Tucin-

Valkoinen liehuva harjas jatkui päälaelta aina häntään saakka. Tuuli leikitteli pehmoisissa, ohuissa suortuvissa ja nuori uros hymähti itsekseen. Yksikseen se saattoi ottaa rennommin, vaikka olikin alati valppaana, niin ympäristön kuin Herran suhteen. Herraa etenkin se oli kuullut monesti viime aikoina. Kahdet hautajaisentapaiset jos niin saattoi sanoa. Tosin ketään ei oltu sananmukaisesti haudattu. Black Wish oli kivien seassa piilossa mätänemässä myrkkyjauheitten keskellä ja Dasein leikki merimakkaraa kulkeutuen virtausten mukana paikasta toiseen. Oli Flenje eläviäkin nähnyt toki. Käännyttänyt Lahkoon jo itsekin.

Flenje pelaa omia yksinäisiä pelejään Herraan tiiviisti kietoutuneena ja tuota yksin kunnolla kunnioittaen ja nöyränä noudattaen. Lahkossa se kyllä on kuuliaisena enolleen Golubelle, mutta tosipaikan tullen vääntyisi ties minne. Oma nahka tärkein. Erilaiset luonneroolit ja valkoiset valheet ja kiertelyt ovat mukavaa viihdettä ja niiden avulla saa ties mitä. Eipä sen puoleen, totuuksia on mukavampi kertoa ja katsoa miten niihin suhtaudutaan. Flenjellä on kenties ystäviä, mutta eipä se heistäkään sen kummemmin loppujen lopuksi. Tuskin mitään alkaisi näiden edestä tekemään tai puolustaisi tuosta noin vain. Herran eteen kyllä vaikka henki heitettäisiin jos Herra käskisi.
Käytöstavat saattavat toisinaan olla hakusessa, mutta pienet töksähdykset ja rujot lausahdukset yleensä hämäytyvät uroksen pehmeän silkkisen käyttäytymisen ja puhetavan alle, ainakaan vielä sitä ei olla moisista ojennettu. Puheliaisuus ja mykkyys heilahtelevat ankarasti mielialojen mukaan ja tunteetkin heittelevät, ehkä se on sitä nuorta ikääkin. Riidanhaluinen Flenje harvemmin on, ellei Herraa mennä loukkaamaan. Myös sen perhettä pahasti loukanneelle Tringa-tädilleen tulistui uros.
Tarkkaavainen lahkolainen kaikin puolin ja samalla todella itsekäskin, vaikka se ei näy ulospäin. Nauttii yksinäisyydestä, mutta ymmärtää myös seuran tärkeyttä. Sukulaisiaan jokseenkin arvostaa, riippuen tapauksesta. Nivyvan kuitenkin haluaisi monen muun tavoin tappaa.

Flenje on pentu- ja nuoruusaikojensa kuluessa oppinut tarkkaamasti heiluttelemaan ja heittelemään tikariaan, onkin sen kanssa kunnon taituri. Lahkokieltä tuo puhuu paljon mieluummin ja luonnollisemmin lausuen kuin 'yleiskieltä', jonka opetteli vasta toisena kielenään käyttämään. Hyvin se yleiskielikin sujuu, oma persoonallinen aksenttinsa ja soljuva puhetyylinsä siinä. Taistelussa ei Flenje vielä ainakaan kovin kummoinen ole, ihan kelvollinen, mutta ei vielä täydessä massassa ja voimassa.

Vanhemmat: ~~Dasein~~, Raven
Läheisimmät: Benet
Ystävät: Ister, Golube
Tutut: Ringo, Mikaru
Vihaa: ~~Nivyva~~, Roccio

Flenje syntyi Ravenin ja Daseinin 'suhteen' tuloksena, mutta Dasein ei tiedä pojastaan mitään, muuta kuin sen, että uroksella on saarella jälkikasvua. Korpin kasvatus oli melkoisen vapaata, sekä äiti ja poika menivät nopeasti molemmat minne lystäsivät kasvatuksen ohella. Ensimmäisenä Harakka kohtasi kylässä lihavan uroksen, Isterin. Ister rei'itti pienen pennun korvat ja laittoi sille sen korut. Myöhemmin pentu tapasi jälleen Isterin ja saalisti tuolle siipirikon pulun kohdaten samalla Golube-enonsa sekä Miseryn. Golube lähti porukasta ja Flenje meni toisten kanssa kylän vanhaan asekauppaan. Sieltä se penkoi itselleen tikarin. Useamman lahkolaisen kohdatessa kylässä oli pentu paikalla ja kuunteli kiinnostuneena juttua Afuelin tilanteesta. Myös Ravenin perhettä se on päässyt paremmin tapaamaan ja Golube eritoten on tullut moneen kertaan tutuksi.
Herran avulla uros pääsi sitten ihailemaan kuinka Raven ja Dasein ottivat mittaa toisistaan ja isäpappa katosi aaltojen sekaan. Black Wishin kuolemaakin Harakka todisti, löytäessään vasta kuolleen isoäitinsä Befalasin kivikoista. Isteriä pääsi vielä auttelemaan lasisilmän paikoilleen laittamalla ja Suellenin sanaili Lahkoon liittymään.
Serkkuunsa Benetiin tutustui kylässä myöskin, antoi tuolle pentuajan kokoelmistaan ruoskan ja korvakorun sekä itselleen sai Benetistä muistoksi hopeiset helmet hiuksiinsa.