Tucin-

Kermaharja hymähti pehmeästi ja asteli alas. Tuo sinisiipi oli kyllä naurettavan typerän näköinen. Roska. Narttu ei edes pitänyt toista nättinä. Nuo epämääräiset killuttimet pilasivat koko koiran. Yöks. "Minkäs roskan sinä Ister olet seuraksesi kaivellut?" Punainen silmä haki hämärästä Isterin näkyviin. "Olisi parempaakin varmasti tarjolla."

Yelenha on vahvatahtoinen kieroilija, joka pelaa yksinomaan omaan pussiinsa. Kannibaalinaaras voi herkästikin ärtyä ja vaikka yleensä pääosin vältteleekin tappamista, saattaa silti ihan hyvin surmata kevyistäkin perusteista sille päälle sattuessaan. Yelenha rakastaa urosten kanssa leikittelyä ja pientä flirttiä voi leijailla, mutta todelliseen rakkauteen koira ei kykene lainkaan ketään muuta kuin Serenhaa kohtaan ja Serenha on Yelenhalle kuollut ja muistoissa jo suurimmalta osin kuopattu. Yelenha rakastaa johtamisen tunnetta ja itselleen suosiolla alentuvilla se käyttäytyykin nätimmin ja ilman erityisiä juonitteluja, kaikesta itsenäisestä käytöksestä huolimatta laumallisuudessa on Kermaharjalle ollut aivan oma merkityksensä. Todellinen ystävä on oikeastaan Yelenhalle hatara käsite eikä naaras välttämättä kovin luotettava ole, tai rehellinenkään. Tärkeintähän on pelastaa oma nahkansa tilanteesta kuin tilanteesta. Tovereita ja 'bisneskumppaneita' sillä kuitenkin on, Yelenhalla on jotain oikeudentajua ja naaraasta vastapalvelukset ovat mukavia, niiden pohjalta se voi jelppaillakin toisia. Tappelemiset, hienostuneemmat, kunnon tappamismeiningit ja muuten vain sättimiset ja husomiset ovat Yelenhasta mukavaa touhua. Kuolemisen mahdollisuus ei oikeastaan pälkähdä päähän, mutta hyvin hanakka on Yelenha siitä ajatuksesta että elossa pysytään. Muuten olisi varmaan naaras kohdannut loppunsa joutuessaan eroon rakkaasta sisarestaan. Mielen lujuus onkin säästänyt monet kerrat Yelenhan hengen ja niillä linjoilla koira yhäkin liikkuu. Yelenhaa on vaikea saada herkistymään, antamaan periksi, alistumaan [ellei ole laumajärjestyksestä kyse].

Yelenha on jo vuosikaudet todennut hyväksi itsevarman, hallitun otteen elämään. Nyt on saanut Kalloa paikkailla Djalan alfana ja tutustunut väkeen. Isterin kanssa on ehtinyt jo tavata useampaan otteeseen ja tuota ederalaismiestä varmasti tämän hetken tuttavistaan eniten osaa arvostaa. Lahko ei Yelenhan mieltä liikuta millään tavoin, ei vielä edes käsitä koko jutun juonta.

Yelenhan vahvuuksiin voi mainita vallan hyvin ajattelukyvyn ja silkan voiman. Itseään ei hevillä rapakuntoon päästä tai taitojaan ruostuta, miekkakin pysyy käsittelyssä. Ajan myötä tappelunhaluisuus on kuitenkin alkanut karsiutua ja vaihtua enemmän juonitteluun. Tappeluissakaan ei ilman painavaa syytä viitsi tappaa, mutta mielellään kyllä muuten leikkii ja murjoo. Yksisilmäisyys toki on pieni häiritsevä vaje. Yelenha ei hirveän nopea ole ja voimatkin kuluvat suhtkoht nopeasti.

Lisääntymiskyvytön narttu nykyisin.

Sisar: Serenha Käärmeensilmä
Sisarpuolet: Ileya, Ilenea
Pennut: Celjene [Ei Andriaanassa]
Ystävät: Bellis
Lähemmät tuttavat: Ister
Tutut: Lack, Tåre, Othello, Dáo
Vihaa/Inhoaa: Myy
Muut tavatut: Grath

Syntyipä maailmaan kaksi narttupentua lievästi mielenvikaisen uroksen raiskattua sisarensa. Pennutkaan eivät vaikuttaneet äidin silmissä niin viehättäviltä ja suloisilta, ne käyttäytyivät kerrassaan kummasti, kuin olisivat olleet yhtä mieltä kahdessa eri ruumiissa ja molemmilla oli varsin ikävät yksityiskohdat silmien tienoilla. Yelenhalla syntymästä saakka punainen rasti toisen silmän yllä ja toista silmää ei edes ollut. Sen sisarella Serenhalla taasen toinen silmä oli käärmeensilmä. Ja niiden kasvaessa onneton emo inhosi niitä vain enemmän ja enemmän, samalla häveten. Lopulta se tekikin itsemurhan ja pennut joutuivat omilleen. Niistä kasvoi kieroja otuksia, jotka hämmensivät ympäristöään telepatiointikyvyllään. He pystyivät lähietäisyydellä välittämään ajatuksia toisilleen ja kauempana tuntemaan toistensa tuntemukset ja mielenliikkeet. Nartuille tuli myös outo huvitus uroksilla leikittelystä ja toisinaan Yelenhakin tappoi ja kirjaimellisesti söi miehensä. Kannibalismia ei kuitenkaan ole tähän mennessä ilmaantunut ainakaan muuten kuin miespuolisten suhteen. Kuonoonsa Yelenha sai arvet yhdessä lyhytaikaisista suhteistaan, jonka loppu päättyi hivenen kehnosti tappoyrityksen epäonnistuessa. Yksi suhde päätyi sitten siihen tilanteeseen, että nartulle syntyi viisi pentua. Se kuitenkin tappoi ne armotta minkäänlaista sääliä tuntematta. Eräänä päivänä kaksikko päättikin sitten yhteistoimin lähteä merelle ja löysivät ihmisten tietämättömissä olevalle saarelle. Siskokset aiheuttivat sekasortoa, mutta lopulta heidän vastustajiaan oli sen verran, että nuo tekivät juonen ja saivat loukkoon Yelenhan ja Serenhan. Sisaret riivittiin eri puolille saarta pakolla ja yllättäen Yelenha vain tunsi riipaisevan tuskan ja sen tuntema yhteys Serenhaan oli kadonnut. Yelenha sekosi tästä, muttei löytänyt merkkejä sisarestaan ja lähti raivokkaana merelle kun vastustajat uhkasivat entistä kovemmin tappaa sen. Koira löysi jälleen maata ja aikansa vaellettuaan saapui Aleksandriaan. Ilman Serenhaa se kuitenkin oli varsin eristäytynyt ja onneton, eikä edes tiedä miksi liittyi Amasujen ja Novien vihanpitoon. Kenties siksi, että saisi jotain ajateltavaa ja jotain johon purkaa vihantunnetta sisimmästään. Täälläkään ei koira enää viihtynyt vaan vaihtoi maisemaa hetken rähjäiltyään. Naaras asui meren lähellä tovin, empien, ja alkoi jälleen kiinnostua entistä enemmän riehakkaammasta elämänmenosta. Niinhän siinä kävi, että pentujakin sai mokoma narttu jälleen. Tällä kertaa se kuitenkin jätti naaraista yhden eloon, kun kuvitteli tunteneensa pennun koskettaneen sen ajatuksia omilla, alkeellisilla ja alussa olevillaan. Se liikutti Yelenhaa ja koira kasvatti uteliaana, mutta kahlitusta olotilasta kärsien. Pentu, Celjene, oli äitinsä kaltainen ja kiintynyt tuohon, mutta ajatusten välinen side katkesi, jos sitä nyt edes oli ollutkaan ja koira luovutti kuvitelmistaan. Yelenha tunsi pettymystä saatuaan hetken nauttia siitä läsnäolon tunteesta, mikä sen pään sisällä oli ollut vuotta aiemmin. Se alkoi todella tajuta olevansa yksin, vaikka yhä tunsi itsensä vajaaksi ilman Serenhaa. Kermaharja heittäytyi mereen jälleen, selviytyen tälläkin kertaa elossa uudelle rannikolle.

Andriaanassa Yelenha löysi kartanon pihalta jalkansa murjoneen Isterin ja hoiteli sitten urosta kuntoon hommaten tuolla saalista jonkin aikaa. Myöhemmin makseli Ister nartulle velkojaan. Lackin kanssa pääsi Yelenha jälleen koiranlihan makuun ja viihtyi ihan lilatukan seurassa. Kallon otettua lomaa hommistaan Yelenha siirtyi Djalan johtoon ja tuttavuutta teki laumaansa siinä sitten hieman ja sanasotaili Ederan pihalla tavatun Myyn kanssa. Oman laumansa sisältä löysi Yelenha Belliksestä mainion luottoystävän.