Jonkinsorttista ehdotusta hätätilanteissa toimimisesta ja niiden välttämisestä. Tässä ei kerrota aiheesta paljoa, ja moni asia riippuu lisäksi ryhmästä itsestään, joten mihinkään kannattaa tuskin takertua kiinni ehdottomana totuutena. Internet on ohjeistusta pullollaan, ja Google auttanee asiaa, jos kiinnostusta löytyy.
Mutta ensinnäkin. Jokaiselta löytyy hieno ominaisuus, jota kutsutaan terveeksi järjeksi. Kun tämä yhdistetään rauhallisuuteen, päästään jo pitkälle - harvoin muuta tarvitaankaan.
Sisällys:Yksin vaellukselle lähtemisessä on enemmän riskiä kuin jos vaeltajia on useita. Eksymisen ja loukkaantumisen tapauksissa useammasta henkilöstä on hyötyä. Aivan ensimmäiseksi vaellukseksi voi löytää paremmankin vaihtoehdon kuin yksin lähdön Muotkatuntureille.
Jonkun on hyvä tietää vaellusmatkasta. On hyvä ilmoittaa ystävälle tai tutulle omasta matkasta. On hyvä kertoa ainakin mihin olet lähdössä, suunniteltu reittisi, milloin lähdet ja milloin olet palaamassa takaisin. Tällöin on tietysti myös tärkeä ilmoittaa olemassaolosta paluun jälkeen.
Hyvin suunniteltu reitti ja sopivat päivämatkat tuovat jo itsessään turvallisuutta. Sopiva matkanopeus löytyy helpoiten vasta kokeilemalla, ja vielä silloinkin eri vaelluskohteet voivat tuoda nopeuteen vaihtelua. Ryhmässä vauhti täytyy kuitenkin sovittaa hitaimman mukaan.
Luonnonvoimat ovat vahvoja, eikä niiden aliarvioinnista seuraa hyvää. Esimerkiksi tuulen yltyessä kannattaa ennemmin etsiä suojaisa reitti tai jäädä paikoilleen kuin kivuta tunturin ylitse - paljakalla tuulee aivan eri tavalla kuin vaikkapa Etelä-Suomen metsissä. Säätiedotuksen tarkistaminen on pieni vaiva, vaikka siihen ei missään nimessä tulekaan luottaa täydellisesti.
Ensiapupussin tai -laukun mukanapito kaiken varalta ei ole huono idea. Kokeneimmallekin vaeltajalle voi sattua silloin tällöin haavereita ja tapaturmia. Pussin / laukun sisältö ja kattavuus on hyvä tarkistaa ennen lähtöä.
Kännykkä on hyvä apu vaelluksella. Kenttä syrjäisemmissä Lapin kolkissa ja etenkin laaksoissa / kanjoneissa voi olla hyvinkin huono, mutta ylemmäs kiivetessä kenttäkin tavallisesti paranee. Operaattorit saattavat kertoa katvealueensa, ja ne voi olla hyvä tarkistaa. Hätänumerot ja vaelluskohteen lähellä sijaitsevien paikkojen puhelinnumeroista voi olla hyötyä.
Jos matkassa on suurempi seurue, useamman kuin yhden on hyvä osata toimia tilanteiden vaatimalla tavalla.
Jos jotain sattuu, ensimmäinen askel on aina rauhallisena pysyminen. Pelon ja paniikin vallasta ei seuraa hyvää tilanteissa, joissa rauhallisuus ja toimintakykyisyys on tärkeää. Matkakumppaneista ei usein kannata erota - eksyneenäkin muiden on aina helpompi huomata suurempi joukko ihmisiä.
Luontoon.fi:llä on hyvät ohjeet hätätilanteiden varalle. Niihin tutustumisesta ei voi olla haittaakaan. Koskaan ei voi tietää, mitä vaelluksella voi sattua, vaikka tilanteet tuntuisivatkin epätodennäköisiltä.
Ensiaputaitojen hallinnasta ei ole myöskään haittaa. Ensiapukursseja järjestää esimerkiksi Suomen Punainen Risti, ja samaisen järjestön sivulta löytyy myös hyvät ohjeet ensiapua vaativien tilanteiden varalle.
Eksymisen tapauksessa harhailemaan lähteminen ei ole missään nimessä kannattavaa. Jos et kykene löytämään olinpaikkaasi kartalta, palaa samaa reittiä takaisinpäin kunnes pääset taas kartalle. Jos tämä ei ole mahdollista, on vaihtoehtoja muitakin. On esimerkiksi mahdollista kiivetä lähellä olevalle korkealle kohdalle, josta katsottuna maaston merkit voivat olla selkeämpiä. Jos tämäkään ei onnistu, on veden seuraus varteenotettava vaihtoehto. Purot kasvavat joiksi ja laskevat yleensä järviin tai lampiin. Tällaiset maanmerkit näkee kartasta.
GPS voi myös olla hyvä apu paikantamisessa, jos sen käyttöä viitsii tarpeeksi opetella.
Vaeltaa © Sanna 2006 - - Valid CSS and XHTML