| etusivu |
| hevosemme |
| tallipäiväkirja |
| talliesittely |
| kasvatus |
| kilpailut |
| hoitajatoiminta |
| yksityiset |
| vieraskirja |
| kilpailukalenteri - päiväkirja | ||||||||||||||
t. Cara Rosan Polka
LuonnekuvausTästä tammasta todella huomaa, kenen tyttäriä sitä ollaan. Äidiltään, tallimme omalta hapannaamalta Venjalta, vahvan luonteen perinyt tyttönen ei vähällä muita kumartele. Oman kultaisen arvonsa varsin hyvin tunteva tamma on valmis taistelemaan lauman johtajuudesta hampain ja kavioin. Jossakin siellä kovan kuoren alla asuu kuitenkin pieni herttainen ja hyväsydämminen - ehkä hieman pelokaskin - hevospersoona. Osaa se Carakin toisinaan painaa päänsä olkapäälle ja hörähtää ystävällisesti. Muuten niin ailahtelevassa tammassa on kuitenkin yksi piirre, joka ei koskaan muutu - nimittäin tämä neiti rakastaa liitää esteiden yli. Kouluratsastus ei oikein ole Caran juttu. Tyttö on kyllä ihan yritteliäs tekemään yhtä sun toista, mutta kun jalat tuntuvat aina menevän sekaisin... Suoraan sanottuna Cara säheltää aivan liikaa, eikä sen malttamatonta mieltä ole luotu tekemään pikkutarkkaa työtä. Sen mielestä on paljon kivempaa juosta kovaa vauhtia pää taivaissa kuin sipsutella kaula rullalla. Lisäksi neidillä on hieman huono tapa suuttua ratsastajalle, joka yrittää sitä liioin komennella. Ei ole mikään ihme, jos Cara yrittää lennättää ratsastajansa maneesin seinänkoristeeksi, jos tämä on erehtynyt keppiä heiluttamaan. Tamma on erittäin herkkä avuille, erityisesti istunnalle. Caralla on vaatimattomat, mutta nopeat askeleet. Niillä se mielellään pakenee, jos kentällä on yhtään mitään pelottavaa. Kaunis Cara on lähes täydellinen hevonen vaativille esteradoille, ainakin taitojensa puolesta. Sen lisäksi, että tamma taitaa huimat loikat, tyttönen on nopea ja ketterä esteiden välillä. Mikään helppo hyppykeppi tamma ei kuitenkaan ole, sillä se vaatii ratsastajan, jonka pää pysyy kylmänä neidin vauhdissa ja oikuissa. Lisäksi Cara vaatii huolelliset lähestymiset esteelle, jotta se niistä yli pomppii. Neiti on hyvin rohkea hyppäämään ja aristelee ainoastaan vesiesteitä. Alle metrisiä esteita tamma ei oikein viitsi edes hypätäkään, vaan tiputtelee huolimattomuuttaan. Maastoesteradalla Cara on erittäin haastava hevonen ratsastaa. Tamma tasan tarkkaan säntäilee metsässä juuri niin kovaa, kuin se vain kavioillaan pääsee. On täysin ratsastajan vastuulla, että esteille saavutaan hillityssä laukassa. Lisäksi tamma on melko kärsimätön esteillä ja erityisesti moniosaisilla kaipaa ratsastajansa selviä käskyjä. Emänsä tavoin Cara on erittäin vahva ja sitkeä hevonen, joka jaksaa taistella maaliin saakka. Sen vuoksi osaavissa ja tutuissa käsissä, joissa tamma pystyy luottamaan ratsastajaansa, voi tamma yltää upeisiinkin saavutuksiin. Kisoissa Cara Rosan on kova jännittäjä. Se yrittää peittää oudon tilanteen tuoman epävarmuutensa ikävällä käytöksellään. Radalla tamma tarvitsee rohkaisua ja määrätietoista ohjausta. Kisoihin Caraa ei päästetäkään kuin tuttujen ja kokeneiden ratsastajien kanssa. Hoitaessa ei voi koskaan tietää, mitä tämä ailahtelevainen neitokainen keksii. Toisinaan se käyttäytyy siivosti kuin "pieni" prinsessa, toisinaan taas se purkaa kiukkuaan hampain ja kavioin kuin teini-ikäinen pahimpina päivinään. Niin kliseistä kuin se onkin, jokainen päivä on todellakin erilainen Caran kanssa. Caran saa aina kuitenkin lepyteltyä ratsuttelemalla sitä mahan alta (sikäli kun pääsee sinne koskemaan). Jostakin ihmeellisestä syystä tamma tykkää siitä mielettömästi. Korviin tamma ei kuitenkaan mielellään anna koskea ja saattaa helposti esitellä hammaskalustoaan uhkarohkeille yrittelijöille. Narun päässä tyttö kulkee enimmäkseen siivosti, mutta toisinaan se saattaa yrittää lähteä rynnimään omille teilleen - varsinkin jos tallimme herrasmiehet ovat näkyvillä. Tarhassa Cara on ehdoton pomo ellei sitten satu olemaan äitimuori paikalla laittamassa tytärtänsä kuriin. Emä Venja on todellakin ainoa hevonen, jonka olen nähnyt ottaneen johtajan aseman Cartsasta. Cara pelkää yli kaiken ukkosta ja sekoaa täysin pienimmistäkin jyrähdyksitä ja salaman välkkeistä. Silloin on parasta pitää Cara tallissa, tukkia neidin korvat pumpulilla ja pitää sille seuraa vaikka porkkanoita syötellen. Vaikka Cara Rosan osaa olla hankala toisinaan, on se silti erittäin rakastettava hevospersoona. Eikä kukaan voi kieltää, etteikö tässä leidissä olisi kykyjä päästä vielä pitkällekin. Sukutaulu
Sukuselvitys ja historiaCara on oman tallin tyttöjä ja toinen lajissaan. Caran emä on tallin oma hurjimus My Friend Venja. Venja on kovapäinen ja sisukas tamma, jolta löytyy uskomattomat hyppylahjat. Caran isä taas on Royal Estaten upea trakehnerori Double 0 Seven aka Bondi. Bondi on Venjan tavoin evm-sukuinen estelahjakkuus, joka . Kuvagelleria
Klikkaa kuvaa, niin näet sen suurempana. Kuvien kopiointi on ehdottomasti kielletty. Kuvissa oikeasti tamma EM Donatella. Kuvan hevosella ei ole mitään tekemistä sivun tietojen kanssa. Jälkeläiseto. Capricious Polka "Riku", synt. 04.03.09, i. Warinot SP, om. B&W Stallions Caran kuulumisia
15.12.07 Cara sai uudet sivunsa ja kuvansa.
Valmennukset
07.09.08 Sarah´s Place estevalmennus
Jo alkuverkan aikana Cara meni oikein kivasti. Ensin luulin tammaa koulupainotteiseksi. Cara meni alusta loppuun linjassa, kauniissa muodossa. Sen liikkeet olivat tosi hienot, kauniit ja sulavat. Tamma ei stressannut ja oli kaikinpuolin erittäin rento. Aikamoinen lihaksikaspakkaus. Aloitimme puomiharjoitukset suoraan ravissa. Pari ylitti puomisarjan toisensa jälkeen hyvin, juuri oikeassa temmossa. Eipä paljoa puomit kolisseet, niin varmasti Cara ne ylitti. Ratsastaja osasi oikeasti hommansa, sillä hän sai Caran todella pirteäksi, mutta kuuntelevaiseksi. Yhteistyö täydellistä! Muutaman kerran puomit ylitettyään, laitoin parille kavalettejä. Caran ilmeestä näki jo nyt, että se paloi halusta hypätä. Tämä hevonen oikeasti rakastaa esteitä! Cara totteli loistavasti ja kavalettisarjat menivät oikein kivasti. Muutaman kerran toistimme, koko aikana ei yksikään puomi kolissut, tai liikkunut paikaltaan senttiäkään. No, pian laitoinkin parille pienen jumppasarjan. Jumppasarjassa oli neljä estettä, pieniä ristikoita. Ensimmäinen ristikko oli vain 60cm, toinen 80cm, kolmas 80cm ja viimeinen 60cm. Ensimmäiseen väliin tuli yksi laukka-askel sujuvassa temmossa, toiseen väliin kaksi laukka-askelta samassa temmossa. Cara aloitti suorituksen oikein kivasti, ainoastaan ensimmäinen väli meinasi jäädä hitusen ahtaaksi, sillä tammalla oli kookas laukka. Hypyt onnistuivat kuitenkin erinomaisesti ja hienosti tamma korjasikin b-osalla itsensä tasapainoon, hyppy tosin liijoiteltu ymmärrettävästi. Toinen kerta meni jo paremmin, ilman virheitä ja todella sujuvasti. Hyppäsimme sarjaa vielä toisesta suunnasta, hyvin meni. Pian laitoinkin tammalle jo haastetta, sillä sitä Cara todella kaipasikin. Tein pienen radan erilaisista esteistä: ensimmäinen este oli kolmoissarja, joka koostui 70cm pysty -ja okseriesteistä. Toinen este oli 80cm okseri, kolmas 80cm okseri, neljäs 90cm pysty este, viides 80cm sarja, pystyesteistä. Kuudes oli 100cm okseri ja viimeinen este numero 7, olikin 120cm. Rataan vaikeutta toi sen pituus, sekä suhteessa normaalia pienet välit. Rata kiemurteli paljon, teki erilaisia, melko jyrkkiä kaartoja. Radalla eniten täytyi keskyttyä laukkaan, sillä isosti laukkaavalle hevoselle heti vaikeampi. Pian Cara laukkasikin jo radalla. Cara luuli selvästi radan olevan normaali, mutta pian toisen esteen jälkeen tammakin jo huomasi, ettei se ollut niin helppo. Cara ajautui toiselle esteelle liian lähellä, koska liian isolaukka. Puomi tippui. Kakkosen jälkeen tuli tiukka käännös oikealle, kolmaseste oli melkein kiinni kakkosesssa. Cara korjasi tilanteen hyvin, sillä tamma oli ajautumassa aivan liian vasemmalle estettä. Nelosesteellä tamma teki valtavan, mutta taidokkaan hypyn. Taas tuli tiukka käännös vasempaan. Neloselta vitoselle oli lyhyt matka, joten viideseste tuli äkkiä. Cara kääntyi hyvin ja hyppäsi tosi hienosti. Sarja meni todella kivasti, juuri oikealla temmolla. Laukka alkoi olla nyt sujavaa ja tammaa oli varmasti helpompi kääntää. Cara alkoi löytää sopivan temmon itselleen. Rata näytti nyt paljon helpommalta tammalle. Kuudeseste oli 100cm ja Cara hyppäsi senkin todella kauniisti ja paljolla ilmavaralla. Seitsemäseste oli takanapäin, noin kuuden, normaalinlaukka-askeleen päässä. Cara otti välin pidemmällä laukka-askeleella, jonka johdasta tamma meni aivan liian lähelle estettä, eikä sillä ollut mahdollisuutta selvitä kunnolla. Cara melkoin jo kielsi, mutta hyppäsikin sitten julmetun loikan. Voin myöntää, en olisi minäkään selässä pysynyt. Ratsastaja siis tippui, jonka takia Cara oli ihan hämillään, Hei, mitä tapahtui? Tarkastimme molemman kunnon, ei haavereita. Eikuin selkään ja uudelleen. Kuudes este hypättiin uudelleen. Nyt Cara meni kiltisti välin ja 120cm este oli sille vain leikkiä. Koska rata oli melkoisen haastava, päätimme lopettaa tähän. Cara verkattiin kunnolla ja erittäin huolellisesti. Tamma näytti olevan tyytyväinen, mutta väsynyt, sillä rata vei hieman senkin voimia.
21.07.09 estevalmennus, valmentaja Diamonte |
Ulkoasu, tekstit, taustakuva, otsikko © Joliet, sivun kuvat © HW Farm. Kaiken materiaalin kopiointi ehdottomasti kielletty!
Sivusto suunniteltu IE:lle ja toimivuus tarkistettu Mozilla Firefoxilla, kerrothan jos sinulla ilmenee ongelmia
Polka Trakehners on virtuaalitalli ja sivun tiedot ovat silkkaa mielikuvitusta.