Safe Keeper's Apache "Joey"

Meille kuuluu edelleen hyvää! Kukka on nyt täyttäny sen 3 kk ja saanut rokotukset. Ollaan harjoiteltu julkisissa kulkuvälineissä matkustamista, joka on vielä aika jännää!

Kukka on hienosti oppinut odottamaan (istualteen) ja istumaan käskystä. Näitä taitoja harjoitetaan ovista kulkiessa ja ennen ruokaa. Kukka osaa ohittaa niin koirat kuin ihmiset vapaana sekä kytkettynä. Mittasin Kukan pituuden tulokseksi tuli jo 39 cm!

Eläinlääkäri katsoi Kukan purennan sekä rakenteen ja tykkäsi hyvää. Purenta on oikea ja rakenne vaikuttaa hyvältä, pituus ja painosuhde on hyvä, molemmat korvat ovat pääsääntöisesti pystyssä ja maha on pysynyt hyvänä. Terveen oloinen koira!

Joelle kuuluu myös oikeen hyvää. Joen kanssa touhutaan ja tottistellaan. Joelle on varattu luonnetesti, sen tuloksista (ja toivon mukaan myös kuvilla maustettuna) testin jälkeen!

Kukka (10 vko) kasvaa kovaa vauhtia. Koivet on venähtänee ja Kukka on myös saanut pikkusen lisää painoa. Kukan toinen korva on myös ruvennut nousemaan, on jo melkein pystyssä!

Kukan motoriikka on myös kehittynyt hurjaa vauhtia. Kukka hallitsee kivasti erilaisia maastoja ja alkaa olemaan jo lähes ketterä (no niin ketterä ku tommonen pikkunen voi olla!). Kukka tykkää kiipeillä kivien ja kantojen päällä, portaat sujuu mallikkaasti sekä ylös että alas. Myös Joen päällä kiipely näyttää onnistuvan ja sitä harrastetaankin paljon!

Kukka on reipas ulkoilija. Ollaan käyty moneen kertaan metsässä, Kukka kulkee matkan sylissä jotta energiaa touhuamiseen jää metsään ja kallioille.

Hiljalleen ollaan ruvettu tekemään pieniä kävelylenkkejä, jotta päästään tutustumaan erilaisiin ääniin ja ohikulkijoihin. Jalankulkijoista Kukka ei välitä, mutta toisten koirien mallikas ohittaminen on ollut sitten esimerkiksi tämän päivän ohjelmanumerossa.

Odoteltiin sukalla leikkien hiekkatien varrella ohitettavia ja Kukka ymmärsi hienosti jujun. Suu kiinni mennään ohi, eikä toisia mennä tervehtimään. Tosin hieman ohittavat koirakot hymyilivät, yksi sanoikin kohdalla et "jaa, tuo olikin tommon pieni pentu"!

Kukka on oppinut oman nimensä ja luoksetulon hyvin. Myös "ei" on hallussa, mutta joskus sen noudattaminen ei ole Kukan mieleen. Esimerkiksi kakkakikkareen kanssa voi koittaa juosta mammaa karkuun, mutta onneksi Kukka juoksee vielä toistaiseksi sen verran hitaasti että sen saa vielä kiinni.

Kukan juokseminen onkin vielä sellaista, että en ole raaskinut pistää Kukkaa hihnaan ulkoillessamme. Kukka myös hakeutuu paljon luokseni ja ongelma Kukan kanssa on korkeintaan minun kompastuminen pienokaiseen kun karkuun lähteminen. Luoksetulossa Kukka on kokeillut kerran, mutta Kukka on oppinut ettei auta. Luokse on tultava ja se on Kukasta myös kannattavaa, mamma palkitsee siitä ensin kunnon kehuilla ja leikein. Kukan lempileikki on kanssani pörrösukan veto!

Opettelun alla on nyt myös käsky "odota", joka on alkanut toimimaan hienosti. Myös tästä palkkana on kehut ja leikki. Namipalkkaa en ole edes harkinnut vielä, namit saavat jäädä koulutukseen. Varsinaiset kouluttamiset ovat vielä kaukana edessä. Nyt keskitytään kasvattamiseen ja kasvamiseen.

Vapaana ulkoilemisen lisäksi olen hiljalleen totuttanut Kukkaa hihnaan. Tarkoituksena ei ole siirtyä hihnassa ulkoiluun vielä pitkään aikaan, mutta ajattelen että totuttautuminen jo tässä vaiheessa on suotavaa myöhempien ongelmien välttämiseksi. Kukka ei erityisesti pidä kaulapannasta, se tuntuu kutittavan kovasti! Tai sitten se ei miellytä tyttöstä... Kulkeminen hihnassa onnistuu kuitenkin hyvin. Välillä pitää Kukan hieman miettiä haluaako liikkua, mutta kun mamma kutsuu niin liikkuminen on vauhdikasta! Välillä Kukka pureskelee hihnaa, mitäs roikkuu siinä edessä niin houkuttelevasti.

Yksin jäämistä on tullut väkisin opeteltua alusta asti, kun vien Joea ulos erikseen. Olen jättäny parvekkeen ovea auki niin, että kuulen ulos mikäli Kukka huutaa. Mitään ääniä ei ole kuulunut. Myöskin naapureiden viestit eivät kerro äänistä. Jotain pieniä askarteluja Kukalla on ollut. Joskus joku kenkä on löytynyt Kukan pediltä, joskus unohtunut pissapaperipussi on maannut keskellä olohuoneen lattiaa, pissapaperit ovat kerran löytynyt myös sohvalta. Mitään varsinaisia tuhoja Kukka ei ole keksinyt tehdä. Joe ja Kukka ovat tulleet lyhyillä poissaolokokeiluilla niin hienosti toimeen, etten ole eristänyt pentua ja Joea eripaikkoihin. Käytössä on ollut eteinen ja olohuone.

Autossa matkustaminen ja pieni odottaminen on mallikasta, ongelmia autossa matkustamisen suhteen tai odottamisen suhteen ei ole ollut koskaan.

Joe on hieman ihmeissään huomionsa jakamisesta. Joe ei ole oppinut vielä, ettei mamma huomioi molempia samaan aikaan vaan huomio tulee molemmille erikseen. Tämä siksi, etten halua, että kumpikaan oppii tulemaan vaatimalla luokseni.

Muutoin Joe tulee pennun kanssa hienosti toimeen. Kukasta ja Joesta on selkeästi tullut kavereita. Välillä Joe kyllästyy riehumiseen ja lopettaa leikin. On ollut mielenkiintoista seurata kahden koiran välistä toimintaa ja kommunikaatiota. Olen perehtynyt kouluttajalla käynnin jälkeen paljon koirien luontaiseen käyttäytymiseen laumassa ja nyt näen saatua teoriaa päivittäin omassa kodissani. Telkkarit ja videot on täysin turhanpäiväisiä, on noiden peuhaamista niin mukava seurata!

Otan kuvia pian, niitäkin siis kohta luvassa!

Pikkurimppale on edelleen hirmusen reipas. Ei sätkähdä yhtikäs mitään ja mörköihin mennään tutustumaan ihan oma-alotteisesti!

Joekin hyväksyy nyt pienokaisen, on varmaan tajunnu et jos tuo ei kerta mihinkään täältä häviä, on sille parempi opettaa pikkusen käytöstapoja.

Rimppale saa jonkin verran purra jaloissa ja roikkua hännässä, mutta Kukan uusin löytö Joen mahan alla on jo Joesta vähän liikaa, siinä roikkuminen on ehdottamasti Joen sietorajan ylitse!

Eilen jo iltapäivällä Joe opetti Kukan kutsumaan leikkiin uudella tavalla eli heittäytymällä maahan komentamisen ja haukkumisen sijaan. Penska oppi hienosti ja leikitty on monet kerrat! Tänään aamulla oli mukavin herätys piiiitkiin aikoihin, Joe ja Kukka leikki ja ravas pitkin kämppää... Ja Joesta sekä sen otteista ja eleistä huomasi selvästi opettamisen maun, aivan kun Joe opettaisi uutta leikkiä napsimis ja hännästä roikkumisleikin tilalle. Jahtausleikki onkin Joelle kaikista mieluisin ollut aina! Myös mamma huolittiin mukaan jahtausleikkiin. Heh, Joe ihmetteli kovasti, se on tottunut siihen, ettei sisäleikit ole ollenkaan mamin mielestä sallittuja... Nooh, nyt pikkusen sallitaan poikkeuksia säännöistä. Näin on oikein mukava tutustua!

Eilen illalla Joe kävi jälleen hieman ohitus- ja häätöapuna Kirsillä. Pentu tuli mukaan opettelemaan autossa olemista, matkustamista ja yksin olemista. Kaikki menikin todella hienosti - nukkuen!. Lopuksi Kirsi ehti hieman rimpulaista vilkaista, jos nyt ei ihan virallista testiä tehty niin pikkusen kuitenkin kattottiin minkäslainen tyttö se on meille muuttanut! Tuloksena kovahko, löytyy hieman dominanssia ja laumasidonnaisuutta, muttei juurikaan miellyttämisen halua. Kirsin mielestä ihan hyvä pentu tänne on muuttamassa eikä koulutuksen suhteen ihan yhtä hankala tapaus kun isompi veli.. Semmonen perusnarttu tuosta olisi ilmeisesti tulossa. Kuulostaa oikeen hyvältä ja oikeastaan semmoiselta jota olen myös odottanut! 

Tänään Kukka sai tulla mukaan Joen kanssa ulkoilemaan. Kukka tuli lähes koko matkan sylissä, pellolla annoin molempien tutustua leikin merkeissä myös ulkona. halusin myös leikkiä Joen kanssa niin, että pentu on mukana. Lisäksi opettelussa on Joen hihnakävely pennun ollessa mukana ja osoittaa sille oma paikkansa myös pennun läsnäollessa. Aikalailla Joe mammaa kokeilikin, mutta sain hienosti osoitettua Joelle, että samat säännöt pätevät vaikka pentu mukana olisikin. Pellolla oltiin nätisti irti ja kotimatka meni taas löysällä hihnalla!

Kukan kanssa tutustuttiin erilaisiin kävelyalustoihin sekä rappukäytävään. Pikkurimppale näytti aamulla taitonsa hypätä sohvalle, joten päätin, ettei Kukka enää matkusta rappusissa sylissä, ellei Kukka oikeasti vaikuta siltä että on liian väsynyt.

Nyt Kukka tuleekin portaat mainiosti ylös, alaspäin Kukka menee vain muutaman portaan, alastulo näyttää silmääni liian huteralta.

Sisäsiisteysopetus on myös hyvällä mallilla. Pissat tulee hienosti paperille sekä ulos, kakat yökakkoja lukuunottamatta kaikki ainoastaan ulos. Maha on pysynyt hyvänä vaikka ollaan tutustuttu lihoihin, pehmeisiin luihin ja rustoihin sekä ulkona multaan, mätiin lehtiin ja kuraveteen... Kukka ei barffaa, mutta saa osan ruoastaan siipinä ja lihoina, olen myös jauhanut pennulle naudan rustoluita ja tänään illalla tutustutaan ydinluihin!

Eilen illalla Joesta tuli isoveli! Kävin hakemassa sulosen pienen mustan rimppaleen, saksanpaimenkoiran jonka nimesin Kukaksi!

Joe oli illalla aivan ihmeissään uudesta tulokkaasta ja varmasti toivoi ettei se ole tullu jäädäkseen. En usko että Joe tiesi että mikä koko otus on.

Herätessäni oikeen hyvin menneen yön jälkeen, Joe ei enää tuntunut olevan ollenkaan niin ihmeissään. Pikku-Kukka ei ole pitänyt isoa veljeä ollenkaan kummallisena ja on ollut koko ajan todella kiinnostunut Joesta. Tänään aamupäivällä Joe tuntui hyväksyneensä pennun ja heittäityi leikkimään pikkusen ja varovasti. Tutustuminen on päässyt oikeen hyvään vauhtiin!

Kukka on paperiton vahinkolapsi. Kukka syntyi hyvän tuttavani käyttölinjaiselle nartulle eikä siis ole välipentue-pentu eikä pentutehtailun tulos. Tuttavani tarjosi pentua minulle ja harkittuani ja mietittyäni tein päätöksen perheen koon kasvattamisesta.

Kukka tulee kulkemaan samoissa kouluissa Joen kanssa ja Kukka vaikuttaakin jo nyt oikeen fiksulta ja kivalta tytöltä!

Viime viikonlopun jälkeen on taas yksi askel menty eteenpäin tapakouluttamisen suhteen. Pääsimme Joen kanssa ylimääräisinä Kirsin järjestämälle kurssille, tai sen viimeiselle tunnille tarkemmin. Maneesi oli Joelle jo tuttu paikka, olemme käyneet siellä hiukan avustamassa. Joe oli ihmeissään koirien lukumäärästä, silminnähden Joe ihmetteli, että mitäs tämä nyt oikeen tarkottaa?!

Kaikki me koirakot mentiin ensin isoon piiriin ja ohjeita alkoi tulla. Ensimmäisenä tehtiin ohitusharjoituksia pujottelemalla muita koirakoita kytkettynä. Hetken päästä sama, vapaana. Huomasin, että oma jännitykseni heijastui Joeen ja heti reipastuttuani, Joe ryhdistäytyi mukana ja harjoitukset menivät hienosti! Joe pysyi mielestäni hienosti hallinnassa eikä toisia koiria käyty moikkailemassa.

Seuraavaksi ohitusharjoituksia ja kohtaamisharjoituksia jälleen vapaana ja kytkettynä. Kaksi riviä koirakoita kävelee vastaan, mennään ristikkäin ohi. Joe tuli hienosti mukana kävellen ja juosten.

Tämän jälkeen sama uudelleen (vapaana ja kytkettynä;), mutta otettiin lisäyksenä vielä kättelyt ja pieni rupattelutuokio. Kaikki meni oikein hienosti... Luonnollisesti koirien hallinta tapahtui käskyin (ja murahduksin), ei fyysisesti.

Omat fiilikset on lähes katossa, en olisi uskaltanut edes toivoa moisesta ennen vuoden vaihdetta! Ompa minulla hieno koira!!

Luoksetuloharjoituksia emme ehtineet tehdä, mutta häiriökoirina oltiin ja tehtiin niitä sitten kurssin jälkeen yksi, ennen "töitten" aloittamista. Joe jäi hienosti paikalleen odottamaan ja maneesin peilin kautta näin Joen koko ajan. Luoksetulo oli oikein hyvä, hieman tottismainen joka johtunee siitä, että niitä ollaan kotona nyt harjoiteltu paljon. Joe osaa tulla eteen istumaan. Joe tulee tottikseen suhteutettuna luokse ehkä hieman liian nöyrästi, mutta kuitenkin vielä oikein iloisesti ja reippaasti. Veikkaisin maneesilla olevan myös tekemistä Joen nöyryyden kanssa, ei se normaalisti tule aivan niin nöyrästi vaan huomattavalla vauhdilla ja lukkojarrutuksella!

Tästä motivaatiota varsinaiseen tottikseen, seuraava suurempi tavoite on BH-koe, joka menee varmasti kesään 2010. Luonnetesti tullaan tekemään toivottavasti viimeistään syksyllä 2009, riippuen siitä, milloin mahdutaan lähellä järjestettävään mukaan.

Joen kanssa on nyt tallusteltu aika pitkä matka. Joe ei ole varsinaisesti ensimmäinen koirani, mutta ensimmäinen, jonka koulutus ja tapakasvatus on ollut yksin minun harteillani.

Tapakasvatus ei ollut sujunut kovin hyvin. Käytiin pienempänä erilaisissa "namikoulutuksissa" joista ei ollut meille sopivaa oppia.

Joe oppi hiljalleen räyhäämään, kiskomaan eikä koiraa voinut pitää vapaana jollei aitoja ollut ympärillä. Koiran kiinni saaminen näytti aitojen sisäpuolellakin varmasti huvittavalta.

Soitin marras/joulukuun vaihteessa Koirakoulu Kitiin ja nyt meissä virtaa uudet tuulet!! Kouluttaminen perustuu laumahierarkiaan ja käyttäytymiseen ja koiranlukutaitoa olenkin nyt opetellut ihan urakalla.

Käydään edelleen "auttelemassa" eli saamassa lisää oppia ja itsevarmuutta. Joen ja minun yhteistyö on ruvennut sujumaan ja molemminpuolinen luottamus alkaa olemaan jo aika hyvällä mallilla. Uskallan ohittaa vastaan tulevat toiset koirakot jo ilman hihnaakin. Ei ole pelkoa, että Joe lähtisi, Joe kävelee aivan jalkani tuntumassa tai noin metrin päässä tiestä (ojassa) haistellen.

Nyt elämä tuntuu hyvältä ja yhdessä tekeminen ja lenkkeileminen on helppoa ja rentouttavaa. Saan nauttia hyvin käyttäytyvän koirani kanssa kevättalven auringosta Joen hyppelehtiessä hangessa lihaksistoa vahvistaen ja lunta syöden.

Myös ruokavalio ollaan pistetty Joella kokonaan uudelleen. Joella ei ollut mitään allergioita tai ruoansulatusongelmia, päätin kuitenkin, että Joen tulee saada luonnollisempaa ruokaa. Syönhän itsekkin ruokani valikoiden!

Reheellisesti voin sanoa, että meillä menee todella kivasti. Kesää odotellen, kävimme vielä viettämässä pitkän viikonlopun kesämökillä. Joe sai tulla ja mennä kuten halusi, heijastinliivi vilkkui puiden ja lumikasojen seassa ja Joe jaksoi peuhata ulkona aamusta iltaan! Kyllä meillä olikin väsynyttä porukkaa kotiin tullessa!

Nuin sitä tullaan päivittelemään jo toista kertaa vuoden sisään!

Löysin sopivaa tekemistä omalle hiihtolomalleni ja päätin ruveta hyötyihmiseksi. Pasaset pääsivät lomailemaan muualle ja minä vauvani kanssa (omakoti)talon valtaajaksi Keravalle! 

Kunnon teinin tavoin Joe pitää Rikka-siskoa vähän omituisena ja Hippi-äitiä vielä enemmän. Äiti joutui aluksi komentamaan sisaruksia ja tietysti puuttumaan sisarusten leikkeihin. 

Nahistelut unohtui nopeasti, Keravalta löytyi jotain suunnattoman kaunista, herttasta ja herkkää.. Oi voi miten ihana Tala on! Siellä missä Tala, siellä Joe... Ja sama toisinpäin ;) 

Poikani vetovoimaa ja herra Pasasen huomaamia veritippoja ihmetellen kävin tietysti tyttöystäväehdokkaan hameen alusen huolellisesti läpi.. Onnekseen todeten ettei se ainakaan juoksua ole alottamassa.. Rikan tassuhaavasta löytyi syyllinen ;)

Muutama päivä vielä jäljellä. Tänään ollaan totuteltu uuteen tulokkaaseen, Riepu tuli loppulomaksi mukaan. Joe on selvästi ihmetellyt, miksi tämä värillinen ei olekkaan kaveri. No katsotaan, ehkä loppuviikko menee yhtä kivuttomasti kun alku. Mudasta huolimatta. Voi Sari parkaa ;)

En näemmä käy päivittämässä kovin usein (9.2.2008) !!

Noo, vuosi on kulunut ja Joe on edelleen todella vilkas. Ei se huono asia ole.

Koirat -lehdessä kävästiin syksyllä ja päästiin kuvattavaksi myös. Muutama tarkkasilmäinen koira-ihminen onkin uskaltautunut jutusta huomauttamaan. Kiva tapa se on ollut naapureihin tutustua!

Joen kanssa ulkoillessa ollaan keksitty uusi harrastus, tai siis Joe on keksinyt. Joella taitaa olla pikkukoiran ego, Joe haluaisi kovasti ottaa keppien sijasta puut mukaansa. Onkin hauskaa seurata kun toinen ähisee, puhisee ja ärisee oksa suussa  Ei ne oikeen tahdo irrota!!

Ihmeen sisukas Joen täytyy olla, tai itsepäinen. Koskaan se ei palkkaa saa, mutta aina täytyy siinä oksassa roikkua  Ei itellä riittäisi kärsivällisyys...

Muuten onkin sitten ollut ihan tasaista menoa. Ollaan opeteltu (vieläkin) hihnakäyttäytymistä ja erityisesti ohittamista. Aika nätisti mennään ja kumma kyllä, tullaan edelleen toimeen myös urosten kanssa.

Täytyy kunnostautua nyt myös tätä sivua päivttelemään. Toivossa on hyvä elää