 Yleisesti oripoika on hyvin seurallinen ja rauhallinen, mutta myös hiukan epävarma itsestään, paitsi tietysti tammojen läsnäollessa. Taluttaessa Milo käyttäytyy hyvin. Ori saattaa välillä jotain pieniä vihreitä miehiä nähdä, mutta ei onneksi ikinä tule ihmisen päälle, jos jotain sätkähtää. Milo kuuntelee ja varoo taluttajaa. Milolla pidetään aina taluttaessa ketjua leuan alta, aina kaiken varalta, sillä joskus se saattaa tammojen lähistöllä innostua hieman liikaa. Hoitaessa Milo seisoo nätisti paikoillaan, eikä turhia hötky. Ori inhoaa, jos sitä koskee rinnuksiin tai mahaan, ja jos joku sitä näihin paikkoihin koskee, se pistää aina korvansa luimuun, ilmoittaakseen, ettei pidä tästä. Milo vähän arkoo päätänsä ja antaa vai harvojen ihmisten koskea sitä päähän. Tämä usein tuottaakin hiukan ongelmia pään harjauksessa. Jos ori ei halua, että sitä kosketaan päähän, se väistää päällä kättä, mutta ei sen kummemmin ala vastustelemaan. Kaviot Milo nostaa automaattisesti, eikä yleensä laske mitään erityistä painoa jalalle, jota putsataan. Milo ei myöskään potki, joten hännän selvittäminen käy helposti. Milon harja ja häntä selvitetään joka päivä. Milo siedä, että sitä ottaa otsatukasta kiinni. Tällöin se laittaa korvat luimuun ja irvistelee uhkaavasti hampaat esillä, mutta ei onneksi rohkene puraista. Mitään tietoa, miksi Milo ei siedä tätä, ei ole, mutta emme sen enempää pikku asiaan ala kaivautumaan, vaan jos selvitämme, tai Milon otsatukkaa pitää muuten käsitellä, toimimme mahdollisimman nopeasti. Satulasta Milo ei sano mitään. Seisoo vain nätisti paikoillaan, kun satula laitetaan selkään. Vyötä laittaessa kiinni, Milo pullistelee, mutta esittää niin kuin olisi oikeasti niin lihava. Heti kun vyön laittamisen lopettaa, mahtuu taas mahan ja vyön väliin kokonainen nyrkki. Milolla täytyy satulavyö laittaa jo tallissa kireälle, sillä ori on hyvin leveärunkoinen ja matkalla maneesiin / kentälle, satula tahtoo valua liian taakse. Kun suitset osuvat Milon silmään se avaa suunsa jo valmiiksi. Oripoika pitää päänsä nätisti paikoillaan, kun suitsien remmejä laitetaan kiinni. Eli tiivistettynä Milo on oikein miellyttävä hoitaa. Ratsastaessa herra on alussa hyvin vastahakoinen. Se ei millään menisi peräänantoon ja muotoon, ja yleensä taistelee sisäpohjetta vastaan. Kun sen on käynnissä saanut nätisti menemään, sujuu ravikin hyvin. Milon heikompi suunta on oikea. Siihen suuntaan se ei yleensä asetu kovin helposti. Huolellinen työskentely ympyrällä oikeaan suuntaan kuitenkin korjaa tämän asian. Oripoika on vanha konkari väistöissä. Menet sitten ravissa tai missä tahansa askellajissa, herra suorittaa tämän virheettömästi, oli suunta kumpi tahansa. Milo tahtoo kaatua oikeassa laukassa sisälle ja menee muutenkin oikeaan suuntaan laukkaa vähän miten sattuu. Tätä pyrimme korjaamaan niin, että ratsastamme Milon eka lävitse vasempaan suuntaan, jolloin otamme ulko-ohjaa hyvin tuntumalle. Kun Milo on hyvin ulko-ohjalle ratsastettu, sujuu laukka hyvin myös oikeaan kierrokseen. Milo on hyvin vaikea saada kulkemaan suorana. Yleensä se tahtoo olla sisäänpäin asettenut. Tätäkin saa onneksi korjattua ratsastamalla hyvin pohkeen lävitse. Herra nostaa laukan erittäin hyvin, oli se sitten pysähdyksestä tai ravista. Yleensä Milo hieman innostuu laukkaamisesta ja tahtookin nostaa laukan hieman liian innokkaasti, ryntäämällä noston "lävitse" suoraan laukkaan. Laukkaamisen jälkeen on taas täysi työ ratsastaa Milo rauhalliseksi. esteitä mentäessä, Milo yleensä hieman epäröi esteelle mentäessä. Herrassa on kuitenkin se hyvä puoli, että vaikka se epäröi, se silti imee esteelle. Milo saattaa helposti kieltää esteelle, jos sen mielestä mennään esteelle liian koottua ja rauhallista laukkaa. Se mielummin vain ryntäisi esteelle. Tämän takia Milo täytyykin lämmitellä aina hyvin ensiksi pienillä esteillä, jotta sen saa kulkemaan ja hyppäämään rauhallisesti. Epäröinnin huomaa isommilla esteillä, kun Milo juuri ennen estettä alkaa hidastaa vauhtia ja kytätä estettä. Tällöin täytyy ratsastajan olla hyvin pohkeella mukana ja rohkaista oria hyppäämään este. Jos ratsastaja on hyvin mukana puuhassa, Milo yleensä hyppää esteen. Maastossa Milo on erittäin rauhallinen ja rento. Se tykkää ravailla pitkin metsäpolkuja rauhallisesti, pitkällä ohjalla. Ori haluaa kuitenkin aina kulkea ekana, jotta juuri se saa ohjata "laumaa", minne mennään (jos mukana on joku hevosella). Myös maastossa Milo innostuu laukassa ja yleensä alkaa hieman harppomaan. Onneksi sitä kuitenkin hieman pidättelee se, että sen pitää odottaa muuta laumaa. Kuitenkin joskus, kun mukana ei ole muita, Milo saa juosta niin lujaa kuin sielusta lähtee! Maastoesteillä Milo ei epäröi hetkeäkään, hypätäkkö vai eikö, mutta se ei onneksi myöskään ryntää esteelle, vaan tajuaa mennä rauhallista ja rytmikästä laukkaa loppuun saakka. Kaiken kaikkiian Milo on välillä uskomattoman vaikea ratsastaa, mutta toisinaan taas helppo "papparamainen" hevonen. Kuljettaessa & kilpailuissa Milolla iskee hetken hätäännys, että "Missäs ollaan?" Kuitenkin muutaman sekunnin päästä se ottaa taas tilanteen haltuun ja on kuin viilipytty. Koppiin menemistä herra aina hetken epäröi, mutta kun tarpeeksi antaa aikaa ja rohkaisee ystävällisesti, menee Milo loppujen lopuksi traileriin nätisti. Traikussa Milo seisoo nätisti paikoillaan, eikä sählää. Kun perä avataan ja saa traikusta tulla ulos, Milo tahtoo välillä tulla pihalle hieman ryntäämällä. Kilpailupaikalla herra katselee hetken aikaa ympärilleen. Kun paikka on katsastettu, alkaa Milo heti etsimään daameja. Hieman se hirnahtelee ja kuulostelee kuuluuko vastausta. Jos vastaus tulee, hirnaisee Milo taas heti takaisin. Jos tammoja tulee lähelle, saattaa Milo alkaa hieman steppaamaan ja esittämään komeaa poikaa. Meidän onneksemme Milo ei kuitenkaan sen isompaa showta järjestä joten kaksin käsin kun narusta pitää, niin se riittää. Vierailla kentillä ja maneeseissa Milo on kuin kotonaan. Aina vieraalle kentälle tai vieraaseen maneesiin mentäessä on Milon tietenkin hirnahduksella kuulutettava, että hän on paikalla. Tämän jälkeen herra ei kuitenkaan enempää ääntä päästä. Yhteen vedoksi siis; Milo on hyvä kuljetettava ja käyttäytyy kiltisti kilpailuissa.
1. tamma CP's Marcella - syntynyt 05.05.2007 - emä Thrilling Margarita
Tämä ori on erittäin kaunis väritykseltään. Milo vaalenee nätisti alaspäin mentäessä ja tummuu taas jaloissa. Karva on hyvin kiiltävä, joten hevosta selvästi hoidetaan hyvin. Pää on hyvin leveä, mutta kapenee nätisti turpaa kohden. Simät ovat suuret, nätit ja kuivat. Pään ja kaulan liittymä on hyvä. Kaula on paksuhko ja saisi mielellään olla hieman ohuempi. Milo on hyvin voimakkaan näköinen sekä edestä, että takaa, mutta saisi silti olla vielä hieman lihaksikkaampi lautasista. Ori on hyvin ryhdikäs ja näyttävä olemukseltaan. Säkä on hyvä. Orilla on tyypillinen hyvä luonne. Askellajit ovat hyvin irtonaiset ja lennokkaat. Ravissa ori saisi polkea paremmin alle. Kaiken kaikkiaan Milo on hyvin näyttävä ja hyvä liikkeinen hevonen.
Yleisvaikutelmaltaan oikein symppiksen näköinen ori, jos omistaisin vielä PV tammoja tämä olisi kyllä varma isäehdokas, mutta asiaan. Sukupuoli leima on erinomainen. Pää on kaunis ja korvat ihanat. pään ja kaulan liittymä on oikein hyvä, ehkä aavistuksen leveä, mutta hyvä. Kaula on lihaksikas ja jykevän näköinen. Kaulan ja lapojen liittymä kiitettävä. Ryntäät ovat hyvät ja etujalkojen asento kiitettävä. Runko on tiivis ja sopusuhtainen. Lautaset oat hyvän malliset ja lihaksia löytyy roppakaupalla. Häntä on loistavasti kiinnittynyt ja oikeassa kohdassa. Takajalat vahvat ja asento kiitettävä. Kaviot kaikissa jaloissa oikein hyvät. Karva on oikein kiiltävä ja ori näyttää voivan oikein hyvin. Rotunsaedustajana ori on huippuluokkaa.
Ruokinta
Hoito-ohjeita
Loimitus
|
