Hiili saapui meille Raadelmaan alkuvuodesta 2006, lähinnä siitostammaksi. Läpi käytiin myös kisoja ja koettiin monia onnellisia yhteisiä hetkiä. Hiili oli erittäin ihanteellinen tamma luonteeltaan ja myös väri oli kaunis ruunikko, millaiseen ei ihan joka päivä törmääkkään. Hiili on ollut yksi kilteimmistä hevosista ikinä, mitä olen omistanut. Tämä pieni "syvällinen" tamma mamma hurmasi kaikki kertaheitolla. Hiilellä oli myös erittäin mukava suku, eikä tamma kisoissakaa mikään ihan pohjamutiainen ollut. Hiili ehti jättää jälkeensä kolme upeaa varsaa!

Hiili RIP 24.6.2006
Kun juhannukset oltiin juhlittu ja viety kunnialla läpi (juhlimalla). Oli aika palautua väsyneenä ja pahoinvointisena tallinhoitoon. Tukka pystyssä ja silmät ristissä tallasin tieni tallille ja joka askel tuntui ylivoimaisen raskaalta. Suurimman osan hevosista olin jättänyt ulkosalle yöksi ja tuonut sisälle vain heikkonahkaisimmat hienohelmat. Hain rehuvarastosta heinää kärryihin ja lähdin jakelemaan niitä tarhoille. Hiili makasi tarhassaan Alman hääräilessä jotakin omaa. Se katsoi minua utuisesti ja heittäessäni heinät tarhaan se yritti muutaman kerran nousta, muttei päässyt. Sillä oli selvästikin kipuja. Tamman tuskaisesta ilmeestä päätin, että tuskin kannattaa viivästellä. Soitin eläinlääkärillemme, mutta hän ei päässy kiireidensä vuoksi, joten päätin soittaa sitten naapurintalon isännän lopettamaan hevosen, hän kun muutenkin lehmiään oli joutunut ammuskelemaan syystä jos toisesta. Alma vietiin talliin sillävälin, kun pikku-hiili ammuttiin tarhaansa. Lopullista kuolinsyytä ei otettu koskaan selville. Hyvää yötä Hiili-täti <3