Australiankarjakoirat Cossaks Ninna-Mincka & Cossaks Wynne-Vaughan, tuttavallisemmin Miina ja Malla, ovat Rinin ensimmäiset koirakaverit, joihin pikkuneiti tutustui kotiuduttuaan Tampereelta.

   Miina (kuvassa vasemmalla) on 8.3.1998 syntynyt karjisrouva, joka on yhä virkeä ja iloinen mummeli, vaikka ikää alkaa olla hiljalleen kunnioitettavasti. Miina on tuonut maailmaan kahden pentueen verran maailmaan pikkukarjiksia, yhteensä 12. Viimeisemmästä pentueesta kuvioihin tuli mukaan tytär Malla.

   En ollut ikinä ennen Miinaan tutustumista nähnyt karjista (enkä sen puoleen varmaan tiennyt moista rotua olevan olemassakaan), mutta Miina lumosi hyvin nopeasti rauhallisella, huolettomalla ja ystävällisellä luonteellaan. Miina osasi paljon sellaista, mitä yksikään ennen näkemäni koira ei ollut osannut. Muistan vieläkin elävästi, kuinka se vähän vauhtia otettuaan loikkasi (ja vähän kiipesikin) melkein kahden metrin korkeuteen suoraa puunrunkoa ylös, kun Miinalta kysyi "missä orava!"

   Miina on yhdellä sanalla sanottuna Ihana. Miina rakastaa ruokaa ja rauhaa, joten kun Rini tulee kylään, mummeli antaa lapsukaisten rauhassa telmuta ja siirtyy itse johonkin rauhallisempaan paikkaan köllöttelemään. Muutaman päivän hoitoreissu meille opetti minulle, että vaikka Miina on päältäpäin hyvin lempeä ja rauhallinen, niin kyllä siitä löytyy tulta ja tappuraa ja kovapäisyyttäkin (eikai se turhan takia ole luonnetestistäkään saanut ihan mielettömiä pisteitä)! Miina pitää kovasti lapsista ja koiranpennuista, Miinassa on jotain ihanaa elämäntuomaa viisautta ja rauhallisuutta, eikä se hätkähdä mitään. Miina on vanhoilla päivillään aloittanut vielä tokouran, ja treenikokemusta löytyy myös hausta ja agilitysta. 

   Malla on syntynyt 23.10.2005 seitsemän muun pikkukarjiksen sekaan. Kun ikäeroa Riniin on vain 11kk, Malla onkin todenteolla joutunut kestämään pikkukakaran loputonta energiaa ja leikkihalua. Rinin silloinen pieni koko ei menoa haitannut - neitokaiset ovat olleet paita ja peppu alusta alkaen ja tulevat edelleen mainiosti toimeen, vaikka molemmista on tullut jo isoja tyttöjä.

   On ollut hauska seurata, miten isosta Mallasta onkin tullut mini-Malla, kun Rini on kasvanut pusutyttökarjiksesta ohi. Leikit ovat Mallan kanssa monimuotoisia: painia, pyllyhepulointia, toisen läimimistä tassulla, "kuka löytää kivemman lelun!" jne. Kun tämä kaksikko pääsee vauhtiin, on parasta pysyä poissa jaloista, ettei jää alle!

   Malla on oikea monilahjakkuus, ja Ainon kanssa kaksikko treenaakin tokoa, agilitya ja hakua. Mallalla on paljon intoa tehdä ja vauhtiakin löytyy niin paljon, etteivät hitaat (eivätkä niin nopeatkaan) pysy perässä. Mini-Malla tykkää touhuta kaikenlaista, mutta näin sivustakatsojana totean, ettei Suomen maalta voi löytyä koiraa, joka olisi yhtä vesihullu kuin Malla.  Malla-raukan saa hyvin surulliseksi, jos sille sanoo "uimaan!" eikä lähistöllä ole vettä. Mallan toinen nimi on (tai voisi olla) rakkaus, sillä ainakin hyville tuttaville hellyyttä, pusuja ja salakavalia naksuja riittää liiankin kanssa. Malla on kompakti sylipakkaus etenkin kokonsa puolesta: onhan se vähän mini jopa karjisten mittapuulla.

   Karjakoirakaksikko asustaa Jyväskylässä omistajansa Aino Kinnusen kanssa. Aino otti myös innolla vastaan Rinin kummitädin tehtävät. Miinaan ja Mallaan voi tutustua paremmin heidän omilla kotisivuillaan.

Mio (Cossaks Wilful Wile) aka. Miukka-Maukka, on Mallan veli. Mio on Rinin ensimmäinen poikakaveri, ja ehti vajaan vuoden olla meidän harrastuskaveri haussa ja tokossa. Syksyllä -07 Mio muutti omistajansa Elli Kinnusen kanssa Jyväskylään, joten meidän yhteinen harrastustaival jäi toistaiseksi tähän. Kaksikko treenaa tokoa, hakua, vesipelastusta ja ehkäpä agility on myös yksi tulevaisuuden lajeista.

   Mio onkin yhteisten harrastusten kautta ollut esikuvana treenauksessa, toki yhteistä kivaa pidetään myös. Leikit ovat muuttuneet paljon Rinin varttuessa; ehdoton suosikki taitaa kuitenkin olla kilpajuoksu ja kahdenkeskinen nujuaminen. Mio on rakkaudessaan kovin tulinen: nuori herrasmies tykkää kovasti naksia karvoja Rinin takapuolesta... Suhtautuminen Riniin muuttui (pysyvästi?) Rinin ensimmäisten juoksujen jälkeen miehekkäämmäksi.

   Mio on hauska nättipoika, joka keksii mitä oudoimpia tapoja hauskuuttaa itseään. Mio rakastaa erityisesti mammansa pusuttelemista (pusuja jaetaan innokkaasti muillekin tutuille), kuolleiden kastematojen syömistä, vinkusiiliä, Riivaa sekä naisia yleensä.

   Riiva on pieni maatiaiskissa ja Rinin ensimmäinen kissakaveri! Rini taitaa kyllä edelleen luulla, että Riiva on koira, joka on vain hyvin omituinen elekieleltään. Riiva on hellyyttävän pieni kissanpentu, jonka joku oli hylännyt metsään; onneksi karjiskasvattaja löysi kissan ajoissa, ja nyt Riiva saa viettää kissanpäiviä Ellin ja Mion hellässä huomassa. Kuten kuvasta näkee, kissi ja Mio tulevat hyvin toimeen keskenään (kuvan on ottanut Elli). 

   Riivan kohdalla nimi on ollut enne, sillä aikamoinen riiviö pikkukissi osaa myös olla. Se saattaa ilman minkäänlaista varoitusta hyökätä leikillään jalkaan kiinni kynsin ja hampain, mutta kuitenkin niin varovasti, ettei se satu. Riiva rakastaa koiria ja niillä leikkimistä (Ellin mielestä oli virheellistä ilmaista, että Riiva pitäisi niiden kanssa leikkimisestä ). Kissi tykkää jutella paljon, se on niin seurallinen, että huutaa yksin jäädessään. Riivalla on myös mielenkiintoinen rytmi arjessaan: joka toisen illan se nukkuu suhteellisen rauhallisesti, joka toisen illan ja yön se riehuu ja juoksee pitkin huushollia eikä osaa rauhoittua ollenkaan. Riiva on myös kova kehräämään: se saattaa kehräystuulelle sattuessaan kehrätä monta tuntia tauotta. Kissi piiloutuu usein peiton alle nukkumaan ja tulee hellyyksiä kaivatessaan rapsuteltavaksi. Riivan mielestä koiran hauskuusaste mitataan sillä, kuinka paljon karvaa sillä on. Mitä pitemmät häntäkarvat, sen parempi!

   Mion ja Riivan kotisivut ovat tekeillä täällä. Blogiin pääset tästä.

   6.4.08 Mion ja Riivan lauman jäsenmäärä lisääntyi vielä yhdellä, kun pikkuinen Katla (Lebensberuf Felgumschwung) tuli mukaan joukon jatkeeksi.

Rini sai totisesti tehdä töitä, jotta 8kk vanhempi petit basset griffon vendeen Olivia (Nightdream Paloma de Bootz, syntynyt 5.1.2006) lämpeni leikkeihin. Vaikka leikit sujuivatkin, kun Rini oli pentu, ei Olivia ole Rinistä pahemmin perustanut sen jälkeen, kun Rini kasvoi isoksi. Sehän ei tietenkään estä Riniä silti hakemasta Ollia leikkimään. Rinin ja Olivian leikit olivat jo pienenä nopeita ja äänekkäitä: Olivia pinkoi pellolla ja Rini yritti pysyä perässä. Kokoerosta huolimatta Olivia pinkoo edelleen Riniä paljon nopeammin! Kaksikon toinen hauskanpidon tapa on haukkuleikki, joka on karmeaa kuultavaa huolimatta siitä, leikitäänkö sitä sisällä vai ulkona - sen takia ilonpilaajaomistajat yrittävätkin estää leikin harrastamista kaikin mahdollisin keinoin.

   Olivia on niin harvinaista leikkiseuraa, että Rini kuuroutui pienempänä kaksikon tapaamisen ajaksi kokonaan. Nykyäänkin voi olla, että kuulo katoaa ainakin vähäksi aikaa. Huimapäisyytensä takia Olivia on melko tapaturma-altis.  Jos Oliviasta pitäisi vielä jotain muuta mainita, niin se on ruoka: Olivia olisi valmis syömään itsensä hengiltä, sillä ruoka on ihaninta, mitä sen hassuun, karvaiseen petitin päähän mahtuu. Olivia on pariin kertaan myös yrittänyt itsensä syömistä hengiltä ja tämän johdosta aiheuttanut lähipiirilleen tuskaisia ja raivonsekaisia hetkiä, kun se vielä kehtasi syöminkiensä jälkeen ynisemällä valittaa tukalaa, ilmapalloa muistuttavaa tilaansa. Tunnetusti petitit ovat kovapäisiä, eikä Oliviakaan siis voinut tukalasta tilanteestaan oppia mitään, vaan käyttää tilaisuutensa takuulla hyväksi, jos ruokaa on saatavilla enemmän kuin mitä sille annetaan.

   Raia on uusin tulokas Rinin koirakaveripiireissä (Nomparellin Chocolate, syntynyt 2.8.2007). Raia on söötti pieni sisupakkaus, rotua welsh corgi pembroke. Rohkeutta ja egoa Raialla ainakin on, jos ei mitään muuta: neiti on säpäkkä ja kovapäinen pieni tyttö, ja kävelee Euroopan omistajan askelin pitkin Karsikkoa. Raia asustaa Olivian sekä omistajansa Liisa Tormulaisen taloudessa. Olivia on riemastunut uudesta kaveristaan niin kovasti, että on taantunut uudelleen pennun tasolle.

   Raia on hellyyttävän suloinen, itsevarma ja minne neiti ikinä meneekin, pikkuinen töpö on pystyssä. Millainen koiruus Raiasta kasvaakaan, se jää nähtäväksi. Luonnetta pienellä riittää jo nyt siihen malliin, että neiti osaa ihan itse pitää huolen siitä, ettei kukaan tallo päälle, hypi Raian nenälle tai mene hänen ruokakupilleen. Tai ei ainakaan ilman vakavia seurauksia. Rini on pitänyt kovasti pienestä leikkikaveristaan, vaikka Raian kovapäisyys koetteleekin aika ajoin Rinin huumorintajua.

Wallu (Pyrzillac's Winniepooh, s. 6.3.2007) on Rinin ensimmäisiä aussiekavereita, ja hauskanpitoa on helpottanut huomattavasti se, että asutaan samassa kaupungissa. Wallu muistuttaa hämmästyttävän paljon Riniä pentuna: Wallu oli alkuun yhtä varautunut isojen leikkeihin mukaan menemisessä ja on muutenkin samanhenkinen hösläke. Energiaa on loputtomiin (niin kuin aussiessa kuuluukin olla), mutta menosta huolimatta Wallu on luvattoman suloinen ja oikea pieni herrasmies niin halutessaan (riiviömoodin iskiessä päälle on joko parasta pitää varansa tai sitten kadota äkkiä näkyvistä). Wallu on miun suosikkipikkumies jo senkin takia, että sen synttärit on helppo muistaa: meillä kun on sattumoisin sama syntymäpäivä

   Mamma sai aina haukkoa henkeään Rinin ja Wallun leikkihetkinä Wallun pentuaikaan, kun Rini leikki pienen kanssa niin rajusti, että sai todenteolla pelätä ja varoa, ettei Wallu satuta itseään. Wallu on kuitenkin kasvanut huimaa vauhtia, joten vähään aikaan ei ole enää pikkumiehen puolesta tarvinnut pelätä. Tätä nykyä pelkään enemmän Rinin puolesta, sillä Wallu on päättänyt maksaa pentuajan "epäreilut" leikit takaisin pottuina. Rinikin on joutunut tajuamaan, ettei tätä miestä taltuteta kaunopuheilla, mutta kilttinä ja arvokkaana neitinä tietysti yrittää aina ratkaista asiat sivistyneesti ja hienostuneesti. Ikäeroa on kaksikolla puolisen vuotta: ei siis liikaa eikä liian vähän, kun menoa ja vauhtia molemmilla riittää.

   Luulin Rinin olleen teatraalinen pentuna, mutta meidän neiti häviää teatraalisuudessa Wallulle kirkkaasti. Tässä näette Joensuun Kaupunginteatterin tulevan junioritähden! Wallu asustaa Mari Karpowin ja Karin hellässä huomassa keksien vähän väliä uusia hauskuuksia keinovanhempiensa pään pistämiseksi pyörälle: eihän Wallu ole turhaan saanut lempinimeään "Woldemort" Wallun elämän edesottamuksia pääset lukemaan tästä.

Näin Unelman ja Pamin ensimmäisen kerran Joensuun kevätnäyttelyssä vuonna 2006, samalla kertaa näin ensimmäistä kertaa ausseja livenä. Unelmassa ja Pamissa viehättää edelleen moni muukin asia kuin aivan mahtava ulkonäkö: molemmat käyvät omistajansa Wilhelmiina Virolaisen (tuttavallisemmin Miimi) johdolla ottamassa osaa kunnioitettavaan määrään eri harrastuksia, molemmat ovat aivan ihania persoonallisuuksia ja muutenkin Unelma ja Pami ovat täynnä sitä aussielle tyypillistä energiaa, tekemisen halua ja yleistä elämän iloa. 

   Unelma (North Legends American Dream, syntynyt 6.5.2000) on nimensä mukaisesti ihan unelma: missä ikinä Unski meneekään, se on iloinen, ystävällinen ja tulee toimeen kaikkien kanssa. Unelman työskentelyä on ilo katsella, vauhtia ja tarmoa löytyy rajattomasti, erityisen vaikuttunut olen Unskin kontaktista seuraamiskaavioissa - johtuneeko siitä, että meillä oli Rinin kanssa seuraaminen pitkään liikkeenä yksi murheenkryyni.

   Unelma on todistanut osaavuutensa monilla aloilla: Unski treenaa pk-puolella hakua ja jälkeä, vauhdikas agility on kovasti Unelman mieleen, upeasta ulkonäöstä on todisteena Suomen muotovalion arvo. Syksyn 2007 tottisryhmässä Unski oli meille esittelemässä mallina liikkeiden harjoittelua. Yhteisissä riennoissa Unelma on menossa mukana vähän nuorikkoja rauhallisemmin: Unelma on ottanut pienempien puolustamisen tehtäväkseen ja vahtii tarkkaan, etteivät isot höseltäessään murskaa pieniä alleen. 

   Pami (Patchcoat Pamela, syntynyt 10.8.2003) on Unelman tytär ensimmäisestä Patchcoat-pentueesta ja on monella tapaa hyvin äitinsä kaltainen. Pami on myös monen lajin menestyksekäs taitaja: Pami on pk-lajien innokas harrastaja. Yksi Pamin mieluisista harrastuksista on vesipelastus. Tokossa Pami kisailee avoimessa luokassa, Pami otti menestyksekkäästi osaa samaan tokokokeeseen, jossa teimme Rinin kanssa debyytin kisakentille. Upeasta ulkonäöstä on Pamillakin Suomen muotovalion arvo todisteena.

   Keväällä 2007 Pami sai ensimmäisen pentueensa, josta tytär Kiri tuli tänne Joensuuhun meitä ilahduttamaan. Pentueen toinen pentu, Muksu, ei myöskään asu kovin kaukana: n. 40 km päässä Joensuusta, ja näemme silloin tällöin yhteisissä riennoissa.  

   Kennel Patchcoatin sivut löytyvät täältä.

Tampereelta lähdön jälkeen meillä meni jokunen tovi löytää Joensuusta ja lähiseudulta aussieseuraa. Itse asiassa uskon vielä tänä päivänäkin, että Rini luuli olevansa karjis siihen saakka, kunnes tapasimme joensuulaisia ausseja. Jatsi on toinen ensimmäisistä ausseista, joita tapasimme Rinin kanssa Tampereelta tulon jälkeen.

   Jatsi (Patchcoat Palmyra, s. 10.8.2003) on tulinen täti, joka pistää riehujat järjestykseen, eikä suvaitse, että joku tulee kukkoilemaan. Rini pitää Jatsin järjestyksenpitoa leikkinä, eikä Jatsi voi käsittää, miksi kakara ei ota häntä vakavasti. Rini ärsyttää Jatsia usein tahallaan, kun tietää, että saa siten helposti jahtaajan peräänsä; yleensä Jatsi kyllä lähtee takaa-ajoon jo silloin, kun näkee Rinin aloittelevan uutta spurttia. Tämän "leikin" myötä varsinkin koirien omistajat ovat saaneet kerta toisensa jälkeen naurunaihetta sananparresta "Tuu Rini meille niin Jatsi antaa sulle turpaan!"

   Jatsi on Unelman tytär, niin ikään ensimmäisestä Patchcoat-pentueesta. Jatsi on aivan ihana ja perinyt selvästi lahjakkuuden lajissa kuin lajissa: vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää mm. tokossa, pk-viestissä sekä agilityssä. Kuvassa Jatsi Rinin kanssa, kuvan on ottanut Jatsin omistaja Hanna Paakkunainen.

Pikku-Kiri (Patchcoat Queenie, s. 16.4.2007) ei ole enää aikoihin ollut kovinkaan pieni, mutten varmaan ikinä opi kutsumaan Kiriä muuksi kuin Pikku-Kiriksi. Kiri on Pamin tytär, aussieporukkamme kuopus ja aivan ihanan persoonallinen tapaus. Tämä pikkuinen sisupakkaus on aina täysillä mukana isojen koirien touhuissa, on kaveri kaikkien kanssa, ehtii välillä käydä moikkaamassa koirien omistajiakin, ennen kuin rynnistää taas täyttä vauhtia mukaan koirien leikkeihin. Kiri ei totisesti jää riennoissa helposti kakkoseksi! Kaunis ja hellyyttävä tyttö, oikea äitinsä ja mumminsa silmäterä koiratapahtumissa. Kirillä on varmasti vielä paljon annettavaa treenikentillä ja vaikka missä!

Jesse (Shepmate's Super Charge, s. 26.12.2005) on toinen ensimmäisistä ausseista, joihin Rinin kanssa lähdettiin tekemään tuttavuutta Tampereelta lähdön jälkeen.

   Jesse on ehkä kaikista tapaamistani naistenmiehistä ainoa, joka totisesti elää vakaumuksensa mukaan: jokainen nainen on ihana nainen, jota pitää saada pusutella ja helliä. Rini on alusta pitäen tykännyt Jessen vauhdikkaista leikeistä, eikä ole vielä ymmärtänyt, että Jessellä taitaa olla ensisijaisesti mielessä tytön sydämen valtaaminen ja vasta sitten leikkiminen. Jesse on vauhdikas, nopea ja huumorintajuinen nuori aussieherra, joka on aina siellä, missä tapahtuu ja meno on hurjinta (nimi on tainnut tämän tehopakkauksen kohdalla olla enne). Jesse asustaa Joensuun liepeillä Reijolassa omistajansa Johanna Nuutisen kanssa.

Turre (Vauhtitassun Vinnari, s. 13.2.2007) on myös Joensuun aussieporukan nuorimmaisia, niin ikään vauhdikas ja reipas nuori mies. Ensitapaamisella Rinin pyörittelyt ja vauhti eivät Turren päätä huimanneet, vaan menoa tosiaan riitti (en ole koskaan uskaltanut kysyä, kuinka kauan Turrea piti pestä kaiken sen kuralammikossa pyörittelyn jälkeen). Turre ei muutenkaan helposta hätkähdä, vaan kestää tulisten naisten käsittelyssä pitempäänkin ongelmitta. Turre on tainnut ottaa vähän Jessestä mallia kasvaessaan isoksi mieheksi!

   Turre on värittämässä Elina Nevalaisen & perheen elämää. Turren kotisivuille pääset tästä.