07.01.2008 pikkainen hämäysreissu

Harjasin tamman siistiksi ja rutistin sen halauksillani kuoliaaksi, sen verran rankka arki oli minulla ollut. Liisu oli ahkeran pirtsakalla tuulella ja äkkiänkös steppailtiin ulos, hypähdi

06.01.2008 huoh, jänispatti palasi

Lumi narskui inhottavan nihkeästi saappaideni alla ja välttelinkin kuoppiin astumista kun kävelin metsätarhalle. Tarhassa oli vastassa muikeita loikkia aitaa vasten pomppiva Fridaseni. Kimoa tammaani ei kuitenkaan näkynyt, vihelsin kevyesti ja tähyilin tarhan takaosaan johon Frida pyrähti karvapallona minua karkuun. Pudistelin juuri satanutta luntaa hiuksistani ja kävelin ripeästi tarhan ympäri kunnes huomasin valkean tammani makaavan massa hytisten. Vedin Fridan avulla Liisun ylös riimusta, jolloin tammma ravisteli itseään kohmettuneena. Takajalka oli turvonnut n. 10 cm ja oli huiman pelottavan näköinen, joten kutsuin eläinlääkärimme paikalle. Höpisin lempeitä kylmettyneelle tammalleni ja hieroin sen suuria lihaksia lapasillani. Reijo tulikin nopeasti ja totesi sen olleen vanha ärtynyt jänispatti, joten parin päivän lepo olisi tarpeen neidille. Talutin rakkaan tammani tallille hitaasti ja se saikin tallilla fleecehupparin päälleen. Se todella alkoi olla jo väsynyt kisoista.

01.01.2008 laukkatreenit meni löpinäksi

Liisu juoksenteli tarhassa itsensä ihan väsyksiin, sen verran oli innoissaan lumesta joten jätin viikottaisen peltolaukkailun pois. Taisi tamma arvata mitä on tulossa ja laukkaili itsensä täysin holtittomaan ratsastuskuntoon pienessä metsätarhassaan. Vaihdoin Frida rukankin eri tarhaan kun pieni meinasi jäädä paksun tammani alle liian monta kertaa. Liisu vietti yön lämpimän loimensa alla ulkona eikä päässyt tuhoilemaan tallin sisätiloja kauheaan kräpäkuntoon.

24.12.2007 lupsakkaa oleilua maasto-ojissa

Hyppäsin paksun tammani selkään ja hytisin hetken kylmissäni, ennen kuin karvapeite lämmitti minutkin kuumaksi. Liisu heitteli päätään velmusti ja liikkui venytysaskelin maastossa. Sen silmät hyppivät sinne tänne kuraisessa maastomaisemassa ja se pysähtyi välillä hengähtämään raitista ilmaa. Olin niin tottunut matkustamaan kokeneen tammani selässä niin apaattisesti, joten en osannut ollenkaan odottaa tammani pikku sivuloikkaa traktorin ilmestyessä näköpiiriin. Tamma istui kuin orava pähkinä suussa ojassa ja oli täysin sekavassa mielentilassa. Minä sen kuin räkätin tamman asennolle maassa, enkä saanut kiinni tamman ohjista jotka roikkuivat täysin maassa. Onneksi selvittiin mustelmilla tällä kertaa, Liisu sai ylimääräisen ruisleipäämpärin himassa kun päästiin turvallisesti kuitenkin ilman turhaa pelloille karkailua kotiin asti, harvinaista meiltä<3