Yleisesti: J.T. Ilonaihe tunnetaan ystäväpiirissään lempinimellä Ilona, mutta myös muutama muu piirre jää välttämättä mieleen tammasta. Ilona sopii kaikkiin synonyymeihin joita löydät sanoille iloinen, riemukas ja lempeä. Ilonsa ohella Ilona osaa myös olla osakseen riehuva ja vaikea mutta pahaa se ei tekisi kärpäsellekään.

Ratsastaessa: Selkään noustessa Ilona seisoo kiltisti paikoillaan, odotellen että ratsastaja / toinen ihminen saa satulavyön ja jalustimet säädettyä. Ratsastajan painaessa kevyesti pohkeet sen kylkiin se lähtee iloisena talsimaan uralle taikka polulle. Ilonaa ei tarvitse pahemmin jumpata käynnissä taikka muissa askellajeissa, se on taipuisa ja vetreä luonnostaan. Ilonan matkaa voittava laukka on edukseen maastoesteillä, ja laukan saa myös koottua nopeasti esteelle ponnistusta varten. Valpas tamma soveltuu mitä parhaiten maasto- sekä rataesteille, johon sillä myös painotetaan. Mitkään maastoesteet eivät tuota Ilonalle suurempia ongelmia, vesiesteillä se pärskii joskus ehkä turhaankin. Riemukkaana eläimenä se jäisi mieluummin pärskimään kuin jatkaisi kisasuoritustaan. Tamman voisi väittää kääntyvän kolikonkin päällä, joka on varsin mukava suoritus Suomenhevoselta. Rataesteillä tamman voisi väittää onnistuvan aina, se voi mennä nopeasti taikka nätisti, miten ratsastaja haluaa. Hei, me laukataan! Olisi Ilonan ilonhuuto silloin kuin ratsastaja nostaa laukan, useasti se heittää takajalkoja ilmaan ja jymistelee mitä Suomalaisista hevosista irtoaa, näin tapahtuu suurimmaksi osaksi maastolenkeillä. Ilona on maastovarma ratsu, pomminvarma niin liikenteessä kuin melussakin. Kouluratsastuskin onnistuu, mutta mieluummin Ilona jymistelee laukassa kauniilla pellolla kesäaikaa taikka hyppäämässä monivärisiä esteitä kisatunnelman huumatessa mielen. Jos tamma saisi valita mitä se harrastaisi pääosin valkoisten aitojen sisällä, olisivat luultavasti suuret laukkaympyrät taikka kolmikaarinen ura- Missä muussa askellajissakaan kuin laukassa?

Hoitaessa: Hoitaessa Ilona ottaa rauhallisesti, se kieltämättä pitää pullistelusta ja hoitajan pienestä kiusaamisesta, mutta nämä ovat vain hevosen tarpeita jotka tekevät elämästä elämisen arvoisen. Oltaisiin sitten ulkona taikka sisällä hoitamassa tammaa se on lähes aina puolinukuksissa, joskus se tosin innostuu pienille riehumisen tapaisille. Kuten karsinanoven työntäminen auki päällä kun se ei ole säpissä, ja tämä on varsin raivostuttava tapa, etenkin uusille ihmisille jotka eivät tunne itse tammaa tarpeeksi hyvin luottaakseen siihen että se oikeasti pysyy karsinassaan. Harjaamisen ei pitäisi tuottaa minkäänlaisia ongelmia, tosin Ilona aristelee hiukan korviaan. Mutta persoonassaan se viestii vain ihmisille luimistamalla korviaan hiukkasen sanoen omilla hevosmaisilla eleillään. Et viitsisi koskea! Useasti se painaa päänsä ihmisensä olkapäälle ja lepuuttaa kaunista päätään kaikessa rauhassa, ehkä pärskähtäen tyytyväisenä. Useasti tamman löytää karsinastaan makuultaan, muutamalla maiskutuksella tamman pitäisi jaksaa hilautua pystyyn neljälle jalalle. Kavioiden puhdistaminen suorituksena ansaitsisivat täydet pisteet. Vain määrätietoinen ihminen niin kaikki sujuu siinä missä muidenkin hevosten kanssa. Joskus huonoina päivinä Ilona saattaa nipottaa vastaan, mutta kyllä se siitä. Narun päässä tamma toimii, joskus kesäisin se tosin harrastaa ruohomättäille syöksymistä, napakalla otteella saa revittyä Ilonan pään kesän vehreydestä. Suurimmaksi osaksi se rämpii iloisena säässä kuin säässä kohti kisakenttiä taikka Sunnuntai-illan maastolenkkiä. Satulan ja selkään ja menoksi. Satuloinnin aikana esille saattaa puhjeta vain yksi ongelma, nimittäin tammamainen neitimäisyys. Satulavyötä kiristäessä se saattaa näyttää hyvin loukkaantuneelta ja pullistelun ohella se saattaa vaikuttaa hiukan masentuneelta, joka on varsin ymmärrettävää. Mikä hevonen haluaisi satulan selkäänsä? Kuolaimet tamma ottaa nätisti suuhunsa, se maistelee hetken metallinpaloja ja saattaa kärsimättömänä pureskellakin niitä, taikka aukoo suutaan joka on varsin koomillisen näköistä.

Muuten: Muuten Ilona on kiva pieni päivänpiristäjä. Suunnilleen kerran vuodessa tamma murjottaa, taikka sillä on huono päivä. Se viihtyy loistavasti muidenkin hevosten seurassa, huono tuulisemmatkin hevoset nähdään iloisena positiivista energiaa pursuavan Ilonan seurassa.