Taran De La

Nimi: Taran De La, Della
Sukupuoli: Tamma
Syntynyt: 01.07.2011, 14-vuotias (VARL)
Painotus: Esteratsastus
Koulutustaso:Ko: He A, Re: 160cm
Säkäkorkeus: 162cm
Rotu: Holstein
Rekisterinumero: VH12-044-0126
Kasvattaja: Roman Ottoman, Saksa
Omistaja: Skurvash, VRL-01272

ERJ I
YLA 2


Täyttänyt 4 vuotta 09.01.2012!

Tarjolla jalostukseen rajoitetusti
Lue lisää kasvatus -sivulta!

Sijoitukset ERJ: 69 kpl
ERJ Cup sijoitukset: 0 kpl



Taran De La saapui meille mustana jouluaattona 2011. Tuuli puri kylmästi paksuimmankin talviturkiksen läpi ja lumeton maa oli jäätynyt kovaksi kuin graniitti. Yksi kohtalokas liukastuminen tallipihalla ja pääkoppa aukeaisi nätisti kuin kennostaan tipahtanut kananmuna... Palatakseni takaisin uuteen hankintaamme, Della tuotiin meille Saksasta ja tällä kertaa meidän ei itse tarvinut kuljettaa hevoshankintaamme kinkkisen ja tähän vuodenaikaan arvaamattoman meren halki Skyen saarelle, vaan tamman välittäjä sai tuskailla pikkuruisella lautalla. Skurvashiin ei ole pariin vuoteen tuotu ainuttakaan uutta holstein tammaa esteitä kisaamaan, joten olikin jo korkea aika saada uusi tuttavuus tallia koristamaan. Itse tamman hinta oli kohtuullinen, sillä 3-vuotiasta Dellaa ei ole vielä koulutettu ratsuksi, vaikka suku lupaakin hyvää.

Raakileella tamman alulla on selvästi omat metkunsa, joita se mitä ilmeisimmin on päässyt toteuttamaan synnyinkodissaan. Suuren siittolan kasvattina Della on saanut temmeltää vapaasti varsavuotensa ilman sen suurempaa kosketusta ihmisiin. Ruokinta, säännölliset eläinlääkärikäynnit ja satunnaiset kengittäjän vierailut ja kavioiden vuolemiset ovat olleet tamman ainoita kontakteja ihmisiin se parin ensimmäisen elinvuoden aikana. Näistä toimenpiteistä Della suoriutuu tyydyttävästi, vaikkakin yönmusta tamma on toisinaan melko arvaamaton. Ensimmäinen kengitys sujui kuitenkin (luojan kiitos!) ilman ongelmia, sillä Della tuntuu olevan sujut jalkojensa näpräämisen kanssa.

Tallissa neitokainen on liukasliikkeinen kuin märissä käsissä liukuva saippua, eikä tyttöstä saa hoidettua siedettävän näköiseksi ellei sitä sido tiukasti kiinni paikoilleen. Dellan kanssa on lähdetty liikkeelle pienistä asioista ja alkuun tamman karvapeitteen siistiminen hoidettiin pikaisella viiden minuutin rupeamalla, jottei hätäinen tamma menettäisi totaalisesti hermojaan. Alkutaipaleen taistelut narunpäässä riehuvan ja kiljuvan tamman kanssa ovat pikkuhiljaa muuttuneet ripeiksi ja levottomiksi hetkiksi, jolloin Dellaa koitetaan vain siistiä "päästä varpaisiin". Syksyisin ja keväisin Dellan kanssa ollaan päädytty helpoimpaan ratkaisuun ja tammaa ei viedä ilman lointa pihalle, eikä missään nimessä tarhaan, jossa on vähänkään kuraa. Näin tyttö saadaan pysymään siistinä ja ehkä nauttimaan edes hetkittäin harjaustuokioista. Tämä tosin tarkoittaa usein sitä, että Della joutuu laiduntamaan yksin pienessä tarhassa, muiden tammojen oleskellessa suurella laitumella. Laumaluonteensa puolesta Taran De La sopisi kuitenkin hyvin kirjavaan joukkoon, sillä Della tulee mainioisti toimeen muiden hevosten kanssa niin laitumella, ratsastuskentällä kuin kisatapahtumissakin.

Taran De La ei ollut vielä Skurvashiin tullessaan saanut ratsukoulutusta, joten 3-vuotiaan kanssa oli jo melkoisen kiire aloittaa alkeista. Nytkin, kun tamma on koulutettu, se taistelee usein kuolainten laittoa vastaan, eivätkä kaikista kokeneimmatkaan hoitajat saa aina rimpuilevalle tammalle rautaa suuhun. Muiden varusteiden päälle kiskominen on taas huomattavasti kivuttomampaa ja Della malttaa hienosti olla aloillaan sen pienen hetken, kun tarrakiinniteiset suojat tuikataan sen jalkoihin ja satula heitetään selkään. Vaikkakin Della on yksi hankalimmista hoidokeista ja vaatii paljon poikkeuksellista kohtelua, on neitokaisessa ehdottomasti plussaa se, ettei se käyttäydy koskaan aggressiivisesti ketään kohtaan.

Ratsastuskentällä luonnonlapsi on yhtä hätäinen kuin tallissakin. Tamma malttaa tuskin pysyä aloillaan edes sen aikaa, että ratsastaja pääsee hinautumaan satulaan, kun neiti on jo navigoimassa kohti kaviouraa. Sama hätäinen käytös jatkuu myös kenttätyöskentelyssä, sillä energinen neiti ei aina malta odottaa ratsastajan käskyjä (etenkin, jos ollaan siirtymässä nopeatempoisempaan askellajiin), vaan lähtee omia aikojaan lisäämään vauhtia. Ratsastajan täytyy ehdottomasti olla viilipytty -kategoriaan kuuluvaa sorttia ja annettujen apujen on oltava yhtä selkeät, kuin ohjeet 6-vuotiaalle lapselle siitä, miten tie ylitetään.

Maastoratsuksi Taran De La sopisi täydellisesti rohkean luonteensa puolesta, sillä tammaa eivät hetkahduta metsän eläimet, liikenne tai arvaamattomat tilanteet. Kotipihan kadotessa näköpiiristä Dellasta kuoriutuu esiin teutaroiva, ohjille puskeva muuli, jota kenen tahansa kokeneen ratsastajan on hankala saada aisoihin. Toisinaan maastoon lähtiessään Della palaa takaisin jo ensimmäisen vartin jälkeen, kun tamman temppuiluun kyllästynyt ratsastaja on saanut metkuista tarpeekseen. Suuremman joukkion kanssa liikkuessaan Taran De La on huomattavasti helpompi käsitellä, mutta mustasta tammasta ei olisi koskaan letkan vetäjäksi, vaan yleensä Della pitää perää ja poukkoilee joukon hännillä kiukkuisen ratsastajansa heilutellessa pajunvitsaa ympäri tamman korvia.

Esteillä Della on kuin susi keskellä lammaslaumaa ja tammasta huomaa, kuinka se nauttii saadessaan pujotella puomimeren keskellä. Tamman mieltyminen esteisiin johtuu varmasti en villilapsiluonteesta, sillä Dellan kärsivällisyys ei missään nimessä riittäisi ikipäivänä suoriutumaan edes Helppo B kouluohjelmasta, vaikka tamma vaadittavat liikkeet kyseiseen ohjelmaan omaakin. Vauhdikas esterata on ehdottomasti Dellan juttu ja tammalla on selkeästi lahjoja. Hätäisyydestään johtuen ratsastajan on vain oltava alituiseen skarppina ja heti lähtöruudusta akaen. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun Della päättää itse aloittaa radan, ennen kuin merkkiääni on kuulunut, ratsastaja esittänyt tervehdyksensä tai antanut tammalle lupaa lähteä liikkeelle. Samalla tavoin jokaiselle esteelle on lähestyttävä huolella, sillä innosta pinkeä Della on melkoisen huolimaton ylittämään esteitä itsenäisesti. Ratsastajan kovan kurin alla tamma tekee kuitenkin uskomattoman harmonisia suorituksia, mitä ei todellakaan uskoisi, jos on nähnyt Dellan sooloilevan kotona treeneissä.

Sukutaulu ja -selvitys

i. Imperial evm
musta, 172 cm
ii.Xastur IV
mustanruunikko, 174 cm
iii. Hate In Veins
iie. Dark Serenity
ie. Silent Night
punaruunikko, 165 cm
iei. Space Zero
iee. Dancolution
e. Bad Blood evm
punaruunikko, 160 cm
ei. Kincaid
tummanruunikko, 166 cm
eii. Eastern Promises
eie. Valpurga
ee. Louvia
ruunikko, 163 cm
eei. Fenrir Greed One
eee. Negative Point

i. Imperial on musta 172cm korkea holstein ori. Imperialin omistaa saksalainen Hans Wettel, joka osti orin sen ollessa viisi vuotias. Imperialista kaavailtiin uutta kiintotähteä saksalaisiin hevospiireihin, mutta toisin kävi. Imperial oli pettymys kilpakentillä, sillä se kärsi useista loukkaantumisista ja pitkistä sairauslomista, jotka armotta vaikuttivat myös sen kilpatuloksiin. Parhaimmillaan ori kisasi 130cm luokkia, sijoittuen useimmiten kilpailuissa keskikastiin. Jalostuspuolella Imperialilla oi lähes yhtä kova kohtalo: Se hylättiin 30 päivän testissä ontumisen vuoksi ja orille myönnettiinkin jalostuslupa vasta sen ollessa 14-vuotias. Imperialilla on tällä hetkellä neljäkymmentäkuusi syntynyttä jälkeläistä.

ii. Xastur IV on varmasti monille 80- ja 90-luvuilla saksalaista esteratsastusta seuranneelle tuttu nimi. Suuri mustanruunikko ori, jolla on säkäkorkeutta huimat 174cm, kilpaili loistavin tuloksin Grand Prix radoilla lähes kymmenen vuoden ajan. Xastur debytoi Grand Prix radalla ollessaan seitsemän vuotias, sijoittuen hienosti ensimmäisessä kisassaan viidenneksi. Ori myös voitti Bundeschampionat tittelin viisi vuotiaana ja suoritti hyväksytysti 30 päivän testin. Ei siis ihme, että Xastur on ollut yksi oman aikansa puhutuimpia holsteinoreja ja yksi halutuimmista myös jalostuspuolella. Ori on periyttänyt hyvin taipumustaan esteradoille ja useat sen jälkeläisistä ovat menestyneet rataesteillä.

iii. Hate In Veins teki aikanaan lyhyen, mutta vaikuttavan ura esteradoilla. Mustanruunikko 168cm korkea ori kilpaili seitsemän-, kahdeksan- ja yhdeksänvuotiskautensa Grand Prix tason esteluokissa. Viimeisenä kautenaan Hate kokeili ratsastajansa Ted Gravberrin kanssa siipiään myös Saksan rajojen ulkopuolella. Orin merkittävin saavutus onkin juuri sen kymmenenvuotiskaudelta, sillä se voitti silloin Ruotsin mestaruuden sekä sijoittui esteratsastuksen maailmancupissa sijalle seitsemän.

iie. Dark Serenity on Saksan valtionsiittolassa vaikuttava tummanruunikko sukkajalkainen tamma. Dark Serenity on pieni, vain 155cm korkea, tamma, jonka ehdottomia valttikortteja ovat olleet sen rohkea ja järkevä luonne. Serenityllä on useita Saksassa tunnustusta saaneita jälkeläisiä, joista ehkä tunnetuimmat ovat GP-tasolla asti kilpailleet orit Xastur, Darkening, Dark Oberyn ja Hate the Game.

ie. Silent Night kilpaili Saksan esteradoilla aluetasolla 18-vuotiaan ratsastajansa Marie Hammerin kanssa aina siihen saakka, kunnes punaruunikko (sk 165cm) tamma myytiin Frankfurtilaiseen ratsastuskouluun. 100-120cm luokissa hyvin tuloksin kilpaillut punaruunikko Silent Night oli lopulta vain satunnaisessa tuntikäytössä, sillä ratsastuskoulun omistaja varsotti Silentia kaikkiaan neljä kertaa. Luonteeltaan tammaa on kuvailtu yhteistyöhaluiseksi ja palvelualttiiksi.

iei. Space Zero on yhdysvalloissa syntynyt ori, joka myytiin Saksaan orin ollessa 8-vuotias. Punaruunikko, 166cm korkea, vankkarakenteinen ori ruunattiin melko pian sen Saksaan tulon jälkeen, tosin ori ennätti sitä ennen astua kymmenkunta tammaa. Space Zeron suku on yhdysvaltalaista alkuperää ja sen lähisukulaisissa on muutamia esteradoilla hyvin menestyneitä yksilöitä. Ori itse ei tosin kilpakentillä menestynyt.

iee. Dancolution oli yksityisen tahon omistama mustanruunikko 164cm korkea tamma. Kilpakentillä Dancolutionia ei koskaan nähty, mutta se menestyi hyvin näyttelykehissä. Kolmesti se valittiin BIS-kehän parhaaksi, mutta hyvästä rakenteestaan huolimatta sitä ei koskaan kantakirjattu. Dancolutionin kuudesta jälkeläisestä vain kaksi päätyi kilparadoille asti, mutta kummastakaan ei koskaan tullut vaativien esteluokkien suorittajia. Luonteeltaan Dancolutionin jälkeläiset ovat olleen emänsä tapaan rauhallisia ja helppoja käsitellä.

e. Bad Blood on Roman Ottomanin omistama punaruunikko kilparatsu. Bad Bloodin parhaimpiin tuloksiin kuuluu sen neljäs sija Saksan mestaruuskisoissa sekä kolme maailmancupin osakilpailun voittoa vuosien 2003-2005 aikana. Luonteeltaan Bad Blood on kovapäinen, itsevarma ja sähäkkä, mutta Ottomanin käsittelyssä 160cm korkeasta tammasta saatiin vahvoista luonteenpiirteistä huolimatta esiin kyvykäs kilparatsu. Ratsastettavuudelta Ottoman on kuvaillut Bad Bloodia "herkäksi ja vaativaksi huippuluokan yksilöksi".

ei. Kincaid on Roman Ottomanin 1-vuotiaiden huutokaupasta hankkima 166cm korkea tummanruunikko holstein ori. Tempperamenttinen ja toisinaan myös selvästi aggressiivinen ori jouduttiin ruunaamaan sen ollessa 4-vuotias luonteen tasaamiseksi. Sitä ennen Ottoman teki kuitenkin sopimusastutuksen orilla ja näin Kincaidin ainut jälkeläinen Bad Blood sai alkunsa. Ruunaamisen jälkeen Kincaid rauhoittui ja vuosien työn tuloksena Ottoman sai kuin saikin Kincaidista kelpo kilparatsun itselleen. Suurilaukkainen Kincaid tuli yleisön tietoisuuteen voitettuaan Saksan mestaruuskisoissa 140cm luokan. Tulos jäi selvästi Kincaidin parhaaksi saavutukseksi, sillä se kilpaili viisi vuotta kestäneen uransa aikana pääosin 120-140cm luokissa.

eii. Eastern Promises osoitti jo nuorena enemmän taipumusta kenttäratsuksi, kuin vanhempiensa tapaan esteille. Mustanruunikko ori oli tosin selkeästi vahvempi hyppääjä, kuin kouluratsu, mutta siitä huolimatta sen tulokset kenttäkilpailuista olivat hyviä. Aluetasolla kenttää kilpaillut Eastern Promises siirtyi kuitenkin verrattain varhaisessa vaiheessa pois kilparadoilta. Syy kisaeläkkeelle siirtymiseen oli orin taipumus sairastua kaviokuumeeseen ja toipumisaika oli usein orin sairastuttua pitkä. Jalostukseen siirryttyään 165cm korkea Eastern Promises kantakirjattiin III-palkinnolla ja hyväksyttiin samalla holsteinien, oldenburgien ja westfalenien kantakirjaan.

eie. Valpurga vaatimattomasta suvusta oleva punarautias holstein tamma, joka kilpaili satunnaisesti useammassakin eri lajissa omistajansa Maike Steinin kanssa. 164cm korkea Valpurga sai tunnustusta osakseen ainoastaan puskaratsastajapiireissä, sillä helppoja este- ja kouluratsastusluokkia seuratasolla kisannut tamma menestyi hyvin tässä vaatimattomassa joukossa. Luonteeltaan Valpurga on innokas, mutta kuuliainen ratsu, jolla on taipumus miellyttää ratsastajaansa. Tamma olisi saattanut olla edellytyksiä kilpailemaan vaativammissakin luokissa, mutta ratsastajansa vajaavaisesta hevosmiestaidosta johtuen se ei koskaan päässyt kokeilemaan rajojaan. Valpurga varsoi ainoastaan kerran, jättäen ainoaksi jälkeläisekseen orivarsa Kincaidin.

ee. Louvia on saksalaisen holsteinsiittola Quattron kasvatti. Quattron siittola tunnetaan hyväsukuisista ja erinomaisista suoritushevosista ja siittolan kasvatusperinteet ovat vuosikymmeniä vanhoja. Ruunikko tähtipäinen Louvia tulee yhdestä Quattron vanhimmasta tammaperheestä, joka on tunnettu korkeatasoisesta periyttämiskyvystään. Louvia on ollut siitostammana koko ikänsä ja ensimmäisen kerran tamma varsoi ollessaan viisivuotias. Tähän mennessä 163cm korkealla Louvialla on seitsemän jälkeläistä, joista kaksi on jo hyväksytty holsteinien kantakirjaan.

eei. Fenrir Greed One on ranskalainen ori, joka kilpaili rataesteillä 160cm luokissa. Kansainvälistakin uraa hyvin tuloksin luonut hiilenmusta Fenrir voitti kolme kertaa maailmancupin osakilpailun Ranskassa ja sijoittuen vuonna 1987 maailmanrankingissa sijalle kahdeksan. 170cm korkean Fenririn tavamerkkinä oli suuri matkaavoittava laukka-askel ja komeat hyvällä ilmavaralla varustetut teknisesti moitteettomat hypyt. Kotimaassaan Ranskassa Fenrir kantakirjattiin I-palkinnolle ja se astui kaikkiaan kolmisensataa tammaa. Lempeäluonteiselle Fenrirille kaavailtiin myös kansainvälisen jalostusorin uraa, mutta ori ei korkean ikänsä vuoksi enää läpäissyt vaadittavia eläinlääkärin tarkastuksia. Fenrir kuitenkin astui kaikkiaan viisikymmentä ulkomaailaista tammaa, jotka kuljetettiin Ranskaa astutusta varten. Tällä tavoin astutettiin aikanaan myös saksalaisen siittola Quattron tammoja, joiden joukossa oli myös Negative Point -tamma.

eee. Negative Point on myös siittola Quattrossa vaikuttava holsteintamma. Tummanruunikko, 167cm korkea, Negative Point on Quattron kasvatti neljännessä polvessa. Toisin kuin valtaosa muista siittolan tamma-asukeista, Negative Point pääsi aikoinaan luomaan kilpahevosen uraa esteillä. Kahdeksanvuotiaaksi asti kilpaillut tamma ylsi parhaillaan kansalliselle tasolle saakka, startaten muutamaan kertaan 150cm luokissakin. Negative Pointin parhaana tuloksena on sen kolmas sija Saksan mestaruuskisoista kuusivuotiaiden junior -luokassa, jonka estekorkeus oli 130cm. Luonteeltaan rauhallinen ja sävyisä Negative Point näytti myöhemmin kyntensä myös jalostuspuolella: sen kaikki orijälkeläiset ovat yltäneet kilpailemaan kansallisella tasolla.


Jälkeläiset

Syntynyt Nimi Isä
tamma 30.12.2012 Saturnine PB Louis D'Aragon
tamma 28.01.2012 Ishtar PB István
tamma 01.07.2012 Groweira PB Grove GER
ori 04.01.2013 Roquefort PB Romanesque

NJ näyttelyt (vain sertit)


Pvm. Paikka Laji / Jaos Tuomari Sijoitus
05.07.2012 Jadessa Warmbloods NJ Terhi N. LKV2, irtoSERT
04.10.2012 Skurvash NJ Terhi N. BIS5, MVA-sert


ERJ Kisat (69 sijoitusta)



Pvm. Paikka Laji / Jaos Luokka Sijoitus
18.01.2012 Dark Side Trakehners ERJ 160cm 4/30
20.01.2012 Hex Sporthorses ERJ 160cm 1/50
20.01.2012 Hex Sporthorses ERJ 160cm 2/50
21.01.2012 Dark Side Trakehners ERJ 160cm 2/30
21.01.2012 VSPY ERJ 160cm 3/40
21.01.2012 Hiprakka ERJ 100cm 7/50
22.01.2012 Land of Cannabian ERJ 160cm 5/30
23.01.2012 Mel Seren ERJ 160cm 3/30
23.01.2012 Hiprakka ERJ 110cm 4/50
23.01.2012 Kirbera ERJ 160cm 5/30
24.01.2012 Mel Seren ERJ 160cm 4/30
26.01.2012 Hiprakka ERJ 110cm 4/50
26.01.2012 Land of Cannabian ERJ 160cm 2/30
27.01.2012 Mel Seren ERJ 160cm 2/50
28.01.2012 Dark Side Trakehners ERJ 160cm 3/30
28.01.2012 Land of Cannabian ERJ 160cm 6/50
29.01.2012 Ride Club Gringsted ERJ 150cm 6/40
29.01.2012 VSPY ERJ 160cm 4/40
30.01.2012 Land of Cannabian ERJ 160cm 1/50
31.01.2012 6 Sins ERJ 160cm 5/50
01.02.2012 Ravenhook Stables ERJ 160cm 4/30
02.02.2012 Malkamäki ERJ 110cm 4/50
02.02.2012 6 Sins ERJ 160cm 3/50
03.02.2012 Ravenhook Stables ERJ 160cm 4/30
05.02.2012 Malkamäki ERJ 110cm 6/50
11.02.2012 Viiwyn Hevoset ERJ 160cm 4/50
12.02.2012 Viiwyn Hevoset ERJ 160cm 3/50
13.02.2012 Viiwyn Hevoset ERJ 160cm 7/50
13.02.2012 Dark Side Trakehners ERJ 160cm 5/30
14.02.2012 Malkamäki ERJ 110cm 2/50
15.02.2012 Bairdon ERJ 160cm 5/83
17.02.2012 Immortelle Park ERJ 160cm 6/60
21.02.2012 Dark Side Trakehners ERJ 160cm 5/30
22.02.2012 Infinity ERJ 160cm 2/40
27.02.2012 Zurück ERJ 160cm 5/50
01.03.2012 Dark Side Trakehners ERJ 160cm 3/30
02.03.2012 Krofnok Ranch ERJ 160cm 7/53
04.03.2012 Dark Side Trakehners ERJ 160cm 2/30
05.03.2012 Krofnok Ranch ERJ 160cm 7/53
06.03.2012 Krofnok Ranch ERJ 160cm 4/53
06.03.2012 Krofnok Ranch ERJ 160cm 1/53
07.03.2012 Dark Side Trakehners ERJ 160cm 2/30
07.03.2012 Vitry ERJ 160cm 2/33
08.03.2012 Dark Side Trakehners ERJ 160cm 1/30
09.03.2012 Immortelle Park ERJ 160cm 1/33
09.03.2012 Vitry ERJ 160cm 5/33
09.03.2012 Bairdon ERJ 130cm 7/60
16.03.2012 Heijastus ERJ 130cm 4/40
19.03.2012 Pyrr Warmbloods ERJ 160cm 8/100
21.03.2012 Dark Side Trakehners ERJ 160cm 3/30
22.03.2012 Pyrr Warmbloods ERJ 160cm 1/100
23.03.2012 Bairdon ERJ 160cm 2/60
24.03.2012 Dark Side Trakehners ERJ 160cm 2/30
25.03.2012 Dark Side Trakehners ERJ 160cm 3/30
26.03.2012 Lyne Stud ERJ 160cm 7/60
28.03.2012 Dark Side Trakehners ERJ 160cm 2/30
30.03.2012 Lyne Stud ERJ 160cm 4/60
30.03.2012 Wincare ERJ 160cm 5/30
31.03.2012 Ride Club Gringsted ERJ 160cm 5/50
02.04.2012 Wincare ERJ 160cm 2/30
02.04.2012 Dark Side Trakehners ERJ 160cm 2/30
03.04.2012 Krofnok Ranch ERJ 160cm 1/30
04.04.2012 Heijastus ERJ 160cm 3/40
05.04.2012 Dark Side Trakehners ERJ 160cm 4/30
06.04.2012 Koivuvaara ERJ 160cm 2/60
08.04.2012 Dark Side Trakehners ERJ 160cm 4/30
12.04.2012 Heijastus ERJ 150cm 3/40
18.04.2012 Dark Side Trakehners ERJ 160cm 5/30
19.04.2012 Dark Side Trakehners ERJ 160cm 1/30


Päiväkirja

05.12.2011 - Eilen saimme uuden vahvistuksen holsteinkantaamme, kun mustanpuhuva Taran De La tuotiin meille. Heti alkuun tammasta oli todettava, että se todellakin oli saanut kasvaa omissa oloissaan suuressa hevoslaumassa eikä ihmiskontaktia pahemmin ollut ollut. Edellisyönä tamma oli reuhannut karsinassaan melkoisesti irrottaen muunmuassa seinässä roikkuneen heinähäkin ja aluset oli pelmuutettu pitkin karsinaa. Aamulla tamman levoton käytös rauhoittui kuitenkin hetkeksi, kun se sai aamukauransa turpansa eteen. Kaikkien tiedossa oli kyllä ollut se, ettei Dellaa tosiaankaan oltu pahemmin koulutettu, mutta silti meille tuli yllätyksenä se, kuinka alkeellisella tasolla tamman ratsukoulutuskin oli. Satulaan ja suitsiin musta tamma oli toki opetettu, mutta oikeastaan kaikki muu oli taottava tamman kovapäiseen kalloon.

06.12.2011 - Aamutallin jälkeen olin päättänyt ottaa käsittelyyni uuden tulokkaamme Dellan. Tamma oli jo saanut aamusapuskansa syötyä, joten nappasin tamman harjapakin mukaani ja suunnistin tamman karsinalle. Musta tamma peruutti samantien karsinan perälle, kun avasin boksin oven. Ensimmäiset kymmenen minuuttia tamman kanssa tuhraantuivat siihen, kun yritin harjata Dellan pölyistä karvaa puhtaaksi tamman väistellessä taitavasti kädessäni olevaa harjaa. Viimein luovutin ja sidoin tamman kiinni, jolloin sain kuin sainkin pikaisesti puhdistettua enimmät liat neitokaisen karvapeitteestä.

Harjauksen jälkeen nappasin tamman riimunnaruun ja lähdin tanssahtelevan mustan kanssa kohti maneesia, tarkoituksenani juoksuttaa tammaa hetkisen aikaa liinassa. Haasteellisen harjaustuokion jälkeen sain kuitenkin iloksenitodeta, että Della oli sujut juoksutuksen kanssa ja tamma veti ympyrällä toiveitteni mukaisesti vaihtaen askellajia aina juoksutuspiiskan napsahtaessa. Puolituntia kestäneen harjoituksen jälkeen päätin kuitenkin lopettaa harjoittelut tälle päivälle ja kaivoin nahistuneen omenanpalan taskustani ja tarjosin sitä tammalle. Pienen hetken aikaa Della katseli epäluuloisesti herkkupalaa, mutta nappasi sen kuitenkin nopeasti kädestäni ja peruutti muutaman askeleen päähän minusta hedelmää rouskuttaen. Juoksutus oli ollut positiivinen kokemus meille molemmille, mutta seuraavat kuukaudet tulisimme viettämään ahkerasti ratsastuskentällä ratsukoulutuksen merkeissä.

10.12.2011 - Taran De Lan koulutus on vielä pahasti kesken, mutta siitä huolimatta päätimme astuttaa jo tamman. Dellalle valitsimme ensimmäiseksi oriiksi Cannabian omistaman komean kimon holsteinilaisen Louis D'Aragonin. Yksi syy, miksi ajatus varsasta tuli vähän kuin puskista, oli tämä ori. Aragon oli kieltämättä niin komea näky, kun näimme orin eräissä estekilpailuissa, että meidän oli pakko ottaa yhteyttä Cannabiaan nähtyämme Aragonin jalostusmainoksen myöhemmässä vaiheessa. Niimpä siis 10. joulukuuta pakkasimme Dellan kuljetusautoon ja suuntasimme Land of Cannabianin tiluksille Englantiin, Oxfordiin.

Olimme jo puhelimitse sopineet Cannabian kanssa, että Della viipyisi tilalla viikon ajan, jolloin voisimme olla varmoja, että astutus on todella tapahtunut ja Della tiinenä. Astutushommien lomassa Cannabian omat ratsuttajat työskentelisivät Dellan kanssa, ettei jo valmiiksi myöhässä oleva koulutus pääsisi lipsumaan aikataulusta enempää. Toki tästä huvista saimme pulittaa hieman ekstraa, mutta olimme tulleet siihen tulokseen, että kaikki olisi vaivan ja menettyjen dollarien väärti. Viikon kuluttua palasimme sovitusti Land of Cannabiaan noutamaan Taran De Laa takaisin kotiin. Ennen kotiinlähtöä luvassa olisi vielä kuitenkin eläinlääkärin tarkastus. Kaikkien suureksi iloksi mies kuitenkin totesi, että astutus oli onnistunut ja Della oli tiinenä. Pian Della varsoisi esikoisensa ja kimo Aragon puolestaan saisi toisen jälkeläisensä.

29.12.2011 - Joulun pyhien jälkeen palasimme Dellan kanssa jo tutuiksi tulleisiin treenikuvioihin. Tamma taitaa jo perusaskellajit ratsastaja selässään, mutta hätäisellä tammalla on muutamia paheita, jotka haluaisin kitkeä siitä pois nyt koulutuksen ollessa vielä kohtuullisen aikaisessa vaiheessa. Olimme treenanneet viime aikoina maneesissa, mutta aamupäivällä paistanut talviaurinko ja muutaman asteen pakkanen houkuttelivat kuitenkin suuntaamaan pihalla odottavalle ratsastuskentälle. Nousin nopeasti Dellan selkään, mutta siitä huolimatta tamma ennätti jo liikahtaa muutaman askeleen eteenpäin. Keräsin nopeasti ohjat käsiini ja annoin pidätteen, jolloin Della pysähtyi, mutta levoton jalkojen siirtely jatkui. Huokaisten syvään annoin tammalle luvan lähteä liikkeelle ja suuntasin kaviouralle oikeaan kierrokseen. Ensimmäiset viisitoista minuuttia menimme käynnissä. Kaviouralla testailin tamman kuuliaisuutta tehden pysäytyksiä kymmenen askeleen välein ja lyhyiden sivujen päätyihin tein suuret pääty-ympyrät saadakseni kankealta tuntuvan mustan ratsuni hieman taipumaan. Raviin siirtyminen oli Dellan kanssa jälleen kerran haastavaa, sillä tuntiessaan pohkeet kyljissään se ampaisi nopeatempoiseen raviin niin kuin joka kerta aikaisemminkin. Harjoiittelimme raviin siirtymistä niin kauan, että Della viimein nosti rauhallisen ja hallitun ravin eikä montehevoselle tyypillisempää kovatempoista rytkytystä. Olimme molemmat hiestä märkiä ja ravikuvioiden läpi käyminen oli vienyt enemmän aikaa kuin olin kuvitellut. Laukka-harjoitukset saisivat siis jäädä toiseen kertaan. Loppujäähdyttelyt päätin kuitenkin tehdä kentän ulkopuolella, joten suuntasin kaulaansa venyttelevän tamman kanssa tallialueen kiertävälle hiekkatielle.

12.01.2012 - Neljävuotiaan Dellan koulutus on edennyt hyvässä rytmissä, vaikkakin tamman kanssa otetaan välillä takapakkia roimasti. Tamma on oppinut vaihtamaan askellajista toiseen ratsastajan ohjeita kuunnellen, vaikkakin Della yhä tapaa tempaista vitosen silmään, mikäli selässä istuva ratsastaja ei ole perillä Dellan metkuista. Laukan saaminen tasapainoiseksi on ollut meillä viime aikojen ongelmana, sillä tiukemmassa kurvissa Della selvästi tuntuu epävarmalta ja pudottaa usein laukan raville, mikäli se tuntee tasapainonsa järkkyvän. Sileällä työskentely myös koettelee toisinaan tamman hermoja (tosin ei niin paljon kuin ratsastajan!), joten kouluratsastustreenejä on vähennetty viikottaisesta kuudesta neljään koulutreeniin viikossa. Esteillä Della tuntuu kuuntelevan selvästi aktiivisemmin ratsastajaa ja samalla sen tulee harjoiteltua huomaamatta koulukuvioitakin. Muunmuassa laukanvaihdon tamma tekee lähes automaattisesti ollessaan esteradalla, kun taas ilman esteitä tamma toisinaan haraa vastaan, kun ratsastaja pyytää siltä oikeaa laukkaa vasemman sijaan.

18.01.2012 - Dark Side Trakehnersin tallialueella kävi kova hulina, eikä mikään ihme, kun nyt keskiviikosta sunnuntaihin asti kisattaisiin GP-tason lähtöjä. Olimme saapuneet kisapaikalle hieman normaalia myöhemmin, sillä trailerissa oli tulikastettaan odottava (kärsimätön) Taran De La. Tamma oli mettelöinyt koko matkan ajan ja luulenkin tamman aistineen aamulla kilpailuista johtuneen jännittyneen ilmapiirin. Della oli harjattu jo kotona ja nyt tammaa suojasi Skurvashin väreissä komeileva upouusi kisaloimi. Itse lähdin hoitamaan kisoihin liittyviä juoksevia asioita sillä aikaa, kun hoitaja-apulaiseni laittaisivat tamman valmiiksi lämmittelyä varten.

Palatessani takaisin autolle minua odotti kärsimätön Della, joka tavoistaan poiketen oli hermostuksissaan näykkäissyt toista hoitajaa käsivarresta. Tamman hampaat napsuivat minun lähestyessäni sitä, mutta viis veisasin louskuttavista leuoista, vaan kipusin muitta mutkitta satulaan. Lämmittelyaluella kävi kova hulina, mutta mahduimme kireäksi pingottuneen mustani kanssa joukon jatkeeksi.

En ollut pahemmin tuhlannut aikaamme lämmittelyyn ja olin ajoittanut lähtemisemme niin, että saimme siirtyä suoraan lämmittelykentältä vuoromme koittaessa areenalle. Olin toiminnallani pyrkinyt ehkäisemään Dellan hätääntymistä, mutta siitä huolimatta tamma tuntui kireältä kuin viulun kieli. Pistin neitokaisen hermostuneisuuden ensimmäisten kisojen piikkiin ja lähtömerkin saatuamme siirryimme suorittamaan rataa. Muutamista pikkuvirheistä huolimatta (jotka johtuivat niin hevosesta kuin ratsastajastakin) sain olla tyytyväinen debytointiimme. Loppusijoituksemme oli kuitenkin neljäs, mikä mielestäni oli hyvä saavutus Dellan kanssa, kun ottaa huomioon sen, kuinka kovalla tahdilla tammaa on sekä treenattu että koulutettu samaan aikaan.

25.11.2012 - Marraskuun ERJ laatuarvostelutilaisuuteen oli ilmoittautunut kaikkiaan kaksikymmentäkolme hevosta. Mukana oli myös kolme Skurvashin tammaa, joista yksi oli tottakai luonnonlapsi Della. 10-vuotias tamma oli antanut vakuuttavat näytöt kisakentillä ja lisäksi tamman jälkeläiset olivat niittäneet hyvää menestystä esteradoilla. Mieleni perukoilla häilyi kuitenkin epäilyksen varjo siitä, yltäisikö konstikas tamma sille asetettuihin tavoitteisiin. Kuten todettu, Della ei käytökseltään ole aina ollut mallikelpoinen, eikä iän tuoma kokemus ole neidin perusluonnetta juurikaan muuttanut.

Yllätyksekseni Della menestyi juuri niin kuin olimme toivoneetkin. Kehuja tamma sai etenkin hienoista kilpatuloksista, laadukkaista jälkeläisistä ja luonteestaan (mikä sai leukani loksahtamaan pois paikoiltaan). Ilmeisesti tuomarit pitivät Dellan räiskyvästä ja persoonallisesta luonteesta, johon Skurvashin oma talliväki oli jo aikaa sitten kyllästynyt. Alhaisimmat pisteet Taran De Lan osalta jäivät kuitenkin rakenteesta, vaikka yksi tuomari kehuikin Dellan lihaksikasta ja atleettista ulkomuotoa. En kuitenkaan voinut olla pettynyt, sillä Della oli peitonnut tilaisuudessa monta kyvykästä hevosta ja todistanut arvonsa esteratsuna.

02.01.2013 - Jättimäisen vauvamahansa kanssa vaappuva Della oli viimeisillään kantavana ja kaikki odottivat innolla, milloin tamma poksahtaisi. Olimme astuttaneet Taran De Lan uusimmalla oriillamme Romanesquella viime vuoden puolella ja tiineys oli sujunut odotusten mukaisesti. Dellasta oli tosin kuoriutunut kiukkuinen primadonna, jota oli vaikea saada perushoidettua. Juuri jylläävien mammahormoonien takia toivoimme kaikki, että varsa syntyisi ajallaan ja Dellan luonne tasaantuisi siihen normaaliin, hätäiseen itseensä. Etenkin edellispäivän tempauksen jälkeen pyysin jo apuja yläkerrasta, sillä omat hermoni olivat jo todella koetuksella Dellan vuoksi.

Aamutallin jälkeen olin ollut viemässä mustaa tammaa tallin viereiseen tarhaan, kun Della yhtäkkiä päätti tempaista irti otteestani. Suuren vatsansa kanssa juoksevaa Dellaa pyydystettiin pihasta kolme tuntia, mikä oli uusi ennätys karanneiden hevosten kiinniotossa. Jälkeenpäin ajateltuna oli typerää lähteä taluttamaan arvaamatonta tammaa ilman riimunnarua pelkästä päitsistä kiinni pitäen, mutten uskonut Dellan keksivän mitään temppuja muutaman metrin matkalla. Jouduimme lisäksi varomaan, ettei viimeisillään kantavana ollut tamma loukkaisi itseään jahdin aikana ja lisäksi Dellan uhitteleva olemus sai monet hoitajista perääntymään juuri ratkaisevalla hetkellä. Lopulta avasimme tallin ovet ja jätimme näkyvälle paikalle ämpärillisen melassia, jonka houkutteleva tuoksu lopulta ajoi Dellan takaisin sisälle. Toisaalta epäilen, että tammaakin alkoi jo kyllästyttää leikkiä hippaa ja palkkion saatuaan se ravasi korkein askelin sisälle talliin.



virtuaalihevonen - a sim-game horse
Kuvat © Kempke Hof