1.Miten sä JAKSAT tehdä noin paljon sarjakuvaa?
Tässä kysymyksessä viitaan yleensä siihen, että eikö minuun iske laiskuus koskaan? Laiskuudesta kärsii kukin missäkin aiheessa. Itse olen laiska siivoamaan huoneeni, mutta en näe laiskistuneeni koskaan piirtämään sarjista?:o Vaikka sarjis ilmestyy säännöllisesti ja paljon kerralla, se ei ole ollut minulle koskaan pakkopullaa. Sarjakuvan piirto hetki on hetki, jollon teen sitä mitä itse haluan tehdä silloin. Minulla on todella vähän asioita mitä teen vapaa ehtoisesti... Minua käskyytetään koko ajan tekemään jotain. Pakotetaan syömään salaattia ja sen semmosta.-__-' Siksi sarjiksen piirto on kivaa, koska teen sen täysin vapaa ehtoisesti. En ala laiskottelemaan asiassa, jota teen mielelläni.
Ja sitten todellinen JAKSAMINEN. Koulu tai työ saattaa imeä mehut ja vaikka tahtoisi, ei vaan jaksa tehdä mitään. Loppuun palaminen, tiettekös? Kärsin siittä koulun takia silloin tällöin. Se on yksi pahin viholliseni 20. ulottuvuuden edistymisessä... Kun 20.ulottuvuus 1.osan valmistuttua meni suunnitellulle tauolle, se osui täydelliseen aikaan. Koulussa iski semmoinen kiire, että en olisi takuulla jaksanut tehdä tuota tusinaa sivua kuukaudessa. Tauolta palattuakaan sarjikselle ei tuntunut löytyvän energiaa, alun 7 sivua sentään sain tehtyä. Enkä saanut 7.lukuakaan piirrettyä kun vasta kesä loman alettua... Aijjon välttää tämän ens lukuvuonna ja saada sarjiksen piirtoa ripoteltua vähän harvemmaksi ja nopeuttaa kuvakässärin valmistautumista. Olen viime tippa ihminen. 30 sivua saattaa syntyä kuukauden kahdella viimeisellä viikolla, kahden-kolmen viikon kuvakäsikirjoittamisen jälkeen. Se on huono juttu jos ei jaksakkaan.
2.Miten sä PYSTYT?
Piirtäminen työpöydän ääressä rasittaa rannetta, selkää ja niskaa. Lihaskivut ja ranteen rasitus vammat ovat ikäviä, ja niitä pukkaa tulemaan jos piirtää putkeen pitkään. Pisin putkeen piirtämäni aika on 8 tuntia ilman taukoja. En suinkaan sarjiksen parissa, se oli yhden koulutyön palautus päivää edeltävä yö kun piirsin.-__-' Ranne tuli kipeäksi. Minulla on onneksi hyvät työskentely olo suhteet (työpöytä, iso toimisto tuoli, tietokone musiikkeineen) ja yritän pitää työskentely asennot mukavina. Minulla on ollut rasitusvamma ranteessa kolmesti sarjiksen piirto maratoonien takia, ja se oli silloin kun en tajunnut muistaa jumppauttaa itseäni välillä. Vältän siis rasitus vammat pitämällä itseni vetreenä. Kutsun sitä tauko jumpaksi (koulussa käytetty termi, ompelu koneella kökkiminen on kuin istuisi pöydän ääressä, joten opin tämän koulussa), Ei nyt mitään tiettyjä liikkeitä, ranteen pyörittelyä, venyttelyä ja jaloittelua. Piirtäminen kipeällä ranteella ja jomottavalla selällä on mahdotonta minulle. Kylmässä vedessä ranteen lilluttaminen auttaa myös.
3. Eikö se ole TYLSÄÄ?
Paperin tuijotus ja kynä liikuttaminen paperin päällä ja kaiken kukkuraksi ilman kummempaa palkkiota? Sarjakuvan teko muiden ilmaiseksi töllättäväksi pistäminen? (Kuulostaa pikku siskoltani.) Se on harrastus. Minä en tajua mitä kivaa on potkia palloa nurmella ja saada maaliin? Olen itse asiassa ihmetellyt miten intoni sarjisten piirtoon on jatkunut vaikka teiltä kävijöiltä tulee nykyään varsin vähän kommentteja sarjiksesta? Luulisi että kyllästyisin koko hommaan, mutta eipä se ole tapahtunut vielä...
4.Miten sulla on AIKAA?
"Vapaa aikani" on yleensä joko koulutöiden tekoa tai kotitöitä. (Kaikkea PAKOLLISTA siis)... Yllä mainitsin että minä teen harvoin mitään vapaa ehtoista, eli minulla ei ole vapaa aikana oikeen mitään erikoisempaa tekemistä. Minulla ei ole sosiaalista elämää, en käy harrastuksissa ja vapaa iltani nyhjään koneella. Koulu päivän jälkeen en yleensä kuitenkaan jaksa tai ehdi tekemään sarjista. Salaisuuteni nimi on "yö työskentely", joka onnistuu vain viikonloppuisin ja lomisin. Kukaan ei ole määräilemässä ja häiritsemässä, kuten päiväs aikaan täytyy rampata koko ajan tekemässä jotain. Työrauha ja pitkät ajan jaksot ovat täkeätä. Tykkään tehdä maratooneja.
5. Miten sarjista voi olla jo noin paljon?
Tekemällä sitä säännöllisesti ja tietyn määrän kuukaudessa.
6. Eikö koskaan iske mukamas inpiraation puute?!
Käsikirjoitan sarjakuvani etukäteen huolella. En piirtämisen aikana. Yksi varmaan yleisin syy netissä ,kun sarjakuva menee tauolle, on se että ei keksi miten jatkaisi sarjista. Ja kun keksii miten jatkaisi niin vanha piirto jälki kauhituttaa ja sarjis aloitetaan alusta. Hetkelliset, miten-tämän-kohtauksen-tekisin, ongelma tilanteita tulee vähät väliä, mutta ei ne mielestäni voi juntata sarjista n. puoleksi vuodeksi tauolle? 20. ulottuvuuden jokaisen osan päätapahtumat on jo valmiiksi suuniteltu. Kulloinkin piirrettävä osa on suuniteltu tarkasti luku luvulta. Kuvakäsikirjotusta tehdessä pukkaa iskemään inpiksen puute aika useinkin, mutta kyllä se sitten lopulta syntyy kun pistää syntymään.;D
7. Hoppuilet sarjiksen teossa liian paljon, hidasta tahtia ja piirrä huolellisemmin sivut!
En kuulu ihmis ryhmään, joka ”piirtää mahdollisimman paljon sarjista, jotta vain olisi paljon sarjista”. Näihinkin törmäileen silloin tällöin. Henkilökohtaisesti minua ärsyttää "sarjakuva piirtäjät", jotka piirtävät kaksi sivua vuodessa huolellisuuden ja "vaivan näön" varjolla. Sille ei voi mitään, jos ei ole aikaa, mutta yli-huolellinen, jokaisen sivun tuhat kertaa piirtävä ihminen on...hm... ärsyttävä.
Myös sarjakuvan aloittaminen uudelleen koko ajan itsekriittisyyden/ idean puutteen varjolla on mielestäni typerää… Piirtojälki kehittyy koko ajan, joillakin hitaasti, joillakin nopeasti. Jos 20.ulottuvuudesta pitäisi saada nätti kokonaisuus, eli piirto jälki olisi koko ajan saman tasoista, aloittaisin sarjiksen piirtämisen alusta vaikka viiden vuoden päästä, kun piirto tyylini on mennyt uomiinsa eikä muutu niin äkisti vähät väliä. Lyhyesti etenivissä sarjiksissa, jotka ovat kuitenkin jatkuneet pidemmän aikaa, huomaa piirto jäljen vaihteluvuuden peräti jokasella sivulla.
Johtuu hyvin paljon sarjiksen tyylistä, kuinka siististi se piirrettään. Jos jokainen ruutu on kuin Mona Lisa maalaus, niin sarjiksesta ei todellakaan kannata suunnitella pitkää. 20.ulottuvuus on pitkä, esimerkiksi värillisenä en saisi tehtyä sitä koskaan valmiiksi. Siksi harmaa sävut. 20. ulottuvuus on piirretty aina kulloisen piirto taidon mukaan. Minulla aina käy niin huolella piirrettyjen sivujen kanssa, että teen niihin liikaa tilpehööriä ja sivu menee pieleen. En pysty tekemään sivuja tuota huolellisemmin mitä piirrän, ja aina kun olen juuri laittanut sivut nettiin olen ihan tyytyväinen jälkeen. Piirto jälkeni kehittyessä tietysti katson hieman kriittisesti vanhempia sivuja.
Myönnän. Minä hoppuilen. Piirrän sarjista niin paljon ja niin nopeata kuin pystyn. 20. ulottuvuus ei tulisi muuten koskaan valmiiksi.
8. Jaha… Nämä ovat näitä ”ikuisuus projekteja”, joilla ei ole suuniteltua loppua.
Haaa… 20.ulottuvuudellaa ON loppu. Sarjakuvan jokaisen osan perus tapahtumat on jo käsikirjoitettu. 20. ulottuvuudesta tulee 7.osainen eli n.1400 sivua pitkä. Kokonaisuuden tekoon mennöö siis noin 7 vuotta.
9. Mikset tee siittä lyhyempää? Kuvittelotko todella että saat sarjakuvan valmiiksi kun se on noin pitkä? Olen tiivistänyt tapahtumat niin hyvin kuin olen pystynyt. Jos otan jotain kohtauksia pois otan saman tien yhden osan sarjiksesta pois. Yhteen tapahtumaan/tarinaan/aiheen setvimiseen menee pari osaa. Mm. Nyt 2.osassa ja 3.osassa setvitään Makoon liittyviä aiheita.
Uskokaa tai älkää, en ole itsekkään asiasta varma. Mistään ei voi olla varma, saatan vaikka menettää käteni tätä kirjoittaessa jos vaikka tuo sirkkeli pihalla lentää ikkunastani läpi... Voi 50 sivun sarjista yrittää piirtää, mutta ei saa sitä varmasti valmiiksi edes seitsemässä vuodessa. Minä piirtelen huvikseni ja yritän saada sarjiksen valmiiksi ajallaan. 7 vuotta on loppujen lopuksi lyhyt aika.
Mutta en aijjo tehdä pelkästään 20.ulottuvuutta. Osien teon välissä pidän aina pientä taukoa. Aijjon saada tuolloin aina piirrettyä jotain lyhyt sarjiksia valmiiksi ja käsikirjoitan tulevaa osaa.
10. Sarjakuvasi alku *kröhöm* on mitä on… Se tuo nostalgiaa, mutta etkö koskaan turhaudu ja ajattele aloittavasi sarjista alusta?
KYLLÄ. Ajatus iskee aika useastikkin. Saisin sarjakuvasta ehkä yhtä osaa lyhyemmän ja selkeämmän aloittamalla sen alusta. Mutta toisin ajatellen; sarjakuvan alkukin on luettavaa kamaa. Piirto jälki ei haittaa luettavuutta. Ainoa asia mikä ärsyttää vanhoissa sivuissa, positiivisella mielelläni ollessanikin, on se että hahmojen persoonallisuus ja koko juoni on todella haahuilevaa. 20.ulottuvuutta ei oltu suuniteltu kunnolla kun aloitin sen piirron. Koko tarina on muuttunut TÄYSIN siittä mitä se oli vielä vuosi sitten. Saatan joskus piirtää 1. ja 2. luvun uudestaan ja korjailla muitakin virheitä sivuja uudelleen piirtämällä.
Mutta jos joskus käy niin, ettei sarjis vaan etene, intoni lopahtaa täysin ja turhaudun täydellisesti… Sitten aloitan 20.ulottuvuuden uudestaan. Tai aloitan jonkun uuden kyhäämisen jos on ideaa. En aijjo aloittaa sarjista uudestaan hetken mielijohteesta vaan katson milloin homma töyssää. Siinä vaiheessa uskon piirto tyylini olevan jo jotenkin uomissaan.;) Jos aloittaisin sen uudestaan nyt heti, aloittaisin piirtämään sitä uudestaan varmaan jo vuoden päästä. Olkoon tämä tälläistä ”harjoittelua”.
11. Kerro salaisuutesi, lyhyesti.;D
Ei tämä onnistu kaikilta. Useamalla on sentään työpaikka, kavereita, poika kaveri, harrastuksia…jne. Kaikki eivät ota sarjistaan vakavasti, piirtävät vaan ”koska-taide-sivuilla-pitää-olla-sarjista”… Väärä asenne mielestäni. Myös jotkut ihmiset piirtävät vain omaksi ilokseen, en kyllä ymmärrä mikseivät he voisi sitten nettiin laittaessaan yrittää tehdä sarjiksesta myös lukukelvollista muille? Pitäisi olla juoni mitä piirtää eikä piirtää ja miettiä juonta. Jos ei ole ideaa, pyydä idea rikkaan kaverisi käsikirjoittamaan sinulle tarina.
Mutta lyhyesti, miten voit onnistua nopeuttamaan sarjiksensa etenemistä:
-Suunnittele huolella etukäteen.
Muutoksia tulee varmasti tulemaan, mutta on jotain mitä tehdäkkin. Käytä vaiva käsikirjoittessa niin sarjis itse etenee sujuvammin.
-Tee tavoitteita
Paljonko sivuja teet kuukaudessa/vuodessa, kuinka kauan sarjiksen tekoon menee? Kuinka monta sivua per. päivitys?
-Säännöllistä puuhaa, hommasta rutiinia.
Woaah, säännöllinen ilmetymis ajan kohdat. Viikon parin välein? Kuukauden välein? Päivämäärälleen aika vaikeaa, mutta suunnilleen. Esim. 20.ulottuvuus joka kuun ekalla viikolla.
Ei tule ”sen-voi-tehdä-myöhemminkin” fiilistä ei pääse tulemaan.
Itsellä muuten tämän säännöllisen ilmetymisen-idean antoi iskä. Se oli hyvä idea.
-Sopiva työskentely tapa?
Piirrätkö sivu sivulta? Luonnostelet, tussaat, muokkaat koneella ja siirryt vasta sitten uuden sivun kimppuun? Tein niin ennen.
Nykyään homma menee kuin liukuhihnalla. Kuin vaateteollisuudessa. Osa osalta. Luonnostelen sen määrän mitä aijjon laittaa nettiin seuraavalla päivitys kerralla, tussaan ne ”putkeen” ja skannaan kaikki ja muokkaan koneella. Ja koko satsi yhtä aikaa nettiin. Voi olla tylsempää, mutta piirto jälki pysyy tasaisempana. Ja käsi ”lämpenee” ja jälki paranee koko ajan. Kaikki sivut eivät ole ”päivän-ekoja-kökköjä-piirrettyjä-sivuja”… Yleensä tuhraan jotain lämmittelyksi ennen sarjiksen piirtoa tuntuman saamiseksi.
Mieti mikä olisi sinulle mukavin ja nopein työskentely tapa.
-”vapaa ehtois työtä”*mutinaa*… Motivaation hankkiminen
Minulle tulee joskus pientä turhautumista. Piirrän paljon ja teen vaivaa saadakseni sarjista tehtyä. Kiitosta ei kuulu. Palautetta ja kritiikkiä ei näy viekussa. Turhautuminen on itse asiassa se asia mikä saa minut pysähtymään välillä ajattelemaan ”miksi teen tätä?”. Fiiliksen puute on se pahin vihollinen! Sarjakuvan piirtäminen väkisin on täyttä helvettiä. Jäljestä tulee kauheata ja kynät lentelee seinille.
Älä piirrä sarjista väkisin. Piirrän sitä kun haluat piirtää sitä. Jos sinulla on aikaa, muttei fiilistä, käsikirjoita tai tee jotain muuta. Mutta entä jos sitä fiilistä vaan ei tule ja sarjiksen ”deadline” lähestyy. Öh… Itse asiassa minulle tulee kyllä kiireessä paras fiilis itse tehdä kaikkea, mutta kaikki eivät ole näitä ”sarjista-eteen-päin-vaan-kunnes-on-valmis” ihmisiä. Lueskele vaikka vieraskirjaasi taakse päin. Jos ei uutta palautetta, lue vanhoja. Niistä tulee hyvälle päälle. Ajattele sarjakuvassasi tulevia kohtauksia mitä tahtoisit piirtää, tylsät kohtaukset pitäisi saada piirrettyä ennen kun pääsee piirtämään kivoja. Piirtele jotain muuta jne… Yksin kertaisuudessaan, jos mikään ei onnistu, kyse on loppuun palamisesta. Siihen ei auta kuin laiskottelu. Siinä vaiheessa kannattaa ilmoitta pistävänsä sarjiksen tauolle, mutta muista palata sieltä joskus.