|
|
   |
Nimi: Grosol
Luonne Roso oli suoraan sanottuna herkullinen. Se oli kiltti, mutta vähä-älyinen ja meni aina sinne minne ruokakin. Se oli erinomainen lasten ratsu ja kulki kärsivällisesti aloittelija selässään. Joskus se oli niin makean kipeä, että heittäytyi piehtaroimaan jalkoihin ja yritti 'kerjätä' nameja. Se muistutti aivan koiran pentua. Roso oli niin söpö, että teki monta kertaa mieli ottaa se kainaloon ja mennä nukkumaan sen kanssa. Roso oli maltillinen, kun sitä hoidettiinkin. Se seisoi kiltisti paikallaan ja välillä hiukan nyppi hoitajansa takin hihaa. Se oli niin huomionkipeä, mutta aivan hurmaava. Muuta Ostin Roson suoraan kasvattajalta, Milcyltä esteponin toivossa. Aluksi ori osoittautuikin hyväksi hyppyriksi ja aloin treenamaan sitä hyvilläni esteille. Ensimmäisten kisojen jälkeen kuitenkin tajusin, että se oli ollut turha toivo. Roso oli aivan mahdoton kilpailuissa. Se kieltäytyi ja pelleili yleisölle kesken kilpailun. Joskus se heitti ratsastajan esteen toiselle puolelle ja kaatui tahallaan pieneen vesihautaan. Se oli niin kummallista ja mahdotonta, että lopetin koko kilpailemisen suoraan kuin seinään. Vaikka orilla olisi ollutkin lahjoja, kilpailutilanteessa se oli täysin toivoton. Ruunautin Roson paljon myöhemmin, kunhan se oli ensin saanut aikaiseksi muutaman jälkeläisen sukupolvelleen. Pistin söpön ruunan ratsu- ja herkuttelukäyttöön ja siitä tulikin nopeasti kaikkien lemmikki. Viimeinen tarina Roso siirtyi nukkumaan vihreän puolelle 4.9.2004 Roso osottautui pian jo vanhaksi ja kankeasti. Se oli kuitenkin yhä samanlainen herkkupersus ja kerjäsi aina lisää herkkuja. Se lopetti lasten ratsun uransa komean 16 vuoden iässä, johon asti se oli ollut parhaimmillaan. Oikea energiapaukku. Roso kuoli leppoisasti vanhuuteen heti vuoden jälkeen 17-vuotiaana. Roso haudattiin läheisen Sun Down-järven rantaan, jossa se on aina tykännyt laiduntaa. Muistamme ruuna kyynelsilmin.
Muistavat Omistajasi, Ginna. Kasvattajasi, Milcy. Jälkipolvesi Hevosysvätäsi
Ulkoasu: Janvier layouts |