Kylämme olemassaolosta on tietoja jo 1500-luvulta. Ensimmäiset talot olivat Isoiperet (nykyinen Peret), Ojala ja Aunola, vuonna 1567 kylällä oli jo 30 lehmää. Vuonna 1622 Savolahden ja Palon yhteiseksi talousluvuksi merkittiin 19. Välillä väestö väheni suurten sotien ja katovuosien aikana, mutta vuoteen 1712 mennessä kylällä oli taas 17 taloa. Talollisten lisäksi kylällämme asusti erilaisia tilatonta väestöä: loisia, mäkitupalaisia ja torppareita. Suurin talo 1700-luvun lopulla oli Iso-Aunola (nyk. Saarelan paikka Ahtimuksentiellä). Sen riistamaita oli Haapavedelle saakka.

1800-luvulla kylältä löytyi jo monenlaisia ammatinharjoittajia. Jussi ja Sakari aunola olivat kaupankävijöitä, Keera-Junnu toimi kaupungin piiskurina, Matti Koskelin ruukun- ja kupintekijänä. Kyläläisten joukossa oli myös monenlaisia kansanparantajia. Purjelaivojen rakennuskaudella Etelä-Pohjanmaalla tulleet laivakirvesmiehet pitivät kyläämme tärkeimpänä majoitusalueenaan. Muistitiedot kertovat: "Koko Palonkylä oli kokkolaisten hallussa. Palossa asui ruotsalaisia, heitä tilattiin tänne Pietarsaaresta rakentamaan laivoja." Rakennustoiminnan ollessa vilkkaimmillaan miesmäärä saattoi nousta 150:een.

Vasta 1900-luvun alkupuolella ryhdyttiin erottamaan kirkollista ja kunnallista valtaa toisistaan ja perustamaan kuntia. Palonkylän osalta syntyi lihavia riitoja. Alkuun Palon puoli kuuluikin Pattijokeen ja Savolahden puoli Raaheen, mutta vuonna 1911 joukko kyläläisiä tiedusteli tulevalta Saloisten kirkkolautakunnalta, ottaisiko se koko kylän yhteyteensä. Niinpä kylä kokonaisuudessaan liitettiin Saloisten yhteyteen v. 1912.

Ensimmäiset oppinsa Palonkylän lapset kävivät Raahen opettajaseminaarin "mallikoulussa", joka sijaitsi nykyisen ATK-oppilaitoksen paikalla. Matka oli pitkä ja vaivalloinen, useimmilta se taittui kävellen. Kunta osti koulun paikaksi Bergströmin tilan (vanha Palonkoulu), jossa koulu aloitti toimintansa vuonna 1926.

Pitkään kylämme oli maatalousvaltaista aluetta. Toisen maailmansodan jälkeen karjaa kasvatettiin 40 talossa - lähes jokaisessa taloudessa. Tänä päivänä kylällä on enää yksi maanviljelystila. Muutosten aika alkoi 1960-luvulla Rautaruukin tulon myötä. Monet kylän maanviljelijät joutuivat myymään osan maistaan tehtaalle rakennetun teko- järven, Haapajärven, pohjaksi. Nuoret hakeutuivat tehtaalle töihin, ja vanhempi sukupolvi luopui hiljalleen tilan hoidosta.

Kahtena viimeisenä vuosikymmenenä kyläämme on muuttanut runsaasti uusia asukkaita. Tiheään rakennetut alueet ovat lisääntyneet, mutta edelleenkin Palonkylässä on tunne, että saamme elää keskellä maalaismaisemaa.