Home
The Ranch
Horses
Activities
Kyseessä on virtuaalihevonen /
This is a sim-game horse!


KILPAILUTULOKSET


» täytti kolme vuotta 20.08.2014
» ikääntyminen satunnainen (mukautettu reaali)



DEAD'S BLUEJACK OAK

Perustiedot

30.07.2014 Yhdysvalloissa syntynyt colorado ranger - ori, viralliselta nimeltään Dead's Bluejack Oak

5-vuotias leopardikuvioinen tiikerinkirjava, säkäkorkeus 153cm

westernpainotteinen, kilpailutetaan WRJ:n alaisissa luokissa, työskentelee karjaratsuna

kasvattaja Veera & kati | Deadwood Rangers, omistaja Break, VRL-05810

rekisterinumero VH14-133-0029


Luonnekuvaus

Dead's Bluejack Oak, meille vain lyhyemmin Blue, on ori, jonka olemus suorastaan huokuu jo heti ensinäkemältä suoranaista dominoivaa maskuliinisuutta. Eikä ensivaikutelma liiemmin johdakaan harhaan, sillä Blue on hyvin orimainen ja voimakastahtoinen otus, eikä siten todellakaan joka vastaantulijan käsiteltävissä. Erityisesti laitumella Blue demonstroi erinomaisesti orimaisuuttaan säpäköillä liikkeillään ja usein vähän vauhkoillakin elkeillään, viskoen päätään ja vispaten häntäänsä. Bluelle orilaumaan joutuminen Ravenwoodissa oli oikea haaste, mutta toisaalta tiikerinkirjava onnistui jopa yllättävänkin hyvin löytämään oman paikkansa arvojärjestyksessä - eritoten kun otti huomioon orin tuolloin nuoren iän - samalla kun se toisaalta teki vain yksinomaan myös hyvää Bluelle, onnistuen selvittämään hieman oripojan päätä kun Blue joutuikin ensikertaa alistumaan vahvempansa edessä. Mutta vaikka Blue onkin oppinut ketä väistää lajitovereiden keskuudessa ja kenet on taas vara ajaa tiehensä, uudet tuttavuudet joutuvat kuitenkin aina mittelemään voimiaan Bluen kanssa - ja tämä pätee myös ihmisiin.

Bluella on hyvin harvoin tapana erityisemmin nöyristellä kenenkään edessä ja jos ori niin joutuu tekemään, se tehdään kyllä pitkin hampain ja korvat niskaa vasten. Bluelle kunnioitus ihmistä kohtaan ei kuitenkaan ole sen enempää itsestäänselvä asia, joskin omia taitojaan epäilevät pysyvät kyllä useimmiten suosiolla kaukana orista, jolla on tapana tanssahdella ja viskoutua jo riimunnarun päässä. Totuus on, että Blueta joutuu ja pitää komentaa aina kun tarvis, tämä ori ei noteeraa millään tavalla hiljaa lausuttua pyyntöä. Mutta kun korvan juuressa kajahtaa kirkas ja voimakas komento, jossa ei ole epäröinnin häivääkään, Blue asettuu hyvinkin nopeasti, vaikka joskus tarpeen onkin vielä napauttaa oria terävästi ryntäille, jotta se turha ryysiminen loppuisi. Rehellisesti sanottuna luulen kuitenkin että aikalailla jollakin muunlaisella hevostilalla Blue leimattaisiin hyvinkin nopeasti täydeksi ongelmahevoseksi. Meillä? Ei, Bluen kovapäisyys ei ole ongelma, sillä meilläpäin miehet ovat ihan yhtä kovapäisiä ja periksiantamattomia. Itse olen aina pyrkinyt toimimaan hevosten kanssa silkan puhtaan luottamuksen kautta, mutta Bluen kanssa kyse on voimasta, etenkin psyykkisestä sellaisesta. Mutta myös fyysisestä ja vaikka minä siksi joudunkin kieputtelemaan riimunnarua tuhat kertaa Bluen turvan ympärille pitääkseni orin hallinnassani, lujatahtoisten ja voimakkaiden cowboyden käsiin tämä ori soveltuu täydellisesti.

Luottamus ei ole ongelma, mutta johtajanpaikan havittelu on - molemminpuolin, niin Blueta kuin ihmisiä ajatellen. Sen takia puhun voimasta, sillä vika ei ole sydämessä vaan mielessä. Eikä Blue epäröi hyödyntää lihasvoimaansa ja joskus tuleen on vain vastattava tulella, niin sanoaksemme. Eikä Bluen kanssa olekaan mitään ongelmia kun löytyy rohkeutta olla riittävän määrätietoinen ja tiukka sekä voimaa sieltä hauiksesta pitää se korskahteleva hevosolento tarvittaessa paikoillaan. Bluessa on sitä alkukantaista levottomuutta mikä saa pilkukkaan liikahtelemaan levottomasti, kuopimaan tallikäytävällä ja höristelemään korviaan sekä luimistelemaan vuorotahtia. Mutta kun se tuttu, asiansa osaava hoitaja nappaa sen suan käteensä ja aloittaa reippaan harjaamisen, niin ei mene kauaa kun Bluekin rauhoittuu ja unohtaa tyystin sen turhan kiukuttelun. Päinvastoin, cowboyt tapaavatkin kehua Blueta vain "hieman virkeäksi", mutta he ovatkin saaneet nähdä karsinan varjoissa sen Bluen pehmopuolen, tavallisesti ihmisiä lounaakseen syövän orin vain lepuutellessa yhtäkkiä takastaan alahuuli pitkänä. Meille muillehan ori näyttäytyy melkeinpä suoraansanottuna täytenä korvat luimussa painavana luupäänä, vaikka yksi asia on Bluen hyväksi kenen tahansa sanottava; ori ei kyllä ole kovinkaan montaa kertaa ketään purrut saati potkaissut uhitteluistaan huolimatta. Riimunnarun polttamat jäljet ovat sen sijaan koristaneet useampiakin kämmeniä.

"Voimaa kuin pienessä kylässä, ahkera kuin muurahainen ja menee vaikka läpi harmaan kiven niin päättäessään." Näillä sanoin Blueta voisi kuvailla hyvinkin osuvasti, sillä westernsatulan alla tämä ori toimii kaikesta huolimatta lähestulkoon täydellisesti. Bluen selkään ei vain ole asiaa kokemattomilla eikä oikein oikeastaan aina yleisesti ottaen naisihmisilläkään, sillä tämä ori yksinkertaisesti toimii paremmin kokeneen cowboyn ratsuna. En todellakaan haluaisi naisihmisenä itsekään aina myöntää tätä tosiasiaa, mutta totuus on, että Blue ei ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinen työhevonen tilallamme, joka jostain syystä vain toimii paremmin miehen ratsastamana. Enkä oikein tiedä hallitsisinko edes tosiasiassa Blueta karjanajossa enkä oikeastaan ole sitä kiinnostunut kokeilemaankaan, koska tallissa riittää hevosia ja toisaalta olen vain tyytyväinen että Blue pärjää niin hyvin cowboyden kanssa maastossa. Tai että cowboyt pärjäävät Bluen kanssa, itseasiassa ori on muutaman tietyn työmiehen suosikki. He saavat Bluella ratsastamisen näyttämään hyvin helpolta ja orikin näyttää nauttivan vauhdikkaasta menosta, kun taas minä saan hikoilla jo kentällä naamani punaiseksi niinä kertoina kun uskaltaudun Bluen selkään. Kuten kaikissa muissakin tilanteissa, myös ratsuna Blue vaatii selkeät ja voimakkaat avut, ollen kova sekä suustaan että kyljistään. Toisaalta Blue on sitäkin kylmäpäisempi, tämä ori ei stressaa kilpailuissakaan, etenkin kun jätän ratsastamisen suosiolla tässä tapauksessa itseäni paremmin Bluen kanssa pärjäävien miesten tehtäväksi.


Jälkeläiset

Rotu Syntymäpäivä Sukupuoli Nimi Emä
colr 08.05.2016 tamma RWR Midnight Sun First Day of Summer

Sukutaulu

i. Better Jazz ii. Breaking Dance (evm) iii. Men Don't Dance (evm)
iie. Rik's With No Reason (evm)
ie. Elysa's Symphony (evm) iei. Elysa's Hero (evm)
iee. Princess Bean (evm)
e. Eksias' Siri ei. Woffleful (evm) eii. Jacklypuff (evm)
eie. Real Perfection (evm)
ee. Just Hang Up (evm) eei. Sort off That (evm)
eee. My Dad Is a Phone (evm)

Sukuselvitys

Jackin isä, Better Jazz, on 154 senttinen leopardikuvioinen tiikerinkirjava colorado ranger - ori. Kookas ja rakenteeltaan massiivinen Better Jazz on hyvin orimainen ilmestys, sekä menestynyt lännenratsu, onhan Jazz kerännyt runsaasti sijoituksia WRJ:n alaisilta kilpakentiltä.


Jackin emä, Eksias' Siri, on 147 senttinen leopardikuvioinen tiikerinkirjava colorado ranger - tamma. Pienikokoinen ja siro Siri on lahjakas lännenratsu, joka on myös pärjännyt erinomaisesti WRJ:n alaisissa kilpailuissa.




Copyrights

ulkoasu © Viivuska | ulkoasun kuvat © David Kingham (flickr.com - lisenssi) | tekstit © Break
hevosten kuvat © pidä hiirtä kuvan yllä nähdäksesi tekijäinoikeudet!