Perustiedot

Virallinen nimi : Särkyvän Rahaton Poikamies Kutsumanimi : Äijä Rotu : Shetlanninponi Syntynyt : 02.04.2006 ( ) Säkäkorkeus : 86 cm Sukupuoli : Ori Rekisterinumero: -

Kasvattaja : Katru, Särkyvä Omistaja : Sanza Hoitaja : - Koulutustaso : KO: HeC, RE: 60 cm ME: 60 cm Painotus: Estepainotus Voittosumma: -

Hoitopäiväkirja

Kuvagalleria

Luonnekuvaus

Omapäisyys on tämän ponin taitolaji. Äijä on hoitaessa melko terhakka tapaus. Se sepsuttelee aina puolelta toiselle ja yrittää tehdä ties minkälaista kiusaa hoitajalle. Yleisimmät sen tempaukset ovat harjojen syönti, riimunnarun pureskelu ja joskus näykkiminen. Kaikista turvallisin ja varmin tapa Äijä olisi sitoa kahdesta narusta kiinni tallikäytävään tai karsinaan. Varsinkin kesäisin Äijä on hyvin hankala harjata ja hoitaa, sillä kärpäset ja muut höynteiset ovat sille todellinen riesa. Harjatessa Äijä kutiaa hyvin helposti, joten sitä ei paljoa kannata liian hellästi harjata, muttei liian kovaakaan. Talvisin Äijä kutisee kaikista herkimmin ja silloin siitä lähtee hyvin paljon karvaakin. Äijän kanssa puuhailessa kannattaa olla aina tarkkana, etteivät omat varpaat unohdu koskaan liian lähelle Äijän kavioita, sillä se litistää huomaamattaan kaikkien jalat omiensa alle. Kavioita putsatessa Äijä voi näykkiä ja joskus jopa purrakin, se ei nimittäin pidä yhtään kavioiden putsauksesta ja tekee kaikkensa, jottei hoitaja saisi sen jalkoja nostettua. Kesäisin Äijä heiluttelee todella usein häntäänsä ja varsinkin takakavioita putsatesssa se on ärsyttävää, kun tuuhea häntä tulee suoraan naamaan. Äijä on myös hyvin herkkä säteestä ja sen ympäriltä, joten kavioita putsatessa onkin oltava hyvin huolellinen ja tarkka. Äijä on hyvin viekas ja viisas. Jos hoitajalla on herkkuja taskussaan, niin Äijä ei suostu tekemään mitään, ennenkuin se on saanut nähdä tai masitaa kaikkea, mitä hoitajan taskusta löytyy (siksipä taskussa ei kannata olla mitään rapisevaa, soivaa tai voimakkaasti tuoksahtavaa ainetta, kun puuhailee Äijän kanssa.) Äijää ei myöskään koskaan parane jättää yksin kiinni mihinkään, koska Äijä ei tykkää olla yksin (se on sitten eri juttu, jos tallissa on muita hevosia sinä aikana) mutta koskaan ei voi olla varma, mitä se keksii... Äijää kiinnittäessä on hyvä laittaa narut suht. kireälle, jottei tapahtuisi mitään ikävää... Varustaessa se on hyvin kukkuinen. Se pullistelee satulavyötä kiristäessä ja välttelee aina kuolainten laittoa.
Äijä on melko omapäinen ratsu. Se lähtee kyllä raviin ja käyntiin ilman turhia hakkaamatta, mutta laukkaa se ei suostu hevillä nostamaan, vaan sitä pitää potkia ja kepittää. Eikä se sitä kauaa jaksa ylläpitää, vaan tiputtaa herkästi raviin. Äijä ei ole ylipäänsäkään kiinnostumut koulukiemuroista. Se oikoo kulmia ja menee muitakin omia reittejään joskus, ellei ratsastja sitten ole todella päättäväinen ja tietoinen siitä, mitä odottaa Äijältä. Laukkaympyröitä, pohkeenväistöjä ja avotaivutuksista Äijä ei ole yhtään kiinnostunut. Äijä on myös hyvin siisti, sillä se ei koskaan lantaa keskelle uraa vaan menee aina uran ulkopuolelle tekemään tarpeensa ja siinä sitä saakin sitten patistella menemään eteenpäin... Esteillä Äijä on hurmaava ja ihana. Se hyppää mielellään, ja kieltää harvoin. Lisäksi se hyppää hyvin pehmeästi esteen, kuin esteen, että sen luulisi lentävän jo talojen yli... Äijä kuitenkin kuumuu vähän esteillä, joten niitä ei kannata sillä liikaa yhden tunnin aikana hypätä. Maastossa taas Äijä ei ole mikään unelma tapaus... Se ottaa enemmän kuin mielellään laukkakilpailuja muiden ratsukoiden kanssa, ja säikkyy pienimpiäkin asioita joskus se saattaa heitellä siinä välissä ilopukkejakin... Yksin maastoillessa se on kuitenkin rauhallinen ja kiltti. Vettä Äijä pelkää yli kaiken ja se kiertääkin kaukaa kaikki lammikot. Mitä isompi lammikko on, sen enemmän se pelkää ja sen kauempaa se sen kiertää. Uimisesta se ei pidä, eikä se ylitä koskaan mitään puroja tai muitakaan vesikohtia, vaikka muut menisivätkin siitä yli.
Äijä on hyvin rasittava taluttaa. Ilman riimunnarua sen taluttamisesta ei voi edes ajatella, Äijä on niin voimakas ja lujatahtoinen aina taluttaessa. Riimunnaru kannattaakin pujotaa riimujen läpi Äijän turvan ympärille, niin sen saa paremmin hallintaan. Aloittelijan ei kannata koskaan taluttaa Äijää. Se lähtee aina jonnekin, minne se itse haluaa. Joskus sen päämääränä voi olla tallin kukkapenkki, joskus taas rehuvarasto ja joskus toisen hevosen karsina...
Äijä käyttäytyy hyvin kilpailuissa ja on osakseen. Ratsastuskilpailuissa se on kiinnostunut enemmän taustaäänistä, kuin itse kilpailemisesta, esteitä se kuitenkin jaksaa aina ajatella enemmän. Jos ratsastajaa hermostuttaa, niin silloin voi olla varma, ettei suoritus tule olemaan hyvä. Näyttelyissä se on rauhallinen, mutta edelleenkin taluttaessa hieman kenkkuileva, mutta kyllä sen saa kuitenkin jotenkin ruotuunsa.

Suku