Minusta ei ole olemassa onnistuneita kuvia, joita tänne suostuisin laittamaan, ajattelin. Ei ole vieläkään, luulisin. Kaikki onnistuneet olen onnistunut kadottamaan. En tosin tiedä, onko se niin paha asia.

   Tässä osiossa siis olen lyhyesti esittelyssä minä, parivaljakkomme toinen, rumempikin ja ennen kaikkea vähemmän viehättävä osapuoli.

    Kasvoin lapsuuteni enemmän ja vähemmän koirien keskellä: jos jossakin talon nurkissa pyöri koira, siellä olin satavarmana myös minä. Omaa koiraa meille ei kotiin koskaan siunaantunut äidin vaikean allergian takia, joten jouduin pienestä pitäen etsimään koirakontakteja muualta. Läheisiä koiria minulla oli kaksi, molemmat mummoni tiibetinspanieleita. Lapsena olin vakuuttunut siitä, että tipsut ovat "maailman paras koirarotu", ainoa oikea ja mahdollinen rotu minulle, eikä minulle muuta koiraa koskaan tule. Mutta kuinkas ollakaan, toisin kävi. Mummoni tipsut - Milla ja Nelli - opettivat minulle kuitenkin yhtä ja toista tarpeellista koirista ja niiden omistamisesta, vaikkeivät ne omia olleetkaan. Ehkä suurimman opetuksen antoi Milla, jonka poismenon myötä opin, että siitä, minkä kerran elämässä saa, on myös joskus osattava luopua.

   Äitini on vannoutunut kissaihminen (tosin kummasti näkemys koirista on muuttunut ihan toisenlaiseksi Rinin tulon jälkeen), isäni taas piti koirista; minä olen mukava sekoitus molempia. Koiria oli perhepiirissä kissoja enemmän, joten ne veivät auttamattomasti voiton. Kissankin kyllä ottaisin, jos elämäntilanne joskus antaa siihen myöten. Tosin voi olla, että ennen kissaa meille kotiutuu toinen koira, mistä sitä koskaan tietää.

   Pienestä pitäen minulle oli selvää, että kun mahdollisuus siihen koittaa, niin koira tulee mukaan toimintaan. Käsitys koiran rodusta muuttui aika ratkaisevasti yläastevuosien aikana: ensin ihastuin karjakoiriin, sitten aktiivisiin koiriin yleensä, lopulta netin ja ystävän välityksellä löytyivät australianpaimenkoirat. Mitä enemmän ausseihin tutustui, sitä enemmän niihin ihastui. Ja sillä tiellä ollaan edelleen. 

   Joensuusta olen kotoisin, ja siellä asustan edelleen ainakin toistaiseksi. Opinahjona on Joensuun yliopisto, alana suomen kieli ja kirjallisuus. Yliopiston lisäksi käyn konservatoriolla laulamassa, kirjoittelen, luen ja muuten vapaa-aika koostuukin suurimmilta osin koiran kanssa harrastamisesta.