Hovi-Hymy

Viralliselta nimeltään Hovi-Hymy, kutsuttu yleensä nimellä Myy.
Suomenpienhevostamma, väriltään rautias, säkäkorkeudeltaan 143cm.
Syntynyt 15.09.2008, tamma on iältään (VHKR).
Myy ei ole vielä virtuaalisessa hevosrekisterissä.
Yleispainoitteinen, koulutustaso Helppo B, hyppää metrin molemmin puolin.
Pollen omistaa ninja. Myy asustelee nykyään Mörkölässä.
Myy on vielä koulutusvaiheessa.


© Nina S. Kopiointi kielletty!

Luonnekuvaus

Myy on luonteeltaan peruskiltti, mutta silti omanlaisensa suomenhevonen. Pientä säikkyilyä on joskus havaittavissa, varsinkin kun ratsastetaan yksin maastossa. Myy kuitenkin nauttii elämästään ja osaa viettää rauhallisia hevosen päiviäkin. Myy on joskus hyvinkin varsamainen, mutta osaa myös olla hyvinkin pomottava tamma. Myy ei kuitenkaan ole laumassa mikää johtaja, mutta pitää silti alempiarvoiset kurissa ja yrittää iän varttuessa tietysti tavoitella johtavan tamman paikkaa laumassa. Myy on sellainen hevonen, joka ei missään vaiheessa jätä aistejaan narikkaan, vaan on aina tarkkaavainen ympäristöstään ja kuuntelee tarkasti ympärillä olevia ääniä ja tutkistelee tilannetta. Vaikka Myy pelkääkin vähän kaikenlaista, niin trailerikammo ei ole mitään muihin verrattuna. Myy ei koskaan uskalla mennä koppiin, vaan on monien tahtojen taistelujen tulos nähdä Myy seisomassa kopissa. Tämä onkin haastava tilanne, koska Myy on aktiivisessa kilpailukäytössä, ja kilpailupaikalle matkataan usein trailerilla. Hevoskuljetusautot eivät ole onneksi niin pahoja kuin ne kahden hevosen trailerit, ja vielä jos kaveria ei tule mukaan, niin Myy on takuu varmasti telonyt vähintään yhden jalan ja repinyt riimunnarun rikki ennen perille pääsyä.

Vaikka Myystä voikin saada hieman hankalan hevosen kuvan, niin se on myös todella kiltti ja rehellinen, käsitteli sitä sitten kuka tahansa. Myy suorastaan nauttii harjailusta ja hoivasta, eikä ole tuottanut tähän asti minkäänlaisia ongelmia. Myy on laitumella varsin siisti hevonen, eikä oikeastaan piehtaroi missään mutaläjissä hirveästi, vaan Myy tykkää piehtaroida enemmänkin kuivalla maalla, jossa ei tule niin likaiseksi. Tämän onkin Myyn hoitajien kannalta mukavaa, sillä aina ei tarvitse Myytä puhdistaa ja kiillottaa niin että kädet puuttuu, vaan huolellinen harjaus riittää likaisimmissakin tapauksissa. Kaviot Myy nostaa aivan automaattisesti, eikä nojaakkaan kättä vasten juuri ollenkaan. Myyllä käytetään aina ratsastaessa jonkunlaisia suojia. Koulussa on hyvä olla takajaloissa hivutussuojat, maastossa paksut ja korkeast suojat, sekä esteillä jännesuojat tai pintelit. Suitsiessa Myy ottaa nätisti kuolaimet suuhunsa. Yleensä Myyllä onkin käytetty punaisia tutteja, joka tekee Myystä varsin veikeän näköisen. Satuloinnissa ei ole ongelmia. Myy tykkää kantaa lännensatulaa, ja siksi Myylle onkin hankittu keksikokoinen satula, jolla on varsin mukana ratsastaa maastossa kuolaimettomilla suitsilla.

Ratsastaessa Myy on reipas ja herkkä pohkeelle. Myyllä ei ole liikkeissään kuitenkaan paljon tahtia, vaan on meno vähän höyryjuna-tyyppistä kulkemista uraa ympäri. Siksi onkin tärkeää muistaa Myyllä ratsastaessa aluverryttely ja taivutuksel kaarevilla urilla, sekä kulmissa, jotta Myy muistaisi vähän keskittyä tahdikkaaseen ratsastukseen. Myy ei ole oikeastaan mikään maailman koulumestarein tyyppi, eikä sitä ole koulutettukkaan hirveän pitkälle vielä. Helpon B'n asiat kuitenkin luonnistuvat jo, kunhan vain osaa pyytää selkeillä avuilla, myös muistaen käyttää painoapuja. Myy kulkee kauniissa muodossa ja liikkuukin tahdikkaammin varman ja kokeneen ratsastajan alla. Esteillä Myy on varsinainen mestari. Voisin vaikka lyödä vetoa, että Myy pääsisi vaikka omankokoisen esteensä ylitse, mutta sellaista ei ole mitään järkeä käydä yrittämään oman- ja hevosen turvallisuuden vuoksi. Myy on kuitenkin esteillä varma menijä, mitä nyt silloin tällöin hieman kyttäilee, Myytä täytyy vain ratsastaa selkeästi eteenpäin ja ylläpitää askellaji. Maastossa Myy on säikky, varsinkin jos ollaan yksin. Myy näkee jokatoisessa puskassa vähintään kymmenen mörköä ja miljoona kummitusta, ja joka toisessa viisisataa pientä vihreää miestä. Maastoillessa Myyn selkään ei todellakaan voi pistää mitään pikkulapsia, vaan pätevä, sekä osaava ratsastaja, joka ei sivuloikkia paljoakaan säikähtele. Kuvailisin Myytä ratsastaessa omanlaisekseen persoonaksi, jotkut tykkää ja jotkut ei tykkää.

Sukutaulu & jälkeläiset

i. Hovi-Niko   suomenhevonen, 154cm   SLA-III, YLA2	ii. Mikon Kalteva evm	iii. Kuparin Mikko evm
		iie. Rakkauden Kaaos evm
	ie. Hovi-Henna evm	iei. Hovi-Toivo evm
		iee. Aimoannos Armoa evm
e. Kesän Hymy   suomenhevonen, 155,3cm   SLA-I, KRJ-III, YLA2	ei. Hymypoika evm	eii. Virnuilevainen evm
		eie. Ruiskossu evm
	ee. Kesäposti evm	eei. Hurmion Muisto evm
		eee. Kesäkuva evm

Myyn isä on varsin komea ja harvinaisen värinen suomenhevosori. Harmillisesti ei ole Myy isältään perinyt hienoa väritystä, vaikka ei kyllä äitinsäkkään puolelta. Myyn molemmat vanhemmat ovat täysikokoisia suomenhevosia, vaikka Myy itse onkin vain suomenpienhevonen, mikä onkin aikamoinen mysteeri. Luonteenpiirteitäkään ei ole vanhemmilta saatu, joten voisi aivan luulla, että tämä hevonen on joistain aivan eri vanhemmista. Onneksemme dna-testit todistavat ketkä ovatkaan Myyn todelliset vanhemmat. Myyn nimi tulee tietysti molempien vanhempien nimisitä, ellei joku vielä huomannut sitä.

Myyn isä on nimeltään Hovi-Niko, on hieno ja suorituskykyinen suomenhevosori, jolta löytyy temperamenttia vaikka muille jakaa. Niko on voimakastahtoinen ja varsin junttiluonteinen, mutta siltikin älykäs ja hyvä hevonen. Nikolla on kisattu hienosti sijoittuen koulu-, sekä esteratsastuksessa, eikä näyttelyitäkään ole unohdettu. Kouluratsastuksen puolella Niko on varsin irtonainen liikkeiltään, ja se taipuu hyvin ja onkin suustaan varsin pehmeä kädelle. Koulussa Niko on rehti ja rauhallinen ratsu, mutta valitettavasti luonne muuttuu kovastikkin kun laitetaan esteitä kentälle. Niko on esteillä todella reipas, joskus jopa kuumeneva ratsu, joka kiihdyttää esteeltä esteelle, mutta hyppää silti loistavalla tekniikalla niistä yli. Niko ei oikeastaan pelkää paljon mitään esteitä, mutta vesiesteellä saa ratsastaa napakasti, sillä niille on Niko kieltänyt useampaan otteeseen.

Myyn emä, kaunis punarautias ja aito juntti, joka on täysissä suomenhevosen mitoissa, on nimeltään Kesän Hymy. "Tuuli" on todella reipas ratsu, jota inhottaa ohjien nykiminen. Siksi Tuulia kannattaakin jarruttaa aina painoavuilla, jottei tulisi tilanteita jolloin saattaa ratsastaja joutua hieman liian vauhdikkaaseen kyytiin. Tuuli on tarvittaessa todella osaavakin ratsu, jos vain ratsastaja osaa pyytää sitä kulkemaan. Askellajitkin ovat luonnostaan jo tahdikkaat ja liidokkaat. Tuulilla on kisattu niin este-, kuin koulusijoituksetkin täyteen, minkä lisäksi on myös kokeiltu kenttää ja valjakkoa. Toivotaan siis, että Myy olisi perinyt äitinsä lahjakkuuden moniin lajeihin, niin pääsemme ehkä pois koulu- ja estekentiltäkin.

Päiväkirja

Kilpailukalenteri

Kilpailukausi starttaa virallisesti nelivuotiaana.

Kaiken © ninja, ellei toisin mainita.