Nimi: Metsänpeikon Jääprinsessa "Saga"
Rotu: Pitkäkarvainen collie
Säkäkorkeus: 55cm
Sukupuoli: Narttu
Väri: Blue merle
Merkit: --
Syntynyt: 6.3.2007
Ikä: 3v 3kk*
i. Metsänpeikon Autofriikki EVM
e. Laa Laan Sininen Hetki EVM
Kasvattaja: Linnea, Metsänpeikon FIN
Omistaja: peace sells., Psycho Circus

Rekisterinumero: VTR-5528
Tittelit: Ei mitään

Lonkat: Ei tarkistettu
Silmät: Ei tarkistettu
Polvet: Ei tarkistettu
Kyynäreet: Ei tarkistettu


* ikääntyy 4kk=1v.




Kuvagalleria
(Klikkaa kuva suurempaan kokoon)




Historia

Katselin jälleen kerran Koiramme-lehden myyntipalstaa. "Dalmatialaisa, sakanpaimenkoiria, collieita..." Silmäni liimaantuivat collie-kohtaan ja siellä Juulia oli kuin olikin myymässä kahta upean näköistä pitkäkarvaista collieta. Otin heti puhelimen kouraan ja soitin ilmoituksessa annettuun numeroon. Sovimme tapaamisajan, jolloin tulisin katselemaan koiria ja päättäisin, lähtisivätkö ne meille vai ei. Heti seuraavalla viikolla suunnistin innoissani Juulialle ja rakastuin heti näihin kahteen, Taikaan ja Saga nimiseen pehkoon. Sanoin ensimmäisen 5 minuutin aikana ostavani koirat ja laadimme myyntisopimukset ja koirat lähtivät samalla vierailulla meille.




Luonne

Saga muutti meille siitä yksinkertaisesta syystä, että se oli blue merle. Satuin nimittäin tapaamaan lenkkipoluilla Linnean, jolla oli aivan ihana blue merle neitokainen. Tämä neito, Nita nimeltään, oli saanut pentuja keväällä. Linnealle oli kuitenkin tehty kesällä palautus yhdestä nartusta, ja sitä ei oikein kukaan huolinut, koska pentu oli yli luovutusiän jo. Aluksi ajattelin, että ei, ei se koira ole minua varten: Sagabellassa oli tuolloin jo suhteellisen monta koiraa, ja vaikka tilaa olikin, ei ehkä kannattaisi ottaa viisikuista koiraa. Kävin kuitenkin tutustumassa Sagaan, ja se hurmasi minut kaikessa ihanuudessaan. Mietin aluksi hetken, ja sitten päätin, että kyllä Saga oli minun koirani. Elokuussa kävin hakemassa Sagan meille. Neito tottui nopeasti, olihan se tottunut kenneleiden elämään jo hyvin. Sagasta ei tullut kovin hyvää kaveria Hillan kanssa, uroksiakin se ensin kartteli - nyt se on tosin jo tottunut niihin. Nahkatkaan eivät oikein Sagaa miellyttäneet. Sitten meille muutti Ritu, vanhempi nahkaneiti, joka otti Sagan "omaksi pennukseen". Myös Taika on ystävystynyt Sagan kanssa.

Saga on oikea riiviö. Se on aina varastamassa sukkia, ja sitten sukka löytyy parin päivän päästä jostain tarhannurkasta raadeltuna ja revittynä. Saga on siis tappanut jo aika monta sukkaa. Saga temppuilee päivittäin: milloin temppu on naapurin puolelle aidan yli hyppäämistä, milloin siankorvapussin tyhjentämistä salaa. Saga on erittäin fiksu koira, se hyppii pöydille, avaa kaappeja ja syö toisten ruoat kupista. Sagan ehdoton pahe on puruluut, joita se on aina nakertamassa. Joka paikasta on löytynyt Sagan tulon jälkeen ällöttäviä, jyrsittyjä ja limaisia puruluun pätkiä. Joskus joku toisista koirista erehtyy viemään Sagan luun, ja se saa varmasti Sagan vihat niskaansa.

Saga on todella energinen neitokainen - sen lenkittämiseen tarvii varata useampikin tunti aikaa. Sagalle ei mikään pikku lenkki riitä, vaan mielellään oikein pitkä metsälenkki. Olen innostunut kokeilemaan Sagan kanssa myös koirahiihtoa, koska se rakastaa lenkkeilyä niin kovasti, ja hiihtäähän jaksaa pidemmin kuin kävellä tai juosta, ainakin minä jaksan. Kaiken lisäksi itsekin tykkään kovasti hiihtämisestä. Hiihtämisessä meillä on tosin vielä paaaaljon harjoiteltavaa, koska Sagalle "stop"- käsky on vielä hieman kaukainen ajatus. Ja kun Saga ei hiljennä, silloin lennetään ja sitten ihmetellään, miksei se Saga taaskaan totellut. Mutta, harjoitellaan, ja kyllä Sagasta vielä koirahiihdon ammattilainen tulee, toivottavasti.

Saga kisaa näyttelyissä, agilityssä ja vesipelastuksesta. Saga on aina rakastanut uimista, se juoksee järveen aina, kun se on mahdollista. Sagabellan sijaitsee pienen järven rannalla, ja Saga haluaisi aina lähteä pulikoimaan. Aina se ei kuitenkaan onnistu, kun vesi on vaikka miten kylmää tai peräti jääpeitteen alla. Onneksi on kuitenkin tuo VEPE, missä Saga pääsee uimaan ja ihan kunnolla. Agilityssä Saga pystyy hyvin kuluttumaan sille kertynyttä energiaa. Se rakastaa erityisesti keinua ja A- estettä, mikä on aika omituista, sillä nuo esteet ovat yleensä ne vihatuimmat ja vaikeimmat. Sitten on tietysti perusesteet, joita Saga hyppii kuin ammattilainen. Saga rakastaa treenejä, ja on ehdottoman tärkeää, että se pääsee treenaamaan aina kun se on mahdollista.




Jälkeläiset

Saga ei ole jalostuskäytössä!

Sagan kuulumiset (tuorein kuuluminen ylimpänä)