Espanjanvesikoirat Elmo ja Oiva

"Jokaisella on lahjoja,
jotkut vain aukaisevat pakettinsa vikkelämmin"

Pohdiskelua, onnistumisen elämyksiä, vastoinkäymisiä...

'

Täytynee tekaista jonkinlainen kooste oman muistin, ja tietysti lukijoidenkin iloksi, siitä mitä tällä hetkellä kussakin lajissa duunaillaan..

'

 '

UKKO-HOMMELIT (haku)

 '

Elmo: Mistähän aloittaisin... Tässä tuli jokin kumma tenkkapoo eikä homma luista entiseen malliin. Elmo nostaa & kanniskelee rullaa työskennellessään enemmän kuin ennen ja on jotenkin ihan outo. Jos meikäläisen olotila & fiilis ovat jotenkin poikkeavat niin tämä herkkishän sen kyllä huomaa ja siihen reagoi. Ääh.. No nyt kuitenkin palataan loikkaus taaksepäin, koska Eellä on ollut useita aika haastavia reenejä, ja otetaan ihan irtorullailua lyhyillä matkoilla jonkin aikaa. Haemme siis sekä koiralle että ohjaajalle iloisia onnistumisia! Työskentely reeneissä sujuu muuten hyvin eikä mamman tukeakaan tarvita enää niin paljon kuin ennen. Ja mikä ihaninta, Elpis antaa kaikkien (jopa vieraiden miesten) rapsutella ja silitellä itseään reenin jälkeen (vaikka naamasta näkee, ettei se mitään herkkua ole..) ja on aivan cool

 '

Oiva: Pikkuveikka hakee metsässä suorapalkkalaisia (seisovia, makaavia, istuvia, peitettyjä..) ja mamma koittaa parhaansa mukaan saada reeniin välillä vähän haastettakin. Turhaan. Oikun nenä tuntuu imevän molekyylit  kaukaa ja koska irtoaminen ei ole ongelma, niin yleensä harjoitus päättyy ohjaajan ja perässähiihtäjien täysillä juoksemiseen. Kotona harjoitellaan rullailun alkeita. Aivan oikein, rullaa kokeillaan. Tämä tuntui jotenkin luontevalta valinnalta, kun Oikku kantaa alati ja kokoajan jotain suussaan. Lattialle leviteltyjä rullia tuodaan jo mallikkaasti (ilman käskyä siis), vaikka melkein joka välissä täytyykin kokeilla saisiko sen namin kuitenkin jollain muulla tempulla.. Hassu otus tuo Oikku

'

'

JÄLKI-HOMMELIT

'

Elmo: Tällä saralla Elpis on kyllä tällä hetkellä melko pätevä. Pituutta jäljillä on yleensä 200-400m ja ikää 2-3 tuntia. Esinemäärät vaihtelevat, mutta monesti ensimmäinen esine on melko pian alun jälkeen ja sen alla on purkki. Tämä oli alunperin himmaamassa Een alkuvauhtia ja auttamasa aivojen kokoamisessa, mutta itseasiassa tuo alkutyöskentely on rauhoittunut ja tarkentunut jo niin, että valillä purkkia jätetään pois. Kulmia on myös vaihtelevaisesti ja näistäkin selviydytään (yleensä hienosti). Een motivaatio jäljelle on super ja nyt kun mamma ei enää kokoajan epäile toisen kykyjä, homma toimii kuin rasvattu.

'

Oiva: Oikun kesän jäljestykset etenivät hyvin lopputulokseen n. 70m ja 1tunti, lopussa esine ja purkki. Sitten tuli useamman viikon tauko  jonka vaikutusta tyhmä ohjaaja ei osannut ajatella pienen vesipään näkövinkkelistä. Lisäksi tänä aikana jälkihommat siirtyivät kesän valoisista illoista syksyn pimeisiin. Nyt siis helpotellaan ja ajetaan reeneissä ensin helppo vauvajälki ja sitten toinen vähän vaikeampi. Oikku kyllä tuntee jälkikuviot, mutta koska hakua reenataan paljon enemmän, pyrkii nokka kovasti kohti taivaita.

'

'

TOKOTOKO

'

Elmo: Een kanssa kävi niin sanotusti vanhanaikaisesti: suunnitelmissa ei ole ollut mitenkään suuremmin reenailla, mutta laji vei mukanaan. Elmo tykkää ja mamma tykkää. Ja niinpä asetin meille tavoitteksi harjoitella joitain liikkeitä, opinpahan ainakin itse (toivottavasti) jotain.

Paikallamakuu on vissiin meidän SE varma liike. Yleensä Ee tuijottaa kohti mammaa hievahtamatta, vaikka kävisin piilossa tms.

Seuraaminen on namilla / lelulla ihan hyvää, seuraavaksi pitäisi vissiin häivytellä.

Liikkeestä maahanmeno on myös aika hyvä. Ee putoaa onnistuneessa yrityksessä kuin ammuttuna suorilta jaloilta.

Kaukot aiheuttavat päänvaivaa. Ensimmäinen istumaannousu on joskus pelkkä nytkähdys, toisinaan noustan aivan intopiukassa. Yritän välttää antamasta toista käskyä vaan käyn mieluummin aloittamassa lausta koko sarjan. Ja palkkaan usein ensimmäisestä onnistuneesta noususta.

Luoksetulo on vauhdikas. Paikoitellen jopa niin vauhdikas, että kääntyessään sivulle, Ee töytäisee näkyvästi ohjaajaansa. Tätä hillitään nyt pitämällä namia vasemmassa kädessä ja siten estämällä pompsahdus.

Noudossa Ee on kehittynyt paljon. Ihan sivulle asti kapula ei saavu, mutta käteen asti kuitenkin jo.

Liikkeestä seisominen ja hyppy ovat työn alla, ihan mukavasti menee niissäkin

'

Oiva: Yleensä kaksi sarjaa per reenit ja molemmilla kerroilla 3-4 liikettä. Suoraviivaisesti auosta kentälle, reeni & palkkaus ja takaisin autoon. Ei haahuilua ja hilluttelua, jotta motivaatio pysyy korkealla. Tällä hetkellä työn alla ovat:

Seuraaminen namiavusteisesti, joka menee hyvin niin kauan kunnes ohjaajan kädet ovat verillä naskalihampaiden jäljiltä. Kenties kokeilen hanskoja.

Maahanmeno on myös nopea ja suorilta jaloilta. Käsiapua vähennetään pikkuhiljaa.

Sivulle tuleminen on Oivan bravuuri. Herra oppi sen jotenkin huomaamatta

Luoksetulossa tullaan koooovaaaaa! Seuraavaksi alan varmaankin ottaa ajoittain jo sivullekin.

Odottamista reenataan myös, mutta matkaa ei ole noin malttamattoman elikon kanssa kovin helppoa saada pitenemään..

Hyppyä otetaan iloisesti yhdellä laudalla ja namitargetilla ;)

Tällaista tällä hetkellä... Koitan nyt syksyn saavuttua aktivoitua reenibloginkin kanssa. Meidän laumalla on vaan niin paljon menoa ja touhua, ettei meinaa päivittämisille jäädä aikaa kuin yösydännä.. Jolloin meillä nukutaan ;)

'

'

'

Eli siis jäljesteltykin on molempien haukkujen kanssa, seuraavassa pieni referaatti niistä reeneistä. Koitan kaivella aivonystyröistäni kaiken tarpeellisen..

'

7.6.

'

Tälläkertaa sompailtiin Mouhijärven metsissä. Elmolla oli haasteenaan kaaren muotoinen, n. 200m pitkä jälki, jolla oli kolme esinettä. Viimeisen esineen alla oli purkki ja tähän homma loppui. Jälki vanheni noin 1.5 tuntia ennen ajamista. Jäljennosto meni hyvin ja tarkasti. Metsässä edettiin innokkaasti, mutta kouhottamatta nokka maassa. Esineet löytyivät hienosti ja tapporavistuksien saattelemana ne luovutettiin mammalle nameja vastaan. Kaikenkaikkiaan siis oikein mieltä ylentävä suoritus ElmoPelmoselta. Ja myös hieman mammalta, joka osaa jo keskittyä koiraansa eikä kaikkeen muuhun..

'

Oiva sai kaksi suoraa, n. 40m jälkeä. Päässä purkit ja ikää n. 30min. Hieman oli pienellä pojalla muistelemista tauon jälkeen, mutta päättäväisesti herra yritti löytää ratkaisua etenemiseen. Jäljen loppuun päästiin, paikoitellen ihan jopa nenä maassakin ja namit kenties sytyttivät himmentynyttä lamppua. Seuraava jälki menikin sitten jo paremmin. Toki harha-askelia tuli nytkin, mutta Oikku tuntui havainneen jujun ja palasi aina tehokkaasti esimään jälkeä sen kadotettuaan. Ihan mukava reeni siis myös Oivariinille.

'

'

9.6.

'

Tällä kertaa Eepelille yhdellä kulmalla varustettu jälki, n. 200m, neljä esinettä (viimeisen alle purkki). Jälki vanheni tunnin ja rapiat. Ensimmäistä kertaa urallamme päätin kokeilla nostamista tienreunasta ja mallikkaastihan tuo meni kuitenkin. Jälki nousi kukkulalle, niin mekin, Kaksi ensimmäistä esinettä löytyivät hienosti ja jälleen pienen "omaa kivaa"-tuokion jälkeen ne luovutettiin mammalle. Toiselta esineeltä lähdettiin jatkamaan ihan normaalisti, mutta sitten jotain tapahtui.. Perroherran kirsu jousi ilmaan ja jäbä alkoi voimakkaasti reagoida "johonkin" pyrkien takaisin kukkulalle. Päästin liinasta irti ihan mielenkiinnosta ja siellä herra viiletti aivan tohkeissaan "jotain" etsien. Huudosta vasta palasi ja uuden jäljennostoyrityksen aikana sama ilmiö tapahtui. Nokka oli niin korkealla kun vaan voi ja sieraimet kävivät vimmatusti. Kolmannella nostoyrityksellä jälki sitten nousi uudestaan ja nyt mentiin mallikkaasti loppuun asti nenu maassa. Eli siis ansaittu palkka. Tuossa tohinassa yksi esinekin jäi matkalle, mutta tarkkasilmäinen perässähiihtelijämme bongasi sen maasta. Tuo ilmavainu-kohtaus jäänee ikuiseksi mysteeriksi, mutta en siitä kovin suruissani ole. Onhan Ee kuitenkin ensisijaisesti koulutettu hakemaan juuri ilmavainulla ja sitä haluan jatkossakin kannustaa.

'

Oivalle kaksi n. 50m jälkeä, joilla kummallakin kaksi esinettä (joiden sisässä yhdet namit hajuja antamassa) ja päässä purkki. Vanheni noin 30min. Matkaan lähdettiin tyypilliseen tapaan intopiukassa ja nenä maassa jälkeä viistäen. Ensimmäisellä esineellä pysähdyttiin täpäkästi ja ihmetys olikin melkoinen kun sukasta löytyi lihapullaa ;) Toisellekin esineelle mentiin hienosti ja myös siihen stopattiin namin kiilto silmissä. Sitten ei enää mennytkään kovin mallikkaasti.. Pikkumiehen keskittyminen herpaantui ennen loppu-purkkia totaalisesti. Onneksi namit kuitenkin löydettiin lopulta. Toinen jälki meni aikasta lailla samalla kaavalla. Kaksi ensimmäistä väliä ja esinettä menivät mukavasti, mutta sitten peli taas katkesi. Kamalasti Oikku yritti, mutta pakka ei vaan pysynyt koossa. Eli siis jatkossa lyhyempiä jälkiä, ehkä n. 25-30m ja yksi esine matkalle.

'

'

14.6.

Reenailimme Nokialla, ennestään vieraissa maastoissa. Elpille yhden kulman jälki, n.300m, kolme esinettä, joista viimeisen alle purkki. Ikää n. 1,5 tuntia. Mainittakoon vielä, että jäljentekijän ollessa urakallaan, muutaman metrin päästä jäljestä lähti liikenteeseen valkohäntäpeuran vasa eli häiriöhajua tuli tilaamattakin. Nosto jälleen tienpenkalta ja hienosti meni. Lakumatka oli hakkuujätettä eli risuja ja muita mukavia joten pikkuperronen sai loikkia eteenpäin jänöjussin lailla. Määrätietoisesti kuitenkin edettiin ja melko pian löytyikin ensimmmäinen esine. Kaameat tapporavistukset ja vasta muutaman pyynnön jälkeen sukka tuotiin käteen. Namit palkaksi ja eteenpäin. Seuraavaksi matkalla tuli vastaan kulma, jonka jäljentekijä oli pyynnöstän imerkannut yhdellä merkillä, jotta voisin tarkkailla koiran tekemisiä entistä tarkemmin tässä kohdassa. Ensin Ee meni kiihkoissaan muutaman metrin yli, huomasi tämän itsekin ja lähti tekemään myötäpäivään kierrostaan, nosti jäljen uudestaan ja taas mentiin. Todella tarkkaa ja jotenkin hallittua touhua. Seuraava esine löytyi melko pian kulman jälkeen ja tällä kertaa en jäänyt odottanaan tuomista vaan kävelin esineen luona paikallaan jäpittävän koiran luoke ja pyysin antamaan sen käteen. Tämä meni niin mallikkaasti, että päätin samoin tein siirtyä tyystin tähän menettelytapaan. Miksi tehdä kärpäsestä härkästä. Loppupätkä meni hyvin eikä bambin haju saanut aikaan mitään reaktiota tässä minulle niin rakkaassa ei-lainkaan-riistaviettisessä koirassani Namit oli todella ansaittu. Elmo oli PRO! Ja jotenkin oman luoton kasvaminen tuntuu: koira on paljon varmempi työssään ja kaiken kaikkiaan meillä on tosi mukavaa!

'

Sitten OikkuPoikku. Voi voi. Jos olisin ehtinyt tätä päiväkirjaa päivittelemään, olisimme saattaneet jälleen kerran välttyä kommelluksilta, mutta myöhäistä rypistellä.. Kaksi jälkeä, n. 50m, kaksi esinettä ja päähän purkki. Tällä kertaa, tilanteiden ja sattumusten pakosta, jäljet pääsivät vanhenemaan liikaa, noin tunnin. Matkaan siis. Ensimmäinen jälki nostettiin mukavasti ja edettiin reippaasti ensimmäiselle esineelle. Nami sukasta huuleen ja kohi seuraavaa esinettä. Tämä myöskin pysäytti tehokkaasti. Mutta sitten. Kokemus toisti itseään ja vaikka motivaatiota tuntui olevan, keskittymiskyky ei riittänyt. Lisäksi purkki ei tuntunut haisevan lainkaan ja lopulta näytin sen tuskastuneelle pikku-Oolle jotta hommaan saatiin päätös. Ja kuten arvata saattaa, toinen jälki meni samalla kaavalla, alku hyvin ja sitten totaalinen floppi. Tämän jäljen loppua emme edes hakeneet kun pikkuperro alkoi tuskastuneena etsiskellä käpyjä ja keppejä tuhottavakseen. Mukanaolija teki sitten pienen, 20m jäljen ja vei purkin ja esineen päähän. Tässä kohtaa korttitalo oli jo aivan maantasalla eikä mikään enää onnistunut, joten en viitsinyt haukkua painostaa vaan riisuin valjaat. Ja tottakai sitten Oikku säntäsi jälkeä pitkin purkin ja sukan luokse. No saipahan ainakin palkan. Kysympä taas, liekkö kuinka monennen kerran: kuinka uskomattoman tyhmä sitä voi ihminen olla? Kaivaa vaan kuoppaa eikä edes kokeile päästä sieltä pois... No, jospa sitten vaikka seuraavalla kerralla. Ai niin, ja loppupurkin päälle aina esine,

'

'

Kuten asiaan kuuluu, reenailemme hakua normaaliin tapaan 2-3 kertaa viikossa. Kuten palstaa seuranneet ovat varmasti huomanneet, en enää viitsi joka ikisten normi-reenien jälkeen päivyriin kirjoittaa. Eli jatkossa vain niin hyvässä kuin huonossakin mielessä poikkeukselliset reenit, uudet kokeilut tms. kirjaillaan tänne.

'

Suurin ongelma tällä hetkellä on allekirjoittaneen mieli. Kahden vuoden kokemus hyvin irtoavan koiran ohjaajana ei meinaa millään antaa periksi sille ajatukselle, että Elpis tätä nykyä kiihdyttää täyteen vauhtiin vasta hajun ilmaantuessa. Hakukaariaan toki tekee edelleen, mutta se lähes päätön säntäily on vähentynyt lähes olemattomiin. Kokemustako? Vai järkikö siellä permanentin keskellä kasvaa? Mene ja tiedä, mutta joka tapauksessa paljon hallitumpaa on hommailu nykyään. Ja siksipä päätin tehdä oikein spurtti-motivaatio -harjoituksen eli  melko pitkälle juoksevan näkölähdön ilmaisulla. Ja kyllä sitä vauhtia kintereistä lähti kun perroherra pinkaisi pusikko rytisten mm:n perään. No, tulipahan ainakin todistettua ettei kyse ole laiskistumisesta Vielä kun meikäläinen oppisi tähän uuteen tyyliin eikä kokoajan olisi sitä mieltä ettei koira tee mitään.. Huah..

'

Oiva reenailee myös aktiivisesti ja pikkumies onkin kehittynyt huimasti ottaen huomioon että mittariin tulee juuri tänään 4 kuukautta. Perinteisiä partiointeja Oikku tykkää kovasti tehdä ja poitsun silmät oikein syttyvät kun mamma kaivaa repusta herran omat pikkuliivit. Kovasti Oiva jo tekee kaarta ja hajun saatuaan lähtee oikeaoppisesti tarkentamaan kunnes löytää mm:n. Ja nätisti namitellaan pylly maassa ilman yritystäkään loikkimisesta. Vaihteluksi otamme toki myös haamuja ja huutevia mm:ä. Matkaa pidennellään ja ensimmäisiä ajatuksia ilmaisustakin on joa alettu muodostella..

'

Siispä päivitystä luvassa tällekin rintamalle. Kovasti touhutaan ja siitäpä syystä hyvinkin kotisivujen päivittäminen laahaa aikastalailla jäljessä.. Pahoittelumme..

'

Jokunen viikko sitten osallistuimme Eepelin kanssa joka kuukausi pidettäviin hälyreeneihimme. Näissä reeneissä oli sitä jotain ;)  Reenit oli suunniteltu mahdollisimman paljon oikeaa etsintää mukaillen: esihälytys tuli edellisenä päivänä tekstiviestinä ja varsinainen hälytyssoitto pisti todellakin kyttäämään puhelinta koko sunnuntain. Syystä tai toisesta kamat olivat jo valmiina eli lähtö tapahtui ripeästi. Kokoontumispaikkana oli vanha maatila, josta "kadonnut" isäntä (puhelimessa kerrottiin kyseessä olevan mies) oli perheriidan päätteeksi lähtenyt. Myös miestään etsimään lähtenyt emäntä oli edelleen hakumatkallaan eli myös etsittävä. Paikalla oli yhdistetty Vapepa- ja koirajohto, joka ei kuitenkaan suostunut antamaan meille ohjeita vaan saimme ihan itse pähkäillä toimintasuunnitelmaa. Kun poliisi antoi kadonneiden tuntomerkkejä, saimme Marin kanssa ahaa-elämyksen: täysin tuntomerkkeihin sopiva mies oli hetkeä aiemmin taapertanut tiellä meitä vastaan kun olimme tulossa johtopaikalle. Niinpä hetken pähkäiltyämme päätimme muodostaa neljän hengen autopartion ja läheä tarkistamaan tuo kyseinen tiepätkä. Emme saaneet reissullamme näköhavaintoja, mutta takaisin tullessamme näimme erään talon pihassa ihmisiä ja päätimme kysäistä heiltä asiasta. Ja kas! Näköhavainto oli heilläkin ja vieläpä keskusteluyhteydellä varustettuna. Saimme siis tärkeää lisätietoa siitä, mihin miekkonen oli kertonut olevansa matkalla ja mitä tekemään (muuten täysin eri suuntaan kuin minne näimme itse hänen kävelevän..) Soitimme tiedon johtoon ja saimme luvan tarkistaa tuon kyseisen tie autolla. Ilman lisähavaintoja palasimme kokoontumispaikalle.

Partioidessamme muut paikalle tulleet olivat aloittaneet pihapiirissä lähietsintää ja niinpä meidän joukkomme sai käsiinsä kartat ja alkoi suunnitella läheisten maastojen jakamista. Lähietsintä tuottikin tulosta ja emäntä löytyi piharakennuksesta melko hyvässä kunnossa.

'

Elmon edellispäivän ripuloinnista johtuen valitsin meille maastoltaan helpomman alueen, peltoa ja metsää. Alueella oli myös yksi lato. Silminnäkijöiden mukaan miekkonen oli siis kertonut olevansa menossa latoon.. Tuulen suunnan mukaisesti lähdimme liikkeelle, mutta halusin kuitenkin ensin tarkistaa ladon. Elmo lähti kiertämään latoa kunnes yhdellä nurkalla jokin veti noukan maahan ja seinustan viertä oviaukolle ja edelleen sisälle. Olin itse suunnistajan kanssa lähestymässä latoa kun sisältä alkoi kuulua mökää ja uhkaavia huuteluja. Lautojen raoista näin Een hahmon joka meni miehen luokse, pysähtyi ja kääntyi tulemaan takaisin. Matkalla Elpis kuitenkin pysähtyi ja kääntyi tuijottamaan takanaan möykkäävää mieatä. Tässä kohtaa luulin, ettei pikkuperron hermo kesta vaan homma menee pieleen, mutta väärässäpä olin taas. Hetken katsottuaan Elmo jatkoi matkaansa ja ilmaisi mammalle hienosti. Ja näytölle kirmattiin iloisesti häntä viuhuen. Miekkonen oli kuitenkin hyvin haasteellinen eikä suostunut yhteistyöhön kanssamme (palkkasi kuitenkin ystävällisesti pyynnöstä koiran..) ja jouduimme suunnistajamme Marin kanssa pistämään verbaaliset lahjamme peliin tilanteen hoitamiseksi. Ladon ulkopuolelle miehen saimme houkuteltua, mutta siihen tyssäsi. Ja lopulta johtopaikalta annettiin puhelimessa "koodi", jolla tämä humalainen rimpuilija muuttui jälleen mukavaksi maalimieheksi.

'

Todella mukavat ja opettavaiset reenit! Vaikka etsintä sinänsä oli lyhyt, tietoa tuli sitäkin enemmän. Elmolla en ole reenannut uhkaavasti käyttäytyviä maalimiehiä, koska.. koska.. No en vaan jotenkin ole halunnut muuttaa haukun käsitystä kivoista maalimiehistä. Mutta tulipahan siis todistettua, että Perroherra kyllä toimii uudessakin tilanteessa ja kokoaa itsensä työhön vaikka hieman kummastuttaisikin.

'

Palauttavat reenit Elmon kokeen jälkeen tiistaina jäivät tynkä-versioksi kun saimme etsintähälytyksen kesken kaiken. Yksi suorapalkkalainen ehdittiin kuitenkin ottaa.

'

Etsintäkoirareeneissä keskiviikkona Eellä oli vuorossa iso etsintä. Alue oli n. 300m x 600m, yhdelle reunalle laskevaa mäkeä ja yhdessä kulmassa kosteikko. Vieno tuuli kävi alueen poikki, mäen päältä alaspäin. Tein suunnitelman, jossa lähdimme kiertämään aluetta myötäpäivään, suunnaten aluksi tuulen alle ja kohti kosteikkoa eli samalla mäen alapuolelle, jonne uskoin hajujen viilenevässä illassa laskevan. Elmo lähti hommiin alku spurttien jälkeen maltillisen tasaisesti. Muutaman kerran tarkenteli ensimmäisellä sivulla, mutta allekirjoittaneen rintamasuunnan-kääntämis –tuesta huolimatta palasi takaisin. Kosteikolla meno muuttui ja nokkaan selvästi tuli jotain. Tuin koiraa kääntämällä menosuuntaani sinne päin missä hommailua oli ja jonkin aikaa Elpis haeskelikin sangen intensiivisesti. Ilmeisesti Ee ei saanut haluamaansa hajua ja niinpä matkamme jatkui. Tässä kohtaa ohjaajan epäilys homman epäonnistumisen ja oman toiminnan ryssimisen suhteen alkoi hiipiä ja sen huomasi myös käytöksestä.. Kutsuin Elmo-poloista puheessani mm. nimityksillä lapamato ja tossu, kun herra vaan pyöri muutaman kymmenen metrin säteellä. Seuraavaksi saavuimme mäen jyrkimmän kohdan alle. Ja sitten lähti. Elmo nimittäin. Totesin koiran saaneen hajun ja jatkoin ” jos nyt toimisin niin kuin pitäisi niin ei kai se auta kuin lähteä perään” (äänenpaino melko kireä..) ja niin sitä mentiin. Elmo työskenteli hienosti ja tarkenteli hajua. Kelin ja olosuhteiden takia homma ei todellakaan ollut helppo vaan jätkä sai laittaa itsensä likoon 100%:sesti. Mutta lopulta, monien ja taas monien rinkien jälkeen ElmoPelmo pujahti luokseni pusikosta rulla suussaan. Ei muuta kuin liina kiinni ja menoksi. Ja siellähän istuikin ”kadonnut” odottamassa pelastajiaan. Elpis sai ansaitsemansa palkan ja allekirjoittanut oli hyvin hyvin onnellinen. Melko pian kävi kuitenkin ilmi ”eksyneen” tarinasta, että hän oli metsässä yhdessä ystävänsä kanssa, joka oli kaikonnut jonnekin. Siispä ei muuta kun takaisin hommiin. Jatkoimme matkaa etsintäsuunnitelman mukaisesti, mutta melko pian Elmo sai kirsuunsa jälleen hajun. Herranjestas kuinka suuri homma oli pikkupojalle tarkentamisessa. Ensin käytiin tarkastamassa ensimmäinen piilo ja sitten alettiin hivuttautua eteenpäin metsässä. Elmo teki myös jotain, jota en aiemmin ole herran havainnut tehneen: kesken tarkennuksen Ee kävi pariin eri otteeseen haistamassa kutakin ryhmäämme kuuluvaa eli toteamassa että haju ei kuulunut kenellekään meistä. Etenimme, palasimme ja etenimme taas. Tuin Elmoa maksimaalisen paljon eli kun herra liikkui, myös me liikuimme samaan suuntaan. Ja niinhän siinä kävi, että eräästä kuusipuskasta ilmestyi eteeni vesipää rulla suussaan. Näytölle kirmattiin pitkäkestoisesta hommailusta huolimatta aivan intopiukassa ja niin koitti aika nauttia palkkio työstä. Matkaa hajuun reagoimisen ensilähteiltä piilolle tuli pisimmillään yli 100 metriä eli kyllä nokka toimi todella mahtavasti vaikeasta kelistä huolimatta! Bravo!

'

Siiten sitä analyysiä.. Olin kaiken kaikkiaan TODELLA tyytyväinen reeniin. Se oli juuri sellainen mitä me tässä kohtaa tarvitsimme. Kuin nenä päähän, sanoi yksi perässähiihtelijöistämme.

'

Huomio 1: Alussa meni jonkin aikaa ilman reaktioita ja tämä taas aiheutti allekirjoittaneelle pienen epäluuloisuuden tunnetta, joka kuitenkin osoittautui turhaksi, mutta vaikutti käytökseeni hyvin epäsuotuisasti. Siispä: LUOTA KOIRAAN!!!

Huomio 2: Elmo työskenteli tavallista lähempänä ohjaajaa ja sai tämän nimittelemään itseään ja epäilemään kilpparien puhkeamista (yhdessä päivässä..). Siispä: Hajun saatuaan kuitenkin lähti kuin raketti eli Elmosta lieneen tullut aikuinen. Herra himmailee voimiaan silloin kun hajuja ei ole, mutta irtoaa todella hyvin hajun saatuaan (myös hyvinkin kaukaiseen hajuun).

'

Huomio 3: Työskentelykaaviossamme on yksi kriittinen kohta. Kun Ee saa miedon hajun nokkaansa, hän tsekkaa ohjaajan olinpaikan. Jos tällöin olen rintamasuunta herran menosuuntaan, vaikka seisoisin paikallani, Ee jatkaa työskentelyä. Mutta jos tässä kohtaa lapatan tuhatta ja sataa toisaalle, Elmo palaa luokseni. Siispä: Tue sitä koiraa herranjestas!! Tämän hetken jälkeen, jos olen tukenut Een hajua tarkentamaan, ei paluuta ole eli pelkkä odottelu ja hitaasti koiran suuntaan eteneminen riittää.

'

Perässähiihtäjien kanssa reeniä purkaessamme saimme paljon hyvää palautetta. Etenkin Elmo. Hakutyöskentely oli kuulemma kuin oppikirjasta . Yhteistyökin pelasi (Elmon puolelta ainakin) todella hyvin ja poika oli kuulolla koko ajan. Ja myös tuota uutta voimien himmailua kehuttiin. Allekirjoittanut sai myös hyvää palautetta koiran tukemisesta ja lukemisesta. Kaiken maailman tuhahtelut ja motkotukset puolestaan aiheuttivat jopa hilpeyttä kamaluudellaan. Summa summarum: kenties meillä on vielä toivoa!

'

Ps. Ensimmäinen piiloutuja oli käyskennellyt kosteikossa ennen piiloutumistaan eli sielläkin siis reaktiot olivat ihan aiheelliset.

'

Meidän tapauksessamme monta kertaa viikossa ;) Siispä jälleen yhteenvetoa kokeen jälkeisen viikon reenailuista..

'

Kokeilin Elmolla kerra , Canis-lehden innoittamana, leikkimällä palkkaavaa mm:stä (namit siis ensin ja sitten pallo). Alueella oli kolme piiloutujaa ja ensin bongasimme, mukanaolijan vihjailuista huolimatta, pressun alla makaavan ykkösnamillisen ilmaisun joka meni hienosti. Sitten perässähiihtäjä vihjasi sen verran tehokkaammin, että suuntasimme hänen kehotuksensa mukaiselle alueelle. Ja sieltä löytyikin seuraava ykkösnamillinen ilmaisu-uhri. Tällä piiloutujalla oli myös pallo ja riemastuneena Ee hänen kanssaan leikki. Meillähän leikitään ainoastaan reenien lopuksi ja tämän epäilin etukäteen olevan se sekoittava tekijä hommassa. Enkä täysin väärässä ollutkaan. Kun leikki loppui ja otin pallon ja kehotin jatkamaan hommia, minua toljotti sangen hämmästyneen oloinen vesipää. Kuljimme eteenpäin ja lauksi Eepeli oli hieman ulapalla, mutta tovin kuluttua tuttu työskentely palasi takaisin ja viimeinen suorapalkkalainen saatiin palkkioksi. Tällä erää, enne koetta, tuskin hämmennän soppaa enempää, mutta jatkossa esimerkiksi viimeisellä mm:llä oleva leikkipalkka tulee uudelleen kokeiluun.

'

Muissa reeneissä on ollur perus ilmaisu-suorapalkka & makaava, seisova, istuva & peitetty/ ei peitetty -kategiriaa sopivasti sekoitellen. Ei mitään moitteen sijaa. Nyt tuntuu *kopkop* jotenkin seesteiseltä reenata Een kanssa, koiruus toimii juuri niinkuin kuuluukin ja ennenkaikkea yhteistyö on huippua, vaikkei se koskaan huonoa ole ollutkaan. Saa nähdä koska tulee taas mutkia matkaan...

'

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

'

Oivan kanssa on reenattu tuttuja näkölähtöjä ja lisäksi haamuja eli näyttäytyviä mm:ä sekä kerran piilosta huutavia uhreja. Näkölähdöille Oiva kirmaa niin itsevarmasti (...ja ikää oli 11 viikkoa...), että päätin hieman hankaloittaa ja siirryimme jo mainitsemiini haamuihin. Yhtä railakkaasti tämä jätkä pudotteli tällaisellekin piilolle.. Näiden lisäksi kokeilimme siis taasen pelkkää huutoapua. Lähtö on vauhdikas, mutta sitten himmataan ja nostetaan nokkaa ilmaan. Ja niin käsittämättömältä kuin se tuntuukin, nuokin pienet sieraimet erottelevat hajun ilmavirrasta ja johdattavat iloisen karvapallon piilolle. Käytämme siis apuna joka kerta pienintäkin tuulen virettä palleron urakkaa helpottamaan. Pätevä jäbä on siis myös pikkuveikka

Piipahdimme keväisen illan kunniaksi kamujemme kanssa korkkaamassa jälkikauden tälle kesälle.

'

Elmon tulevan hakukokeen takia en viitsi kamalasti vielä keskityä itse jäljestämiseen ja sen haastavuuteen vaan painotimme esineilmaisua. Jälki oli n. 100m pitkä ja melko suora, vanhennusta tuli 30-45 minuuttia. Matkalla oli neljä esinettä, ei purkkeja laisinkaan. Matkaan lähdettiin innokkaasti ja nosto oli hyvä. Ensimmäinen esine löytyi ja Eellä meni onnesta kuppi nurin! Tapporavistusten määrää ei pysty laskemaan. Lopulta, kun vain maltoin odottaa, herra palautti esineen ja sai siitä hyvästä palkan. Matka jatkui ja toinen esine meni ehkä jo pikkiriikkisen paremmin. Toiselle esineelle asti  Elpis myös jäljesti hieman jäljen sivussa siksakaten välillä.. Sitten tapahtui skarppaus ja Ee alkoi keskittyä edeten aivan jäljen kohdalla nokka maassa. Kolmas ja neljäs esine menivät myös hyvin, ilman riekkumisia. Ilmeisesti perroherra siis vaati hieman käynnistelyä talven tauon jälkeen ennenkuin homma alkoi rullata. Mammalla olisi kamala hinku panostaa enemmänkin jälkeen, mutta pakko vaan vielä muutama viikko koittaa malttaa mielensä..

'

Oiva aloitti jälikauden ja samalla jälkiuransa piskuisilla vauvajäljillä. Ensin kokeilimme niin, että jäljentekijä lähti matkaan ja Oiva ei nähnyt paluuta. Tämä tietysti pienen vesipojan päässä johti siihen ajatukseen, että metsässä on joku pelastajaa odottamassa.. Muutimme siis suunnitelmaa ja Oikku sai katseellaan seurata jäljen tekemistä ja myös ihmisen tuloa takaisin. Kuljimme jäljelle hieman leikaten ja kyllä se pikkunenä vaan kummasti maahan painui ja lähti oikeaan suuntaan. Namipurkin merkitys ei luonnollisestikaan ollut ensimmäisellä kerralla auennut vaan Oo otti purkin suuhunsa. Seuraavilla kerroilla riemu purkista maassa oli suunnaton! Pari jälkeä teki "vieras" ihminen ja yhden tein itse, kaikki menivät hyvin. Oli taas itselle hauskaa pitkästä aikaa edetä metsässä "sipsuaskelilla"

Vesikkoreeneissä viime sunnuntaina otin Eepelille kokeenomaisen reenin: kolme mm:stä ykkösnameilla, yksi makaava peitetty, toinen tavis-makaava ja kolmas kyykkivä. Alue oli melko iso, tarkkoja mittoja en äkkiseltään osaa heittää. Tuulen suuntaa mukaillen tein suunnitelman lähteä kiertämään aluetta vastapäivään. Suunnitelmassa pysyttiin noin minuutti kunnes Eepeli hakukierroksellaan sai jotain vihiä ja poistui kukkulan taakse. Odotin hetken ja kun koiraa ei kuulunut, painuimme perään. Ja sieltähän kipittikin vastaan perroherra rullansa kanssa. Hyvä ilmaisu siis ja näytölle. Roikuin kiinni liinassa ja vaikka matka piilolle oli pitkä, ei hidastamiseni Elmoa haitannut. Tämä mm oli makaava ja pysytteli  passiivisena niin kauan kun sai luvan nousta ja meikäläinen antoi taskustaan purkin haukun palkkaamiseen.

Koska olimme Een johdattamana saapuneet alueen keskelle, muutin suunnitelmaa ja lähdimme jatkamaan tarkoituksena kiertää alue kahdeksikon muotoisesti. Elmo hommaili ja haki hyvin määrätietoisesti ja aukealla osuudella oli mukava seurata koiran muutosta kun haju tuli nokkaan. Se on perin vaikeaa kuvailla, mutta kyllä sen toden totta vaan näkee. Annoin koissulle tilaa työhönsä ja hetkisen kuluttua herra palasikin retkeltään rulla suussa. Jälleen täpäkkä ilmaisu ja näytölle yhdessä. Tämä mm oli kyykkivä ja palkkasi myöskin Elmon vasta allekirjoittaneen tuomalla purkilla.

Matka jatkui suunnitelman mukaan Elmon kirmaillessa ilomielin etuviistossa. Ja kun kulkusen kilinä lakkasi hetkeksi alkaakseen kotvasen kuluttua uudestaan, pyyhälsi peroherra kolmannen kerran rulla suussaan metsästä. Hyvä ilmaisu siis ja näytölle. Makaava mm ei ollut ihmetyttänyt ja myös häneltä maltettiin odottaa palkkaamista meikäläisen antamasta purnukasta.

Ihana reeni!! Olin niiiiin onnellinen tuosta rekustani!! Työskentely on määrätietoista ja innokasta sopivassa suhteessa ja ilmaisut ovat napakat eikä ylimääräisiä "hömpöttelyjä" ole aikoihin ollut (kopkop). Myös allekirjoittanut sai positiivista palautetta kanssahiihtäjältä: nykyään kuulema meikäläisen epävarmuus on poissa ja mukanaolijat aistivat voimakkaan luottamukseni koiraani. Hyvä minäkin!

___________________________________________________________________________________________

'

OikkuPoikku reenaili myös, tottakai! Pikkuisen makkararinkiä aluksi, jossa Oikku kirmailee kamalaa kyytiä (suhteellista..) ihmiseltä toiselle naminkiilto silmissään. Sitten pari näkölähtöä. Nämä myös hoidettiin reippaasti ja aivan totaalisen intopiukassa. Sitten vielä pikku-partiointia niin, että Oiva näki mm:n lähtevän ja tämän jälkeen katse käännettiin pois. Oikku eteni olosuhteet huomioon ottaen kivasti.. Kunnes tuli kakkahätä ja herra kykistyi.. Ja samalla hetkellä havaitsi mm:n läheisessä pusikossa. Motivaatio ukkojen etsintään on ilmeisen kova sillä Oikku lähti etenemään piilolle edelleen tarpeitaan tusaten! Kyllä oli jälleen läsnäolijoilla nauruhermot koetuksella Suuren Sankarin touhuja seuratessa..

.. iski päälle kun saimme Elmon kanssa peruutuspaikan kokeeseen, joka on pikemmin kuin uskommekaan! Ei vaan, olen koiran suhteen hyvillä mielin ja ihan luottavainen. Omasta puolestani en niinkään.. Ja jokatapauksessa, yhtä kokemusta rikkaampia ollaan tämänkin koetuksen jälkeen!

Sitten viime viikon reeneihin.

Maanantaina piipahdimme raunioilemassa etsintäkoiraryhmämme kera. Elmo sai osakseen kolme mm:stä: kaksi irtorullallista ilmaisua, toisen pystykaappiin seisomaan ovi hiukan raollaan ja toisen suureen putkeen istumaan. Kolmas oli suorapalkkalainen erään rakennuksen toisessa kerroksessa (ulkopuolella). Liikkeelle lähdettiin aluetta kiertäen. Elpis eteni reippään määrätietoisesti ja tutkiskeli oma-aloitteisesti aluetta edetessämme. Ensin haju tuli kaappi-ukosta. Tarkentelua vaadittiin, mutta hyvin perroherra keskittyi kun annoin tilaa ja aikaa hommiin. Ja lopulta löytyi kaapin kulmasta se pieni rako, josta irtorullaa tarjottiin. Hyvä ilmaisu ja näytölle namien kimppuun. Seuraavaksi bongattiin putki-uhri. Tämä vaati Elmolta TODELLA paljon työtä, sillä hajut tulivat putken "väärästä" päästä, joka oli lähes umpinainen muutamaa reikää lukuunottamatta. Ee pyöri tässä pääss moneen otteeseen tuijottaen välillä putkea ja välillä meikäläistä. Lähdin liikehtimään hitaasti kohti putken toista päätä ja niinpä Elmokin eteni putken viertä. Ja suhahti putkeen tullen hetkeä myöhemmin rullan kanssa takaisin. Hyvä ilmaisu taas ja näytölle. Mutta Elpis eli menneessä ajassa ja kirmasi onnellisena jälleen väärään päähän putkea.. Ja oli kovin hämmentynyt kun palaset eivät loksahtaneetkaan kohdalleen. Pienen avun turvin oikea paikka kuitenkin löytyi ja Elmo sai todella ansaitsemansa palkan! Suorapalkkalainen löytyi viimeisenä ja hetken kaarreltuaan Ee paikallisti hänet yläkertaan. Ritilärappuset mentiin tälläkertaa huomattavasti reippaammin kuin edellisellä kerralla, liekö uuden kotimme kolmannen kerroksen sijainnilla osuutta asiaan.. Kaiken kaikkiaan mukava reeni. Elmo oli läsnäolijoiden mielestä hyvällä tavalla rauhallinen eikä kohkannut päättömästi vaan työskenteli maltillisesti mutta kuitenkin innokkaasti. Aikuistumistako? En usko, pikemminkin kaljun vesikoiran ja märän ympäristön yhteistulos ;)

Keskiviikkona perus-reeneissämme Elmolla oli tulevasta kokeesta johtuen harjoitus-koe. Maalimiehiä oli porukan pienuudesta johtuen vain kaksi, mutta alue oli loppukokeen kokoinen. Mm:sten piiloutumista odotellessa otin hallittavuutta kokeenomaisesti. Ilman hihnaa hallitusti mukana kulkeminen meni ihan jees, mutta tuo paikallaolo onkin haastavampi juttu. Nimittäin Elpis ei suostu istumaan saatika makaamaan märässä maassa.. Seistä tököttihän tuo ne muutaman minuutin hievahtamattakaan eli paikallaolo onnistuu kyllä, mutta onhan tuo seisoma-asento hiukan epävarma. Täytynee ottaa kollegan neuvosta vaari ja pistää hetta makuualustalle makaamaan..

Alueelle lähdettiin tuulensuunta ja kosteikot huomioon ottaen. Elmo irtosi uskolliseen tapaansa hyvin ja jo melko alussa huomasin herran nostelevan nokkaansa juostessaan kohti alueen keskustaa. Tämän totesin jälleen ääneenkin. Oikeaoppinen ohjaaja olisi tässä kohtaa muuttanut etsintäsuunniitelmaa ja kääntynyt koiran perään, mutta ei meikäläinen. Tiukasti vaan suunnitelman mukaan! Onneksi testaaja vinkkasi asiasta ja älysin nousta itseni ja koiran välissä olevalle kukkulalle katsomaan. Ja sieltähän viipottikin Paddington rullan kanssa vastaan. Näytölle siis ja yhden turvalleenlennon saattelemana meikäläinenkin saavutti mm:hen ja Ee sai naminsa. Tämä mm oli makaava ja kokonaan peitetty, ei ongelmia näiden suhteen. Jatkoimme matkaa ja palasimme alkuperäiselle suunnitelmalle. Alue rajautui kyseiseltä reunalta ojaan, joten seurailimme sen uomaa. Metsä oli mukavan avaraa ja pystyin seurailemaan Elmon touhuja hyvin. Elmo oli tekemässä yhtä hakulenkkiään kun sain testaajalta ohjeen pysäyttää koira. Spontaanin reaktion turkin huusin ELMO ja vähintään yhtä spontaanin reaktion saattelemana Ee pysähtyi niille sijoilleen odottamaan lisäohjeita. Testaajan luvalla annoin koiralle luvan jatkaa hommia. Hetkinen kuljettuamme kirsu kääntyi taas ilmaan ja Elpis painatteli kohti takarajaa määrätietoisen oloisena. Kun luulin koiran olevan alueen ulkopuolella, huusin herraa takaisin. Huuto meni kuitenkin kuuroille korville ja erään kiven takaa ilmestyi Elpis rullan kanssa. Tässä vaiheessa ehdin varmistaa suunnistaja-testaajaltamme olleeni väärässä alueen rajan suhteen ja niinpä hyvän ilmaisun saattelemana kiiruhdimme näytölle ja kiven takana istuvan mm:n tarjoilemaan herkkupöytään.

Olin harjoitukseen todella tyytyväinen. Elmon meno oli taatun varmaa, ilmaisut hyviä ja varmoja myöskin eikä rullan nostelua (kopkop) ilmennyt tälläkään kertaa. Positiivista palautetta sain paljon käyttämistäni ykkösnameista, joiden ansiosta koira kyllä käy lähes 100% varmasti mm:n luona eikä ala ilmaista kauempaa ja kauempaa. Myös pysäytyksestä kehuttiin, vaikka jouduinkin tunnustamaan sen olleen molemmilta osapuolilta spontaania toimintaa. Vielä kun saisi tuon oman toimintansa edes normaalin tasolle niin hyvä olisi..

Perjantaina visiteerasimme toisen ryhmän reeneissä. Elpille kolme uhria: yksi makaava ykkösnamillinen ilmaisu, yksi kyykkivä ykkösnamillinen ilmaisu ja yksi kyykkivä suorapalkkalainen. Näissä reeneissä ei ihmeellistä. Ilmaisut olivat hyviä, samoin työskentely. Yhdeltä mm:ltä Elmo sai kehuja maltillisuudestaan: kun Ee oli käynyt mm:n luona ja ottanut rullan ei herralla ollutkaan täyttä varmuutta meikäläisen sijainnista. Sen sijaan, että Ee olisi lähtenyt kouhottamaan rullansa kanssa päämäärättömästi, jäbä nousi kalliolle tähyilemään ja lähti ilmaisulle vasta havaittuaan meikäläisen sijainnin.

____________________________________________________________________________________

Oivan kanssa on myös reenailtu ahkerasti. Makkararingillä aloitettiin ja sitä pidämme yllä edelleen. Lisäksi olemme ottaneet näkölähtöjä, pikuhiljaa matkaa pidentäen. Kerran olemme jo kokeilleet partioimalla etsimistäkin, joka oli Oikun mielestä perin hassua. Pikkumies käyskenteli mukana nuuhistellen, mutta mm ei vain osunut silmiin tai nenään. Sitten mm niiskaisi kerran ja Oikku havaitsi hänet. Ja voi sitä pienen koiran riemua millä töppöjalka painatteli mm:n luokse risukossa.