Tervetuloa Kainhov Jenkins alias "Romin" kotisivuille. Sivuilla voit tutustua Romin taustaan, saavutuksiin ja tulevaisuuden suunnitelmiin.
Vuoden -99 lopulla rakastuin Hovawarttiin kun tätini perheeseen muutti nuori hoffi-kloppi Romeo (Hjärtevännen's Acabulco), n.8kk. Villi ja energinen "hullu"
joka kaatoi mummoni joka kerran kun heille kylään meni. Romeo oli omanarvonsa tunteva, fiksu, energinen ja todella komea. Iän myötä jo rauhottunut herrasmieheksi... Olin aina haaveillut omasta koirasta kun perheessämme oli allergiaa niin kotona asuessa se ei onnistunut ja päätinkin kun tilaisuus tulee niin koiran hommaan ja se on oltava hoffi!!! Ja muutaman vuoden päästä alkoikin olla se hetki...
Ja niin kaikki alkoi........
Soitin Kainhov kenneliin joulukuun alussa 2002 ja kyselin pentutilannetta kun listalla luki että vielä muutama jäljellä, ja olihan siellä, kaksi urosta. Niimpä sitten lähdin ystävän kyyditsemänä kohti kirkkonummea 11.12.2002 keskiviikkona. Matka itsessään oli jännittävä kirkkonummen kiemuraisilla teillä ja oli vielä pimeää mutta perille päästiin. Matkamme aikana Niina (Siljander) joutui pähkäämään kumman pojista ottaisi Jewelry vai Jenkins, ja otti Jewelryn joten Jenkins, Romi oli ainoa vapaa pentu. Romi kovasti jutteli (juttelee vieläkin...) ja kyhnytti jaloissa ja näytti omasta mielestään kaikki maailman hassuimmat temput, siskonsa sillä aikaa riepotteli käsilaukkuani pitkin lattiaa kuin suurikin saalis... 
Rakastuin Romiin oitis, niin ihana nallepallero, hyväntahtoinen, vilkas, hieman hömppä ja hassu, ja niiin kaunis
. Kasvattajan Ann-Marin, tuttavallisesti Lilon, kanssa puhuttiin pitkään miksi, mitä, minne, milloin. Ja ilmeisesti sain annettua itsestäni hyvän kuvan koska hän oli valmis pennun myymään. Perjantaina 13.12.2002 (taikauskoa...) menin kirkkonummelle hakemaan Romin kotiin, hieman päivämäärä epäilytti joka sittemmin on osoittautunut meidän onnennumeroksi. Muistan kun Lilo sanoi että hän ei vaadi mutta olisi mukava jos muutamassa näyttelyssä käytäisiin...ja kuinkas kävi, näyttelykärpänen puraisi ensimmäisen pentunäyttelyn jälkeen.. Ja kaikkihan uskoo että kotikoiraksi Romin hankin (tuttavat ja ystävät nauraa....)
Kotimatkan Romi huusi kuin hinaaja mutta kotiin kun saavuttiin tuli uni melkein oitis. Asuin silloin vielä kerrostalon 3.kerroksessa joten hissiralli tuli tutuksi. Romi oppi nopeasti sisäsiistiksi ja asiaa auttoikin kun muutettiin Romin ollessa 4kk, kerrostaloon myös mutta alimpaan kerrokseen jossa oma piha 4mx5m.
Jätäthän terveisiä vieraskirjaan