierros kierrokselta ja jokaisella kierroksella vauhtia vähennettäisiin pykälällä. Aloitimme Nymerialle tyypilliseen reippaaseen tahtiin ja tamma eteni radalla kuin unelma. Frankilta ei tosin kiitosta tullut, sillä eihän reipas radan suorittaminen ollut ongelma, vaan nimenomaan hidastempoinen esteen lähestyminen. Neljännellä kierroksella vauhtia oli jo huomattavasti vähemmän kuin ensimmisellä. Nymeria suoriutui kolmesta ensimmäisestä esteestä, mutta oikeastaan vain siksi, että muutamaa askelta ennen hyppyä ajoin tammaa reilusti eteen. Frank huomasi tämän ja pyysi minua lähestymään neljättä estettä ilmaan eteenajoa. Tämän tason esteratsun tulisi suotiutua näin matalasta esteestä ilman kovaa vauhtia.

Kuten olin arvellutkin, ei Nymeria halunnut hypätä hitaasta vauhdista, vaan tamma kielsi juuri ennen hyppyä. Liusuin tamman kaulalle ja olin vähällä pudota, mutta Frank ei antanut armoa: uudelleen, kuului käsky. Käänsin tamman ympäri ja Frankin tarkkaavaisen katseen alla lähestyimme samaa nelosestettä uudelleen. Nymeria kielsi jälleen. Frank huikkasi minut luokseen ja kysäisi sitten, huomasinko tamman eleissä mitään kieltäytymiseen viittaavaa. Pudistin päätäni. Frank kertoi huomionsa siitä, kuinka tamma nykäisi aavistukseen päätään ylöspäin ja jännittyi kuin kireä viulun kieli hetkeä ennen kieltäytymistä. Mies käski minun tarkkailla näitä merkkejä ja patisti meidät jälleen esteen kimppuun. Tällä kertaa huomasin itsekin Nymerian antamat merkit ja samalla kuului Frankin käsky napauttaa pohkeet kylkiin kiinni. Hämmästyneenä tempustani Nymeria hyppäsi kuin puolivahingossa esteen yli. Toistimme radan kokonaisuudessaan Frankin ohjeilla ja tällä kertaa koko rata ylitettiin puhtaasti ja ilman kieltäytymisiä hitaassa temmossa.

Estevalmennus - Verryttelimme jumppasarjalla sillä välin, kun Frank kokosi meille esterataa. Nymeria tuntui kyllästyvän pian ravi- ja laukkaharjoituksiin puomeilla ja vikuroiva tamma oli kaikkea muuta kuin mukava treenattava. Viimein Frank sai radan valmiiksi ja ohjasin poukkoilevan Nymerian hikikarpalot otsalla valuen kohti Frankia. Mies oli kasannut meille haastavan radan, jonka ratakorkeus oli n. 140cm luokkaa. Rataan kuului vaikeita käännöksiä, askellyhennyksiä ja -venytyksiä sekä sarja mitä erimuotoisimpia esteitä. Oksereita, vesieste, pari trippeliä, pystyjä ja tottakai viimeisenä kummitteli jokaisen kilparatsastajan kauhu: kolmoissarja. Valmennuksen tarkoitus oli keskittyä kokonaisuuteen, joten tänään emme tahkonneet vain yhden asian parissa, kuten edellisellä kerralla.

Frank lateli ohjeita sitä mukaa, kun etenimme radalla. Nymeria tuntui jälleen kuumuvan ja mies kentän laidalta huusi "pidätä, pidätä pidätä!" Tein työtä käskettyä ja ensimmäiselle esteelle saavuimmekin Frankin haluamassa rytmissä. Alastulo oli moitteeton, mutta sitä seuranneessa laukanvaihdossa Nymeria ei ollut mukana, vaan etenimme ristilaukkaa kohti okseria. Tamma ponnisti liian kaukaa, sen huomasin ilman Frankin huutoakin. Takapuomi kolisi, vaikkakin se pysyi kannattimillaan ja suunnistimme suoraa tietä kohti seuraavaa estettä. Esteelle sain valita askelpituudeksi joko kuusi, tai vaihtoehtoisesti lyhentää askelta viiteen. Frank oli selvästi suunnitellut lähestymisen niin, että ainoastaan viidellä lyhyellä askeleella suoriutuisimme esteen jälkeisestä kurvista seuraavalle osuudelle. Vaahtoava Nymeria lyhensi askeltaan pidättäessäni sitä, mutta taas olimme tilanteessa, jossa tamma uhkasi kieltäytyä hypystä. "Aja eteen!" kuului komennus ja niimpä potkaisin tammaa kylkiin, jolloin hyppy lähti oikeasta kohtaa. Käännös onnistui ja etenimme rataa hyvässä rytmissä ja Frank jopa kehui meitä muutamaan otteeseen. Lopulta edessä oli enää kolmoissarja. Himmasin aavistuksen Nymerian reippaaksi yltynyttä vauhtia ja ensimmäinen osa sarjasta ylittyi tyylipuhtaasti. Seuraavalle esteelle valitsin kaksi lyhyttä laukka-askelta ja mies kentän laidalta mumisi hyväksyvästi valinnalleni. Viimeiselle osalle tarvitsimme kuitenkin voimaa ponnistukseen ja Frank ohjeisti puolipidätteen jälkeen antamaan tammalle kunnolla ohjaa. Kaulaansa venyttäen Nymeria ponnisti ähkäisten esteen yli.

Radan jälkeen hidastin laukan raville ja muutaman ympyrön jälkeen ohjasin hikisen tammani Frankin luo. Mies kertoi meidän kehittyneen selvästi alkuajoista ja kehui Nymerian tekniikkaa esteillä. Saisimme vielä treenata monia kertoja Nymerian akilleksen jännettä, eli rauhallista lähestymistä esteelle. Tamma oli edelleen kieltäytymisherkkä, mutta ryöstäminen Nymerian kuumuessa oli onneksi jo jäänyt. Sovimme, että mikäli tamman kanssa tulisi akuuttia tarvetta valmennukselle, olisin taas jatkossa yhteyksissä Frankiin. Lähtiessään mies kuitenkin tokaisi, että olin löytänyt itselleni loistavan kilpakumppanin, joka haastavuudellaan vain lisäsi mielenkiintoa valmennukseen.





virtuaalihevonen - a sim-game horse
Kuvat © Michigan Sporthorses