Info
Linaa hoitaa Uppe!
Linan harjapussi löytyy karsinan ovesta!
erikoisvarusteet :
häntäremmi ja suojat eteen
loimitus :
sateella sadeloimi
tallissa talvella fleece
tarhassa talvella toppaloimi
tunnit :
muista aina häntäremmi ja suojat eteen!
muuta :
harjaathan Linan aina käytävällä!
Yhteystiedot
Höljäkäntie 15, Höljäkkä
VIRTUAALITALLI
Emelin B - virtuaalihevonen
| gotlanninruss, tamma Emelin B "Lina" (VH11-028-0173) 4 vuotta, syntynyt 01.06.2011, ikääntyy satunnaisesti 123 cm Ko He C Re 60cm Kilpailukäytössä Kasvattaja: Sallis, Acantha Farm Omistaja: katti VRL-10720, Pilke isä Emil emä Ginetta |
Lina on herttainen, ja hieman höpsö nuorikainen. Se on erittäin kiltti ja utelias poni. Tasainen ja energinen ratsu, mutta tarvitsee paljon tukea ratsastajalta. Tulevaisuudessa varmasti ihanteellinen poni jollekin kokeneelle niin este- kuin kouluratsastukseenkin.
Hoitaessa Lina seuraa tarkkaavaisesti hoitajan jokaista liikettä. Poni on parasta harjata käytävällä, sillä karsinassa se yleensä innostuu tarkkailemaan hoitajaa ja alkaa pyörimään ympyrää. Satuloidessa Lina seisoo kiltisti paikoillaan. Lina on valikoiva kuolaimien suhteen - jos se huomaa, että hoitaja on vähänkin epävarma, suu pysyy tiukasti kiinni. Napakka käsittelijä saa myös suitset helposti laitettua.
Lina on nuoren ikänsä takia riippuvainen ratsastajasta. Se kaipaa hellät, mutta selkeät avut, jotta toimii oikein. Mukava, joskin vielä osaamaton kouluratsu. Linalla on pehmeät liikkeet ja mukava selkä myös ilman satulaa. Esteillä tarvitsee napakan ja osaavan ratsastajan, sillä se on vielä aluksi epävarma uusia asioita kohtaan. Ihana valinta maastoon myös kokemattomille.
kuvat © turjake
Päiväkirja :
Estehyppelyä maneesissa 23.11.2011
Tänään vanha ystäväni kävi pitämässä minulle ja Linalle estevalmennuksen. Tarkoituksena oli hypellä vähän jumppasarjoja ja lopuksi pientä rataa. Verryyttelyssä taivuttelin ponia kunnolla ja menin puomeja. Alussa jumppasarjan esteet oli ihan pieniä ristikoita. Lopuksi valmentaja korotti ne 50 cm, ja viimeinen este oli 60 cm. Sen jälkeen hypättiin kentällä pientä esterataa. Korkeuden sijasta hioimme radalla tekniikkaa muun muassa laukanvaihdoilla ja erilaisilla teillä. Lina oli valmennuksessa oikein reipas ja hyppäsi innoissaan. Tytöltä löytyy kapasiteettia korkeillekin esteille! Uskon, että tulevaisuudessa poni voi hypätä isojakin ratoja. Valmennuksen jälkeen käytiin lyhyt kävelylenkki maastossa.
Hoitotarina (Upen kirjoittama) 17.11.2011
On vierähtänyt tovi,
kun täällä viimeksi seikkailin,
sekin on kaukana kuin kuninkaan hovi,
kun Nikkeä ihailin.
Mutta nyt on juttu niin,
että kanssa Nikolaksen,
alkeistunti pidettiin,
ei ollut se leikkiä lasten.
Minä sanoin tehdään näin,
Nikke tyrmäsi idean.
Ponit kaikki tallusti väärin päin,
sitten vaihtoi suunnan oikean.
-Minä haluan laukata tänään,
aneli tyttö pienoinen,
ja pian vinkui samaa perään,
koko ryhmä suloinen.
Ravatkaa pääty-ympyrä,
kehotti Uppe ja puuskahti,
Ei vieläkään Uppe sitä ymmärrä,
miksi Nikolas viimeksi suutahti.
Kun puomiradan saan valmiiksi,
ja hiljaisuus täyttää maan,
Nikke kuiskaa korvaani “anteeksi” ,
Ja huolet unohtuu kokonaan.
Tunnin jälkeen auttelen tallissa,
ja Linaa harjailen,
Katson että satulat on reilassa,
ja Linan päätä paijailen.
Sitten Nikolas karsinalle kävelee,
ei mulla ole huolen häivää,
poika iloisesti mulle hymyilee,
“ei muistella sitä tylsää päivää”.
Kertoo poika et salaisuuksia on,
joita kertoa tahdo hän ei,
mä ymmärrän sen ja voi onneton,
tuo poika mun sydämeni vei.
Mutta Lina pitää onneksi jalkani maassa,
ja mutustaa tumppujani salaa,
“Onkohan hevosia vielä ulkona haassa?”
Nikke kysyy ja minua halaa.
Illan päätteeksi Linan ruokakipon putsaan,
ja Katille kerron miten meni tunnin pito,
Nikolas heittää mut illalla kotsaan,
ja kotona mua odottaa hauvat Siiri ja Vito.
Hoitotarina (Upen kirjoittama) 24.10.2011
Rakas Linan hoitopäiväkirja,
toivottavasti tätä ei lue kukaan muu kuin Uppe Vihlajärvi, 17-vuotta ja rapiat päälle. Jos sinä armas lukija, olet syystä tai toisesta Katariina Viljanen, näpit irti, nyt tulee salaisuuksia (okei okei, lue nyt sitten kun kerran alotit). Mutta jos olet Nikolas Aapalahti tai kuka tahansa hoitajista, älä edes yritä, tämä ei kuulu sulle!
Voih, mä niin rakastan Linaa. Kävin tänään tallilla ja heti ensitöiksi sain tarhan portilla kilokaupalla märkiä pusuja Lina-ponilta. Se kuolas mun takin ja housut ja tumput ja kaikki. Kun kumarruin putsaamaan housuja, neitipä tarras mun pipoon, nappas sen ja mutusteli sitä hetken aikaa oikein tyytyväisenä. Voi luoja. No, kun olin kerännyt itseni kasaan ja antanut Linalle anteeksi, Nikke porhalsi paikalle. Kyllä vaan, se poika jonka näin viime kerralla pitkän tauon jälkeen. Se poika, josta äitini sanoisi "on se kyllä oikea unelmavävy!". Nikke ei sanonut sanaakaan, käveli vain tarhojen ohi ja kävi nappaamassa Arielin tarhasta. -Mitäs sä? ehdin kysyä, mutta vastausta en saanut. Siis mikä ihme sillä oli, ärsyttävä. Miks se leikkii mun tunteilla. No, ei tää tähän päättyny.
Nikolas ja Ariel painuivat talliin, ja mä silittelin edelleen Linaa tarhalla. Se ei tänäänkään mennyt tunnille, joten aattelin käydä taluttelemassa sitä maastossa. Lina yritti kaikin voimin saada multa huomiota. Se mutusteli kaikessa rauhassa tuulitakkini hihan ihan märäksi ja tuuppi kylkeäni. Ja mä vaan tuijotin Niken ja Arielin perään. Huoh. No, mä sitten päätin että hevoset ennen kaikkea ja kiskoin Linan talliin.
Harjasin Linan käytävällä ja vilkuilin samalla Arielin karsinalle. Nikke tuli aina välillä käytävälle, keskittyi puhdistamaan harjoja ja haki välillä varusteita. Lina ei oikein tykännyt, kun olin niin omissa maailmoissani, ja pisti oikein kunnon shown pystyyn. Se talloi varpaani, tuotti päätään heiluttamalla svengaavaa musiikkia kun riimunnarun lukot kilahtelivat riimun solkiin ja talloi sitten taas vähän lisää mun varpaita. Siinä vaiheessa ymmärsin keskittyä vain ja ainoastaan Linaan. Minun oma pieni hoitoponi Lina. Se rauhottui heti kun aloin kunnolla reagoida sen hössötyksiin. Mun piti koko ajan olla lepertelemässä sille ja koko käytävä raikui hellyyttä.
Harjattuani ponin oli Nikke ja Ariel ehtinyt kadota johonkin. Dääm. Jähmetyin ja aloin miettiä kaikenmoista joutavaa. Ja taas Lina muistutti heti olemassaolostaan ja kuopaisi maata pari kertaa. Että se on fiksu, Lina meinaan. Fiksu ja pieni lapsi.
En mä sitten enää koko iltapäivänä nähnyt Nikkeä. Ne kai meni maneesiin ratsastamaan. Mutta on se kumma kun ei voi mulle puhua, mikä sillä nyt niin tärkeetä oli. Ärsyttävää. Mutta me Linan kanssa lähdettiin kuitenkin kävelylle. Molemmat päästiin vähän nollaamaan ajatukset luonnossa. Tosin Lina oli vähän koko ajan että "apua mikä toi on? Pureeks se? En tuu jos se puree. Iik, mikä toi on? Uppe auta! En jaksa kävellä, voit sä kantaa mut? Tylsää tää käveleminen, ravataan. Hei mä osaan pukitella kato! Ja nousta pystyyn kato!" no mutta ehjin nahoin selvittiin kuitenkin reissusta, tosin mulla oli kädet ihan rakoilla mutta mitäs pienistä. Katti on kyllä sanonut että Lina on tosi kiva maastossa, mutta näemmä pimeä metsä ja vierellä kulkeva ihminen saivat Linan vähän vauhkoksi.
Kun me palattiin mettästä, oli Nikke jo ehtinyt loimittaa Arielin ja itse ehtinyt häipyä johonkin. Musta on vähän tyhmää kun se on noin ailahteleva. Vein Linan karsinaan, loimitin kevyesti ja sitten putsasin ponin ruokakipon. Lina oli tästä vähän ihmeissään, halus koko ajan olla mukana touhussa, yritti nakertaa tiskiharjaa ja pari kertaa kaato vesiämpärinkin. Onneks Linalle ei voi suuttua, se on niin viaton pöhköpää. Ruokakipon jälkeen jätin Linan omiin oloihinsa ja menin auttamaan tuntilaisia, jotka juuri saapuivat talliin. Autoin muutamaa tyttöä käärimään pintelit ja neuvoin missä on satulahuone. Lopun ajasta juttelin tyttöjen kanssa ja Vilhon ratsastajan kanssa vaihdoin kokemuksia Vilhon kanssa tappelusta.
Sen pituinen se. Ai niin, taisin vielä syödä eväät tallituvassa. Mutta siinä se sitten olikin. Ja nyt kun mä veikkaan että Katti on tämän kuitenkin lukenut, ole hyvä ja valaise mua, mikä ihme Nikkeä vaivaa? (oon vähän turhan ujo kysymään itse päin naamaa joten sä oot oikein hyvä välikäsi. Kerro sille että mua vähän ihmetyttää.)
<3: Ursula
Hoitotarina (Upen kirjoittama) 21.10.2011
Jaahas, täällä sitä taas ollaa, Pilkkeen tallipihalla kohti uusia haasteita. Juuri kun luulin, että Pilke-aikani yrmysuokkikaksikkolla höystettynä olisi ohi, Katti sai minut ylipuhuttua ja lupauduin taas apuriksi. Uusi hoitoponini Lina seisoo jo karsinassa, kun saavun iltapäivällä tallille. Katti on menossa pitämään tuntia maneesiin, ja huhuilee tuntilaisia lähtemään maneesille päin. Minulle Katti ehtii sanoa "tervetuloa takaisin" ja hymyillä ystävällisesti. Sitten naisen täytyy jo kiirehtiä auttamaan tyttöä, jonka kelju ratsu on ehtinyt talutuksen aikana sukeltaa jonkun toisen hevosen karsinaan kaura-apajille.
Tuntilaisten poistuttua ulos uskaltaudun Linan luokse ja avaan karsinan oven. Lina tulee minua korvat höröllä vastaan ja hamuaa takinhihojani. -Vai että pitäis sulle olla jotain syötävää. Voi kuule, et saa! mutisen ja rapsutan ponia korvan takaa. Kaivan harjapussista tamman harjat, katson niitä kriittisesti ja valitsen sitten kumisuan. Kun alan harjata ponia, se alkaa pyöriä ympärilläni ympyrää, ja kun yritän pistää tamman kiinni, se alkaa kauhuissaan rymistellä ja potkia. -Jestas sentään ,ei sitä nyt noin tarvitse äkääntyä, mennään käytävälle sitten, naurahdan ja talutan lapsellisen ponineidin hiljaiselle käytävälle. Kun Lina seisoo rauhassa paikoillaan, saan koko ponin käytyä läpi niin kumisualla, pölärillä kuin pehmeällä harjallakin. Kun olen putsaamassa Linan toista takakaviota, kuulen tutun äänen jostain lähettyviltä: - Uppe prkl, sie oot palannut! Mitä mitä, etkö sie Vilhoa enää kestäny?
Tyrmistyneen pelästyneenä lasken tamman jalan alas sellaisella voimalla, että taitaa poni itsekin vähän säikähtää. Suoristan selkäni ja näen, no, kenenkäs muunkaan kun Nikolaksen. Pojalla on superhieno harmaa villapaita ja vihreä kaulahuivi. Jotenkin se näyttää entistä söpömmältä tuossa lookissa, voih. - Nikke! Ei voi olla totta! Vähän hauskaa nähä. Vieläks sä Vilhoo vuokrailet? kysyn ihmeissäni ja siirryn putsaamaan Linan etukaviota. - Kyl mie sillon tällön. Mut nyt sillä on uus hoitaja ja kaikkee, ei se oo enää samanlaista kun ennen, Nikke mutisee ja välttelee katsomasta minuun päin. - Jaa jaa. Mut mä tosiaan alotin uudestaan. Tää Lina on aika mussukka. Kato nyt toista, ihan vaavi vielä, lässytän ja halaan tamman kaulaa. - Lina on aika perustylsä, Nikke vastaa ja letittää ponin otsaharjaa. - Perustylsä! Ite oot, tuhahdan ja puhdistan viimeisenkin kavion.
Kun olen saanut harjattua ponipienoisen, vien sen takaisin karsinaan ja jäämme hengailemaan sen kanssa hetkeksi. Vaihdamme Niken kanssa kuulumisia ja paijailemme ponia. Sitten päätämme mennä seuraamaan maneesiin tuntia. Maneesin katsomossa istuessamme pölpötämme liian kovaan ääneen, ja Katti tulee kesken kaiken tuhahtamaan meille: "jos te kaksi ette osaa olla hiljaa niin menkää ihmeessä vaikka tallituppaan juoruamaan. Ihan oikeesti." ja tajuamme lähteä vähin äänin tallitupaan. Rupattelu jatkuu tallituvassa eikä loppua näy. Puhumme toistemme päälle, jatkamme toistemme lauseita ja täydennämme toistemme asioita. Tuntuu mahtavalta, että tapasin Niken taas. Kahdenkeskinen juttutuokio kuitenkin loppuu lyhyeen, kun muutama minulle tuntematon hoitaja saapuu tallitupaan ja alkavat käyttäytyä kuin omistaisivat koko paikan. He eivät ilmeisesti tiedä, että olen hoidellut täällä ennenkin. Tytöt eivät edes moikkaa meille, vaan koppavina hehkuttavat hoitohevosiaan ja uusia ratsastuskenkiään ja arvostelevat tuntilaisia. Hieman huvittuneena vaihdamme Niken kanssa merkitseviä katseita ja katseen välityksellä päätämme vaihtaa paikkaa.
Päädymme pimeälle etupihalle, parkkipaikan lähistölle. - Noi on ihan mahottomia. Hankkis elämän, mutisen ärsyyntyneenä, mutten pysty pitämään mielialaa pitkään, koska Nikke alkaa nauraa ja vetää punaisen tupsupiponi silmilleni (minulla jäätyy korvat jo tässä vaiheessa syksyä, joten pipo on välttämätön. Mitenköhän talvella käy parinkymmenenasteen pakkasilla?). - Onks siulla kyyti kotio? Nikke kysyy ja puhaltelee käsiinsä lämmittääkseen niitä. Kohautan hartioitani ja pudistan päätä. -Luojan kiitos, hän hymisee ja rapsuttaa poskeaan. Sitten syntyy se ärsyttävä pitkä hiljaisuus. Katselen tummaa tähtitaivasta ja kuuntelen Katin kirpsakkaa ääntä maneesista: "Ja sitten valmistelette laukannoston, puolipidäte, ja laukka!".
Vaivaantuneen hiljaisuuden rikkoo sadekuuro, joka alkaa kuin taikasauvan heilautuksesta. - Oho, pitäsköhän tästä johonkin sisälle mennä, Nikke tuumii ja lähtee hiippailemaan autollensa päin. -Oota, mä käyn vielä moikkaamassa Linaa ja haen kamat, huikkaan nopeasti ja juoksen oikopäätä talliin. Hymyssä suin kerään tavarani karsinalta, annan Linalle aimoannoksen pusuja ja juoksen sitten autolle. Päästyäni autoon, huokaan syvään ja kuuntelen. On aivan hiljaista, Nikke säätää vieressä radiokanavaa ja minä kuuntelen sateen rummutusta. - Voitasko mennä, mulla on nälkä, mutisen ja napsautan turvavyön kiinni. - Joo. Mie vaan kovasti yritän olla mahdollisimman pitkään siun kanssa, Nikke sanoo hämillään ja tajutessaan mitä tuli sanottua, kääntää avainta virtalukossa, peruuttaa auton parkkiruudusta ja välttelee katsettani keskittyen ajamiseen. Loppumatkan nojaan auton ikkunaan ja hymyssä suin kuuntelen Radio Novan uutuksia. "....eiiii mitään hätää, jos ei omat voimat riittäneet, eiiiii mitään hätää, se olen minä, joka voi kuivata sun kyyneleet" toteaa Samuli Edelmannkin. Hyvä päivä oli tämä.
Kouluvalmennus, valmentajana Mariella
Tänään oli valmennettavana Emelin B. Tamma tuli maneesiin ratsastajansa kanssa ja aloitimme alkulämmittelyt. Alkulämmittelyiden jälkeen treenasimme hieman ravin siirtymistä ja laukan nostoa. Ensin koitimme siirtyä raviin. Raviin siirtymiset onnistuivat hyvin käynnistä, mutta paikalta siirtyessä Lina otti pari käyntiaskelta, ennen kuin ravasi. Mutta seuraavilla kerroilla tamma siirtyi raviin suoraan paikaltaan, eikä käyntiaskeleita tullut. Teimme ensin laukan nostoja ravista ja ne Linalta onnistuivat mainiosti. Käynnistä ja paikaltaan laukan nostot eivät kuitenkaan niin hyvin, vaan tällä kertaa tuli raviaskeleita ja sitten vasta laukka. Jäimme tätä hiomaan, kunnes Linalta onnistui laukka ja ravi sekä käynnistä että paikaltaan suoraan. Sen jälkeen treenasimme koottua ja lisättyä ravia. Nämä onnistuivat Linalta erittäin hyvin. Valmennuksen loputtua Lina oli hieman väsynyt, joten teimme rentouttavat loppuverryttelyt.
kilpailut :
voittosumma 0v€
| Pvm | Kutsu | Laji | Sijoitus |
| 00.00.0000 | kutsu | laji/luokka | 0/0 |
