Pepita & Rico

Nimi: Bobheart´s Vaya Con Dios
Kutsumanimi: Pepita
Lempinimi: Pepsukka, Pepi, Hönömammutti

E. Aqualines Braganza ( Aqua )
I. Trutoe de Calathea ( Pepe )

Rotu: Espanjanvesi(kauhu)koira
Skp: Naaras
Syntymäaika: 6.toukokuuta.2003
Väritys: Musta valkoisin merkein

Kilpailu saavutukset:
Näyttelyt: 2 kertaa ollut näyttelyissä. Ensimmäisellä kerralla punainen nauha eikä sijoitusta ja toisella kerralla punainen nauha ja kolmas omasta luokastaan.
Agility: 1 möllikisoissa oltu, eikä tullut hylkyä yksi aika virhe ja putken ohitus. 2 möllikisa voitti kisan!!! Oli jotain 13 osan ottajaa.

Harrastukset:
Agility: Perheen neidin kanssa. Menee nopeasti ja tottelee, osaa kaikki esteet kelvollisesti.
Tottis: Emäntä on alottanut uudestaan, piiiiitkän tauvon jälkeen ^^_
Näyttelyt: Nojaaa.... :/

Muuta:
Pentue: 27-28.8.2006 sai 6 pentua 2 tyttöä ja 4 poikaa. Vain yksi pitkä häntäinen ja kaikki mustia valkoisin merkein.

Luonne: Pepita oli nuorempana aika arka, mutta makkara rinkien sum muiden avulla saimme arkuutta vähitellen karistettua. Nyt pentujen jälkeen Pepitasta on tullutkin oikea räyhä, kun kukaan muu ei saa leikkiä Ricon kanssa paitsi Pepita, jotenka sitruuna pantakin on tullut tutuksi. Oikein tottelevainen agi harkoissa ja kotona oikea sylikoira. Ärsyttää Ricoa kaikin tavoin.

Miten saimme Pepitan: Olimme etsimässä koiraa ja tämä rotu tuli sitten eteen ja se vaikuttikin hyvältä ja oli täytti vaatimuksemme. Niimpä kävimme eri kasvattajilla ja päädyimme Herman´s:iin. Pepita ei oikestaan oli Herman´s:in koira vaan Bobheart´s:in, koska heimme sen Ruotsista se oli opikein lutunen pikku pallero, vaikka aika arka. Se tuli meille Herman´s:in sioitus nartuksi.

Pepitan tarina:

Avaamme koirapuiston portin ja emäntä ottaa remmini pois. Suuri koira hyökkäys lähestyy minua ja piiloudun emäntäni jalkoihin. Kaikki lähtevät pois luotani, mutta yksi sinnikäs poika koira seuraa minua joka paikkaan, pian näytän sille hampaitani ja murahdan, Minun nenilleni ei kuules hypitä! Poika koira karkaa pelästyneenä ja jatkan patkaa häntä pystyssä emäntäni vierellä. Kierrettyämme jo pitkään lähdemme jatkamaan matkaa läheiselle metsä polulle. Silloin näen pusikossa jotain ja menen sen luokse. Se on iso möykki joka kurnuttaa, nuuhkaisen sitä ja se loikkaa. Pelästyn hirmuisesti ja hyppään kauemmas, vedän emäntäänikin pois ja lähdemme jatkamaan matkaa. Ja emäntäni vielä kehtaa sanoa minua nössöksi, pelastinhan sen hengen sen  kurnuttavan ja loikkivan myrkyllisen möykyn kynsistä! Sillon näen pitkässä ruokikossa jotain kiinostavampaa ja vetäisen emäntäni taas perässäni metsään. 

Vaanin metsässä pitkässä ruohikossa lepäävää fasaania, maistan jo sen mehevän maun suussani... Fasaani nokkii maata ja katselee ympärilleen, ja juuri kun olen hyökkäämässä.... RäksRiks! -Ups, kuulen takaatani äänen, mikäs muu siellä kun emäntä polvillaan rämeikössä ja fasaani lähtee lentoon. Eii!! Äkkiä perään. Lähden fasaanin perään, mutta naruni kiristyy viimeisilleen, emäntäni vetäisee minut takaisin ja karjaisee jotain, eikä se tajua että menetämme huippusaaliin??!!Lähden vetämään hulluna kohti metsää. Emäntäni ei anna periksi, se vetää toiseen suuntaan ja kutsuu minua. Pah... Tilaisuuteni meni taas, jolkotan emäntäni luokse ja katson häntä murhan himoisesti, mutta hän vain tulee lähelleni ja rapsuttaa minua. Noh rapsutuksetkin ovat ihan ok, eivät ne kyllä fasaani paistia voita. Miten ois kotona siankorva??

Kotona huomaan että kupissani ei ole kuin vanhoja samoja inhokki nappuloita! Pyh! Ja minähän en noita syö. Muurh, voih vatsani murisee ja kurisee kamalasti. Katsahdan kuppia... Katson ettei kukaan ole lähettyvillä ja syön nirsosti pari nappulaa. Ja lopuksi juoda rutkutan joko veden.  Kävelen olohuoneeseen ja käyn makuulle huoneen nurkkaan. Silloin perheen tytär astuu huoneestaan ja tulee sohvalle... Nuuh, täällä haisee kummalliselta. En jaksa siltikään nousta ja jään makaamaan silmät puoli ummessa. Silloin tyttö ojentaa minulle kättään ja siinä on jotain. Menen kiireen vilkkaa katsomaan, jokos vaikka herkkuja! ... Mutta ei vaan jotain paljon pahempaa, talooni tulleet tunkeilijat, hiiret ja vieläpä syövät minun keksiäni! Kuinkas kehtaavan. Lähden   pois häntä alhaalla ja kuulen emäntäni äänen. -Pepita... Se sanoo maaritellen. Eii. Eii! Kynsien leikkuu, lähden häntä koipien välissä piiloon. Mutta emäntä seuraa minua ja sitten se kaappaa minut syliin ja laskee olohuoneeseen. Olen nurkassa piiritettynä kynsisaksien kanssa ei! Nostan valkoisen lipun ja alistun kynsien leikkuuseen. Ajattelen olevani jossain muualla koko ajan, ja lopulta odotukseni palkitaan ja saan palkkioksi siankorvan!!! Jee!! Hotkaisen tuon herkullisen luomuksen hetkessä ja alan vetää sikeitä...