Tässä on päiväkirja johon Pepita ja Rico kirjoittavat omalta kantiltaan. Alempana on sitten Pepitan kisakokemuksia, että rullaa sinne jos tahdot tietää! Ja ylhäällä aina uusimmat.
Sunnuntai 11.2.2007 ( Sukukokous )
Oli Pepitan näyttely päivä ja lähdimme Lahteen lahdessa sitten tapasin isäni! Oli Göstä komea, mutta ei hänen varjoonsa jäänyt veljeni Pepe jonka kanssa leikille Pepitan diivaillessa kehässä, en kyllä ymmärrä tuollaista hömpänpömppää. Pian kuitenkin lähdimme Pepen kotiin ja lenkillä saimme riehua millä mitalla otimme kuvia joista osa on sitten kuvapäiviksessämme. Mamma oli myrtsillä tuulella ja paimensi mietä, mutta vähät me hänestä täysillä kaasu pohjaan ja menoks!
T: Rico
Torstai. 20.10.2006 ( Rico saapuu )
Tänään pääsin omaan kotiin! Mutta eipäs mennä asioiden edelle, sillä kerron miten kaikki sai alkunsa! Ensiksi Peita tapasi Göstan ja Gösta Pepitan ja... Plää Plää Pläää... Hei kelataan vähän ei tuota kukaan jaksa. Eli nyt tähän päivään... Aamu oli aurinkoinen, vaikka sadepilvet leijailivat taivaalla. Pilvet olivat itse asiassa aika tummia... mutta antaa olla. Joskus monien paini hetkien ja päivä torkkujen jälkeen perheeni, jonka en vielä tiennyt silloin olevan perheeni ( nytpäs tiedän lälläs lää! ) tuli katsomaan minua. Sattumoisin paikalla oli myös Pepen tuleva perhe. Sitten perheitten pienimmät, joita sai repiä leteistä ja korvista tulivat leikkimään kanssamme! Se sitten vasta rattoisaa olikin! Sitten myöhemmin aikuiset saapuivat paikalle ja minut sekä Pepe nostettiin pentu boksista, en vielä silloin tiennyt, että tämä olisi hyvästit ainakin osalle sisaruksistani. Niin monet leikit ja makoisat päivä unet olivat jääneet taakse, sillä nyt oli aika astua kovaan maailmaan. Minulle pistettiin ilkeä piikki niskaan sanoivat sitä joksikin " siruksi " ja sitten matkasimme jo hyvää kyytiä, perheen nuoren neidin sylissä mylvivään metalli romuun. Siinä sitten kävin neitin syliin nukkumaan ja huokaisin, sillä matka kohti uutta elämää ja uusia seikkailuja oli alkamassa!
Uudessa kodissa minua odotti ihana yllätys, sillä hetken siellä oltuani huomasin samallaisen hemmon kuin minä ja mikäs siinä, kun korvaan kiinni ja arvatkaas mitä! No ette ikinä arvaa... Miettikääs viellä! No voinhan sen kertoakin: Olin löytänyt äitini jälleen! Ja siitä vasta riemu syntyikin ja rumba ympäri uutta valtakuntaani alkoi, täällä minulle on sattunutkin jo kaiken moista, mutta niistä kerron joskus toiste!
T: Rico
18. elokuuta . 2006
Heräsin aamulla siihen kun kotona alkoi hyörinä. Kaikki tulivat ulos huoneistaan ja tekivät kuka mitäkin, ja minä nukuin. Sitten lapset ryhtyivät tuijottamaan jotain toosaa, jota he olivat tehneet niin monet kerrat ennemmin, mutta minä en siitä älyä mitää... Sitten jo emäntä vihelsi minua tulemaan, ei kai näin aikaisin aamulenkille. Raahauduin maata viistävän mahani kanssa ovelle. Emäntä sujautti minut hihnaan ja lähdimme rappuja alas. Kuljimme saman lenkin kuin ylensäkkin, kolmion. Sitä kutsutaan kolmioksi koska se on tie joka kiertaa kolmion muotoisen metsä kaistaleen. Oli sinne pari kiinnostavaa viestiäkin tullut, ilmoitettiin esimerkiksi, että lauantaina koira puistossa olisi juhlat. Toivottavasti pääsisin sinne tai toivottavasti minut vietäisiin sinne. Lorautin vastauksekseni myöntävän ja ainakin hajusta päätellen sinne oli tulossa pari ihan hyvää typpiä. Ei sillä mitään muuta kamalan kiinostavaa kerrottavaa ollut. Ja taasen minut jätettiin yksin, Enskiksi lähti emäntä ja sitten tytär ja lopulta poikakin lähti. Onneksi hän jätti minulle yhden herkun jota saisin nakerrella heidän poissa ollessa. Syötyäni herkun kävin kauneus unille.
" Gösta istui viereeni komeassa smokki puvussa. Minulla itselläni oli punainen koko mekko. Hän antoi minulle selkänsä takaa pienen luun muotoisen paketin ja avasin sen, ja mikä yllätys! Siellä oli luu!! Olin oikein onnellinen ja imarreltu. Sitten Gösta tilasi meille Casar koiran herkku muona annokset ja söimme nautinnolla. Syötyämme lähdimme tepastelemaan järven rantaa ja kuutamo valaisi kulkuamme ja silloin.... Gösta...Lukko avautui ovessa"
Ovi narahti auki ja hätkähdin unistani. Juoksin ovelle vaikka jalat luistivaat vähän alla. Se oli emäntäni, hän ei kyllä tullut yleensä näin aikaisin, hän tuli yleensä kauvan sen jälkeen kun lapset, tai aninakin tytär olivat saapuneet kotiin. Hyppäsin emäntääni päin ja pompin ja pompin. Yritin nuolasta emäntäni naamaa mutta en yltänyt. Silloin emäntä nosti minut tavalliseen tapaan syliin ja olin siinä hetken. Sitten ovi kello soi. Rimpuilin emäntäni sylistä ja aloin haukkua. Ovikellon soitto tapa ei kuulostanut tutulta. Emäntäni avasi oven ja sieltä ilmestyi näkyviin perheen vaari. Hän aintoi minulle aina makkaraa! Mutta mitä ihmettä, vaarin takaa ilmestyi näkyvii jo hemmo ja syöksähdin haukkumaan häntä. Miten se kehtasi minun kotiini tulla!!! Räksytin tuolle omituiselle hemmolle ja emäntä otti minua niskasta ja käski olla hiljaa. Sitten he tervehtivät ja hemmo seurasi emäntääni sisään. Vanhdin koko ajan ettei hemmo vain alkaisi ryppyilemään olinhan valmiina hyökkäämään milloin vain. Sitten hemmo puheli ja puheli ja mittaili kai jotain paikkoja. Sitten hemmo lähti ja emäntä perässä yritin lähteä mukaan mutta vaari piteli minua kiinni ja jäi kanssani sisälle. Hetkeä myöhenni joku tuli taas sisään. Se oli perheen tytär ja tervehdin häntä iloisesti. Sitten vaari ja tyttö juttelivat kunnes vaari huomasi maassa jotain ja tyttö sanoi että eilen oli tipahtanut lasi lattialle. He alkoivat kyykkimaan ja löysivät koko ajan jotain pieniä palasia. Sitten emäntä palasi ja imuroi sen kohdan. He juttelivat hetken jostain että se hemmo oli sanonut että pitäisi muutta väliaikaisesti pois kun perheen poika rikkoi akvaarion ja tänne tulisi jotain lattian kuivattajia. Minne minä menisin?? He sanoivat että menisin Leilalle suoraan että turha minua oli ottaa hotelliin näin lähellä synnytystä. Leilalle.... Hmmp.. Se sana. Ai niin se sana voih, se merkitsee turkin ajamista tai perheestä eroon joutumista! Mutta joskus se merkitsee jotain mukaavaakin, esim. Göstan tapaamista!! Sitten vaari lähti ja pian emäntä lähtikin viemään minua lenkille, olinkin lenkin tarpeessa.
Lenkki polulle oli tullut yksi hyvin hyvin surullinen viesti, siinä muistettiin jo vähän aikaa sitten pois lähtenyttä koira ystävääni. Tiesin että siihen kuluisi paljon aikaa ennenkuin näkisin hänet jälleen... Monet muutkin olivat muistaneen häntä ja minäkin jätin lyhyen suru ilmoituksen. Jatkoin matkaa hieman apeana. Saavuimme koirapuistoon, eikä paikalla harmikseni ollut ketään jonka kanssa juoruta jostain. Istuskelin vain ja olihan ulkona aika kuumakin. Olimme koirapuistossa hetken ja lähdimme takaisin kotiin päin. Kotona kävinkin torkkumaan keittiöön, piteän samalla vähän silmällä joskos minullekin heruisi jotain namuja?
Myöhemmin kaikki olivat taas menossa. Tytär vetäisi kaapista ratsastus kassin! Se tarkoitti sitä että pääsisin pitkästä aikaa herkuttelemaan hevosten papanoilla. Poikakin saapui kotiin olin iloinen ja kohta sitä lähdettiin. Mutta ajaessa puhkesi kova ukon ilma. Salamoi ja jyrisi, mutta minähän en ollut moksiskaan vaikka emäntä niin epäilikin. Emäntäni kävi ajomatkan aikana jossain ja tuli takaisin ja sitten olimmekin tallilla. Siellä oli paljon tuttuja ihmisiä ja myös hevosen papanoita. Tytär lähti sitten ratsastamaan, en älyä mitä järkeä on mennä niin kamalan pelottavan eläimen sekään! Minä vietin aikaani pömpelissä emäntäni ja hänen ystävänsä seurassa. Pian haimmekin tyttön ja lähdimme kotiin. Kotona minulla oli hetki rauhaa, mutta sitten emäntä vei minut pitkälle lenkille. Lenkiltä päästyäni emäntä teki minulle vielä viiliin sekotettuja nappuloita, miten kehtasi! Yritin nuolla päältä vain viilin mutta se ei onnistunut joten jouduin syömään myös nappulat. Sitten kävin nukkumaan...
T: Pepita
Kilpailut
Sunnuntai 11.2.2007 ( Näyttely )
Aamulla oli taas aikainen herätys ja lähdimme autolla lahteen. Takakontissa oli lokoisat oltavat jotenka vedimme Ricon kanssa tirsoja koko matkan. Saavuimme parkkipaikalle josta meidät kyydittiin näyttely tiloihin. Nämä olivat vasta toiset näyttelyni, mutta homma oli (jotenkuten) selvä. Perheen neiti näyttäisi minut ja yllätyksekseni paikalla oli yleisöäkin. Ja yksijoukossa olioista oli Gösta! Ensin näytin Göstalle närhen näppylät, kun ei ollut hoitanut pentuja, mutta loppu illasta hellyin. Paikalla oli myös yksi pentuni ( Ricon lisäksi ) Pepe, joka asui täällä lahdessa.
Göstä komisteli ensiksi näyttely kehässä ja pärjäsikin hienosti sitten oli minun vuoroni. Neiti oli hermona vieläpä, kun olimme rivimme ensimmäiset, mutta kaikki meni ihan mallikkaasti. Sain ensiksi punaisen nauhan ja pääsin jatkoon ja tuli sitten luokkani kolmansiksi! Viimeksi en sioittunut sain vain punaisen nauhan. Tuomari kommentit olivat, että erinomainen turkki, mutta hieman laiha.
Lähdimme sitten uudet remmit ostettuamme Pepen luokse jossa saimme kaikki riehua, mutta enhän minä nyt mitään voinut riehua piti pitää pokka ja paimentaa poikia. Kun oli aika lähteä kotiin meitä odottikin yllätys lähdimmekin Göstän mukaan!
T: Pepita
Sunnutai. 7.1.2007 ( Agi Kisat )
Aamulla herättiin ja perheen isäntä väi minut ja Ricon oikein pitkälle lenkille. Perheen nuori neiti heräsikin yllätyksellisen aikaisin ja vaikutti hieman hermostuneelta, aavistin jo silloin, että jotain erikoista oli tänään tulossa. Aamu meni muuten ihan rutiinilla, kaikki olivat pian ylhäälllä ja me pääsimme emännän kanssa lenkille. Sitten Rico vietiin kotiin ja minä neiti sekä emäntä matkasimme jo autolla jonnekkin päin Suomea. Pian olimme perillä ja paikalla oli huisisti muita koiria. Erotin joukosta treeni kavereitani sekä ennen alakerrassamme asuneen koiran. Neiti alkoi heti treenata minua seurasin silmä tarkkana ja sain juosta lopuksi pallon perässä. Sitten menimme sisään. Se vasta oli kumma paikka, paljon koiria ja vielä enemmän ihmisiä! Emäntä ilmoitti minut johonkin ja onneksi pian pääsimme läksimään koira puistoon. Se oli uusi paikka ja tietenkin pidin jöötä niin nelijalkaisille kuin kaksijalkaisillekkin. Kuitenkin minun merkattua joka ikinen puu ja haukuttua joka ikinen otus lähdimme takaisin ja menimme taas tuonne halliin. Siellä hyppivät hyvään aikaan pienet mini koirat ja neiti näytti painavan radan tarkasti mieleensä. Minua tervehtimään tulivat myös perheeni isovanhemmat ja siitähän sain vain lisä intoa.Treenasimme vielä vähän ja odotimme, ja treenasimme ja odotimme ja odotimme, odotimme ja odotimme ja vielä kerran odotimme arvatkaas mitä sitten, no odotimme. Pian lähestyimme kuitenki lähtö paaluja. Neiti oli ihan hermona tai ainakin siltä vaikutti. Sitten oli meidän vuoro. Eka kerta meni läskiksi. Menin kuulemma kaksi kertaa A:n vaikka ei olisi pitänyt, mutta hei minulle näytettiin, että sinne pitää mennä... Just joo noi ihmiset huitoo mihin sattuu, kun on hermona. Muutenkin emäntää ei näkynyt joten piti joka välissä pysähtyä katsomaan mihin se oli piiluoutunut, jos minun vaikka olisi tarkoitus etsiä se. Mutta loppujen lopuksi päästiin radan loppuun. Aika virhe ja virheelinen rata koska menin yhdes esteen liika, joten meidät hylättiin. Myöhemmin saimme onneksi yrittää uudestaan. Olimme taas treenanneet ja olin skarppina. Emäntäkin asettui eturiviin jolloin näin hänet koko ajan. Ja sitten lähdettiin. En enää jahkaillut emännän luokse enkä hyppinyt A:ta missä välissä sattuu. No olihan neitikin paljon rennompi. Putkesta juoksin kerran ohi, kun siellä takana joku tuijotti, ja herkutkin haisivat siinä putken suulla, mutta sitten toisella yrittämällä sinne menin. Ja aika virheen saimme myös, mutta nyt se ei minun vika ollut, neiti siellä matkalla hidateli! Mutta tämä toinen ratamme oli kuitenkin hyväksytty ja neiti sekä emäntä olivat innoissaan olivathan nämä ensimmäiset kisani vaikkakin epäviralliset möllikisat. Sitten lähdimme kohti kotia, autossa sain pienen kakun palan ja kotona neiti teki minulle ja Ricolle oikeat Gurmee ateriat.
T: Pepita
Make a free website at Freewebs.com