» Osallistua voi mieluiten hevostalli.netin aiheen omassa topicissa tai sitten sähköpostilla muodossa ratsastaja -<*a href="hevosenosoite">Hevosen nimi<*/a> (poista tähdet!). » Lilja - Pear' Daisy Dreamweaver Daisy kulki alusta alkaen hienosti kuolaimella ja reagoi välittömästi pysähtymällä, kun istuit syvemmälle satulaan ja pidätit kevyesti ohjista. Muutenkin tamma kuunteli ilahduttavan tarkkaavaisesti ohjeitasi ja myös ainakin pyrki toimimaan niiden mukaisesti. Daisyn käynnissä ei ollut moitittavaa, sillä se oli rauhallista ja puhdasta, ja tahti säilyi koko ajan säännöllisenä. Aluksi neiti epäröi vähän ennen raviin siirtymistä, valmennuksen loppuun mennessä se kuitenkin uskaltautui rohkeasti ravaamaan heti, kun annoit pohkeita. Harjoitusravissa Daisy eteni ponnekkaasti, luonnollisen tasapainon säilyttäen ja sen liikkeet olivat irtonaisia ja kauniita katsella. Ensimmäisen kevennetyn ravipätkän aikana tamma selvästi ihmetteli, että mitähän nyt mahtoi tapahtua, kun yllättäen et enää vain istunutkaan hiljaa sen selässä, vaan kevensit tyylikkäästi ja oikeassa rytmissä ylös ja alas. Silloin neiti taisi luulla, että halusit sen menevän kovempaa, sillä omien päätelmiensä pohjalta se nosti laukan ennen aikojaan, eikä olisi tahtonut millään hidastaa vauhdin makuun päästyään. Saitkin tehdä runsaammanpuoleisesti pidätteitä hillitäksesi sen menon takaisin raviksi. Peruuttaminen taisi olla viime minuutteihin asti tamman mielestä varsin vastenmielistä, sillä se selvästi hoksasi nopeasti jutun idean, muttei ollut millään suostua pakittamaan. Koska Daisy ärsyyntyi ja alkoi oikutella, kun annoit pohkeita ja vedit (tosin kevyesti) ohjista samanaikasesti ja koska meillä ei vannota pakottamisen nimeen, saitte suosiolla jatkaa seuraavaan tehtävään. Kulmankatkaisut sujuivat notkealta Daisylta kuin vettä vain, samoin oli volttienkin laita. Volttikahdeksikot paitsi luonnistuivat hyvin, ensimmäinen sellainen sai Daisyn ottamaan pari askelta taaksepäin, koska menitte aavistuksen liian lähellä edelläkulkevaa ratsukkoa. Mutta pointtihan oli siis se, että tamma suostui peruuttamaan, vaikka vain äsken oli näyttänyt inhoavansa syvästi moista liikettä! Näin ollen se oli todella kehunsa ansainnut ja pääsitte lopettamaan valmennuksen yhtä mukavissa merkeissä kuin olitte sen aloittaneetkin. » Roses - Lilleput B Lillestä näki heti, että se oli innoissaan päästessään harjoittelemaan koululiikkeitä. Jos neiti ei heti osannut jotakin, se yritti niin kauan, että vaadittu asia alkoi sujua. Se oli koko ajan eteenpäinpyrkivä ja kuunteli herkeämättä jokaista pienintäkin vihjettäsi toimien niiden mukaan niin hyvin kuin osasi. Kuolaintuntuma oli hyvä, mutta lieviä pysähtymisvaikeuksia ilmeni silloin tällöin, kun tamma ei olisi millään ilveellä malttanut seisahtaa aloilleen, vaan pysähtymisen sijaan rikkoi pari kertaa raviin. Lillellä oli kivat ja puhtaat askellajit, temmonvaihtelut sujuivat kuin rutinoituneelta kouluratsulta, ilman minkäänlaista epäröintiä tai hätäilyä. Peruuttaminen oli Lillelle varmaankin koko tämän valmennuksen haastavin juttu. Samanaikainen pidättäminen ja pohkeiden antaminen tuntui olevan tammalle milteipä mahdoton yhtälö, jonka ratkaistakseen se yritti kaikkea mahdollista laukkaansiirtymisestä pysähtymiseen saadakseen tietää, mitä siltä halusit. Kun menin eteenne seisomaan samalla, kun yritit peruuttamista, Lille huomasi, ettei se voisikaan sännätä eteenpäin juoksematta minun päältäni. Niinpä se päätti turvautua pysähtymiseen, jolloin kuitenkin ajoit sitä eteenpäin ja edelleenkin vedit kevyesti ohjista, ja lopulta Lille keksi kulkea taaksepäin. Runsaat kehusi kannustivat tamman toimimaan samoin seuraavillakin peruutuskerroilla, ja valmennuksen lopussa se olikin jo konkari tässä liikkeessä. Kulmankatkaisut sujuivat mallikkaasti oikealle, vasemmalle neiti ei sen sijaan taipunut läheskään yhtä hyvin. Teitte väliin onnistuneita, lähestulkoon täydellisen pyöreitä voltteja, joiden jälkeen Lille kääntyi huomattavasti notkeammin myös vasempaan suuntaan. Volttikahdeksikkojen vääntäminen oli tamman bravuuri, sillä se tuntui syystä tai toisesta erityisesti nauttivan juuri sen liikkeen tekemisestä. Käynnissä se tosin taisi olla Lillen mielestä liian tylsää ja helppoa, sillä se karautti useasti käynti- ja ravivauhtisiksi tarkoitetut kahdeksikot laukassa - tosin erikkäin tarkasti ja tyylikkäästi, joten sitä ei voinut moittia tästäkään. » fixx - Frøken Sorgløs Sora oli varsin utelias persoona, jonka mielestä olisi selvästi ollut mukavaa tutustua perusteellisesti muihin ryhmäläisiin ennen varsinaisen valmennuksen aloittamista. Se nimittäin saattoi jämähtää kerralla melko pitkiksikin toviksi tuijottelemaan mielenkiinnolla, mitä muut lajitoverit juuri sillä hetkellä tekivät. Kuolaintuntuma oli kunnossa, samoin pysähtymiset (joita Sora aina silloin tällöin teki pyytämättäkin). Käynti oli näyttävää ja puhdasta, ravi energistä ja eteenpäinpyrkivää sekä laukka eloisaa ja hauskannäköistä. Käynnistä raviin neiti siirtyi pienellä viiveellä, ikään kuin sillä olisi mennyt pienoinen hetki hoksata, mitä oikein halusit sen tekevän. Ravista laukkaan Sora sen sijaan vaihtoi joka kerran varsin sulavasti. Suoraan käynnistä laukkaan siirtymiset olivat tammalle alussa vähän kysymysmerkki, mutta eipä kestänyt kauaakaan, kun se jo hallitsi nekin varsin sujuvasti. Peruutuksen ideaa Sora ei ihan heti ymmärtänyt, mutta taitavassa opastuksessasi hallitsi sen kerta kerralta paremmin. Kulmankatkaisu taisi olla tamman mielestä jotain niin kauheaa isolla K:lla; kun vaadit siltä kyseistä liikettä, Sora alkoi heti vastustella, ja jos sait sen kovan tahtojen taistelun jälkeen sen suorittamaan, niin tamma halusi joka yrityksellä mennä ihan päinvastaiseen suuntaan kuin sinä, silläkin riskillä, että törmäisi johonkuhun vastaantulevaan lajitoveriinsa. Kesti hetken, ennen kuin tajusin Soran kummeksuvan nurkissa olevia peilejä. Siitä taisi tuntua inhottavalta nähdä kuvajaisensa ikään kuin kävelevän sitä päin - eihän se tiennyt, ettei kyseessä ollut mikään sen oikeampi otus kuin oma peilikuva. Kun pysäytit sen kerran kokeeksi yhden peilin eteen, Sora tuijotteli sitä kiinnostuneena, eikä asia enää sen jälkeen vaivannut sitä ensinkään, minkä jälkeen kulmankatkaisutkin alkoivat sujua. Voltteja tehdessänne Sora taipui hiukan paremmin vasemmalle kuin oikealle pienimuotoisesta verryttelystä huolimatta. Tämä ei kuitenkaan ollut niin silmiinpistävää, että sitä olisi pitänyt jankata jankkaamasta päästyäänkin, vaan pystyitte hyvin jatkamaan volttikahdeksikkojen tekoon, jotka sitten sujuivatkin kerrassaan erinomaisesti. » Ama -Solen Bloms Somalla taisi olla hiukan huonompi päivä tänään - tai siltä se aluksi vaikutti. Tamma nimittäin tappeli kuolaimen vaikutusta vastaan minkä kerkesi ja koetteli tarkkaavaisuuttasi yrittämällä heittää sinut alas välittömästi, jos hetkeksikään kiinnitit huomiosi muualle. Se kyllä teki, niin kuin käskettiin, mutta niin kertakaikkisen vastahakoisesti, ettei sitä suoraan sanottuna ollut ilo katsella. Muita lajitovereitaan neiti yritti härnätä näykkäisemällä hännäntyvestä, mutta lopetti kyseisen ajanvietteen melko pian yhden niistä koetettua karistaa sen kannoiltaan potkaisemalla. Tuo kyseinen potku meni huti, mutta taisi palauttaa Soman järkiinsä, sillä sen jälkeen loppuvalmennus sujuikin varsin hienosti. Askellajinvaihdoksissa ei ollut mitään pulmia, ne Soma suoritti välittömästi ja epäröimättä. Laukka oli neidillä vähän etupainoista, sen korjaamiseen kannattaa jatkossakin kiinnittää erityistä huomiota. Käynti ja ravi olivat ponnekkaita ja puhtaita. Peruutukset eivät tuottaneet neidille mitään ongelmaa, jokainen niistä oli esimerkillinen malli niille ryhmän otuksille, jotka eivät vielä oikein kyseistä liikettä hallinneet. Kulmankatkaisutkin menivät hyvin, ainut vain, että kerran erehdyitte kääntymään väärään suuntaan ja melkein törmäsitte vastaantulevaan ratsukkoon. Mutta onneksi vain melkein. Volttien tekemisessä Soma koetti lintsata, ja parilla ensimmäisellä kerralla annoit sille periksi, jolloin yritelmänne oli lähinnä kananmunan tai vinon neliön muotoinen. Huomasit itsekin virheen ja korjasit sen pitämällä Soman seuraavilla kerroilla tiukasti hallinnassa etkä antanut sen enää laistaa hommista. Kun tämä asia oli kunnossa, volttikahdeksikot sujuivat ihan mukiinmenevästi, paitsi että Soman mielestä ne kuului ehdottomasti mennä käynnissä ja välillä oli ihan sopivaa pysähtyäkin. Ainoastaan kerran tamma päätti jäädä katselemaan kehää kiertäviä lajitovereitaan ja siinä samassa juurtua paikoilleen niin tiukasti, ettet ollut saada sitä liikkeelle ilman raipan avustusta. Muilla kerroilla Soma kyllä uskoi apujasi ja suostui jatkamaan matkaa. |