Mordalfus

Nimi: Mordalfus, Moran
Sukupuoli: Ori
Syntynyt: 12.07.2009, 15-vuotias (Oma ikääntyminen)
Painotus: Esteratsastus
Koulutustaso:Ko: He A, Re: 160cm
Säkäkorkeus: 163cm
Rotu: Hannover
Rekisterinumero: VH12-011-0184
Kasvattaja: Milja
Omistaja: Skurvash, VRL-01372


VIR MVA Ch
YLA 1 "Upea hevonen persoonallisella luonteella!"
ERJ I
ERL I

Täyttänyt 3 vuotta 02.08.2009

Tarjolla jalostukseen rajoitetusti
Lue lisää kasvatus -sivulta!

Sijoitukset ERJ: 71 kpl
Sijoitukset MEJ: 4 kpl
ERJ Cup sijoitukset: 3 kpl


Menestyneet Jälkeläiset

Morphine F YLA 2, ERJ III, ERL II
Czar Mortimer ERJ I, YLA 1
Marble Pound Flow EV-I, Keur I
Golden Morphine PB ERJ I



Ihan kuin tallissa ei olisi ollut jo tarpeeksi kaistapäisiä kaakkeja ennen Mordalfuksen tuloa talliin, mutta loppujen lopuksi ei ole yllätys, että orinketale survottiin jo ennestään räjähdyspisteessä olevaan talliin. Jos Milja olisi pistänyt herkkupalan myyntiin, olen varma, että siitä olisi taisteltu kynsin ja hampain, sillä orin sukupuu on jotain aivan uskomatonta. Jokaisen hannoverkasvattajan unelma, mutta samalla Mordalfus on Skurvashin uusin painajainen. Hienojen papereiden kylkiäisenä on valitettavasti talliin astellut terhakka energiapakkaus, joka jaksaa kukkua yötä päivää, saaden talliporukan hermoromahduksen partaalle. Mordalfuksen perimmäiseen luonteeseen kuuluu olla utelias, aina uusia ja jänniä juttuja tsekkailemassa ja siinä sivussa pistää siittolaa hitaasti, mutta varmasti lunastuskuntoon. Jo ensimmäisen yön aikana ori oli saanut karsinastaan vesiastian irti seinästä ja vain luoja tietää, millä pakanakonstein. Moranissa ei kuitenkaan ole sen enempää tappaja-ainesta kuin naapurin Vilhon vihannestarhassa, joten hoitajat pysyvät oletettavasti yhtenä kappaleena Moranin duunaillessa omiaan. Orin hoitaminen täytyy suorittaa vikkelään, sillä herra väsyy nopeasti paikallaan seisoskeluun ja alkaa keksiä mitä mielikuvituksellisinta tekemistä itselleen, mitä hevosen päähän voi ikinä putkahtaa.

Moranin karsinaan mennessä ei tarvitse pelätä, että oven avatessaan saa syliinsä viisisataa kiloa meetwustia, sillä ori ei pahemmin välitä tehdä hoitajakaartistaan, saatikka vierailevista tähdistä, jauhelihaa. Tiedä millä konsteilla vikkelä ori on saatu niin hyvin kasvattajallaan ruotuun, sillä kaverin perusluonteesta odottaisi heti aivan jotain muuta. Ruoka-aikaan Moran jaksaa kyllä huudella rehujensa perään, mutta ori odottelee ihmeen rauhallisesti, että kaurat solisevat kuppiin, ennen kuin se käy niiden kimppuun apinan raivolla. Mordalfuksen kärsivällisyyden rajallisuuden tietävät hoitajat eivät tosin ole koskaan kokeilleet, milloin Moran kyllästyy odottelemaan kaurojaan ja syö ne suoraan hoitajan sylistä, vaan ruoka viskataan aina astiaan tai sen viereen mahdollisimman nopeasti (orin kun on jo todettu syövän sapuskansa myös alusien seasta).

Edustuskuntoon ratsastustreenejä varten Mordalfus on aina ennätysajassa valmiina. Parhaimpina tai pahimpina päivinä, kun Moran on oikein liukkaalla tuulella, oria on laittamassa valmiiksi jopa neljä tallilaista. Ensimmäinen laittaa suitsia, toinen satulaa, kolmas suojia ja neljäs viihdyttää oria sen aikaa, kun sille kiskotaan vermeitä niskaan. Orin harjaaminen välittömästi ennen ratsastusta ei tule kuulonkaan, sillä se kestää ehdottomasti liian kauan Moranille, joten orin putsaus hoidetaan aina tuntia tai paria ennen kuin kaveri lähtee juoksulle (harjauksen jälkeen ori tuupataan takaisin karsinaansa odottelemaan parin tunnin päästä alkavia treenejä, jolloin sille kiskotaan tamineita niskaan sellaisella vauhdilla, että typerämpi kuvittelisi maailmanlopun olevan käsillä). Jos hoitajat ovat liian hitaita, Moran kyllä lähtee itsekseen vieden kettingit ja palan tai pari tallinseiniä mennessään.

Mordalfus viedään ulkoilemaan aina oritallin lähimpään tarhaan. Järjestely johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että lähes jokainen Morania joskus taluttanut hoitaja on saanut jonkin asteiset traumat orin kävelyttämisestä. Moranilla onkin erittäin inhottava tapa testata pelokkaimman näköiset taluttajansa, jolloin ori tempoo narusta, kiemurtelee taluttajansa otteessa kuin vatsikään ongenkoukkuun lävistetty mato tai pistää varoittamatta juoksuksi, jolloin joko a) taluttaja päästää narusta irti ja seuraavan tunnin ajan oria pyydystetään koko valtakunnan avustuksella tai b) lujasti riimunarusta kiinni pitävä tomppeli raahautuu orin perässä usein montakymmentä metriä mahdollisten hevosten jätöksien tai kuralammikoiden läpi. Näitä konsteja Moran käyttää mielellään kun sitä ollaan viemässä ulkoilemaan, tarhasta haettaessa ori harvemmin käyttää näitä tempauksiaan, vaan jumittaa mielellään useiden minuuttien ajaksi paikalleen niin, että kiireinen taluttaja-parka on tulla orin kanssa hulluksi.

Tarhassa Moran keskittyy vain syömiseen ja lököttelyyn. Orin laiskaa tarhatoimintaa sivusta seuraava ei voisi millään kuvitellakaan orista löytyvän energisen ikiliikkujan piirteitä ratsastuskentällä, kun tarhassa Moran käyskentelee vain hiljokseen heinäkasalle ja sieltä taas portille. Ulkoilun aikana Moran on elävimmillään, kun sen tarhan vieritse talutetaan toista nelijalkaista. Nättien tyttöjen perään Mordalfus huutelee sydäntäsärkevän karhealla hirnunnallaan, esitellen toisinaan komeaa lyhyttä laukkaansa ohi talutettavalle tammalle. Jos taas tarhan lähistöltä kulkee Moranin kilpaveljiä, on tumma ja pieni ori nopeasti siirtymässä avoimeen sotaan vastapuolen kanssa.

Jos Mordalfus itse saisi päättää viettäisikö se päivän eläinlääkärin tai kengittäjän seurassa vai matkustaisiko se päivän tarilerissa, ori epäilemättä valitsisi ensimmäisen vaihtoehdon. Levoton Moran ei jaksa seisoskella toimettomana trailerissa kovinkaan pitkään, vaan jo ensimmäisen viiden minuutin jälkeen ori aloittaa kauhean elämän kopissa. Moran hirnuu, potkii ja huopaa edestakaisin trailerissa ja koettelee niin omia kuin auton ratissakin istuvan hermoja. Moran on aina topattava viimeisen päälle hyvin kun sitä lähdetään kuljettamaan, koska muuten raisu ori teloisi itsensä todella pahoin. Mordalfuksen kuljetus pisteestä a kohteeseen b kestääkin yleensä tuplasti kauemmin kuin normaalisti, koska kopissa heiluvan orin kuljetus olisi hengenvaarallista kovemmissa nopeuksissa. Lyhytpinnaisen kengittäjämme hermot taas eivät tahdo kestää Moranin jatkuvaa liikehdintää ja pelkästään uusien kenkien vaihtaminen orille kestää neljä päivää. Yksi kenkä per päivä, sen enempää ei kummankaan osapuolen hermot kestä kerrallaan. Mordalfuksen lempipuuhaa on kuitenkin seurata eläinlääkärin puuhastelua ympärillään, sillä lekurilla on matkassaan aina kaikenlaisia mielenkiintoisia vempaimia joita tumma ori mielellään tutkii. Moranin rokottaminen, hampaiden raspaus ja muu huolto onkin yllättäen lastenleikkiä ja toisin kuin kengittäjä joka vihaa Mordalfusta yli kaiken, eläinlääkäri puolestaan kyselee aina karvaisen kaverinsa kuulumisia.

Maastoratsuksi Mordalfus soveltuu surkeasti. Ori on kuin maailmanvalloitusmatkalle lähdössä oleva Kolumbus, joka jaksaa tutkia jokaisen pensaan ja kiviröykkiön. Maastotaipaleella matka taittuu Moranin kanssa aina hitaasti, sillä kovastakin vauhdista ori pysähtelee tämän tästä, kun se hoksaa jotain mielenkiintoista miljöössä. Muutamaan kertaan ori on ravannut yksin takaisin tallipihaan, kun se on kesken laukkapätkän päättänyt pysähtyä tutkiskelemaan polulle kaatunutta männynrunkoa. Ratsastaja on luonnollisesti singonnut katapultin lailla satulasta, eikä hetken tutkiskelun jälkeen kärsimätön Moran ole jaksanut odotella ylös itseään kampeavaa ratsastajaa, vaan se on jatkanut matkaa omin nokkinensa.

Sama kiire (joka orilla on varusteiden laiton aikana) jatkuu Moranin päästessä kentälle. Ratsastaja nopeasti selkään ja menoksi. Satulavyö kiristetään kuristuskuntoon Mordalfuksen vetäessä alkukäyntejään omaan tahtiinsa. Ori on kyllä melkoinen idän pikajuna, mutta se on joustanut alkukäynneissä ja antaa armonaikaa ratsastajalleen, jotta tämä saa itsensä kunnolla kyytiin ennen tositoimia. Alkutunti mennään lössykkävauhtia ja lopputunnin ratsastaja vain rukoilee oria hidastamaan tempoaan. On varmasti turha edes huudella, ettei Mordalfus ole se Tuttilan Ratsastuskoulun luottokaakki, jonka selkään jokainen voi huoletta istahtaa ottamaan kyytiä. Jo ensimmäisen kymmenminuuttisen jälkeen ratsastaja on takuulla hiestä markänä, kun Moran tekee kaikkensa saadakseen lisää ohjaa ja tätä kautta vitosen silmään. Orin rellestystä jatkuu parhaassa tapauksessa puolisen tuntia, jonka jälkeen herralta voi pyytää jo muutakin, kuin vauhdin hidastamista. Emältään Illuminatilta Moran on perinyt hyvät liikkeensä, joten harjoitusravi maksiminopeudella ei ole takamusta olemattomiin kuluttavaa rytkytystä. Orilla on lyhyt laukka, joka ei tee siitä kuitenkaan oletetun tökkivää, sillä askel on hyvin ponimainen ja mukava istua. Esteillä lyhyestä askeleesta on ilman muuta hyötyä, eikä ori tee etanaratoja, vaikka joku ulkopuolinen hevosihminen niin saattaakin luulla, kun näkee Moranin vetävän kaunista ponilaukkaansa tarhassa.

Esteitä rakastava ori ei ole sen helpompi hallita puomimeren seassa kuin sileälläkään työskenneltäessä. Ei ole tavatonta, että kokenut ratsastajakin suorittaa Moranin kanssa debytointinsa esteradalla ratsastamalla suoraan jokaisen esteen läpi. Ilkikurinen ori ei pahemmin piittaa Beerbaumeista tai Kyrklundeista satulassaan, vaan häpeilemätön ori testaa ratsastajansa pään kestävyyttä teutaroimalla radan läpi miten se itse mielii. Jotta Moranin kanssa voisi edes haaveilla suorittavansa esteradan kunniallisesti läpi, tarvitaan satoja ja taas satoja työtunteja tulosten aikaansaamiseksi. Nyrkkisääntönä voidaankin pitää, että oppiessaan tunnistamaan Moranin hännänheilautuksista, mitä tulemaan pitää, alkaa ratsastaja viimein olla valmis suoriutumaan Moranin satulassa esteradan läpi.

Yhteistyön alkaessa luistaa, paljastuu lapsenomaisesti käyttäytyvästä Moranista täysin uusia piirteitä. Moran kuuntelee ratsastajaansa hyvin ja vastaa sekunninsadasosan tarkkuudella saamiinsa apuihin. Orin reaktiokyky onkin yksi sen ehdottomista valttikorteista kilpatilanteissa, sillä uusintaradoilla tehdyt uhkarohkeat oikomiset esteille onnistuvat kyllä Mordalfuksen kanssa erinomaisella prosentilla. Satulaan kampeavan ratsastajan on saavutettava Moranin ehdoton kunnioitus ennen kilparadoille siirtymistä, mutta valtavan työmäärän vuoksi harva ratsastaja on jaksanut takuta mustan orin kanssa niinkin pitkään. Jatkuvaa kontrollointia tarvitsevan orin ratsastajajoukkio onkin laskettava yhden käden sormilla, joten Mordalfuksella on tiivis ratsastajaremmi oikkujaan kestämässä.

Sukutaulu ja -selvitys

i. Ophidian Morfin ITH
ERJ I, YLA 2
ii. VIR MVA Ch Extase CX
ERJ I, YLA 2
iii. Excotique C
iie. Exant B
ie. Paladin's Vampire Hunter
ERJ I, YLA 3
iei. Vampire Hunter II
iee. Angel's Memories
e. Illuminati PB
ERJ I, YLA 2
ei. VIR MVA Ch Grove GER
ERJ I, KTK II, YLA 2
eii. Rhema Ritual
eie.Te Ex Inferis
ee. Carnival of Lust
ERJ I, YLA 2
eei. Armageddon
eee. Parasitic Dreams


iii. Excotique C on ranskalainen esteori, joka on ratsastajansa Frans Petiten kanssa menestynyt jo useamman vuoden 160cm esteluokissa. Tummanruunikko, 163cm korkea, ori on luonteeltaan rohkea ja päämäärätietoinen ja erinomaisen luonteensa lisäksi sillä on hyvä ja voimakas hyppytyyli. Myös jalostuspuolella ori on osoittanut kelposuuteensa: Excotiquella on yli 100 jälkeläistä, joista suurin osa on painottunut isänsä tavoin esteille.

iie. Exant B kilpaili aikanaan vaativissa kouluratsastusluokissa. Ranskassa asuvalla punaruunikolla sukkajalkaisella tammalla on säkäkorkeutta vain vaatimattomat 154cm. Pienestä koosta ei ole kuitenkaan ollut haittaa, vaan se on saanut paljon kehuja nimenomaan sirosta rakenteestaan. Tamman liikehdintä on vahvaa ja ilmavaa, mikä tietenkin aikanaan kirvoitti hyviä pisteitä tuomareilta kouluradoilla. Siitostamman tehtäviin Exant B siirtyi neljätoistavuotiaana ja se sai kaikkiaan viisi jälkeläistä.

iei. Vampire Hunter II oli väritykseltään upean musta ori, joka kuoli kuteinkin verrattain nuoressa iässä äkkyyn. Orin kilpaura esteillä oli vasta alkutaipaleella ja orista uskottiin tulevan kansainvälinen tähti. Toisin kuitenkin kävi, mutta Hunterin harvat jälkeläiset ovat kuitenkin näyttäneet kykynsä esteillä. Vampire Hunterin jälkeläiset ovat näyttäneen perineen esteratsun taipumuksen lisäksi myös isänsä massiivisen olemuksen (Hunterin säkäkorkeus 170cm), sekä ennakkoluulottoman luonteen ja teknisesti erinomaisen hyppytyylin.

iee. Angel's Memories on puolestaan Saksasta lähtöisin oleva tamma, joka pääasiassa toimittanut siitostamman tehtäviä. Memon suoritukset kilparadoilla ovat olleet vähäisiä ja tästä johtuen melko vaatimattomia. Tamma kilpaili muutaman vuoden ajan aluetasolla, startaten kouluradoilla Helppo A luokissa, esteillä puolestaan ratojen taso oli parhaimmillaan 100cm luokkaa. Punarautiasta 164 cm korkeaa tammaa onnisti kuitenkin jalostuspuolella, sillä se varsoi kymmenkunta jälkeläistä nimekkäistä oreista, eikä tamman oma laiha menestys kilparadoilla ole vaikuttanut jälkeläisten arvoon.

eii. Rhema Ritual on yksi Saksan menestyksekkäimmistä hannoveroreista. Hienon ja laajasti arvostetun kilpauran tehnyt ori ei ole sen enempää ja vähempää kuinkolminkertainen olympiamitalisti ja orin uskomaton voitontahto on periytynyt valtaosalle sen jälkeläisistä. Ritual on ollut erittäin suosittu jalostusori, jonka jälkeläiset ovat tehneet tyrmäävää jälkeä rataesteillä ympäri Eurooppaa. Säkäkorkeutta tällä atleettisella orilla on 169cm, väritykseltään piitopäinen herra on mustanruunikko.

eie. Te Ex Inferis on Itävallasta kotoisin oleva tamma, joka virallisen omistajansa rahaongelmien vuoksi asuu tällä hetkellä saksalaisen Michael Wolfin tallissa. Tamma on kilpaillut urallaan aktiivisesti kansallisella tasolla, niittäen mainetta 140cm luokissa. Keväällä 2006 tamman muuttaessa Saksaan, se astutettiin heti kättelyssä yhdellä Saksan menestyksekkäimmistä jalostusoreista Rhema Ritualilla. Ruunikko tamma on varsonut Saksassa neljä kertaa ja 165cm korkea tamma näyttää periyttävän hyvin kaunista rakennettaan, sillä Saksassa syntyneistä varsoista kolme neljästä on hyväksytty rotunsa kantakirjaan.

eei. Armageddon on amerikkalainen kovan luokan esteratsu. Kyseinen ori on startannut länsirannikolla menestyksekkäästi 160cm luokissa saakka. Armageddon on saavuttanut jenkkien keskuudessa suurta kiinnostusta ja ihailua, sillä ori tulee täysin tuntemattomattomasta suvusta, eikä orin sukupuussa pahemmin ole esteillä menestyneitä nimiä. Armageddon on vasta hiljattain aloittanut siitosuransa, mutta eurooppalaisille kasvattajille ei ole pahemmin lupailtu pakasteita kyseisestä orista. Carnival of Lustin lisäksi Euroopan puolelta löytyy vain seitsemän Armageddonin varsaa.

eee. ParasiticDreams on tummanruunikko pienikokoinen (säkä 160cm) tamma, jolla on siro rakenne ja erittäin tasainen luonne. Germoryn Warmbloodsin yksi johtavista siitostammoista ei ole kilpakentillä pahemmin viihtynyt, sillä tamman sävyisä luonne ja kohtuullisen oikeaoppinen rakenne ovat syitä siihen, miksi tamma on ollut lähes koko ikänsä vain siitoshommissa. Dreamy, kuten talliväki tammaansa kutsuu, on saanut etuoikeuden tulla astutetuksi vain kaikkein laadukkaimmilla puoliverioreilla, mikä on sinänsä mielenkiintoinen seikka, kun Germoryn siittola pursuaa laadukkaita kilpatammoja. Dreamy on kuitenkin pikkuhiljaa tulossa tiensä päähän, mutta tamman kahdeksan upeaa jälkeläistä ovat jo aloittaneet kilpauriaan omissa päälajeissaan.

Jälkeläiset

Syntynyt Nimi Emä
tamma 18.01.2010 Morphia PB Weybridge's Gweniver
ori 12.04.2011 Morphine F Initial von Master
ori 02.11.2011 Czar Mortimer Czarina Iluminada
ori 18.04.2012 Melchior Ley Feelin'Good WAS
ori 01.07.2012 Marble Pound Flow G.G. Chesapeake
tamma 27.07.2012 Maníla of Jadessa Dracarys PB
ori 17.08.2012 Unico Solo Jenny Joy Solo
ori 05.03.2013 Medraut PB Chaosa Woods
ori 21.04.2013 Golden Morphine PB Gothica PB
tamma 04.08.2013 Lime Moriah DHG Lime Sorbet Solo
ori 27.10.2013 Ce's Smilodon Tigera of Jadessa
ori 10.12.2013 Dalamar PB Imladris PB

NJ näyttelyt (vain sertit)


Pvm. Paikka Laji / Jaos Tuomari Sijoitus
22.10.2009 Dakota NJ Anu V. BIS2, MVA-sert, JS
29.10.2009 Kingsley NJ Peppi S. BIS4, MVA-sert, JS
28.11.2009 Turjaken Talli NJ Maria A. BIS2, MVA-sert, JS
17.03.2010 Kingston Gård NJ Kata P. LKV3, irtoSERT, JS


MEJ Kisat (35 starttia)



Pvm. Paikka Laji / Jaos Luokka Sijoitus
1.5.2010 Fenton MEJ 110cm 19/31
1.5.2010 Fenton MEJ 130cm 13/18
3.5.2010 Anfarwol Acres MEJ 100cm 11/24
5.5.2010 Heinämäki MEJ 60cm 19/20
5.5.2010 Bairdon MEJ 80cm 17/41
5.5.2010 Bairdon MEJ 120cm 17/24
7.5.2010 Bairdon MEJ 100cm 9/20
7.5.2010 Bairdon MEJ 120cm 10/12
7.5.2010 Bairdon MEJ 130cm 4/13
13.5.2010 Swildie Highlanders MEJ 90cm 5/15
13.5.2010 Ferraro MEJ 110cm 19/37
13.5.2010 Ferraro MEJ 130cm 1/21
14.5.2010 Swildie Highlanders MEJ 90cm 9/15
14.5.2010 Ferraro MEJ 110cm 8/37
14.5.2010 Ferraro MEJ 130cm 15/21
15.5.2010 Ferraro MEJ 110cm 2/37
15.5.2010 Ferraro MEJ 130cm 16/21
15.5.2010 Huksamäki MEJ 80cm 5/30
15.5.2010 Swildie Highlanders MEJ 90cm 5/15
15.5.2010 KK Bailador Toukokuun MEJ Cup 90-100cm 18/20
15.5.2010 KK Bailador Toukokuun MEJ Cup 130cm 1/15
16.5.2010 Ferraro MEJ 110cm 25/37
16.5.2010 Ferraro MEJ 130cm 5/21
17.5.2010 Fenton MEJ 90cm 11/38
17.5.2010 Fenton MEJ 130cm 6/15
18.5.2010 Fenton MEJ 90cm 25/38
18.5.2010 Fenton MEJ 130cm 6/15
19.5.2010 Fenton MEJ 90cm 22/38
19.5.2010 Fenton MEJ 130cm 12/15
20.5.2010 Fenton MEJ 90cm 23/38
20.5.2010 Fenton MEJ 130cm 9/15
21.5.2010 Fenton MEJ 90cm 20/38
21.5.2010 Fenton MEJ 130cm 5/15
22.5.2010 Fenton MEJ 90cm 15/38
22.5.2010 Fenton MEJ 130cm 8/15


ERJ tarinakilpailut

(Tarinat löytyvät sivun alhaalta päiväkirjasta!)

Pvm. Paikka Laji / Jaos Luokka Sijoitus
31.3.2012 Dark Side Trakehners Maaliskuun ERJ Cup 150cm 1/8


ERJ Kisat (71 sijoitusta)



Pvm. Paikka Laji / Jaos Luokka Sijoitus
30.07.2009 Suburban ERJ 100cm 4/40
30.7.2009 Wincare ERJ 130cm 5/30
2.8.2009 Wincare ERJ 130cm 2/30
2.8.2009 Wincare ERJ 140cm 1/30
3.8.2009 Wincare ERJ 140cm 1/30
4.8.2009 Wincare ERJ 130cm 1/30
10.8.2009 Nepolan Ponitalli ERJ 90cm 6/48
10.8.2009 Nepolan Ponitalli ERJ 90-100cm 1/49
11.8.2009 Nepolan Ponitalli ERJ 90-100cm 1/50
11.8.2009 Nepolan Ponitalli ERJ 110cm 4/50
12.8.2009 Nepolan Ponitalli ERJ 100cm 7/50
12.8.2009 Nepolan Ponitalli ERJ 110-120cm 6/50
12.8.2009 Stud Caruso ERJ 90cm 5/100
13.8.2009 Stud Caruso ERJ 110cm 5/100
14.8.2009 Stud Caruso ERJ 110cm 6/100
15.8.2009 Stud Caruso ERJ 120cm 8/100
15.8.2009 Wincare ERJ 130cm 4/30
16.8.2009 Wincare ERJ 140cm 2/30
17.8.2009 Wincare ERJ 130cm 1/30
18.8.2009 Wincare ERJ 140cm 1/30
17.8.2009 Viola ERJ 90cm 6/50
18.8.2009 Cicera ERJ 140cm 1/89
19.8.2009 Viola ERJ 110cm 7/50
19.8.2009 Wincare ERJ 130cm 5/30
19.8.2009 Wincare ERJ 130cm 1/30
22.8.2009 Infinity ERJ 140cm 5/40
1.9.2009 Shreed ERJ 130cm 4/30
1.9.2009 Shreed ERJ 140cm 5/30
6.9.2009 Fiktio ERJ 120cm 7/50
7.9.2009 Fiktio ERJ 120cm 6/50
7.9.2009 Daftomor ERJ 160cm 5/30
8.9.2009 Daftomor ERJ 160cm 4/30
9.9.2009 Fiktio ERJ 100cm 3/50
3.10.2009 Louves ERJ 140cm 7/62
11.10.2009 Duren ERJ 140cm 7/50
15.10.2009 Rownshock ERJ 150cm 2/98
16.10.2009 Rownshock ERJ 160cm 1/81
22.10.2009 Goljat Farm ERJ 140cm 6/50
25.10.2009 Twisty Puzzle ERJ 160cm 3/30
28.10.2009 Faxon Sporthorses ERJ 160cm 3/26
29.10.2009 Rangre ERJ 130cm 1/40
30.10.2009 Rangre ERJ 130cm 2/40
31.10.2009 Goljat Farm ERJ 150cm 3/50
2.11.2009 Forwice ERJ 160cm 2/30
2.11.2009 Skurvash ERJ 150cm 4/28
2.11.2009 Skurvash ERJ 160cm 1/24
3.11.2009 Dark Side Trakehners ERJ 160cm 5/40
3.11.2009 Skurvash ERJ 150cm 1/28
3.11.2009 Skurvash ERJ 150cm 3/28
4.11.2009 Skurvash ERJ 150cm 2/28
4.11.2009 Skurvash ERJ 150cm 3/28
5.11.2009 Skurvash ERJ 160cm 3/24
5.11.2009 Skurvash ERJ 160cm 1/24
6.11.2009 Skurvash ERJ 160cm 1/24
6.11.2009 Longjump Thoroughbreds ERJ 160cm 4/30
6.11.2009 Forwice ERJ 160cm 4/30
7.11.2009 Dark Side Trakehners ERJ 150cm 1/30
8.11.2009 Dark Side Trakehners ERJ 150cm 1/30
8.11.2009 Dark Side Trakehners ERJ 150cm 4/30
8.11.2009 Dark Side Trakehners ERJ 160cm 4/30
9.11.2009 Dark Side Trakehners ERJ 150cm 4/30
9.11.2009 Longjump Thoroughbreds ERJ 160cm 5/30
12.11.2009 Dark Side Trakehners ERJ 160cm 4/30
17.11.2009 Dark Side Trakehners ERJ 150cm 4/30
18.11.2009 Dak Side Trakehners ERJ 140cm 1/30
25.11.2009 Dark Side Trakehners ERJ 150cm 2/30
8.12.2009 Indis Villains ERJ 160cm 1/24
11.12.2009 Bailee Showjumpers ERJ 160cm 2/30
13.12.2009 Bailee Showjumpers ERJ 160cm 1/30
13.12.2009 Bailee Showjumpers ERJ 160cm 3/30
15.12.2009 Barrier Showjumpers Joulukuun ERJ Cup 160cm 9/131
31.1.2012 Dark Side Trakehners Tammikuun ERJ Cup 160cm 1/154


Päiväkirja

15.07.2009 - Mordalfus muutti Skurvashiin vieroitusikäisenä, eli noin puolivuotiaana. Olimme innolla odottaneet uuden orin saapumista talliin, olihan Moran oman huippuoriimme Ophidian Morfinin jälkeläinen. Eloisa varsa ei tuntunut olevan moksiskaan maiseman vaihdoksesta, vaan päästessään uuteen karsinaansa ori alkoi välittömästi tutkia boksiaan. Iloisena siitä, että pienokainen ei näyttänyt potevan koti-ikävää jätin sen hetkeksi yksikseen, vain huomatakseni, että Moran oli ensimmäisen vartin aikana saanut revittyä ruoka-astiansa irti seinästä. En tosin ymmärrä, miten hontelo orivarsa oli tempussaan onnistunut, mutta muttereilla seinään pultattu astia lojui Moranin jaloissa orin järsiessä seinään syntynyttä koloa innokaasti. Toivoin, että Mordalfuksen jekut loppuisivat siihen, mutta myöhemmin sain huomata, että tämä oli vasta alkusoittoa.

20.07.2009 - Eilen vuoden täyttänyt Mordalfus on kasvanut silmissä. Olemme saaneet huomata, että musta ori ei ole ollenkaan niin hauska tapaus, kuin se itse luulee keppostellessaan minkä ehtii. Eilen synttärilahjaksi saatu uusi riimu löytyi tarhan mutalammikosta resuisena ja hetkeä aiemmin viininpunainen riimu oli nyt kulahtaneen ruskea. Tutkiessani tarhan läpi huomasin, että ori oli hinkanut päätään aitaa vasten niin voimakkaasti, että riimun teräslenkki oli jäänyt kiinni aidanpienaan. Kiikkiin jäänyt Mordalfus oli repäissyt voimiensa takaa ja riimu oli antanut periksi. Ori seurasi takanani tutkimuksiani ja toruessani oria se ei näyttänyt vähääkään hämmentyneeltä tai olevansa pahoillaan aiheuttamastaan harmista. Huokaisten pujotin Moranille uuden riimun päähän toivoen, että tämä kestäisi ehjänä kauemmin kuin vuorokauden.

16.01.2010 - Viime aikoina yhteistyö oli sujunut hyvin Moranin kanssa. Ori oli toiminut hyvin esteillä, eikä se ollut kokeillut jo tutuiksi käyneitä konnankoukkujaan minuun, joten lähdin vihellellen orin kanssa maneesiin. Alkulämmittelyt tehtiin normaalirutiinilla volttien ja temponvaihteluiden rytmittämänä. Keskelle maneesia olin koonnut alle metrin luokkaa olevia esteitä ja tarkoitukseni olikin harjoitella orin kanssa lähestymisiä eri suunnista. Moran tuntui kokoavan itsensä heti, kun se tajusi, että nyt siirryttäisiin sileältä hyppyhommiin. Nostin kulmasta laukan ja ohjasin orin ensimmäiselle esteelle. Helppo, suora lähestyminen oli vain lämmittelyä ja Moran suoritti esteen helposti. Vielä pari samankaltaista ylitystä ja olin aivan taivaissa Moranin ollessa niin vastaanottavaisella tuulella. Ori kuitenkin huomasi ratsastajansa leijailevan ja 90cm okseri, joka piti ylittää kaarteen jälkeen mentiikin vitonen silmässä puomien lennellessä joka ilmansuuntaaan. Moran oli välittömästi purrut kuolaimeen, kun se oli huomannut minun olevan ajatuksissani, eikä lopputreeneistä tullut mitään Moranin kuumuessa ja käydessä ylikierroksilla. Ainut mihin olin tyytyväinen oli se että (olin pysynyt satulassa ja) emme olleet kilpailemassa, vaan kaksistaan kotimaneesimme suojissa.

17.01.2010 - Olin päättänyt treenata Mordalfusta tänään vain juoksuttamalla oria. Viime kertainen ratsastustuokio orin kanssa siinteli vielä mielessäni, eikä minua huvittanut tippaakaan taistella orin kanssa satulasta käsin. Hoitajilla oli ilmeisesti ollut samanlaiset mietteet, sillä Moran seisoi karsinassaan likaisena, karva heinäpölyn peitossa. Tällä kertaa kuitenkin viisveisasin hoitajien laiminlyönnistä, vaan nappasin orin mukaani ja suuntasin kohti maneesia. Laiskuuttani en ollut jaksanut edes pystyttää harjoitusesteitä orille, vaan päätin mennä helpon kaavan kautta ja keskittyä vain orin liikunnan saamiseen. Morankin tuntui siltä, että helppo harjoitusohjelma oli sen mieleen, sillä ori käyskenteli rauhalliseen tahtiin liinan päässä. Parinkymmenen minuutin harjoittelun jälkeen (joka oli sujunut odotukset ylittävästi!) tuli Mordalfukselle kuitenkin seinä vastaan ja ori tuntui menettäneen kiinnostuksensa totaalisesti. Olin yllyttymässä oria laukkaan, mutta luupää päättikin vain jäädä paikoilleen takkuamaan, eikä terävä juoksutusraipan sivalluskaan saanut oria liikeelle. Raivoissani orin ylimielisestä käytöksestä heitin piiskan ja liinan sivuun ja jahtasin oria takaa kymmenisen minuuttia, jolloin laiskimukseen tulikin hieman liikettä. Hikisenä, haisevana ja pahantuulisena päätin kuitenkin luovuttaa, kun oma kunto ei enää kestänyt orin jahtaamista. Tuuppasin Mordalfuksen takaisin karsinaansa ja lähdin etsimään kahvihuoneessa laiskottelevia hoitajia. Ori pitäisi siistiä.

31.03.2012 (tarinakilpailun tuotos) - Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta hellien lämmöllään kisaväkeä. Kevät oli Saksassa selvästi pidemmällä kuin pohjoisessa Suomessa, jossa sai vielä tähän aikaan vuodesta tarpoa polviaan myöten loskassa. Vaihdoin painoa jalalta toiselle ja manasin samalla mielessäni kisailmoittautumisjonon pituutta ja hitautta.

Vilkuilin aikani kuluksi esteradalle, jonne suunnistaisin itsekin heti, kun ilmoittautuminen olisi suoritettu. Taivaalla killuva topaasi häikäisi niin, että jouduin varjostamaan kädelläni nähdäkseni rataan tutustuvien ihmisten piirteet selvemmin. Katseeni harhaili aikansa minne sattuu, kunnes äkkäsin trippeeliin nojailevan pitkätukkaisen blondin, joka jutteli kiihkeän oloisesti komealle tummahipiäiselle miehelle.

Minulle tuli kiire kaivaa aurinkolasit taskustani, sillä en missään nimessä halunnut, että blondi huomaisi minun kyttäävän kentälle. Jonottaessa ei totisesti ollut muuta ajanvietettä, joten uppouduin tiirailemaan pariskunnan touhuja. Blondilla todellakin oli tekniikka halussa: Hän nojaili keimailevasti estetolppaan ja huiski pitkiä platinanvaaleita hiuksiaan täydellisen säännöllisen väliajoin samalla, kun väläytteli maireaa tekohymyään miehelle. Rataan tutustuminen näytti unohtuneen pariskunnalta täysin.

Jono nytkähti eteenpäin ja lihavamman puoleinen mies peitti näkyvyyteni radalle. Hyvä niin, sillä muistellessani edellistä kohtaamistani blondin kanssa minua ei todellakaan huvittanut ilmaista läsnäolostani naiselle.

Tapahtuneesta oli kulunut jo muutama kuukausi aikaa, mutta muisto Tokio Cupista sai minut edelleen raivon ja hysteerisen naurun partaalle. Oma suoritukseni perusradalla oli ollut täysi pannukakku ja kukas muukaan, kuin tämä samainen itseriittoinen myöhäisteini oli kommentoinut suoritustani ikävään sävyyn ja suurella volyymilla maineikaalle ratsastajajoukkiolle selkäni takana.

Suutuspäissäni ja kisat kisanneena olin hiippaillut blondin ratsun luo melassipurkki kädessäni ja sivellyt tummaa siirappimaista mönjää satulaan. Tyttö raukka tahmasi valkoiset ratsastushousunsa välittömästi ruskeaan aineeseen istuessaan satulaan ja huomaamatta kömmähdystä lainkaan. Ratsukko herätti melkoisesti hilpeyttä uusintaradalla, jota minä jouduin oman toheloimiseni jälkeen seuraamaan sivusta...

Viimein oli tullut vuoroni ilmoittautua ja tiskin takana istuva pyöreäkasvoinen nainen joutui toistamaan kysymyksensä pariin kertaan, ennen kuin tajusin olevani vuorossa. Sanoin naiselleni oman ja hevoseni nimen ja homma oli sillä selvä. Tassua toiseen eteen laittaen suunnistin seuraavaksi rataan tutustumaan. Huokaisin helpotuksesta huomatessani haaskalinnun hävinneen. Saisin ainakin kiertää radan rauhassa ilman, että blondi koettelisi jo valmiiksi korkeita verenpainearvojani kikattamalla selkäni takana.

Valmennukset

Estevalmennus 18.07.2009
Mordalfuksen ensimmäistä estevalmennusta pitämään oli pyydetty tallin luottovalmentaja, saksalainen Frank Schwimmer, joka sanojensa mukaan haluaa aloittaa aina uuden valmennettavan kanssa alkeista ja sehän meille sopi. Moran on vasta nuori, eikä sillä ole vielä kokemusta kilpailuista, joten olin jo alustavasti sopinut, että säädyllistä korvausta vastaan Frank valmentaisi meitä säännöllisesti. Sää lupaili hyvää, kun talutin Mordalfuksen aamutuimaan kentälle, jossa Frank jo odotteli puomit valmiina asemissaan. Kipusin nopsaan satulaan ja alkutuntien aikana Frank selosti, mitä valmennuksessa tultaisiin tekemään ja mihin erityisesti kiinnitettäisiin huomiota. Tänään lähdettäisiin liikkelle perusteista ja siksi alkukäyntien jälkeen Frank pyysi minua siirtymään kevyeen raviin ja taivuttelemaan orini hyvin. Mies korjaili muutamaan otteeseen istuntaani ja ohjasotettani, mutta kun kaikki alkoi näyttää sujuvan, hän pyysi meitä pysähtymään hetkeksi kentän keskelle ja kuuntelemaan ohjeet. Frank oli koonnut kentälle sarjan maapuomeja, kavaletteja, ristikoita ja kentän toisella sivulla odotti pieni jumppasarja. Kyseessä oli siis alkeista lähtevä valmennus harjoitusesteillä.

Alkuun minun oli määrä ohjata Moran maapuomeille ravissa ja saada ori venyttämään tarpeeksi askeltaan niin, että puomit ylittyisivät kolahtelematta ja turhia ylilyöntejä ottamatta. Vaikka tehtävä vaikutti helpolta, sain tehdä Moranin kanssa hetkisen töitä, ennen kuin ori suostui venymään kiitettävästi. Sama toistettiin laukassa. Frank, joka tiesi Mordalfuksella olevan pieni laukka-askel, siirteli puomeja entistä kauemmas toisistaan selostaen samalla, että orin oli opittava säätelemään askeleensa pituutta jo varhain, jotta siitä aikanaan kehittyisi kunnon esteratsu. Aluksi puomit ylitettiinkin Moranin tapaan kaasu ja ponilaukka pohjassa ja muutaman Frankin terävän kommentin ja käskyn jälkeen alkoi homma taas luistaa.

Toistimme harjoituksen vielä pariin kertaan ja samalla Frank luennoi, miten maapuomit opettavat oikeaa lähestymistä esteelle, asettamaan askelia ja säätämään niiden pituutta. Puomien jälkeen oli vuorossa ristikot. Esteet olivat korkeudeltaan maksimissaan 40cm korkeita eikä Frank ollut pystyttänyt niitä kuin muutaman, mutta tarkoitus ei ollutkaan esitellä kuinka korkeita esteitä pystyisimme ylittämään, vaan hiomaan hyppytekniikkaa. Sain itse valita suunnan ja lähestymistemmon ristikoille, kunhan ylittäisin niistä jokaisen eri suunnasta ja askellajina pysyisi laukka. Moran painoi hullun lailla ohjille ja Frank pudisteli hiukan päätään, vaikka jokainen este ylitettiinkin lähes oppikirjojen mallin mukaan. Toisella kierroksella Frank käski minun kiinnittää huomioni Moraniin ja mistä kohtaa ori ylittäisi esteen. Ristikoiden tarkoituksena on nimenomaan ohjata hevonen ylittämään este keskeltä ja juuri siihen myös Frank pyrki valmennuksessaan. Aikamme alkoi käydä uhkaavasti vähiin ja koska Frank oli keskittynyt niin yksityiskohtaisesti selostamaan Moranin ratkaisuja, emme ennättäneet perehtyä enää jumppasarjaan. Sen sijaan Frank pyysikin minulta, että harjoittelisin jumppasarjaa muutaman kerran viikossa.

Estevalmennus 15.08.2009
Aivan kuten Frank oli meiltä edellisen kerran pyytänyt, olimme harjoitelleet Mordalfuksen kanssa jumppasarjoja muutaman kerran viikossa. Näiden harjoitusten aikana olin huomannut orissa selkeän muutoksen, sillä nyt se reagoi esteillä huomattavasti nopeammin ja tuntui olevan tarkkaavaisempi kuin aikaisemmin. Saapuessamme kentälle, oli Frank tapansa mukaan asemissaan kentän keskellä. Tämän kertaisen treenin teemana oli lähestymiset ja välimatkat. Radalla meitä odotti pieni esterata, jonka esteet eivät olleet metriä korkeampi, mutta epäilin silti, ettei päivän treenit olisi mikään läpihuutojuttu.

Parinkymmenen minuutin jälkeen Frank pyysi meitä kokeeksi suorittamaan kokoamansa jumppasarjan. Olin osannut odottaa tätä, sillä en ollut alun alkaenkaan uskonut Frankin uskovan sinisilmäisesti selityksiäni ahkerasta harjoittelusta. Pyysin Moranin raviin ja käänsin orin kohti jumppasarjaa. Moran tuntui olevan hyvin juonessa mukana ja ori tuntui ryhdistäytyvän allani, kun se näki sarjan. Jokainen puomi ja matala este ylitettiin mallikkaasti ja Frank huikkasi huolettomaan sävyyn, että olimme pitäneet sanamme ja harjoitelleet hänen ohjeidensa mukaisesti. Tämän päivän juttuna ei kuitenkaan ollut jumppasarja ja katselinkin kiinnostuneena radalle pystytettyjä erilaisia esteitä. Frank seposti, että hän oli rakentanut radan niin, että erilaisia esteitä tuli lähestyä eri kulmista ja esteiden välit oli suunniteltu niin, että joutuisin päättämään, ottaisinko useamman lyhyen laukka-askeleen niiden välissä vai pari pidempää.

Nostin kulmasta laukan ja ohjasin Moranin ensimmäiselle esteelle. Ori oli hyvin jyvällä ja ensimmäinen este, joka ylitettiin suorassa linjassa meni nappiin. Seuraavalle esteelle Moranin pienellä laukalla pääsi kuudella laukka-askeleella, jotka sopivat täydellisesti etäisyyksiin ja toinen este ylitettiin niin ikään virheettömästi. Toisen esteen jälkeen Frank oli luonut haastetta sillä, että heti alastulon jälkeen olisi tehtävä tiukka kaarros oikealle ja ylitettävä kolmas este vinosti, sillä suoraa linjaa esteelle oli mahdotonta saada. Vaikka Moranilla olikin jo jonkin verran kilpailukokemusta esteiltä, ei se koskaan ollut joutunut ylittämään estettä näin. Ori tuntui jähmettyvän sekunnin murto-osaksi, ennen kuin se rekisteröi käskyni hypätä, minkä se tekikin. Puomi heilahteli kannattamillaan, mutta pysyi kuin pysyikin paikoillaan. Korkeampi este olisi ilman muuta tullut rytinällä alas. Viimeiselle esteelle Moranin askeleet eivät menneet tasan ja tässä kohtaan jouduin päättämään, ottaisiko ori neljä lyhyttä askelta, vai venyttäisinkö kolme pitkää ja sen jälkeen ylittäisin esteen. Päädyin pidättelemään Morania ja ori otti tasan neljä, erittäin lyhyttä laukka-askelta ennen ponnistusta. Tajusin itseksin tehneeni kardinaalimunauksen pidätellessäni oria, sillä se joutui ponnistamaan lähes paikaltaan. Puomit kolisivat alas ja Frank antoi armotta välittömästi palautetta, kun rata oli suoritettu. Hän kehotti minua tutustumaan paremmin oriini ja sen käyttäytymiseen esteillä, eikä vain keskittymään omaan tekemiseeni. Ennen treenien loppua mies käski meidän suorittaa radan uudelleen ja tehdä toisen ratkaisun viimeisellä esteellä. Tällä kertaa saimme hyväksytyn suorituksen ja lähtiessään kentältä Frank käski minun jäähdytellä orini huolella.

Estevalmennus 10.09.2009
Frank oli jälleen saapunut Skurvashiin valmentamaan minua ja Mordalfusta. Miehen valmennuksista sai tosin maksaa itsensä kipeästi, mutta toisaalta tulokset Frankin valmennuksista olivat hätkähdyttäviä. Tänään valmennuksen teemana olivat sarjaesteet. Frank oli tapansa mukaan koonnut esteet valmiiksi jo kun tulimme kentälle. Kipusin nopsaan Moranin satulaan ja aloin lämmitellä oria. Frank käski minun taivutella orini hyvin, joten voltteja, ympyröitä ja suunnan vaihtoja tuli tehtyä ensimmäisen puolituntisen aikana reilusti niin laukassa kuin ravissakin.

Kun olimme Frankin mielestä valmiita ja Morankin tuntui olevan ajan tasalla tapahtumista saimme luvan tulla kentän keskelle kuuntelemaan alustavat ohjeet. Ensimmäisenä meidän olisi ylitettävä sarjaeste, jonka välinen tila oli 12 metrin paikkeilla ja se koostui kahdesta n. 120cm korkeasta pystyesteestä. Sarjan jälkeen saisimme laukata kentän ympäri ja suunnistaa uudelle sarjalle, joka tällä kertaa olisi kolmoissarja, johon kuului kaksi 120cm korkeaa pystyestettä ja viimeisenä 130cm korkea okseri. Kävin tutustumassa sarjoihin Moranin kanssa kiertämällä ne ympäri ja samalla arvion valmiiksi, montako laukka-askelta saisin mahtumaan esteiden väliin ja mitkä olisivat parhaat ponnistuskohdat. Tutustumiskierroksen jälkeen siirryin takaisin kaviouralle ja nostin laukan.

Frank seurasi hiljaa sivusta, kun lähestyimme ensimmäistä pystyestettä. Moran tuntui olevan hyvin jyvällä asioista, eikä se rimpuillut vastaan, vaan tuntui odottavan minun merkkiäni. Ensimmäinen este ylitettiin puhtaasti ja sain mahdutettua kaksi laukka-askelta esteiden väliin juuri niin kuin olin laskeskellutkin. Toisenkin esteen Mordalfus ylitti puhtaasti ja kuulin Frankin vaimeat hyväksyvät äännähdykset, joista ei turhan usein saanut nauttia. Päästelin Moranilla reipasta laukkaa kentän ympäri ja käänsin orin kolmoissarjalle. Edellisestä sarjasta innostunut Moran ei tahtonut kuunnella puolipidätteitäni ja ensimmäinen este ylitettiin puhtaasti, vaikkakin hieman turhan reippaalla vauhdilla. Jälleen sain mahdutettua kaksi laukka-askelta ensimmäisen ja toisen esteen väliin, mutta vain siksi, että Moranilla on niin lyhyt laukka-askel. Jos vauhtia olisi ollut hiukankaan enemmän, ei esteen ylitys olisi tapahtunut puhtaasti. Olin laskeskellut, että okserille saisimme kaksi lyhyttä askelta ennen ponnistusta, mutta nyt, kun vauhtia oli ollut sarjalle sisään tullessa liikaa, ei kaksi askelta olisi niinkään lyhytlaukkaiselta hevoselta onnistunut. Jouduin tekemään päätöksen salamannopeasti ja Moran ponnisti yhden askeleen jälkeen okserin yli. Hyppy tapahtui kaukaa ja Moran joutui venymään äärimmilleen päästäkseen yli ja takajalat kolahtivatkin uhkaavasti puomeihin alastulossa, vaikkakin este pysyi kasassa.

Sarjan jälkeen oli luvassa Frankin välitön arviointi suorituksesta ja kuten olin ounastellutkin, noottia tuli liian kovasta vauhdista jälkimmäiselle sarjalle. Minun olisi otettava tiukempi ote orista, jottei se saisi itse määrätä tempoa. Kiitosta sen sijaan tuli hyvin suoritetusta ensimmäisestä sarjasta ja Frank kehui Mordalfuksen työmoraalia ja innokkuutta esteillä. Kun jäimme Mordalfuksen kanssa jäähdyttelemään kentälle, Frank huikkasi lähtiessään kuin ohimennen, että ori oli tosiaan kehittynyt viimekertaiseen tapaamiseen verrattuna.

Estevalmennus 15.10.2009
Vaikka olemmekin Moranin kanssa käväisseet jo kokeilemassa GP-tason esteluokkia, halusin silti Frankin valmennuksen Moranille, jotta mies voisi arvioida, olisiko Moranista todella jo suurten luokkien tähdeksi. Olin niin innoissani valmennuksesta, jota oli ollut erittäin hankala järjestää Frankin kiireiden vuoksi, että olin Moranin kanssa jo hyvissä ajoin lämmittelemässä kentällä. Frank asteli kentälle juuri kun teimme laukkakahdeksikkoa kentällä Moranin vaihtaessa rytmikkäästi laukkaansa juuri oikeassa kohdassa. Frank katseli hetken hiljaa menoamme ja tuumasi sitten, että saimme mennä taivuttelemaan kentän ulkopuolelle siksi aikaa, kun hän kokoaisi meille esteet. Minulla ei ollut harmainta haisua siitä, mitä valmennuksesssa tultaisiin harjoittelemaan, mutta tottelin kiltisti ja ohjasin Moranin portista ulos.

Palasimme vartin kuluttua takaisin kentälle, minne Frank oli saanut ratansa pystytettyä. Katselin hieman hämmästyneenä rataa, sillä siinä ei tuntunut olevaan mitään järkeä. Esteitä ei oltu sijoiteltu normaalin mallin mukaisesti ja vasta, kun Frank kertoi, että paneutuisimme laukanvaihtoihin esteiden välillä, ymmärsin hassun järjestelyn. Esteet olivat korkeudeltaan 140cm luokkaa, siis korkeimpia, mitä tähän mennessä olimme valmennuksissa hypänneet. Sain luvan kiertää kentän ympäri kertaalleen ennen suorituksen aloittamista ja tutustua kaviouralta käsin rataan. Frank ei sen kummemmin kertonut mille hyppyjärjestystä, vaan mies sanoi huutavansa seuraavaan esteen aina, kun olimme suoriutuneet edellisestä. Tällä tavoin hän ilman muuta halusi mitata niin minun kuin Moranin reagointinopeutta muuttuvaan tilanteeseen.

Esteet sinänsä olivat helppoja perusesteitä, pystyesteitä, oksereita ja kaksoissarjoja. Suunnistimme Frankin käskystä ensimmäiselle esteelle, joka ylitettiin totuttuun tyyliin virheettömästi. Morankin tuntui olevan hyvällä tuulella, sillä ori ei painanut ohjille, vaan kuunteli tarkkaavaisesti ohjeitani. Heti alastulon jälkeen kuului Frankin terävä komento seuraavalle esteelle ja minun oli vaihdettava laukka, tehtävä tiukka kurvi vasempaan ja suoristaa ori ennen seuraavaa hyppyä. Ja arvioida etäisyydet. Morankin tuntui hieman yllättyvän nopeista käskyistä, joita sille sateli jatkuvalla syötöllä. Ori tuumasi hetken ennen laukan vaihtoa, mikä aiheutti sen, että orin oli tehtävä aiottua tiukempi kurvi esteelle. Ori suoriutui kuitenkin hyvin ja Frank nyökytteli päätään hyväksyvästi. Taas esteeltä tultuamme saimme ohjeet seuraavalle esteelle ja nyt olimme Moranin kanssa molemmat valmiita. Harjoitusta jatkui puolisen tuntia, jonka jälkeen Frank antoi palautteen suorituksestamme. Saisimme vielä harjoitella kovasti, jotta pystyimme vakavasti haastamaan edistyneimmät GP-tason ratsukot, mutta alkumme näyttää lupaavalta.

Estevalmennus 01.12.2009
Frankin edellisestä valmennuksesta oli jo vierähtänyt hyvä tovi aikaa, mutta onnekseni olin saanut buukattua miehen valmentamaan minua ja Morania vielä ennen ensimmäisiä Cup-kisojamme. Vaikka kalenterin lehti jo vasta käännetty joulukuulle, oli Skurvashin tiluksilla jo maa umpijäässä ja sentin paksuinen lumikerros kuorrutti maisemaa, valmennus pidettäisiin siis maneesissa. Olin Moranin kanssa siirtynyt kentälle puolta tuntia ennen Frankin saapumista ja lämmittelymme oli jo hyvässä vauhdissa. Hetken toimiamme seurattuaan Frank käski minun siirtyä kaviouralle käyntiä tallustelemaan, jotta hän saisi esteet koottua valmiiksi valmennusta varten. Rapean kymmenen minuutin kuluttua kaikki oli totuttuun tapaan valmista ja Frank selosti valmennuksen ohjeman. Kentän keskellä komeili eri kokoisia esteitä, joista matalimmat olivat metrin luokkaa, kun taas korkeimmat hipoivat 150cm luokkaa. Tarkoituksemme oli ylittää esteitä eri temmoissa ja siten valmistautua tiukkaan ERJ-Cupiin, jossa palkintosijoille pääsy edellyttäisi ratsukon täydellistä sulautumista yhteen.

Aloitimme matalimmista esteistä ja ensimmäiselle pystyesteelle Frank käski minun ottaa lähestymisen Moranin perustemmolla. Ori nosti kulmasta laukan juuri sillä hetkellä, kun pohkeeni siirtyivät laukannosto asentoon ja pystyeste ylitettiin helposti. Frank ei rävähdyttänyt silmäänsäkään, vaan terävä käsky käski ottaa seuraavalle esteelle nopean, lähes neliä hipovan laukan. 120cm korkuinen este kohosi edessämme ja Moran venytti ponilaukkaansa äärimmilleen ja este ylittyi komealla ilmavaralla hurjassa vauhdissa. Esteen jälkeen Moran pärski ja tunsin, kuinka allani liikkuva ori polki jalkojaan merkiksi siitä, että se halusi mennä vieläkin kovempaa. Manasin mielessäni Frankin, sillä ymmärsin samantien, mitä mies oli ajanut valmennuksellaan takaa. Vauhtiin päästyään mustaa oria oli hankala saada enää hidastamaan kauniiseen pikkulaukkaansa, vaan nyt ori puski koko voimallaan eteenpäin.

Ja kuten olin ounastellutkin, Frank käski minun pyöräyttää orini ympäri ja hypätä samainen este uudelleen päinvastaisesta suunnasta ja päinvastaisella temmolla. Kampesin ohjista voimieni takaa saadakseni innostuneen Mordalfuksen hidastamaan laukkaansa, mutta turhaan. Vauhti toki tippui, mutta Frankin ilmeestä saatoin päätellä, että hyppy oli mennyt täysin mönkään. "Jos orisi kuumuu noin ja vauhtia on pudotettava, istu syvälle satulaan selkä suorana, hartiat taakse ja anna terävä puolipidätteiden sarja. Miksi ihmeessä unohdat aina perusasiat tuon kurjan orisi kanssa!?". Nolostuneena Frankin sivalluksesta käänsin jälleen Moranin ympäri, tein miehen ohjeiden mukaisesti ja tällä kertaa este ylitettiikin lähes käyntivauhtia hipovassa laukassa.

Valmennus eteni samalla syklillä: Ensin este hypättiin kovassa laukassa, päädyssä kääntö ja uusi lähestyminen samalle estelle, mutta niin hitaassa vauhdissa, kuin ori vain kykenisi laukkaamaan. Aina munattuamme lähestymisessä (yleensä siis jälkimmäisellä kertaa), saimme toistaa harjoituksen uudestaan ja kun molemmat lähestymiset menivät nappiin, siirryttiin astetta vaativamme esteelle. Reilun tunnin pakertamisen jälkeen olimme viimein suorittaneet viimeisen ja korkeimman esteen hitaassa ja hallitussa laukassa, jonka jälkeen Frank antoi tuomionsa. Hän käski kiinnittää erityistä huomiota juuri kovasta laukasta hidastamiseen ja tietysti molemmille rapsahti laiskanläksyä. Loppuun mies kuitenkin tokaisi, että potentiaalinen Mordalfukseni oli yksi hänen lupaavimmista valmennettavistaan, mutta en saisi antaa orille tuumaakaan periksi, mikäli mielisin taistella Cupissa muistakin, kuin jumbosijoista.

Ikääntyminen

12.07.2009 » 00 vuotta
19.07.2009 » 01 vuotta
26.07.2009 » 02 vuotta
02.08.2009 » 03 vuotta
09.08.2009 » 04 vuotta
09.09.2009 » 05 vuotta
09.10.2009 » 06 vuotta
09.11.2009 » 07 vuotta
09.12.2009 » 08 vuotta
09.01.2010 » 09 vuotta
09.02.2010 » 10 vuotta
09.03.2010 » 11 vuotta
09.04.2010 » 12 vuotta
09.05.2010 » 13 vuotta
09.05.2011 » 14 vuotta
09.05.2012 » 15 vuotta
09.05.2013 » 16 vuotta
09.05.2014 » 17 vuotta



virtuaalihevonen - a sim-game horse
Kuvat © Dr. Peter Allhoff