Rommikola DL
© Laura R.
Luonne Rommikola DL, hieman arkisemmin vain Ronja, on hyvin hauska persoonana, vaativa hoitohevosena, ja palkitseva kilpakumppanina. Tammalta tulee vaatia paljon, muuten tämä vettä rakastava tamma voi kieltäytyä vesilätäkköön astumisesta tai muuttua kaahottavasta tuhatjalkaisesta fletkumadoksi alle sadasosasekunnissa. Ja juuri se ominaisuus, että Ronja muuttaa mieltään joka toinen hetki, ellei pidetä hyvin tiukkaa linjaa, on syynä siihen, että niin monet ihastuvat Ronjaan ikihyviksi. Ronjan hoitajan elämä on oikeaa piikkinauloilla tanssimista. Jo tarhasta hakeminen on oma suuri numeronsa, johon saa varata aikaa kymmenen minuuttia. Ronja ei millään haluaisi jättää ihanaa tarhaa, siksi viisainta onkin varata pieni leivän kantapala mukaansa, sillä muiden suomenhevosten tapaan Ronjallakin on suurenmoinen ruokahalu sekä pohjaton mahalaukku. Kun tamman lopultakin on saanut kiinni, täytyy reippaasti taluttaa tamma ulos, naru kireällä. Jos itse yhtään jää ajattelemaan, päättelee Ronja saaneensa vapauden, ja lähtee kaahottamaan sinne sun tänne. Kun tamman, jonka silmät nyt pilkahtelevat iloa tämän "karkaamisen" johdosta, saa kiinni, seuraa se taas nätisti perässä, tulee talliin, peruuttaa pesupaikalle, tekee mitä ihminen nyt ikinä haluaakaan. Hoitaessa Ronja on kiltti ja tutkii usein innokkaana harjoja, tökkii hoitajaa ja yrittää rapsuttaa itseään. Ronja myös menee minne vain, niin pesupaikalle, maneesiin kuin trialeriinkin, kunhan tammalle ei vain anneta vaihtoehtoja. Ronja on ratsastaessa vallan mukava. Toki tamma hieman kaahottaa, saattaa purra kiinni kuolaimeen - ja seuraavassa hetkessä pysähtyä ja napata kentän viereltä maitohorsman suuhunsa. Koulua väännettäessä Ronja todellakin alkaa pienen alkukinastelun jälkeen taipumaan, ottaa jalat alleen ja menee muotoon, näyttäen hyvältä, mutta ratsastajan mielestä tamma vetää kuin höyryjuna, tasaisesti ja ilma aikomustakaan hiljentää. Esteillä sama juttu, tamma painaa kädelle julmetusti ja jos ratsastaja yrittääkin säätää vauhtia ja askelta, alkaa Ronja protestoimaan ja pomppaa aivan liian läheltä, napaten kaikki puomit mukaansa etujaloillaan. Tammalle täytyy saada hyvä, kunnon laukka jo ennen estettä, mutta kun laukka löytyy, hyppää Ronjakin hyvin. Maastoillessa Ronja muuttuu usein hieman laiskemmaksi, miksi liikkua kun täällä voi syödä? Kun tamman saa vauhtiin, lähteekin se aivan mielellään, ja ylittää pieniä esteitäkin ongelmitta. Veteenkin tamma suostuu menemään. Jep, Ronja on oikea unelmasuomenpolle! © Vinjami. Sukutaulu
Sukuselvitys Ronja isä Vinlandia Vodka on komea VIR MVA Ch palkittu suomenhevosori. 156cm korkea Vodka on todellinen tukkajumala. Arvonsa tuntevan oriin harjasta riittäisi jouhia vaikka muille jakaa, mutta eihän Ori nyt voi letistään luopua, sen jälkeen eivät enää tytöt tykkäisi. Ko VaB, re 100cm tasoinen Vodka omaa mukavan, lyhyen suvun, ja sitä on käytetty jalostukseenkin vain harkiten. Kisauraa Vodka on luonut mukavasti, oriilta löytyy sijoituksia niin koulu- kuin esteradoiltakin. Karmankujan komealla kasvatilla on kuitenkin vielä aikaa luoda urastaan vielä komeampi ja näyttävämpi, muutakin kuin näyttelypuolella. Vinlandia Vodkan isästä Unihuiski M:stä ei ole mitään tietoa, ja myös oriin sukutaulu on tuntematon. Vinlandia Vodkan emä Mymmeli on edesmennyt, rautias suomenhevonen. EVM-sukuinen tamma sai aikanaan yhteensä viisi varsaa, joista kolme oreja ja kaksi tammoja. Tamma eli pitkän elämän, ja kuoli oletettavasti vanhuuteen 12.4.2006. Ronjan emä Onnen Mokkamaija kasvattajan oma tamma. Mokkamaija on pitkään harkittu, ja kauan sopivaa paria suunniteltu "tilausvarsa" hänen omasta oriistaan Samposta, josta hän tahtoi varsan ennen oriin kuolemaa, ja Onnenpollen tammasta Rähinä. Hienoluonteinen Mokkamaija on koulutustasoltaan ko VaB, re 70cm, joka mielestäni on piensuokilta oikein hyvä saavutus. Sijoituksia koulupainotteinen tamma keräsi kisauransa aikana kouluradoilta 7 kappaletta, valjakkoajosta ja esteiltä kummaltakin yhden. Sittemmin tamma siirtyi vain siitoshevoseksi. Mokkamaijan isä Sampo oli kasvattajan oma silmäterä, hänen unelmahevosensa, pieni, temperamenttinen, ja leiskuvan punainen kouluratsu. Lapista aikanaan tuotu ori rakasti esiintymistä, oli ihmisystävällinen, ja silti niin oman pään omaava, tulinen paketti elämänsä loppuun asti. Komea ori kisasi aikanaan vaativa B-A tasolla asti, joka on pieneltä suomenjuntilta melko hieno saavutus. Mokkamaijan emä Rähinä on yleispainotteinen, sievä rautias pienhevostamma. Rähinä on hyvä esimerkki suomenhevosen monipuolisuudesta. Tamma menee kouluratsastuksessa Helppoa A:ta ja hyppää metriä sekä kentällä että maastossa. Näyttelyissä hienosti menestynyt tamma on myäs saanut muutamia hienoja jälkeläisiä. © Niina S. Jälkikasvu
|