Home
The Ranch
Horses
Activities
Kyseessä on virtuaalihevonen /
This is a sim-game horse!


KILPAILUTULOKSET


» täytti kolme vuotta 07.12.2013
» ikääntyminen satunnainen (mukautettu reaali)











BREANDAN CUINN

Perustiedot

16.11.2013 Irlannissa syntynyt irlannincob - ori, viralliselta nimeltään Breandan Cuinn

5-vuotias sukkajalkainen ja läsipäinen voikko sabino, herasilmä, säkäkorkeus 166cm (a-sektio)

valjakkopainotteinen, kilpailee VVJ:n alaisissa luokissa vaativalla tasolla

kasvattaja Tuire N. | Breandan, omistaja Break, VRL-05810

rekisterinumero VH13-046-0178


Luonnekuvaus

Syntyjään irlantilainen Breandan Cuinn on tätä nykyä miltei täysiverinen jenkki aina amerikkaistyyliin väännetystä lempinimestään alkaen. Ei Cuinn vaan Qhuinn, tuo eriväriset silmät omaava sabinonkirjava voikko, jonka omalaatuisessa ulkomuodossa korostuu erityisesti emänpuoleinen verenperintö. Qhuinn on siitä erikoinen tapaus, että toiveista huolimatta orin ei voi väittää hyvällä tahdollakaan tulleen erityisesti kumpaankaan vanhempaansa persoonansa puolesta. Päinvastoin, useimmiten Qhuinnia kuvataan vain kuurosokeaksi, suorastaan patalaiskaksi lusmuksi. On kuulemma suurempi todennäköisyys voittaa lotossa - kahdesti peräkkäin - kuin saada Qhuinn kiinnostumaan jostain muusta kuin syömisestä ja nukkumisesta. Ja siltikin tuo on vanhempiinsa nähden rakenteeltaan vielä aikuisiälläänkin kuin keskenkasvuinen teini, pitkine raajoineen ja liiankin tehokkaan ruuansulatuksensa kanssa, eihän mokoma edes liho vaikka syö ainakin kolmen hevosen edestä! Joten ei, Qhuinn ei ole perinyt isänsä ihanan rutisteltavaa olemusta eikä emänsä jykevyyttä, vaan vanhempien geenit näkyvät Qhuinnissa vain orin leppoisassa mutta sisukkaassa luonteessa. Joskin molemmat piirteet ovat korostuneet, wayyyyy too much, niin että leppoisa vastaa pystyynkuollutta ja sisukkuus kovapäisyyttä. Eikös sitä joku joskus sanonut että kannattaisi olla varovainen siinä mitä toivoo?

No mutta, on Qhuinnissa paljon hyvääkin! Sitä ei vain ehkä huomaa ihan heti ... Mutta Qhuinn on kyllä oikeasti todella ihastuttava kaveri, uskokaa pois! Myönnettäköön, että orinjytkylä on ajoittain jokseenkin pystyynkuolleen oloinen, mutta Qhuinn on siitä huolimatta nimensä mukaisesti hyvin älykäs. Ori osaa mm. avata ovien salpoja ja näperrellä riimunnarun solmunkin auki. Tosin vaikuttaa siltä, että tämän harvinaisen elonpotkun aikaansaa ainoastaan Qhuinnin kyltymätön ruuanhimo, oria ei nimittäin kiinnosta viereinen tammalaidun tai edes arolla odottava vapaus. Sen sijaan Qhuinnin löytää satavarmasti lähimmältä voikukkapientareelta laiduntamasta ellei ori ole sitten ahtautunut tallin ainoaan ovettomaan rehuvarastoon, niin kuin sen yhden kerran ... Ja sen vain sanon, että kukaan ei halua ahtautua muulia itsepäisyydeltään muistuttavan irlannincobin ja sen ruuan väliin komerossa, jonne edes kyseinen hevonen ei mahdu kuin puoliksi sisälle. Mutta ainakin Qhuinn on rauhallinen käsitellä, näin muuten siis. Orihan vain nukkuu hoitaessakin, joskin herran kavioita saa kyllä vääntää hiki otsalla ylös sieltä maasta, etenkin kun Qhuinnilla on usein "nosta"-pyynnön tottelemisen sijaan taipumusta juntata koko painonsa juuri sille kaviolle, joka pitäisi saada ilmaan. Ja aivan erityisesti tämä piirre korostuu kun hoitajan varpaat ovat vielä siellä kavion alla. Mutta ei Qhuinn muuten turhasta kahinoi, laitumellakin ori on vakaa kuin kallio! Eikä korvaansa lopsauta hoitajansa kutsuhuudoille, ehkä kerran vilkaisee välinpitämättömästi ja kääntää sitten hakijalle takapuolensa.

Tallissa kaikuukin vähintään kerran viikossa tuttu kirouslitania, kun joku manaa Qhuinnia sinne missä pippuri kasvaa. Moni on myös vannonnut pistävänsä Qhuinnin vielä ruotuun, mutta ori taitaa olla sen verran kovakalloinen ettei tuolle pärjäisi revolverinkaan kanssa. Mutta toisaalta kuka tahansa omenapussia työkseen mukanaan kanniskeleva saa kyllä Qhuinnista parhaan kaverin, ainakin niin pitkäksi aikaa kun omenoita riittää. Silloin on hyvä, jos ori ei kiipeä syliin istumaan, kyllä sitä tuolloin hörhötetään korvat hörössä ja ollaan kiinnostuneita. Kun meille ensimmäisen kerran selvisi millainen otus tämä Bearin poika onkaan, yleisenä naurunaiheena oli se onneton, joka joutui lähtemään Qhuinnin kanssa lenkille. Yleensä paras neuvo on sitoa porkkana ongen päähän ja roikottaa sitä koko matkan Qhuinnin turvan edessä, mikäli haluaa saada oriin liikettä. Myönnettäköön että Qhuinn on itsepäinen ja laiska ratsastettava ja orin satulassa kokee enemmänkin hermoromahduksen kuin yhtäkään onnistumisen hetkeä, mutta ainakin ori on rauhallinen. Ja luotettava, Qhuinn ei hätkähdä mistään. Kirjaimellisesti. Onneksi on olemassa kuitenkin sellainen asia kuin lajitoverit ja siksi kärryjen edessä Qhuinn jopa toimiikin. Ja vain koska lajitoverin vierellä löntystely saa Qhuinniinkin liikettä, ainakin suurinpiirtein riittävästi. Kyllähän herran kanssa voi maastoonkin lähteä, kun hinaa Qhuinnia toisen ratsukon perässä.

Yksilöluokat on kuitenkin miltei auttamatta unohdettava, sillä kukaan ei halua kokea kilpailuissa sitä nöyryytystä, kun hevonen nukahtaa kesken suorituksen kentälle eikä korvaansa lupsauta, vaikka mokomaa iskisi takalistolle niin että karvat vain pöllähtäisivät. Kiskopa siinä sitten naama punaisena joka askeleella vastaanhangoitteleva hevonen pois kentältä, yleisön ulvoessa ympärillä naurusta. On Qhuinnin onni että ori osaa esitellä sitä suloista, halinallepuoltaan aina herkkuja saadessaan - ja että ori tosiaan on Bearin poika ja ihanan värinen, siten ainakaan tilan omistajatar ei suostu siihen että Qhuinn lähetettäisiin makkaratehtaalle ("ei ikinä!") vaikka sitä vaaditaankin kovaan ääneen tallikäytävällä vähintään kerran viikossa. Sitä paitsi Qhuinn on aivan ihana ajettava reellä! Ja tällä kertaa kehu ei ole edes liioiteltu, vaan ihan totta. Sillä laiskansutjakasta luonteestaan huolimatta Qhuinnissa on voimaa kuin isossa kylässä ja ori kiskoo rekeä perässään kuin vettä vaan umpihangessakin. Ja vieläpä yksinään! Tosin asialla saattaa olla jotain tekemistä sen tosiasian kanssa, että Qhuinnia lahjotaan vartin välein omenoilla ja ori saa kiitoksena aherruksestaan vieläpä oman melassisekoituksen illalla karsinassaan herkuteltavakseen ... Pitäisiköhän samaa lahjontamenetelmää ruveta soveltamaan jatkossa myös kisakentillä?


Jälkeläiset

Rotu Syntymäpäivä Sukupuoli Nimi Emä
ic 01.08.2015 ori Breandan Cahal Breandan Qaidlin

Sukutaulu

i. Creador of Peace ii. Creador of War (evm) iii. My Creador (evm)
iie. Love vs. War (evm)
ie. Peace of Heart (evm) iei. Call of Duty (evm)
iee. Restless Heart (evm)
e. Awena VEC ei. Conan O'Flore Fn, KTK-II eii. Camper (evm)
eie. Lavil O'Flore (evm)
ee. Dáiríne Fn, KTK-II eei. Folklore (evm)
eee. Grainné (evm)

Sukuselvitys

Qhuinnin isä, Creador of Peace, on 165 senttinen rautiaanpäistärikkö irlannincob-ruuna. Tämä lempeäluontoinen jätti raivasi tiensä alunperin Iso-Britannian nummilta Yhdysvaltain Kalliovuorille, vietettyään ensimmäiset vuotensa rennonsutjakasti harraste- ja perhehevosen roolissa ennen kuin ori huutokaupattiin ulkomailla ja myytiin Ravenwood Ranchille. Sittemmin Bear onkin kunnostautunut valjakkoajon parissa, pärjäten hyvin noviisitasolla VVJ:n alaisissa kilpailuissa. Ja vaikka Bear ruunattiin myyntivaiheessa, hienosukuiselta cobilta otettiin kuitenkin pakasteita talteen ja tänä päivänä Bearilla onkin jälkikasvua erityisesti kotimaassaan. Pakasteet menivät kuin kuumille kiville ja asiaan varmasti vaikutti paitsi Bearin hieno sukulinja, myös komea väritys ja ulkomuoto, unohtamatta tietenkään vanhan cobherran leppoisan mukavaa luonnetta! Onkin miltei sääli, että Bear tuli edes loppujen lopuksi ruunattua, mutta toisaalta herran hieno sukulinja jatkunee vielä kauan cobin oman jälkikasvun kautta. Ainakin toivottavasti.

Qhuinnin isänisä, Creador of War, oli 166 senttinen rautiaanpäistärikkö irlannincob-ori. War tuli hyvästä suvusta ja oli perinyt erittäin komean ulkonäön, mikä tietenkin herätti huomiota etenkin kun ori päätyi kuuluisalle omistajalle, joka kierteli sittemmin Warin kanssa enemmänkin näyttelykentillä mainetta ja mammonaa keräämässä. Myös luonteensa puolesta ori oli ystävällinen ja tasainen herrasmies, eikä olekaan ihme että Warilla riitti runsaasti kysyntää myös jalostuksenkin puolella. Isänisänisä, My Creador, oli 167 senttinen irlannicob-ori, joka syntyi alunperin Englannissa, mutta päätyi vanhemmalla iällä Irlantiin jalostusoriksi hienon sukulinjansa ansiosta. Lyhyemmin Codyksi kutsuttu mustanpäistärikkö, hyvin leppoisaluontoinen ori oli rakenteeltaankin varsin näyttävännäköinen ja komea otus, mikä edesauttoi orin jalostusuraa, vaikka Cody ei koskaan kilpakentillä mainittavammin pärjännytkään. Näyttelyissä Cody kuitenkin sai ansaitsemaansa huomiota ja menestyi tällä saralla lähes yhtä hienosti kun poikansa, War, myöhemmin. Isänisänemä, Love vs. War, oli 165 senttinen irlannincob-tamma, joka syntyi samaiseen siittolaan kuin poikansa, Warkin. Ja siellä tamma myöskin eli koko elämänsä. Love oli luonteeltaan lempeä ja rakastettava, rautiaankirjava tamma, joka viihtyi ihmisten kanssa ja oli ahkera tekemään töitä. Ulkonäkönsä puolesta Love oli kaunis, mutta ei suoranaisesti henkeäsalpaava. Tamma kuitenkin periytti jälkeläisilleen hyvää luonnetta ja kelpo rakennetta, mikä teki Lovesta suht' suositun siitostamman, etenkin kun tamma menestyi myös hienosti valjakkoajon puolella.

Qhuinnin isänemä, Peace of Heart, oli 164 senttinen rautiaankirjava irlannincob-tamma. Hyväluontoinen, rauhallinen ja luotettava Beth omasi hyvän rakenteen sekä erinomaiset lahjat valjakkoajon puolella. Beth oli toisaalta vähän laiskempi luonteeltaan, mikä verotti joskus pisteitä valjakkoajon puolella, mutta pääosin tamma oli kuitenkin keskivertoa menestyksekkäämpi ajohevonen mitä kilpailuihin tuli. Myöhemmällä iällä Beth toimi sitten harrasteratsuna, jonka jälkeen tamma astutettiin muutaman kerran parilla nimekkäämmällä irlannincob-orilla, ihan siitä syystä, että Bethin oma isä oli niin hyväsukuinen ja tätä sukulinjaa haluttiin kehittää entistä paremmaksi myös Bethin kautta. Isänemänisä, Call of Duty, oli 165 senttinen ruunikonkirjava irlannincob-ori, joka tuli erittäin hienosta sekä menestyksekkäästä suvusta. Duty itsessäänkin oli myös hieno ori, hyväluontoinen ja kiltti, sekä erittäin lahjakas valjakkoajonkin puolella. Vaikka menestystä tulikin muualla, niin näyttelykentillä Duty ei niinkään pärjännyt ulkonäkönsä puolesta. Tämä hieman verotti Dutyn arvoa siitoksessa, mutta epäilyksistä huolimatta kaikki Dutyn jälkeläiset osoittautuivat sittemmin ihan hyvärakenteisiksi irlannincobeiksi. Isänemänemä, Restless Heart, oli 164 senttinen mustankimo irlannincob-tamma, joka oikeastaan silkan rakenteensa vuoksi astutettiin Call of Dutylla; upea rakenne oli ikään kuin vastapainona orin heikommalle ulkonäölle. Toiveena oli hyvärakenteinen varsa, mikä sittemmin myös toteutui. Heart ei oikeastaan ollut mitenkään tunnettu tamma, ihan keskivertosuvusta tuleva perhe-/harrastehevonen, joka osallistui joskus muutamiin koulukilpailuihin omistajansa tyttären kanssa. Kilpailumenestys koostuikin parista ruusukkeesta. Ulkonäöltään Heart oli kuitenkin kaunis ja erikoinen, rakennekin oli tosiaan erinomainen. Samoin luonteensa puolesta Heart oli ihmisystävällinen ja luotettava tamma, jonka kanssa oli helppo tulla toimeen.


Qhuinnin emä, Awena VEC, on 167 senttinen voikko sabino irlannincob-tamma. Jykevärakenteinen, mutta silti tarunomaisen kaunis ja erikoisen värityksen omaava Awena on Venäjältä kotoisin oleva tamma, joka elää nykyisin Irlannissa viettäen siitostamman elämää. Todella pitkän ja menestyksekkään kilpauran läpikäynyt Veena on vaikean tason valjakkohevonen, jonka innokkuus ja energia ovat mukaansatempaavia, vaikka suoritukset joskus toisaalta kärsivätkin samaisesta syystä tamman keskittymiskyvyn puutteen vuoksi. Toisaalta Veena on kaikinpuolin hyvin itsevarma ja voimakasluontoinen tamma, joskaan ei millään tavoin ikävä käsitellä. Veena myös selkeästi periyttää kaunista voikkoväriään jälkeläisilleen.

Qhuinnin emänisä, Conan O'Flore, on 166 senttinen rautiaankirjava irlannincob-ori vanhemmista Camper x Lavil O'Flore. Vaikka Conan edustaa tuntemattomampaa sukulinjaa, ori on korvannut tämän puutteen monin kerroin omalla menestyksellään erityisesti näyttelykentillä. Kaikinpuolin erittäin komea ja hyvärakenteinen Conan on paitsi kantakirjattu II-palkinnolla, orille on myös myönnetty Finest-arvonimi. Toisaalta ruusukkeita on kertynyt myös valjakkoajon parista, Conanin menestyttyä hienosti VVJ:n alaisissa kilpailuissa. Kaikenlisäksi Conan omaa rehdin ja rehellisen luonteen, ainakin niin kauan kun orin käsittelijä osaa itse pitää ohjat käsissään. Ei siis ihme, että Conan on ollut ja on yhä myös suosittu siitosori.

Qhuinnin emänemä, Dáiríne, oli puolestaan 168 senttinen, herasilmäinen voikonkirjava irlannincob-tamma. Kuvankaunis Irina oli tämä päättäväinen ja sisukas, mutta samalla sisimmiltään hyväntahtoinen tamma, joka yllätti aikanaan monipuolisuudellaan. Irina menestyi nimittäin sekä kouluratsastuskentillä että valjakkoajokilpailuissa ja loistipa tamma myös näyttelykentilläkin. Itseasiassa näyttelymenestystä kertyi aina siinä määrin, että lopulta Irina kantakirjattiin II-palkinnolla ja palkittiin Finest-arvonimellä. Vanhemmista Folklore x Grainné peräisin olevan Irinan suosioon ei ole myöskään millään tavoin vaikuttanut tamman oma vieraampi sukulinja, vaan tamman jälkeläiset ovat aina menneet helposti kaupaksi. Eikä se ole mikään ihmekään, Dáirínen nimi sukutaulussa vakuuttaa kyllä kenet tahansa irlannincobeista kiinnostuneen hevoskasvattajan.




Copyrights

ulkoasu © Viivuska | ulkoasun kuvat © David Kingham (flickr.com - lisenssi) | tekstit © Break
hevosten kuvat © pidä hiirtä kuvan yllä nähdäksesi tekijäinoikeudet!