04.03.
We are training lots of obedience for the summer. We have planned to start the competitions in july. We are also waiting the summer, Tyson misses the water rescue and swimming a lot! Next dogshow will be at beginning of april.
Tyson on viettänyt "rauhallista" kotielämää, sillä harrastukset ovat rajoittuneet omatoimiseen tottelevaisuuden treenaamiseen. Sopivaa ryhmää ja kouluttajaa ei meille ole vielä siunaantunut. Olen silti toiveikas, että saamme riittävästi häiriötreeniä kesään mennessä ja sitä alokasluokkaa lähdemme yrittämään. Kovasti odotamme myös jo jäiden lähtöä, jotta pääsisimme vepekautemme aloittamaan. Tyson on tehnyt selvän valintansa; vepe on harrastuksista aivan ehdoton number 1. En olisi ikinä uskonut, että kukaan voi tulla pätkästä köyttä niin iloiseksi, kuin Tyson tuli, kun kaivoimme tauolla olleet vesipelastustarvikkeet kuivaharjoittelun vuoksi esille! Esineiden vienti onnistuu maalla hyvin, joten toivotaan, että se sujuu myös vedessä ja näin ollen Tyson lienee valmis siirtymään viime kesän junioriluokasta alokkaaksi. Aina täytyy tietysti pitää mielessä, että jokin viime kesänä sujuneista liikkeistä saattaa vielä kaivata jonkinlaista hiomista. Aika näyttää...
Olemme koittaneet käydä silloin tällöin koirapuistossa hakemassa leikkiseuraa ja positiivisia kokemuksia pienistä räksykoirista, jotka Tysonia hieman arveluttaa. Painikavereita meillä asuu onneksi myös tässä ihan lähikulmillakin, joten aina välillä onnistaa lenkin ajoitus ja Tyson saa nöffipainiseuraa.
Tyson ei osallistu Tampereen Kv-näyttelyyn, koska alkuperäisen suunnitelman mukaan herra olisi ollut röntgentutkimusten vuoksi doping-aineissa vielä tuolloin. Nyt kuvausajankohta kuitenkin siirtyi, mutta emme ehtineet ilmoittautumisiin enää mukaan. Tyson nähdäänkin seuraavan kerran näyttelykehissä vasta 4.4. Rakveressa Virossa. Kesän näyttelyitä emme ole ehtineet vielä pohtia, kesälle meillä on kyllä jo paljon kaikkea muuta ohjelmaa tiedossa, mutta näyttelyitäkään emme aio unohtaa.
We are training lots of obedience for the summer. We have planned to start the competitions in july. We are also waiting the summer, Tyson misses the water rescue and swimming a lot! Next dogshow will be at beginning of april.
Tyson on viettänyt "rauhallista" kotielämää, sillä harrastukset ovat rajoittuneet omatoimiseen tottelevaisuuden treenaamiseen. Sopivaa ryhmää ja kouluttajaa ei meille ole vielä siunaantunut. Olen silti toiveikas, että saamme riittävästi häiriötreeniä kesään mennessä ja sitä alokasluokkaa lähdemme yrittämään. Kovasti odotamme myös jo jäiden lähtöä, jotta pääsisimme vepekautemme aloittamaan. Tyson on tehnyt selvän valintansa; vepe on harrastuksista aivan ehdoton number 1. En olisi ikinä uskonut, että kukaan voi tulla pätkästä köyttä niin iloiseksi, kuin Tyson tuli, kun kaivoimme tauolla olleet vesipelastustarvikkeet kuivaharjoittelun vuoksi esille! Esineiden vienti onnistuu maalla hyvin, joten toivotaan, että se sujuu myös vedessä ja näin ollen Tyson lienee valmis siirtymään viime kesän junioriluokasta alokkaaksi. Aina täytyy tietysti pitää mielessä, että jokin viime kesänä sujuneista liikkeistä saattaa vielä kaivata jonkinlaista hiomista. Aika näyttää...
Olemme koittaneet käydä silloin tällöin koirapuistossa hakemassa leikkiseuraa ja positiivisia kokemuksia pienistä räksykoirista, jotka Tysonia hieman arveluttaa. Painikavereita meillä asuu onneksi myös tässä ihan lähikulmillakin, joten aina välillä onnistaa lenkin ajoitus ja Tyson saa nöffipainiseuraa.
Tyson ei osallistu Tampereen Kv-näyttelyyn, koska alkuperäisen suunnitelman mukaan herra olisi ollut röntgentutkimusten vuoksi doping-aineissa vielä tuolloin. Nyt kuvausajankohta kuitenkin siirtyi, mutta emme ehtineet ilmoittautumisiin enää mukaan. Tyson nähdäänkin seuraavan kerran näyttelykehissä vasta 4.4. Rakveressa Virossa. Kesän näyttelyitä emme ole ehtineet vielä pohtia, kesälle meillä on kyllä jo paljon kaikkea muuta ohjelmaa tiedossa, mutta näyttelyitäkään emme aio unohtaa.
25.01.
Uusi vuosi on nyt aloitettu myös meidän huushollissa. Vielä jokin hetki niin varmat suunnitelmat peruuntuivat viime hetkellä ja meille ei tullutkaan Tysonin pikkuveljeä, vaan pentusuunnitelmat jouduimme lykkäämään tulevaisuuteen. Perheemme lisääntyy kuitenkin toukokuulla ihmislapsella; ultratutkimusten mukaan pienellä pojalla. Tyson jatkaa siis toistaiseksi perheen ainoana silmäteränä ja huomionpisteenä.
Joulun vietimme Vaasassa, jossa Tyson pääsi ihan ensimmäistä kertaa nenätysten hevosten kanssa. Huhhuh, se vasta olikin jännä paikka meidän pienelle! Eipä ole Tyson monestikaan itseään isompia "kavereita" näin läheltä nähnyt. Joulupäivä oli tallimatkan jälkeen rauhallinen, mutta heti tapanina herra oli täysin toipunut ja opetteli avaamaan ulko-oven itse. Pariin otteeseen katsoin ikkunasta, että ihan kun tuolla juoksis meidän Ty pitkin naapureiden pihoja ja siellähän sitä sitten kohta juostiin itsekin koiraa pyydystämässä. Kaiken kaikkiaan Tyson käyttäytyi oikein mallikkaasti, vaikkakin pissasi joulukuuseen ja lahjojen päälle sekä rikkoi pari lasista palloa joulukuusesta häntäänsä heiluttamalla.
Joulua kanssamme vietti myös tiibetinspanieli Robin, joka meinasi kerran jäädä Tysonin pyllyn alle tämän istuutuessa kinkkupalan toivossa. Muuten Tyson osaa kyllä varoa pienempiään hyvin, mutta ilmeisesti tuo kinkkupala sai unohtamaan pikkuisen Robinin siellä pyllyn puolessa. Tyson oli myös ollut hurjan kiltti, koska pukki toi paljon lahjoja myös Tysonille. Mikä parasta, kun palasimme kotiin, postilaatikossa odotti vielä yksi joulutervehdys kera herkkutikkujen. Nöffipojat Papu ja Paavo Pesusieni, Tysonin bestikset, olivat ne anteliaasti Tysonille lahjoittaneet.
Uusi vuosi vaihtui kotioloissa. Alkuillasta Tysonia vähän kummastutti kun paukkui niin paljon, mutta kahdeksalta lähdimme ulos ja kiipesimme viereisen laskettelumäen päälle ilotulitusta katsomaan ja Tysonkin katseli niitä aivan rauhassa.
Tyson sairastui pyhien jälkeen kennelyskään ja siitä seurannut karenssiaika muiden koirien kanssa aiheutti pojalle hieman tulta takapuoleen. Energiaa olisi sairastamisen jälkeen ollut ja myös kova hinku tavata muita nelijalkaisia. Varmaankin tämä aiheutti osaltaan sen, että kontaktia Tysoniin ei saanut ja herra käyttäytyi varsinkin ulkona todella huonosti. Pääpiirteittäin karkailua ja hihnassa vetämistä yhdistettynä huonoihin ohituksiin vastaantulevien koirien kanssa. Onneksi tämä vaihe on nyt taas ohi ja nuoren miehen energia on jokseenkin taas suunnattavissa oikeisiin toimintoihin.
Tyson on osoittautunut myös jäljestyksen virtuoosiksi. Tämän taidon esiin sai eräs pulkkaretki laskettelumäen luona kun Tyson löysi kaksi kuollutta peltohiirtä, joista toisen ehti nappaamaan suuhunsa asti ja ylpeänä äidille sitä esitteli ja ihmetteli kun äiti puolestaan kiljuu ja huutaa "ei ota!"-käskyä.
Nyt etsimme kuumeisesti meille sopivaa tokoryhmää ja kouluttajaa. Tokokisoja kuin myös vepekisojakin on jo metsästetty vähän sillä silmällä, että josko se ensiesiintyminenkin kohta koittaisi...
Uusi vuosi on nyt aloitettu myös meidän huushollissa. Vielä jokin hetki niin varmat suunnitelmat peruuntuivat viime hetkellä ja meille ei tullutkaan Tysonin pikkuveljeä, vaan pentusuunnitelmat jouduimme lykkäämään tulevaisuuteen. Perheemme lisääntyy kuitenkin toukokuulla ihmislapsella; ultratutkimusten mukaan pienellä pojalla. Tyson jatkaa siis toistaiseksi perheen ainoana silmäteränä ja huomionpisteenä.
Joulun vietimme Vaasassa, jossa Tyson pääsi ihan ensimmäistä kertaa nenätysten hevosten kanssa. Huhhuh, se vasta olikin jännä paikka meidän pienelle! Eipä ole Tyson monestikaan itseään isompia "kavereita" näin läheltä nähnyt. Joulupäivä oli tallimatkan jälkeen rauhallinen, mutta heti tapanina herra oli täysin toipunut ja opetteli avaamaan ulko-oven itse. Pariin otteeseen katsoin ikkunasta, että ihan kun tuolla juoksis meidän Ty pitkin naapureiden pihoja ja siellähän sitä sitten kohta juostiin itsekin koiraa pyydystämässä. Kaiken kaikkiaan Tyson käyttäytyi oikein mallikkaasti, vaikkakin pissasi joulukuuseen ja lahjojen päälle sekä rikkoi pari lasista palloa joulukuusesta häntäänsä heiluttamalla.
Joulua kanssamme vietti myös tiibetinspanieli Robin, joka meinasi kerran jäädä Tysonin pyllyn alle tämän istuutuessa kinkkupalan toivossa. Muuten Tyson osaa kyllä varoa pienempiään hyvin, mutta ilmeisesti tuo kinkkupala sai unohtamaan pikkuisen Robinin siellä pyllyn puolessa. Tyson oli myös ollut hurjan kiltti, koska pukki toi paljon lahjoja myös Tysonille. Mikä parasta, kun palasimme kotiin, postilaatikossa odotti vielä yksi joulutervehdys kera herkkutikkujen. Nöffipojat Papu ja Paavo Pesusieni, Tysonin bestikset, olivat ne anteliaasti Tysonille lahjoittaneet.Uusi vuosi vaihtui kotioloissa. Alkuillasta Tysonia vähän kummastutti kun paukkui niin paljon, mutta kahdeksalta lähdimme ulos ja kiipesimme viereisen laskettelumäen päälle ilotulitusta katsomaan ja Tysonkin katseli niitä aivan rauhassa.
Tyson sairastui pyhien jälkeen kennelyskään ja siitä seurannut karenssiaika muiden koirien kanssa aiheutti pojalle hieman tulta takapuoleen. Energiaa olisi sairastamisen jälkeen ollut ja myös kova hinku tavata muita nelijalkaisia. Varmaankin tämä aiheutti osaltaan sen, että kontaktia Tysoniin ei saanut ja herra käyttäytyi varsinkin ulkona todella huonosti. Pääpiirteittäin karkailua ja hihnassa vetämistä yhdistettynä huonoihin ohituksiin vastaantulevien koirien kanssa. Onneksi tämä vaihe on nyt taas ohi ja nuoren miehen energia on jokseenkin taas suunnattavissa oikeisiin toimintoihin.
Tyson on osoittautunut myös jäljestyksen virtuoosiksi. Tämän taidon esiin sai eräs pulkkaretki laskettelumäen luona kun Tyson löysi kaksi kuollutta peltohiirtä, joista toisen ehti nappaamaan suuhunsa asti ja ylpeänä äidille sitä esitteli ja ihmetteli kun äiti puolestaan kiljuu ja huutaa "ei ota!"-käskyä.
Nyt etsimme kuumeisesti meille sopivaa tokoryhmää ja kouluttajaa. Tokokisoja kuin myös vepekisojakin on jo metsästetty vähän sillä silmällä, että josko se ensiesiintyminenkin kohta koittaisi...