Sixtynine Ways to Kill PB ERJ II, YLA 3
Bad Moon Fever PB ERJ I, YLA 2
Champion Crocotta PB
Kentällä tasajalkaa polkevan tamman karvapeite on hiestä tummunut: takana on rankka treeni. Ratsastaja kiittää tulista kumppaniaan taputtamalla ratsua nopeasti kaulalle. Vaikka kiitos hienosti menneestä kaksituntisesta vaikuttaa vähäpätöiseltä, sekä ratsastaja että ratsu tietävät suoriutuneensa lähes täydellisesti. Kentälle on pystytetty kahdeksan reilusti yli metrin luokkaa olevaa estettä, mutta joka ikinen puomi on paikoillaan, vaikka ratsukko on niitä useaan kertaan ylittänyt. Pienikokoinen tamma kiskaisee odottamatta päänsä ylös ja yrittää riistäytyä ratsastajan otteesta. Hymyntapainen viivähtää nopeasti ratsastajan kasvoilla, pahansisuisen tammat temput ovat tulleet jo tutuksi. Liekki saadaan nopeasti tukahtumaan.
Narcissa on totisesti yksi tallin vaikeimmista tamma-asukeista, sillä pahoja päiviä on sattunut tamman kalenteriin enemmän kuin hyviä. Hoitaessa tosin moitteettomasti käyttäytyvä Cissa nauttii huomiosta ja kehuista, toisten hevosten läheisyys, etenkin muiden tammojen, saa neitokaisen pois raiteiltaan pahemmin kuin voisi olettaa. Kaunis yönmusta karvapeite kiiltelee puhtauttaan niin talvipakkasilla kuin kevään rapakeleillä. Toki hoitajilla on osittain sormensa pelissä, mutta pääosin Cissa osaa pitää itsensä puhtaana kelillä kuin kelillä. Tarhakavereiden ryhtyessä piehtaroimaan kuralätäkössä, Narcissa menee mieluummin heinäkasalle seurustelemaan ateriansa kanssa.
Ratsastaessa tamma on jo vaikea siinä suhteessa, että se tarvitsee paljon tilaa ympärilleen. Cissa menettää malttinsa tuon tuosta etenkin, jos joku uskalikko rohkenee tulla kentällä liian lähelle häiritsemään sen keskittymistä. Tamma on nopeammin häirikön kimpussa kuin kiekko tyhjässä maalissa eikä ratsastaja enää tässä vaiheessa mahda enää mitään: Cissa voittaa kamppailun satanolla. Saadessaan kunnon työrauhan, Narcissa osaa asiansa ja tekee pyydetyt asiat juuri niin kuin toivoa saattaa. Vaikeampaa onkin saada nopeasti kyllästyvä tamma yrittämään kauemmin kuin ensimmäiset kymmenen minuuttia työn tekoa. Sileällä työskentely ei ole Narcissan juttu, sen näkee jo tamman suorituksista koulukentillä.
Esteillä todellinen Cissa tulee vasta oikeastaan esiin, tahmeasti tallustavasta tammasta muuttuu vireä ja valpas kisaratsu. Tamman lyhyt, mutta nopeatempoinen laukka on omiaan estekentille, sillä sarjojen väliin mahtuu askeltamaan paremmin, eivätkä uusintaratojen tiukat kurvit tuota ongelmia nopeajalkaiselle Cissalle. Narcissan haastavuus esteillä piilee sen kivenkovasta tahdosta: tammaa on joskus hankala saada ymmäsrtämään mitä estettä ollaan hyppäämässä, eikä se helpolla anna periksi, jos ratsastaja on antanut hieman epäselvät ohjeet. Joskus tamma on erehtynyt hyppäämään esteen heti päästyään radalle, vieläpä ennen kuin lähtömerkki on annettu. Valitettavasti sillä kertaa ratsastajan ja ratsun ajatukset eivät sopineet yhteen, kun tamma hyppäsi esteen, vaikka ratsastaja yrittikin ohjata sitä vain sen vierestä.
Narcissa on ensimmäinen Tanskasta Skurvashiin tuotu kilparatsu. Tanska on ympäri Eurooppaa tunnettu laadukas hevosmaa, etenkin puoliverijalostus on päässyt siellä hyvään vauhtiin ja saanut pysyvän jalansijan. Cissa on tosin maahantuojan välityksellä meidän käsiimme saapunut, joten kasvattajasta ei ole sen kummoisempia tietoja. Paperihässäkän jälkeen onnistuttiin kuitenkin löytämään tamman oikeat paperit, ja sukutaulu on ainakin yksi seikka, mihin kannataa kiinnittää huomiota.
Laatusuku tosiaan, Cissan isä Lordareon on kaikkien varsojensa tapaan musta, kokoa löytyy ja niin myös luonnetta. Ori onkin ehkä jopa kuuluisampi kiivailustaan kuin saavutuksistaan kilpakentillä. Aikoinaan Lordareon oli jopa jenkeissä asti kouluttautumassa kilpauraansa varten, ja saapuikin takaisin Eurooppaan täysin valmiina näyttämään kykynsä. Tanskan maajoukkuetta ori pääsi tukemaan jopa kuusi kertaa sen uran aikana, joka on melkoisen hyvä saavutus. Useita gran prix luokan sijoituksia takanaan olevalla orilla on ollut esteiden jälkeen kiirettä myös jalostuspuolella.
Niin värinsä, luonteensa, kuin hyppylahjansakin Lordareon on perinyt isältään Lothlorianilta. Saksassa alunperin syntynyt ori on asunut kuudessa eri maassa, voittanut lähes kaikissa mahdollisissa kilpailuissa ja periyttänyt hyviä ominaisuuksiaan useille jälkeläisilleen. Juuri orin hyvä periyttämiskyky on saanut kasvattajat huutelemaan tämän herran perään, ja jälkeläisten suorituksia katsottaessa ei voi olla eri mieltä.
Tummanruunikko pikkutamma Coup De Grace on tanskalaista alkuperää, niin kuin suurin osa Cissan sukutaulua. Grace kilpaili kotimaassaan kansallisella tasolla 130cm luokkia, mutta ei koskaan yltänyt sen suurempiin saavutuksiin. Tamman halu tehdä yhteistyötä ja positiivinen asenne uutta opittaessa on kuitenkin ollut sen valttikortti. Lordareonin isän kiivasluonteisuudelle Grace toi toivottua vastapainoa ja tuloksena oli 150cm luokissa loistavasti menestyvä ratakettu.
Cissan emä Stinkin O' Gin teki aikanaan hurjan kilpauran, joka alkoi jo loppuvaiheessa näkyä. Cissa oli tämän legendaarisen tamman viimeinen varsa, joka lopulta kasvattajan vastaväitteistä huolimatta myytiin ulkomaille. Stika on jäänyt tanskalaisten mieliin kauniin ulkomuodon ja ihailtavan taistelutahdon myötä. Tamma oli kuollessaan vain 17-vuotias ja ennätti saada kolme jälkeläistä (Cissa ainoana tammavarsana).
Toisesta polvesta löytyvä punaruunikko ori Dawnbringer nousi julkisuuteen niin sanottuna mustana hevosena, kun se osallistui Tanskassa järjestetäviin EM-kisoihin. Orista ei oltu aikaisemmin kuultu, mutta tultuaan hienosti hopealle ori sai paljon kiitosta. Näiden kisojen jälkeen se myytiin huutokaupassa englantilaiselle pohatalle, joka vei Dawnin mukanaan brittein saarille. Uudessa kotimaassaan ori menestyi samalla tavalla kuin Tansakassakin, ilmaantuen aina käsillä oleviin suurtapahtumiin ja kadoten sitten ihmisten ilmoilta.
Henrik Shultz etsi aikoinaan siitostammalleen Lusitanialle kyvykästä siippaa, ja löysi kuin löysikin Dawnbringerin Englannin hernerokkasumusta. Mies ihastui totaallisesti niin oriiseen, kuin sen puhtaaseen tanskalaisvereenkin, ja olisi jopa ostanut oriin, jos hinnasta olisi voitu keskustella. Omistaja oli kuitenkin niin kiintynyt kultakimpaleeseensa, että Henrik sai palata kotiinsa vain syntymättömän varsansa kanssa.
