Lumen Chleone - Wilma

"En muista syntymäpaikastani paljonkaan sielä oli ahdasta ja pimeää. Ihmiset eivät koskaan leikkineet, eivätkä silittäneet meitä. Muistan äitini ja hänen pehmeän turkkinsa,mutta hän oli usein sairas ja hyvin laiha. Hänellä oli vain vähän maitoa minulle ja sisaruksilleni. Muistan monien sisaruksieni kuolleen,ja kaipaan heitä. Muistan myös päivän jolloin minut vietiin pois äidin luota. Olin surullinen peloissani, maito hampaani oli juuri puhjennut minun olisi pitänyt olla pitempää äitini luonna,mutta hän oli niin sairas. Niin meidät pantiin laatikkoon ja vietiin johonkin outoon paikkaan, vain me kaksi sisareni ja minä.Siellä ei kukaan silittänyt tai rakastanut meitä. Meidät lukittiin pieneen ahtaaseen häkkiin. Silloin tällöin meidät vietiin ulos ihmisille näytille. Siskoni kuoli yöllä jolloin oli pimeää,painoin pääni hänen pehmeälle turkilleen ja tunsin kun elämä hiljaa lähti hänen laihasta ruumistaan. Tänään tuli perhe joka osti minut !Voi onnenpäivää he ovat todella mukava perhe.He todella halusivat minut.He olivat ostaneet minulle kupin ,ruokaa ja perheen tyttö piti minua sylissään.Rakastan häntä hyvin paljon.Minut nimitetään enkeliksi.Rakastan nuolla ihmisiä ,he ovat helliä ja rakastavat minua.Haluan ainoastaan mielyttää näitä ihmisiä! Tänään kävin eläinlääkärissä se oli outo paikka ja minua pelotti mutta tyttö sanoi että kaikki on ok.Eläinlääkäri sanoi varmaan surullisia asioita perheelleni koska he näyttivät onnettomilta. En ymmärtänyt mitä eläinlääkäri sanoi,mutta minua koski nähdä perheeni niin surullisina.Olen nyt kuusikuukautta vanha ,siinä missä muut pennut ovat riehakkaita ja vahvoja minuun sattuu leikkiä ja juosta rakkaan pikku tyttöni kanssa.Kipu ei koskaan hellitä.Sydämeni särkyy kun näen pikku tyttöni olevan niin surullinen ja kuulen vanhempien sanovan nyt on varmaan aika.Useta kertoja olen ollut eläinlääkärissä ja uutiset eivät koskaan ole hyviä. Aina vain puhutaan synnynäisistä ongelmista. Minut viedään autoon viimeisen kerran.Kaikki ovat niin surullisia.Enkä tiedä miksi. Eläinlääkärin pöytä on kylmä ,minua pelottaa  ihmiset halavat ja itkevät pehmeään turkkiini voin tuntea heidän rakkautensa ja surunsa. Eläilääkäri ei ole enään niin pelottava.Hän on hellä ja antaa jotain kipua hellittävää,pikku tyttö halaa minua hellästi.Oloni tuntuu unenomaiselta näen äitini ja sisarukseni jossain kaukaisessa vihreässä paikassa .He kertovat ettei siellä ole kipua vain rauhallisuutta ja onnellisuutta.Jätän jää hyväiset perheelleni ainoalla tavalla hännän heilautuksella ja kuonon tökkäyksellä. Tämä tarina toivottavasti panee ajattelemaan . Onneksi täällä Suomessa ei ihan viedä kauppaan koiria mutta muuten jotkut voi kohdella eläimiä huonosti.

Muistakaamme omia rakkaita karvaturrejamme paremmin <3.