Espanjanvesikoirat Elmo ja Oiva

'

Siispä päivitystä luvassa tällekin rintamalle. Kovasti touhutaan ja siitäpä syystä hyvinkin kotisivujen päivittäminen laahaa aikastalailla jäljessä.. Pahoittelumme..

'

Jokunen viikko sitten osallistuimme Eepelin kanssa joka kuukausi pidettäviin hälyreeneihimme. Näissä reeneissä oli sitä jotain   Reenit oli suunniteltu mahdollisimman paljon oikeaa etsintää mukaillen: esihälytys tuli edellisenä päivänä tekstiviestinä ja varsinainen hälytyssoitto pisti todellakin kyttäämään puhelinta koko sunnuntain. Syystä tai toisesta kamat olivat jo valmiina eli lähtö tapahtui ripeästi. Kokoontumispaikkana oli vanha maatila, josta "kadonnut" isäntä (puhelimessa kerrottiin kyseessä olevan mies) oli perheriidan päätteeksi lähtenyt. Myös miestään etsimään lähtenyt emäntä oli edelleen hakumatkallaan eli myös etsittävä. Paikalla oli yhdistetty Vapepa- ja koirajohto, joka ei kuitenkaan suostunut antamaan meille ohjeita vaan saimme ihan itse pähkäillä toimintasuunnitelmaa. Kun poliisi antoi kadonneiden tuntomerkkejä, saimme Marin kanssa ahaa-elämyksen: täysin tuntomerkkeihin sopiva mies oli hetkeä aiemmin taapertanut tiellä meitä vastaan kun olimme tulossa johtopaikalle. Niinpä hetken pähkäiltyämme päätimme muodostaa neljän hengen autopartion ja läheä tarkistamaan tuo kyseinen tiepätkä. Emme saaneet reissullamme näköhavaintoja, mutta takaisin tullessamme näimme erään talon pihassa ihmisiä ja päätimme kysäistä heiltä asiasta. Ja kas! Näköhavainto oli heilläkin ja vieläpä keskusteluyhteydellä varustettuna. Saimme siis tärkeää lisätietoa siitä, mihin miekkonen oli kertonut olevansa matkalla ja mitä tekemään (muuten täysin eri suuntaan kuin minne näimme itse hänen kävelevän..) Soitimme tiedon johtoon ja saimme luvan tarkistaa tuon kyseisen tie autolla. Ilman lisähavaintoja palasimme kokoontumispaikalle.

Partioidessamme muut paikalle tulleet olivat aloittaneet pihapiirissä lähietsintää ja niinpä meidän joukkomme sai käsiinsä kartat ja alkoi suunnitella läheisten maastojen jakamista. Lähietsintä tuottikin tulosta ja emäntä löytyi piharakennuksesta melko hyvässä kunnossa.

'

Elmon edellispäivän ripuloinnista johtuen valitsin meille maastoltaan helpomman alueen, peltoa ja metsää. Alueella oli myös yksi lato. Silminnäkijöiden mukaan miekkonen oli siis kertonut olevansa menossa latoon.. Tuulen suunnan mukaisesti lähdimme liikkeelle, mutta halusin kuitenkin ensin tarkistaa ladon. Elmo lähti kiertämään latoa kunnes yhdellä nurkalla jokin veti noukan maahan ja seinustan viertä oviaukolle ja edelleen sisälle. Olin itse suunnistajan kanssa lähestymässä latoa kun sisältä alkoi kuulua mökää ja uhkaavia huuteluja. Lautojen raoista näin Een hahmon joka meni miehen luokse, pysähtyi ja kääntyi tulemaan takaisin. Matkalla Elpis kuitenkin pysähtyi ja kääntyi tuijottamaan takanaan möykkäävää mieatä. Tässä kohtaa luulin, ettei pikkuperron hermo kesta vaan homma menee pieleen, mutta väärässäpä olin taas. Hetken katsottuaan Elmo jatkoi matkaansa ja ilmaisi mammalle hienosti. Ja näytölle kirmattiin iloisesti häntä viuhuen. Miekkonen oli kuitenkin hyvin haasteellinen eikä suostunut yhteistyöhön kanssamme (palkkasi kuitenkin ystävällisesti pyynnöstä koiran..) ja jouduimme suunnistajamme Marin kanssa pistämään verbaaliset lahjamme peliin tilanteen hoitamiseksi. Ladon ulkopuolelle miehen saimme houkuteltua, mutta siihen tyssäsi. Ja lopulta johtopaikalta annettiin puhelimessa "koodi", jolla tämä humalainen rimpuilija muuttui jälleen mukavaksi maalimieheksi.

'

Todella mukavat ja opettavaiset reenit! Vaikka etsintä sinänsä oli lyhyt, tietoa tuli sitäkin enemmän. Elmolla en ole reenannut uhkaavasti käyttäytyviä maalimiehiä, koska.. koska.. No en vaan jotenkin ole halunnut muuttaa haukun käsitystä kivoista maalimiehistä. Mutta tulipahan siis todistettua, että Perroherra kyllä toimii uudessakin tilanteessa ja kokoaa itsensä työhön vaikka hieman kummastuttaisikin.

'