Espanjanvesikoirat Elmo ja Oiva

Piipahdimme keväisen illan kunniaksi kamujemme kanssa korkkaamassa jälkikauden tälle kesälle.

'

Elmon tulevan hakukokeen takia en viitsi kamalasti vielä keskityä itse jäljestämiseen ja sen haastavuuteen vaan painotimme esineilmaisua. Jälki oli n. 100m pitkä ja melko suora, vanhennusta tuli 30-45 minuuttia. Matkalla oli neljä esinettä, ei purkkeja laisinkaan. Matkaan lähdettiin innokkaasti ja nosto oli hyvä. Ensimmäinen esine löytyi ja Eellä meni onnesta kuppi nurin! Tapporavistusten määrää ei pysty laskemaan. Lopulta, kun vain maltoin odottaa, herra palautti esineen ja sai siitä hyvästä palkan. Matka jatkui ja toinen esine meni ehkä jo pikkiriikkisen paremmin. Toiselle esineelle asti  Elpis myös jäljesti hieman jäljen sivussa siksakaten välillä.. Sitten tapahtui skarppaus ja Ee alkoi keskittyä edeten aivan jäljen kohdalla nokka maassa. Kolmas ja neljäs esine menivät myös hyvin, ilman riekkumisia. Ilmeisesti perroherra siis vaati hieman käynnistelyä talven tauon jälkeen ennenkuin homma alkoi rullata. Mammalla olisi kamala hinku panostaa enemmänkin jälkeen, mutta pakko vaan vielä muutama viikko koittaa malttaa mielensä..

'

Oiva aloitti jälikauden ja samalla jälkiuransa piskuisilla vauvajäljillä. Ensin kokeilimme niin, että jäljentekijä lähti matkaan ja Oiva ei nähnyt paluuta. Tämä tietysti pienen vesipojan päässä johti siihen ajatukseen, että metsässä on joku pelastajaa odottamassa.. Muutimme siis suunnitelmaa ja Oikku sai katseellaan seurata jäljen tekemistä ja myös ihmisen tuloa takaisin. Kuljimme jäljelle hieman leikaten ja kyllä se pikkunenä vaan kummasti maahan painui ja lähti oikeaan suuntaan. Namipurkin merkitys ei luonnollisestikaan ollut ensimmäisellä kerralla auennut vaan Oo otti purkin suuhunsa. Seuraavilla kerroilla riemu purkista maassa oli suunnaton! Pari jälkeä teki "vieras" ihminen ja yhden tein itse, kaikki menivät hyvin. Oli taas itselle hauskaa pitkästä aikaa edetä metsässä "sipsuaskelilla"