Espanjanvesikoirat Elmo ja Oiva

.. iski päälle kun saimme Elmon kanssa peruutuspaikan kokeeseen, joka on pikemmin kuin uskommekaan! Ei vaan, olen koiran suhteen hyvillä mielin ja ihan luottavainen. Omasta puolestani en niinkään.. Ja jokatapauksessa, yhtä kokemusta rikkaampia ollaan tämänkin koetuksen jälkeen!

Sitten viime viikon reeneihin.

Maanantaina piipahdimme raunioilemassa etsintäkoiraryhmämme kera. Elmo sai osakseen kolme mm:stä: kaksi irtorullallista ilmaisua, toisen pystykaappiin seisomaan ovi hiukan raollaan ja toisen suureen putkeen istumaan. Kolmas oli suorapalkkalainen erään rakennuksen toisessa kerroksessa (ulkopuolella). Liikkeelle lähdettiin aluetta kiertäen. Elpis eteni reippään määrätietoisesti ja tutkiskeli oma-aloitteisesti aluetta edetessämme. Ensin haju tuli kaappi-ukosta. Tarkentelua vaadittiin, mutta hyvin perroherra keskittyi kun annoin tilaa ja aikaa hommiin. Ja lopulta löytyi kaapin kulmasta se pieni rako, josta irtorullaa tarjottiin. Hyvä ilmaisu ja näytölle namien kimppuun. Seuraavaksi bongattiin putki-uhri. Tämä vaati Elmolta TODELLA paljon työtä, sillä hajut tulivat putken "väärästä" päästä, joka oli lähes umpinainen muutamaa reikää lukuunottamatta. Ee pyöri tässä pääss moneen otteeseen tuijottaen välillä putkea ja välillä meikäläistä. Lähdin liikehtimään hitaasti kohti putken toista päätä ja niinpä Elmokin eteni putken viertä. Ja suhahti putkeen tullen hetkeä myöhemmin rullan kanssa takaisin. Hyvä ilmaisu taas ja näytölle. Mutta Elpis eli menneessä ajassa ja kirmasi onnellisena jälleen väärään päähän putkea.. Ja oli kovin hämmentynyt kun palaset eivät loksahtaneetkaan kohdalleen. Pienen avun turvin oikea paikka kuitenkin löytyi ja Elmo sai todella ansaitsemansa palkan! Suorapalkkalainen löytyi viimeisenä ja hetken kaarreltuaan Ee paikallisti hänet yläkertaan. Ritilärappuset mentiin tälläkertaa huomattavasti reippaammin kuin edellisellä kerralla, liekö uuden kotimme kolmannen kerroksen sijainnilla osuutta asiaan.. Kaiken kaikkiaan mukava reeni. Elmo oli läsnäolijoiden mielestä hyvällä tavalla rauhallinen eikä kohkannut päättömästi vaan työskenteli maltillisesti mutta kuitenkin innokkaasti. Aikuistumistako? En usko, pikemminkin kaljun vesikoiran ja märän ympäristön yhteistulos

Keskiviikkona perus-reeneissämme Elmolla oli tulevasta kokeesta johtuen harjoitus-koe. Maalimiehiä oli porukan pienuudesta johtuen vain kaksi, mutta alue oli loppukokeen kokoinen. Mm:sten piiloutumista odotellessa otin hallittavuutta kokeenomaisesti. Ilman hihnaa hallitusti mukana kulkeminen meni ihan jees, mutta tuo paikallaolo onkin haastavampi juttu. Nimittäin Elpis ei suostu istumaan saatika makaamaan märässä maassa.. Seistä tököttihän tuo ne muutaman minuutin hievahtamattakaan eli paikallaolo onnistuu kyllä, mutta onhan tuo seisoma-asento hiukan epävarma. Täytynee ottaa kollegan neuvosta vaari ja pistää hetta makuualustalle makaamaan..

Alueelle lähdettiin tuulensuunta ja kosteikot huomioon ottaen. Elmo irtosi uskolliseen tapaansa hyvin ja jo melko alussa huomasin herran nostelevan nokkaansa juostessaan kohti alueen keskustaa. Tämän totesin jälleen ääneenkin. Oikeaoppinen ohjaaja olisi tässä kohtaa muuttanut etsintäsuunniitelmaa ja kääntynyt koiran perään, mutta ei meikäläinen. Tiukasti vaan suunnitelman mukaan! Onneksi testaaja vinkkasi asiasta ja älysin nousta itseni ja koiran välissä olevalle kukkulalle katsomaan. Ja sieltähän viipottikin Paddington rullan kanssa vastaan. Näytölle siis ja yhden turvalleenlennon saattelemana meikäläinenkin saavutti mm:hen ja Ee sai naminsa. Tämä mm oli makaava ja kokonaan peitetty, ei ongelmia näiden suhteen. Jatkoimme matkaa ja palasimme alkuperäiselle suunnitelmalle. Alue rajautui kyseiseltä reunalta ojaan, joten seurailimme sen uomaa. Metsä oli mukavan avaraa ja pystyin seurailemaan Elmon touhuja hyvin. Elmo oli tekemässä yhtä hakulenkkiään kun sain testaajalta ohjeen pysäyttää koira. Spontaanin reaktion turkin huusin ELMO ja vähintään yhtä spontaanin reaktion saattelemana Ee pysähtyi niille sijoilleen odottamaan lisäohjeita. Testaajan luvalla annoin koiralle luvan jatkaa hommia. Hetkinen kuljettuamme kirsu kääntyi taas ilmaan ja Elpis painatteli kohti takarajaa määrätietoisen oloisena. Kun luulin koiran olevan alueen ulkopuolella, huusin herraa takaisin. Huuto meni kuitenkin kuuroille korville ja erään kiven takaa ilmestyi Elpis rullan kanssa. Tässä vaiheessa ehdin varmistaa suunnistaja-testaajaltamme olleeni väärässä alueen rajan suhteen ja niinpä hyvän ilmaisun saattelemana kiiruhdimme näytölle ja kiven takana istuvan mm:n tarjoilemaan herkkupöytään.

Olin harjoitukseen todella tyytyväinen. Elmon meno oli taatun varmaa, ilmaisut hyviä ja varmoja myöskin eikä rullan nostelua (kopkop) ilmennyt tälläkään kertaa. Positiivista palautetta sain paljon käyttämistäni ykkösnameista, joiden ansiosta koira kyllä käy lähes 100% varmasti mm:n luona eikä ala ilmaista kauempaa ja kauempaa. Myös pysäytyksestä kehuttiin, vaikka jouduinkin tunnustamaan sen olleen molemmilta osapuolilta spontaania toimintaa. Vielä kun saisi tuon oman toimintansa edes normaalin tasolle niin hyvä olisi..

Perjantaina visiteerasimme toisen ryhmän reeneissä. Elpille kolme uhria: yksi makaava ykkösnamillinen ilmaisu, yksi kyykkivä ykkösnamillinen ilmaisu ja yksi kyykkivä suorapalkkalainen. Näissä reeneissä ei ihmeellistä. Ilmaisut olivat hyviä, samoin työskentely. Yhdeltä mm:ltä Elmo sai kehuja maltillisuudestaan: kun Ee oli käynyt mm:n luona ja ottanut rullan ei herralla ollutkaan täyttä varmuutta meikäläisen sijainnista. Sen sijaan, että Ee olisi lähtenyt kouhottamaan rullansa kanssa päämäärättömästi, jäbä nousi kalliolle tähyilemään ja lähti ilmaisulle vasta havaittuaan meikäläisen sijainnin.

____________________________________________________________________________________

Oivan kanssa on myös reenailtu ahkerasti. Makkararingillä aloitettiin ja sitä pidämme yllä edelleen. Lisäksi olemme ottaneet näkölähtöjä, pikuhiljaa matkaa pidentäen. Kerran olemme jo kokeilleet partioimalla etsimistäkin, joka oli Oikun mielestä perin hassua. Pikkumies käyskenteli mukana nuuhistellen, mutta mm ei vain osunut silmiin tai nenään. Sitten mm niiskaisi kerran ja Oikku havaitsi hänet. Ja voi sitä pienen koiran riemua millä töppöjalka painatteli mm:n luokse risukossa.