RIP 19. elokuuta '07. Syksy oli vaivihkaa ajelehtinut kaupunkiin, ilma oli kirpeän viileä ja raikas. Sinä kauniina päivänä lähetimme rakkaan oriin ajasta ikuisuuteen, sinne missä papan on helpompi olla. Ihmisten sydämiin jäi Hurmosta valtava aukko, joka vielä jonain päivänä kasvaa täyteen arpikudosta ja antaa kaipuun hellittää. Kiitos kaikesta rakas pappa, nuku hyvin <3
# Haavelaakson Hurmos, "Hurmos"
# suomenhevonen, ori
# syntynyt 14. huhtikuuta 2006
# painotus kouluratsastus, ko: Vaativa B
# kasvattaja vaapu, Haavelaakso / omistaja Kaisa J.
Hörhh! Olen pesunkestävä oripoika, suloinen kuin mikä, mutta kyllä minulta sitä sisukkuuttakin löytyy. Olen saanut monesti kehuja komeasta ulkonäöstäni, kyllä minulle kehut kelpaavat. Perusluonteeltani olen ihan perusori, jääräpäinen mutta silti jotenkin niin ihana. Minua taluttaessa on oltava sisukas, sillä minä temmon joka suuntaan -kuten kunnon orin kuuluukin- ja yritän aina päästä tammojen luokse. Heinäkasat ja sellaiset eivät minua kiinnosta, mielessäni pöyrivät vain tammat. [Hurmos on aina heinäkasojen kimpussa, jos sellaisia vaan sattuu tielle näkymään, omistaja rinssi huomauttaa virnistäen.]
Hoitaessa olen samanlainen tollo kuin yleensäkin; rauhaton ja määräilevä, mutta jotenkin niin hurmaava. Minä osaan avata solmujakin, ajatelkaa! Vetosolmulle minua ei kannata edes laittaa, sillä olen sekunnissa irti. Karsinanoven voi jättää auki, minä en ole lähdössä minnekään, ellei minulle anneta sellaiseen lupaa. [Karsinanovi on ehdottomasti suljettava, sillä Hurmo ampaisee ensisijassa käytävälle, ja suorinta tietä ulos, jos vaan sellaiseen näkee mahdollisuuden, rinssi tuhahtaa.] Kaviot nostan kiltisti, mutta en jaksa niitä kovinkaan kauaa ilmassa pitää. Alan kiskoa niitä maahan ja hermostun, jos kavioita ei siistitä nopeasti. Erityisesti talvella olen hermoromahduksen partaalla, jos kavioistani irrotetaan tilsoja. Pesemisestä en laisinkaan pidä, antaisin mitä vaan, jos minun ei enää ikinä tarvitsisi siihen kauheuteen ryhtyä. Jos kuitenkin pesuun joudun, seison myrtyneen näköisenä, ja potkin jaloillani ilmaa. Myös steppailu on hyvin mahdollista, juu. Satulointi sitten vasta onkin mielenkiintoista. Tämä poika osaakin pullistella oikein kunnolla; kun minä ryhdyn pullistelemaan, niin satulanlaitto saattaakin kestää melkoisen kauan. Suitsinta onnistuu sen enempiä esityksiä, mutta toki sillointällöin on ihan mukava pitää suu kiinni..
Ratsastaessa olen todellinen helmi. (Tottakai, kun vanhemmat on sellasia simpukoita) Osaan mennä kaiken näk?iset avot ja sulut, pohkeenväistöt niin ravissa kuin käynnissäkin. Olen oikea jokalajin mies, minulta sujuu helposti niin koulukiemurat kuin esteetkin. Vauhtia minulla on enemmän kuin tarpeeksi, siitä on erityisesti esteratsastuksessa hyötyä. Kentällä ratsastettaessa kanssani täytyykin olla varuillaan; jos näen ulkona tammoja, niin sitten en voi keskittyä. Alan steppailemaan ja hyppimään pystyyn, pienet pukitkin mahtuvat mukaan. Maneesissa olen kuitenkin hyvin kiltti, mutta on se ihan mukava välillä hieman irrotella. Tuulisella säällä maneesikaan ei kuitenkaan ole se ihan paras vaihtoehto minun liikuttamiseeni. Tuuli pitää todella pelottavaa ääntä, ja yksin ratsastajan kanssa ollessani sekoan täysin. Lähden laukkamaan ympäri maneesia, miten pääsen pois!?!
Kouluratsastuksessa olen kuuliainen ja tarkkaavainen ratsu. Vihaan sitä, jos ratsastajalla on epätasainen käsi, joka nyplää suutani herkeämättä, sahaa ohjista muotoon saamiseksi. Ei se muoto sieltä tule, ainakaan minulla, vaikka miten sahaisi. Jos erehtyt sahaamaan ohjista, saat aikaan vain kiukuttelevan, hermostuneen ratsun. Parhaiten minut saa liikkumaan olemalla itse tasainen ja pehmeä niin istunnastaan kuin käsistäänkin. Kuuntelen apuja tarkasti, sekä vastaan niihin parhaani mukaan. Liikkeeni ovat näyttävät ja pehmeät, selässäni on mukava istua niin käynnissä, ravissa kuin laukassakin. Tahdon miellyttää ratsastajaani, pidän siitä kun minua ihaillaan. Ja miksipä ei ihaltaisi, auringonsäteiden välkkyessä ruskealla karvallani, kaulaani pyäristäessä olen niin komea.. Rakastan pieniä asioita, kuten sitä, että minua kehutaan esimerkiksi pehmeän laukannoston jälkeen. Jos minua viitsii kehua edes kerran puolessa tunnissa, jaksan keskittyä ja luottaa ratsastajaani.
