voi tätä ihanuutta.....

mahdottoman reippaita tenavia nämä ovat, roskalla täysi työ paimentamisessa, heh. vaikka ei tässä itsekään helpolla ole päässyt. tenavat on nimittäin liikkuvaista sorttia, jo alle vuorokauden vanhoina aloittivat tutkimusmatkat. ensimmäinen onneton törmäsi emonsa ruokakuppiin ja sekös penikkaa harmitti; kovasti piti edessä olevalle isolle esteelle murista ja haukkua (tuo pennun ääntely on niiiiin hellyttävää).

tässä on saanut emon apuna yötä päivää näitä vintiöitä kasaan keräillä. roskalle tulee aina kova hätä, jos joku eksyy kauemmaksi....itse se ei voi tulla pentua hakemaan, kun osa porukasta lojuu melkein aina nisillä 

jokainen tenavista on jo kokeillut jalkojensa kantavuutta, ensimmäiset askeleet otettiin kahden pojan ja yhden tytön voimin eilen, ja loput kunnostautuivat tänään. hauskan näköistä hoippumista

kovin äänekästä sakkia tämä pesue tuntuu olevan; murina irtoaa kaikilta kun eteen sattuu outoja hajuja, ja kaikki ovat myös tuota haukkua mallanneet. ensimmäistä kertaa kun pennuille tuli alle ulkona kuivatettu viltti, jossa roskakaan ei ollut vielä ehtinyt makaamaan, niin kylläpä oli ihmettä kerrakseen. nenät kävi jokaisella täydellä teholla, päät pyöri ja jokanen eteni varovasti vähän kerrallaan. niin, ja se murina, ensin haisteltiin ja sen jälkeen muristiin niin kjovasti kuin vain tuollainen puolen kilon rottweiler voi. olivat silloin muutaman päivän ikäisiä

vaan täytyy kiiruhtaa, ei noiden luota kauan malttaisi olla poissa....(pikkasen meikäläisellä pihatyöt rästissä....)

kattokaapa kun emo relaa! ei nimittäin tenavia paljon esteet paina...