Tucin-

Kadmium. Se nimi sai kaiken pahan jyskäämään lujana liikkeelle. Kaiken minkä takia Redselig nykyään oli lähinnä huonolla tuulella ja ärhenteli ja välillä painautui itkien alas kun ei enää jaksanut mitään. Pullo jos toinenkin oli kaadettu kitaan muistojen takia, juuri sen kitkerän ja polttelevan, hirvittävän nautinnollisen sisällön takia, ei sen takia että koira halusi maistella hyvänmakuista lempparijuomaa. Ja senkin takia, että se oli riippuvainen, kiinni alkoholissa.

Redselig on aina ollut vallan kiivasluonteinen ja meneväinen otus, jota elämän vastoinkäymiset vähän väliä naarmuttavat ja lommottavat sisältäpäin. Kookkaan nartun elämä on melko lailla Lahkon ympärille kietoutunut, sillä ensimmäisen todellisen rakkauden menettämisen jälkeen ei Redselig ole enää nähnyt missään aitoa syvää onnea eikä ole sen puoleen nauttinut elämästäkään. Juominen ja 'kännikukat' ovat jo vuosia kuuluneet sen mieltymysten listalle, huonoina aikoina koiran löytää vallan varmuudella kartanolta. Redselig ei välitä, vaikka tiedostaakin lopulta moisen kännikierteen vievän sen tuhoon. Sen elämän tarkoitushan on kuihtunut jo. Herraa pitää narttu kaiken pahan lähteenä ja oikeastaan kostoksi omasta kohtalostaan se on uskollinen Herransa tahdolleen levittää Lahkoa eteenpäin.

Nartun elämän suurin rakkaus oli saman sukupuolen edustaja, mutta sen suuntautuminen on muuten ollut enemmän urosten puoleen hetken nautintojen mielessä. Halutessaan osaa ruskeaturkki olla ties minkälainen flirttailija, vaikka katkeroinut elämänasenne onkin ottanut valtaa siitä.
Rehellisyys ei ole Redseligille tärkeäkään asia. Ystävät olivat sitä sille joskus, mutta nyt ovat nekin alkaneet kaikota rinnalta eikä Redselig enää osaisi nimetä ketään kunnolla ystäväkseen. Eikä haluaisikaan, narttu pelkää satuttavansa toisia nyt kun se on jo kerran tappanut rakkaimpansa. Virheitä on koira tehnyt läpi elämänsä suuriakin ja kieriskelee niitten verkossa kaipaamatta erityisesti mitään, menneisyyttäkään ei tule haikailluksi. Kuolema ei houkuttele, mutta ei myöskään kammota. Redseligin mieli ailahtelee laidasta laitaan ja ympäristön on sitä kestettävä. Iloita tämäkin yhä hetkittäin osaa, riippuen seurasta.

Lahkossa on Redselig lupautunut Tartarokselle kuuliaiseksi. Isokokoinen, mutta ei nyt kokoonsa nähden erikoisen vahva, ihan tavallista epämääräistä keskitasoa taistelijana. Käännyttelee mielellään Lahkoon toisia.

Pennut: Karmiini [i:Ister]
Ystäväiset: Aurora, Bâga, Royce, Graphite
Tutut: Konkuriito, Ginko, Ister, Tartaros
Inhoaa: Fiore
Muut tavatut: Paw, Misery, Crina, Piklo, Kazan, Fox Fire, K.K, Yecha, Belton, Koeth, Akai, Thorn

Redselig syntyi lämpimillä seuduilla kovin samannäköisen veljensä kanssa ja asustivat sitten kolmistaan äitinsä kanssa. Pentujen äiti kuitenkin kuoli käärmeen puremaan. Redselig yritti reippaasti kostaa käärmeelle veljensä kanssa, muttei nyt oikein menestystä tullut. Narttu kyllästyi nopeasti veljensä seuraan [kukapa ei?] ja lähti etsimään jotain mielenkiintoista asuinseutua. Se löytyikin merimatkan takaa mukavalta pikku saarelta. Saarella narttu löysikin heti useita hauskoja tyyppejä ja ihastui sinisiin kukkiin jotka toivat humalan kaltaisen tilan. Eräänä iltana sen tyhjentäessä jo valmiiksi kännisenä viinipulloa saapui paikalle Misery, eikä uroksen ollut vaikea suostutella Redseligiä Herraa palvelemaan, nartulla kun ei ollut mitään vastaväitettä asialle sillä hetkellä. Saarelta Redselig löysi myös ensimmäisen kunnon suhteensa, Kadmium-neitiin. Heidän suhteensa syveni ja jatkui, mikä sai Redseligin välillä hieman hämilleenkin ja samalla se oli jumissa Lahkon ja puolisonsa kanssa. Naaras halusi piilottaa Herran Kadmiumilta, muttei kyennyt eroamaan Lahkosta. Tilanne vain sotkeutui kun saalistusreissulla Redselig kohtasi Isterin ja antoi tuon ilman vastusteluja raiskata itsensä. Tapahtuman jälkeen koira kuitenkin alkoi hiljalleen kauhistua, se oli pettänyt Kadmiumia ja alkoi epäillä saavansa vielä jälkikasvuakin. Kun he näkivätkin seuraavan kerran, painoi Redselig hampaansa Kadmiumin kurkulle tappaen rakkaansa. Ennen oranssin naaraan kuolemaa ja uhraushetkeä Redselig vielä kertoi tuolle totuuden.
Myöhemmin syntyi yksi elävä narttupentu ja Redselig nimesi tuon Karmiiniksi. Kauaa ei koira pentua katsellut, vaan heitti menemään sulkakorunsa kera. Sen jälkeen se aloitteli uutta elämää keskittyen nyt Herraansa, käännytti kireään sävyyn aiemmin ystävänä pitämänsä Fox Firen ja jatkoi siitä sitten käännyttelyään muihinkin vastaantulijoihin. Isterinkin tapasi jälleen ja kertoi urokselle äpäräpentu Karmiinista.
Elämä jatkui ahkeralla Herran pavelulla, vaikka oikeastaan elämäninto oli koiralta kadonnut, kunhan vammaili ja suorastaan haki riitamieltäkin esiin. Tartaroksen ja Koethin tapaaminen sai uutta puhtia elämään. Redselig lupautui Tartaroksen tavoitteita ajamaan ja Lahkon toimintaa tätäkin kautta parantamaan. Myöhemmin Carmiksen pienimuotoisessa kokoontumisessa alkoi haastaa riitaa ja senpä päätteeksi sylkäisi Fiorea päin naamaa ja joutui laumasta lähtemään. Samalla sai nähdä Karmiinin ja tuon kasvattajan. Vaihtoi Ederan puolelle.