Eilen oli sitten Don Giovannin ensi-ilta. Ihan hyvin se meni ja Lauralta sain taas paljon palautetta niin seuraavaan esitykseen sitä yritän hioa sitten entistä paremmaksi. Täytyy myöntää, että sekä Figaron häät kuin myös Don Giovanni ovat mukaansa tempaavia oopperoita ja vievät esittäjän mennessään. On ollut hauskaa tehdä tuo produktio tasapainoisen ja erittäin huumorintajuisen työryhmän kera. Nyt sitten vaan uutta draivia ja taiota hakemaan seuraavaan ensi-iltaan ja esitys esitykseltä pyrittävä kehittämään näitä jo ohjelmistossa pyöriviä rooleja. Oli yllättävän kaunis ja sateeton viikonloppu, kunnes juuri äsken alkoi sataa. Meillä oli vieraita Oulusta asti, kun Vuontisjärvet käväisivät Karlsruhessa. Lapset eli Roope ja Veera yöpyivät vielä meillä molemmat yöt. Kyllä taas huomasin kuinka vähän Karlsruhea itse tunnen, kun oikeastaan en osannut neuvoa yhtään hyvää turistikohdetta. On aika kulunut jo melkein kaksi vuotta kuinkas muutenkaan kuin työn parissa. Oli pienet lehtijututkin UR:ssa ja LS:ssa ja tuossa pari viikkoa sitten HS:ssa. Erittäin positiivisena voi pitää sitä asiaa, että kaikissa oli minun nimeni oikein kirjoitettuna. Tästä kokemuksesta viisastuneena voi todeta, että se ei ole aina niin itsestään selvää. Minulla oli sittenkin tänään sunnuntaina vapaapäivä, kun ystävällinen kollega Peter lupasi laulaa Otellon esityksen. Olisi ollut kyllä rankkaa eilisillan päälle laulaa tänään iltapäivä esitys. Kaikin puolin siis hyvä näin. Meillä on huomenna töissä jonkun sortin henkilökunnan virkistyspäivä. Ajattelin käyttää päivän nukkumiseen, asioiden hoitamiseen ja akkujen lataamisen Rusalkan harjoituskauteen. Nämä tämän esityskauden viimeisen kaksi viikkoa seison vaikka päälläni.
05.07.2007
Tulipahan nukuttua pitkään ja hyvin. Olikin tuossa pari viimeistä päivää niin työntäyteisiä ja sen myötä hieman huonosti nukuttuja öitä. Nyt on taas olo kuin teräsmiehellä, kun on vapaa aamupäivä ja saa herätä ihan rauhassa. Täytyy vaan jaksaa ihmetellä tätä Karlsruhen ilmastoa. Täällä on satanut viimeiset kaksi viikkoa joka ikinen päivä ja kyllä se kummalliselta tuntuu elää syksyä keskellä heinäkuuta. Illalla on Don Giovannin kenraaliharjoitus. Rusalkan harjoitukset pyörähtivät myös toden teolla käyntiin ja tuli vissiin innostuksissaan annettua hieman liikaakin eilisissä harjoituksissa, koska illalla olin aivan puolikuollut. Kyseessä on nyt kuitenkin ensimmäinen iso roolini, jossa saan tehdä kunnon harjoituskauden ja oikeasti päästä näyttämään parhaat puoleni. Kokemattomuuttaan siinä on ensimmäisenä päivänä innoissaan kuin sonni kevätlaitumella. Olin suunnitellut pitäväni sunnuntaina vapaapäivän, mutta sain juuri äsken soiton, että jonkun sairastapauksen takia ensi sunnuntaina esitettävä ooppera on vaihtunut Otelloksi ja kukapa muu kuin minä olen siellä myös laulamassa. Eli lauantaina ja sunnuntaina molempina esitys. Eipä paljon siis juhlita Don Giovannin ensi-iltaa lauantai-iltana. Pari alkoholitonta olutta ja kotiin nukkumaan. Sellaista on elämä. Pitää ajatella positiivisesti. Ensinnäkin minulla on jo 45 esitystä täynnä ja saan jokaisesta esityksestä tästä eteenpäin ylityörahaa. Siitäkin tosin verottaja saa suuremman osan kuin minä. Toinen hyvä asia on, että 2 ja puolen viikon päästä olen Suomessa ja saunassa. Tärkeimpänä kuitenkin on, että tämä on kuitenkin unelmatyöni. Lahjoituksen saamani polkupyörä alkaa olla kaputt. Eilen oli pakko taluttaa pyörää keskikaupungilla kun siitä kantautuvat äänet alkoivat olla jo niin pelottavan kuuloisia ja huomiota herättäviä. Jospa se nyt kestäisi vielä reilut kaksi viikkoa, niin syksyllä ehkä sitten on pakko ostaa uusi.
01.07.2007
Heinäkuu on alkanut ja se tarkoittaa, että kolmen viikon päästä ollaan jo matkalla Suomeen. Eilen oli Otellon Gala-esitys ja voi leikkisästi näin jälkikäteen esittää kysymyksen, että oliko eilinen esitys Jagoa esittäneen Guelfin vai ohjaaja Thorwaldin ohjaus. Yhtä kaikki esitys oli hieno. Desdemonan roolissa laulanut Krassimira Stoyanova oli todella kaunisääninen ja loistava roolissaan. Piti vielä youtubesta kuunnella Desdemonan aaria uudelleen hänen laulamanaan heti kotiin päästyäni. Ei se tietysti live-versiota vastannut, mutta hieno laulaja kerta kaikkiaan. On taas ihana viettää rauhallista sunnuntaita ja lepopäivää. Asunnossamme on muutenkin niin hiljaista ja rauhallista, kun tuo muu perhe nukkuu. Olen yrittänyt tässä pari viikkoa opetella vaihtamaan puhekieltä sujuvasti saksasta englantiin ja taas takaisin puhujan kansalaisuuden mukaan. On se totta vie vaikeaa, kun on vieraana kielenä keskittynyt pelkästään Saksaan viimeiset kaksi vuotta. Tällä alalla kuitenkin törmää niin paljon myös englannin kielen käyttöön, että pitää nyt alkaa pitää sitä yllä, ettei vain unohtaisi. Täytyy myös alkaa pikku hiljaa totutella siihen, ettei kaupungilla lauo ihan kaikkia ajatuksiaan ilmoille Suomen kielellä. Täällä Saksassa siitä ei ole vielä haittaa, mutta kolmen viikon päästä Suomessa ihmiset jo ymmärtävät mitä sanon.
27.06.2007
Eilen oli todella hyvä laulutunti niin kuin viime viikollakin. Kovasti tehtiin työtä ja eilen aloitettiin ensimmäistä kertaa Raimondon roolin työstäminen. Ihan komea aaria ja loppu yhdessä kuoron kanssa. Siihen kaveriksi sitten Verdin Requiemin Confutatista. Oli kyllä kieltämättä paljon haastetta molemmissa kappaleissa, mutta taas toisaalta paljon tuli oivalluksia ja oli erittäin mielekästä työstää kumpaakin kappaletta. Muutenkin nyt kun roolit alkavat ensi vuonna olla sellaisia, että niissä on kokonaisuutenaan jo paljon laulettavaakin niin laulutuntien luonnekin on muuttumassa entistä enemmän asian ytimeen osuvaksi. Hienoa käydä kronologisesti läpi roolia sävel säveleltä ja pureutua sitten ongelma-kohtiin niiden oikeassa järjestyksessä. Tänään illalla on Don Giovannin ensimmäinen pääharjoitus kaikissa vermeissä ja vetimissä ja orkesteriharjoituksia seuraa sitten koko ensi viikon. Rusalkan ensimmäiset ensemble-harjoitukset olivat eilen ja musiikki on vaikeaa. Ei voi muuta sanoa kuin, että Barbara Dobrzanska laulaa hienosti nimiroolia. Keli on ollut hyvin vaihteleva viime aikoina. Toisaalta on lämmin, mutta eilenkin oli hirmu kylmä tuuli. Sisälämpötila on meilläkin laskenut melkein 20 asteeseen mikä on tähän aikaan vuodesta ihanan viileä näillä leveysasteilla. Eilen tuli käytyä pitkien aamuharjoitusten ja laulutunnin jälkeen ulkona syömässä. Erinomainen lohitagliatelle oli tuossa meidän kadun italialaisessa ja Laura oli myös oikein tyytyväinen salaattiin. Kyllä tuo lohen syöminen sai taas ajatukset aika vahvasti Suomeen ja lomalle. Ei silti töissä on hyvä rytmi päällä ja laulukin on kulkenut oikein hyvin ja normaalin epätasaisesti, mutta kyllä pieni paussikin voisi tehdä hyvää. Saunomisesta en ole nähnyt unta vielä tähän mennessä kuin kerran. Kummasti jokin sisäinen rytmi ajaa minua tekemään nyt 4 roolia päällekkäin vaikkei siihen olisi mitään tarvetta. Olen tainnut liian hyvin tottua tähän tapporytmiin viimeisen kahden vuoden aikana.
24.06.2007
Olen ollut taas tarkalleen ottaen viikon täysin terveenä. Huomattavasti helpompi työskennellä terveenä kun vertaa viime viikkoa ja edellisviikkoa. Otellosta on kaksi ensimmäistä esitystä takana ja ensi lauantaina on seuraava, kun on gaala-esityksen vuoro. Taas pääsen parin maailmantähden kanssa laulamaan. Eilen olimme viettämässä Suomi-Saksa-seuran järjestämiä juhannusjuhlia Leopoldshafenissa tuossa muutaman kilometrin päässä. Oli kokko, nuotiolaulua, tanssia ja tietysti tanssiorkesteri solistinaan Tero Hannula, grillausta ja hyvää seuraa. Teki hyvää rentoutua tuolla tavalla perussuomalaiseen tapaan. Vain saunomista vaille se jäi. Taas sitä jaksaa hyvillä mielin ja voimin lähteä tulevaan viikkoon, jolloin tehdään jo viimeisiä virittelyjä seuraavaan uuteen ensi-iltaani Don Giovannin Masettona. Heinäkuun alussa alkaakin sitten jo Rusalkan näyttämöharjoitukset, joten ei pääse tekemisen puute yllättämään. Pääsin minä eilen ihan yllättäen laulamaan pari soolokappalettakin siellä juhlassa ja oli kyllä upea tunne laulaa Vanhoja poikia viiksekkäitä. Muutenkin siinä mietin Hannulan Teron laulaessa kaikkea sitä kaihoa, syviä sanoja ja tunnetta, joita suomalaiseen tango ja valssikappaleiden lyriikkaan ja esittämiseen on kätkettynä. Kyllä voin myöntää, että taas pääsin lähemmäs juuriani ja tiedän jatkossa entistäkin selvempänä, mistä sitä ponnistaa ja ammentaa voimansa täällä maailmalla.
15.06.2007
Koko viikko on mennyt nuhan poislaulamisessa. Olo alkaa olla jo normaali. Viikkoon on mahtunut harjoituksia, harjoituksia, harjoituksia ja sen päälle yksi kenraali-harjoitus sekä Wertherin esitys. Aika tukkoista oli laulaa keskiviikkona, mutta onneksi pystyin sen verran hyvin, että esitystä ei tarvinnut perua. Esitykseen pientä lisäjännitystä toi kun unohdin piilolasit kotiin. Yllättävän hyvin näinkin sokea mies kuin minä selvisin siellä sitä harmaata hahmoa eli kapellimestaria katsoessa. Huomenna pitää kyllä muistaa piilarit ottaa mukaan sillä on Otellon ensi-ilta ja Lodovicon roolissa pitää kävellä lukuisia portaita ja puolisokkona se alkaa olla jo hieman liian vaarallista. Meillä oli yövieraitakin kun Karoliina, Emilia ja Anni yöpyivät kaksi yötä meidän mukavalla sohvalla. Katri ja Terokin vaikuttivat olleen erittäin tyytyväisiä Hotel Blankenburgiin, joten toivottavasti jäi hyvä kuva kauniin kesäisestä Karlsruhesta. Matka Suomeenkin tuli jo varattua ja nyt sitten loman odotus nousi moninkertaiseksi. tuntuu se vain uskomattomalta, että olen selvinnyt näin työntäyteisestä vuodesta näin hyvin. Paljon on tullut opittua ja kasvettua ammattilaisena ja taas päästyä hieman lähemmäs omia rajojaan. Matka on pitkä ja haastava, mutta rakastan kovia haasteita. Nälkä kasvaa syödessä, kuten sanotaan ja suoraan sanottuna en malta odottaa uuden näytäntökauden alkua.
10.06.2007
Aina kun on tällaisessa limantäyteisessä nuhassa, kuten nyt niin tulee elävästi mieleen Veikko Huovisen teos Lentsu ja siitä tehdyn tv-version Esko Nikkarin näyttelemä henkilö, jota nuha koettelee ja lopulta ohjaa jos mihinkin tekoihin. Täytyy myöntää, että siinä on tavoitettu nuhan syvin olemus sillä sen läsnäolo näkyy ja tuntuu kaikkialla. Kun nyt huomenna pääsisi töihin sillä on Otellon viimeinen viikko ennen ensi-iltaa. Iloisesti tämän nuhan keskellä meillä on vesivahinko vessan ja makuuhuoneen välisessä seinässä ja sitä aletaan nyt sitten ilmeisesti huomenna purkamaan. Vuokranantaja oli eilen meillä käymässä ja vaikutti ihan ymmärtäväiseltä sekä mukavalta. Harva voi varmaan kuvitella joutuvansa tilanteeseen, jossa vaihtaa kuulumiset vuokranantajan kanssa omassa vessassaan, mutta näin meille vaan kävi. Olen tässä nyt toista päivää kotona ja yritän sairastaa ja täytyy myöntää, että nyt kun kello näyttää tänä toisena päivänä 11.06 aamulla niin minulla on jo tekemisen puute. Voinee siis todeta, että minä pidän työstäni.
09.06.2007
Takana on melkoinen viikko, jossa on hyvän elokuvan tavoin huippuhetkensä ja vähemmän hyvät hetkensä. Kävin pitkästä aikaa Suomessakin ja ehdin olla pari päivää. Minut esiteltiin seuraavan kesän Savonlinnan oopperajuhlien Vuoden Taiteilijana juhlien suurimmille sponsoreille ja tukijoille. Lauloin tilaisuudessa kaksi kappaletta ja se oli valtava menestys. Elämällä on kuitenkin ihmeellinen kyky pitää jalat maassa kun sitä vain kuuntelee. Joka tapauksessa päivä kotiin paluun jälkeen olin kipeänä ja jouduin nyt taas peruuttamaan yhden esityksen. Olen silti ylpeä, että pystyin eilen ja edellispäivänä laulamaan esitykset ihan suhteellisen normaalisti. Pitää siis olla kiitollinen siitä mitä annetaan eikä vain surkutella. Kaikella on tarkoituksensa. Kovasti monet ovat hehkuttaneet tuota nimitystä ja sitä, että lauloin isoille kihoille kuten ex-presidentille ja olisin laulanut nykyisellekin elleivät kuninkaalliset olisi vieneet nykyisen presidentin huomiota samana päivänä. Itse en osaa siihen reagoida noin. Yleisössä ovat minulle kaikki yhtä tärkeässä asemassa oli sitten kyseessä tasavallan presidentti tai ihan kuka vaan. Olen nyt siis kolmatta päivää erittäin kovassa nuhassa. Ensimmäisen päivän Figaron häät meni vielä laulullisesti oikein hienosti, mutta eilen oli jo Wertherin kanssa paljon vaikeampaa. Siksi ratkaisu siitä, etten tänään laula oli helppo tehdä. Sanotaanko, että luonto teki sen minun puolestani, joten se oli helppo hyväksyä. Mietin sitä, kun viimeksi olin kipeänä joskus helmikuun alussa, niin en tahtonut sitä millään hyväksyä. Taisin keskittyä liikaa surkutteluun ja menetettyihin näytöksiin. Voinee siis sanoa, että olen kasvanut tämän asian suhteen metrin pituutta ja oppinut hyväksymään faktat faktoina. Pahaltahan se kotona tuntuu istua tai pikemminkin kipeänä maata, mutta parempi käyttää sekin energia vain huilaamiseen ja siihen, että tulisi uudestaan kuntoon. Erittäin hyvä vaihe ollut laulullisesti viime aikoina ja kummasti kaipaus Suomeenkin on aina silloin vähäisempää. Aika kokonaisvaltaista tuntuu olevan tämä minun ammattini niin kropalle kuin mielelle.
01.06.2007
Töitä, töitä, täitä ja vielä hieman töitä. Vointi on silti ollut oikein hyvä ja tuntuu, että kyllä tässä vaan hyvin jaksaa. Jotenkin viime aikoina taas tämä ammatti on näyttänyt minulle parhaat puolensa ja se johtuu varmaan paljoltikin siitä, että kaksi uutta teosta ovat näyttämöharjoitusvaiheessa. Se on vain yksinkertaisesti hienoa asia kun luomisen tuskasta rakentuu se kokonaisuus kuin palapeli ja valmistuu sitten pikku hiljaa ensi iltaan mennessä. Olen jo ehtinyt aika hyvin työstämään myös ensi vuoden ohjelmistoa ja tutustumaan partituurien orkesterimatriaaliin ja tekstiin. Johtunee varmaan siitäkin tämä into, että on työstettävänä itseään todella kiinnostavi rooleja ja suoraan sanottuna myös isompia rooleja. Rusalkan kanssa olen jo siinä vaiheessa, että olen jo pariin otteeseen laulanut koko roolin läpi pianistin kanssa. Lucia di Lammermooria ja Manon Lescautia en ole vielä laulanut kuin ajatuksissa ja Mefistofelettäolen aloittanut pikku hiljaa. Todella kovat ovat haasteet ja varsinkin Mefistofele on todella rankka rooli...mutta oikein hyvin mahdollinen jos vain osaa laulaa. Kelit ovat olleet vaihtelevat ja yleisesti sademäärä täällä Karlsruhessa on ollut aika muhkea. Veikkaaja- lehti tuli viikko sitten kaksi päivää myöhässä ja melkein läpimärkänä. No tällä viikolla tuli ajoissa, mutta litimärkänä ja muovipussissa. Oli hyvin lähellä ettei Saksan postihenkilöstö saanut vihaista Suomalaista puhumaan nopeaa Saksaa palautepisteelleen. Sen vaan sanon, että jos kerran vielä tulee lehti samanlaisessa kunnossa, niin sitten katkesi kamelin selkä. Meinaan pyrähtää alkuviikosta pikavisiitillä Suomessakin pienessä tilaisuudessa liittyen Savonlinnan oopperajuhliin. On kyllä sääli, että visiitti on niin pikainen ettei edes omalla talollaan ehdi käydä. Ei oikein lohduta tuo 250 kilometrin päässä käyminen, mutta minkäs tälle työmäärälle tekee. Pitää vaan odottaa kärsivällisesti kesälomaan asti.
27.05.2007
Eilen oli juhlailta kun oli vuorossa Wertherin gaala-esitys ja vaimo tuli Suomesta takaisin kotiin. Kotona varsinkin kissat olivat ihan tohkeissaan ja kilpailivat välillä jopa ei niin positiivisessa hengessä Lauran suosiosta. Wertherin Gaala oli eilen suuri menestys ja tuosta sekavasta ohjauksesta huolimatta suurin tekijä, joka sen teoksen nyt herätti henkiin oli vieraileva kapellimestari Patrick Davin. Harjoittelimme hyvin hänen kanssaan jo viime viikon torstaina ja tuli löydettyä kokonaisuudessaan paljon uusia juttuja ja niitä ranskalaiselle musiikille ominaisia erityispiirteitä. Hattua täytyy nostaa myös Wertherin roolissa vierailleelle Roberto Aronicalla, jonka ääni ja tyyppi muutenkin sopivat tähän rooliin erinomaisesti. Ääni oli kaunis ja kokonaisvaltaisesti paljon parempi kuin Jose Curalla, joka lauloi meillä Toscan gaala-esityksen. Tässä on menossa minullakin oikein itkä loma sillä seuraavat harjoitukset ovat vasta tiistaina ja mikä parasta vasta keskiviikkona laulan seuraavan kerran. Tiistai menee vaan muiden kanssa istuskellessa ja Don Giovanni-teoksen syvintä olemusta pohtiessa. Aion ottaa tästä kolmen päivän minilomasta kaiken irti ja antaa kropan levätä fyysisesti. Muuten lienee minun olla toivotonta yrittää olla tekemättä töitä, koska se ei vaan onnistu. Pääni ja alitajuntani työskentelee koko ajan ja täytyy myöntää, että nyt minulla on pitkästä aikaa sellainen tilanne, että voin jo alkaa työstää ensi vuoden rooleja. Kuuntelussa ovat niin Mefistofele kuin Lucia di Lammermoorkin ja niissä riittääkin paljon opeteltavaa ja hiomista hiomisen päälle, joten minusta on parasta aloittaa nyt sitten hyvissä ajoin. Ilma on Karlsruhessa ollut lämmin ja aurinkoinen ja sitä ovat päivittäin murtaneet runsaat ukkoskuurot. Luonto on kyllä nyt erittäin vehreä ja ilma raikas. Pyöräkolarista tulleet mustelmat alkavat pikkuhiljaa muuttua violetista keltaiseksi. Eipä niistä oikeastaan ole mitään kipua ollut, mitä nyt aina silloin kun Amelie pyytää ruokaa tai huomiota tallomalla etutassuilla rytmikkäästi mahaani. Mietin tuossa tänään, että taidan olla tulossa jo hieman vanhemmaksi kun mieleen tulee yhä useammin välähdyksiä 80-luvun lapsuusajasta. Muisti on muokannut kokemuksista muistoja.
25.05.2007
Viime perjantaina tuli tehtyä urani ensimmäinen vierailunäytös kun hyppäsin pikahälytyksellä Siegfriedin Fafneriksi Dortmundin teatterissa. Onneksi kyseistä teosta olin jo monet kerrat tehnyt Karlsruhessa, joten se oli hyvin muistissa. Kaikki oli erittäin hyvin hoidettu ja esitys sujui laulullisesti erittäin hyvin ja vain muutamissa näyttämöteknisissä asioissa oli hieman toivomisen varaa. Lähdin aamu-8:lta ja tulin yöllä noin klo 3 takaisin. Yhteensä olin siis melkein yhdeksän tuntia junassa sinä päivänä. Piti vain päästä kissoista huolehtimaan, kun Laura oli silloin Suomessa. Oli joteensakin huvittavaa odotella yöllä Bruchsal nimisessä paikassa paikallisjunaa paikallisen nuorison kanssa klo 2.00. Heinoa oli se, että erään kännykkäradiosta alkoi soida Ville Valon ja Him yhtyeen tuotantoa ja se nosti mielialaa ja kanssalistunnetta kummasti. Olin todella väsynyt tuo reissun jälkeen kun oli muutenkin kaikin puolin raskas viikko takana. Viikonloppuna sain sitten nukuttua hyvin, mutta ma-su välisenä yönä Neela sai kolmannen maailmansodan aikaiseksi ikkunan taakse tulleen naapurin kissan kanssa, jota vastaan piti hyökätä sitten kaikella käytettävissä olevalla kemiallisella aseistuksella. Oli kyllä kerta kaikkiaan kamalaa herätä sihen murhaavaan ääneen, mutta ei muuta kuin vaistonvaraisesti pimeässä sain jotenkin Neelan ajettua toiseen huoneeseen rauhoittumaan. Sitten piti siivota merkkauspissat pois ja totutella Neela taas Amelieen ja vakuutella, että se on oikeasti hänen oparas kaverinsa. Kolme ja puoli tuntia siinä vierähti ja taas oli väsymys tehnyt paluun. Viikon mittaan en ole oikeastaan muuta tehnyt kuin paljon töitä ja nukunut kaikki muut ajat. Energiaa tuntuu ainakin nyt riittävän kun on raskaissa työrupeamissa oppinut säästämään energiansa vain siihen kaikkein olennaiseen. Eilen olin osallisena kahden pyörän kolarissa. Pieni aasialainen nainen ajoi jalkakäytävältä kielletystä suunnasta minun kylkeeni. Minun pyörääni ei käynyt mitään ja itsekin sain vain pari mustelmaa. Tämä toinen joutui valitettavasti sairaalaan paikkailtavaksi ja sain pyöränsä aika lailla solmuun. Meillä oli todellakin painoeroa varmaan n. 70 kiloa ja se näkyy tuollaisissa törmäyksissä. Lisäksihän ajoi suoraan jarruttamatta nokka edellä minun kylkeeni ja kuten todettua nuo nokkakosketukset ovat vaarallisempia kuin sivusta päin tulevat. Poliisikin kävi paikalla ja nyt on sitten ensimmösitä kertaa oltu Saksan poliisivoimien kanssa tekemisissä. Poliisitkin vain totesivat, että minkäs sille voit jos joku kylkeen ajaa. Huomenna on taas yksi Gala-esitys Karlsruhessa ja tällä kertaa vuorossa Werther. Juhlatunnelma on muutenkin kun Laura palaa Suomesta kotiin huomenna. Eilen oli taasen Figaron häiden näytös ja ei voi muuta sanoa kuin että Bartolon roolia on kerta kerralta mukavampi tehdä. Se on teos vain yksinkertaisesti kolahtaa niin katsojiin kuin tekijöihin.
15.05.2007
Kello on 4.30 aamulla ja ei vaan millään saa enempää nukuttua. Onkohan taas kyse stressistä vai mistä. En tosiaan osaa sanoa, mutta ei vaan yhtään nukuta. Viimeinen viikko on ollut yhtä sadetta Karlsruhessa. Voi vain todeta, että eilen illalla ei tarvinnut käydä edes suihkussa sillä luonto hoiti sen ihan automaattisesti kotiintulomatkalla töiden jälkeen. Energiaa uuden repertuaarin opiskeluun saa tällä hetkellä kaivaa aika syvältä esiin, mutta silti sitä tuossa sivussa näköjään koko ajan kertyy. Aika pitkälti kissojen hoitoa ja täissä käyntiä ovat olleet viimeiset pari viikkoa. Tänään illalla pitäisi kotoisen Karlsruhen teatterin sijasta esiintyä Ludwigsburgin teatterissa. Pientä vaihtelua ja lisämomenttia siis luvassa ja vuorossa on siis Mazeppa viimeistä kertaa tällä kaudella ja saas nähdä koska se tulee vai tuleeko enää urallani vastaan. Viikonloppuna oli euroviisut ja jääkiekon MM-kisojen ratkaisupelit. Pääasia, että Suomi voitti Venäjän jääkiekossa niin noiden meidän teatterin venäläisten ylikansallinen tunto pysyi kurissa. Euroviisuissa taas palattiin normaaliin päiväjärjestykseen Suomen menestyksen osalta. Onneksi Ruotsi jäi taakse ja näyttää nyt koko maailmalle miten huono häviäjä on. Se on kun peiliin katsomisen pelko on liian suuri niin syitä hakee pelkästään muista ja pitää itseään täydellisenä. Myös minun alallani tuohon sortuu todella moni ja pitää vain pitää huoli siitä, ettei itselle pääse koskaan käymään niin. Ei voi muuta sanoa kuin, että rauhallista on näin aamuyön tunteina. Metsässä ei liikahda lehtikään vaikkei sitä lähellä nyt olekaan. Kuuluu van kellon raksutus ja kissojen vaimea kuorsaus. Rasittavia nämä yöt, kun ei saa unta vaikka on väsynyt. Onneksi näitä minun kohdallani on tosi harvoin. Muistan kun pienenä poikana aina ihmettelin, että miten Kullanperän mummu ja pappa voivat herätä aamuneljältä. Tässä sitä nyt sitten ollaan ja en ole vielä lähelläkään samassa iässä.
10.05.2007
Voitin arvonnassa 180 euron lahjakortin kuntosalille ja persoonallisen ohjauksen ja ohjelman teon. Ihan vahingossa osallistuin itse arvontaan kun kävelin toissapäivänä pääkatua laulutunnin jälkeen kohden työpaikkaa ja joku yli-innokas nuori naisihminen iskeytyi hihaan kiinni mainostamaan tätä arvontaa ja antoi ensin esitteen ja sitten suostutteli ja suostutteli, että täytä nyt kilpailukuponki. Ajattelin jo silloin sitä kuponkia täyttäessäni, että kunhan nyt en vaan voittaisi mitään, ettei joutuisi taas jossain sönkkäämään Saksaa jollain uudella erikoissanastolla. Ja kuinkas kävikään. Onnetar ei tehnytkään sitä normaalia pyllistystä vaan nyt sitten pitää ensi maanantaina mennä sönkkäämään ja yrittää ymmärtää millaista ohjelmaa pitäisi salilla vääntää. No onhan se silti hieno voittaa jotakin, joten ei nyt aina valiteta. Kelikin on tänään pitkästä aikaa parempi. Don Giovannin Masetton valmistamisen aloitin toissapäivänä ja eilen oli välipäivä ja tänään vielä illalla treenit. Voin siis todeta, että keskisuuren roolin oppii kahdessa päivässä. Lomaa odotan jo kovasti se on pakko myöntää ja keväinen Eurajoki on mielessä jo päivittäin. Viime viikon saunatuokio Hannuloilla sen sijaan auttoi vieroitusoireisiin, joten saunaan ei ole nyt ylitsepääsemätön kaipuu. Kissojen hoitoa ja uusien roolien opettelua nämä päivät ovat lähinnä olleet. Se täytyy sanoa, että ovat nuo kissat ulkona käynnin suhteen todella tarkkoja. Ei sadetta eikä kovaa tuulta. Eli lempeä auringonpaiste ja sopivan leuto tuulenhenkäys niin kissatkin kiittävät. Tuntuu myös siltä, että molemmat nukkuvat minun pääläni yötä päivää nyt kun Laura on poissa. On siinä hyvätkin puolensa meinaan ei tule nukkuessakaan kylmä noiden kahden lämpöpatterin kanssa.
07.05.2007
Kello on juuri muutamaa minuuttia yli keskiyön ja päivä on vaihtunut juuri uuteen. Viimeiset kaksi päivää vierähtivät Zürichissä ja tällä kertaa konserttimme oli lied-konsertti ja teemana Heinen runotekstit. Oli ehdottomasti paras konserttini, jonka olen Zürichissä tämän vuoden kuluessa laulanut. Tämä oli myös ensimmäinen konsertti jolle pystyin pyhittämään aikaa kokonaisen viikon ja se näkyi myös lopputuloksessa. On heti ihan eri tavalla sisäistynyt olo. Viime viikolla varmistui, että laulan seuraavana kesänä Savonlinnassa. Kiva päästä sitten vuoden päästä pitkästä aikaa Suomeenkin laulamaan. Laura on Suomessa nyt ja aloittaa huomenna siivous ja remonttikartoituksen. Kyllä itselläkin jo mieli halajaisi päästä sinne remontoimaan. Reilut kaksi kuukautta on kuitenkin vielä edessä ennen kuin se onnistuu. Hitaasti kiiruhtaen heinäkuuta kohti.
29.04.2007
Alkaa olla huhtikuu pulkassa ja toukokuun ovella. Suomessa on vappu ja jonkun näköinen vapaapäivä se on täällä Saksassakin. Kelit ovat todellakin suosineet viime aikoina ja lämpöä sekä aurinkoa piisaa ihan ylitsevuotavaisesti. Nyt voin myös vetää rastin seinään sillä kaksi asiaa, jotka on pitänyt pitkään hoitaa on tällä viikolla tullut hoidettua. Minä kun tunnetusti olen joidenkin asioiden suhteen hieman liian pitkäpinnainen ja saamaton, jotta ne saisin nopeasti hoidettua. Joka tapauksessa minun on pitänyt itselleni pyörä ostaa jo pidemmän aikaa ja kyllä se niinkuin omissakin suunnitelmissa oli jo välillä lähelläkin, mutta tilanne on nyt se, että minulla on pyörä vaikken sitä itse vielä ehtinytkään ostaa. Teatterin apulaisohjaaja Pacher soitti tuossa torstaina ja sanoi vain, että "Terve Mika. Ostin itselleni uuden pyörän ja lahjoitan sinulle nyt sitten vanhan pyöräni". Mitäpä siihen sitten muuta sanomaan kuin kiitos. Lupasin tarjota aterian hänelle siitä hyvästä ja pyörän hinnaksi tuli nyt sitten 10 euroa ja 70 centtiä. Pyörä on han tyylikäs ja jykevä. Pacherhan on ollut jo pitkään huolissaan kun minulla on niin pitkä työmatka eli 45 minuuttia kävellen ja päivitellyt sitä kaikille, että kai se kyllästyi olemaan huolissaan minun puolestani ja lahjoitti minulle siksi pyörän. Tiedä häntä, mutta tarpeeseen tuli. Nyt kun sitten meillä molemmilla on pyörä niin ajoimme eilen Knielingeniin ja Reinin rantaan ja vaikka se Rein nyt on hiukan isompi kuin Lapijoki niin sellainen joentörmän tuoksu oli kyllä tuttuakin tutumpi jo lapsuudesta. Löydettiin myös sieltä sellainen luonnonsuojelualue ja järvi...huom JÄRVi Saksasta! Syötiin hyvin siinä jokiravintolassa ja yhteensä oltiin viisi tuntia reissussa. Hyvä ensimmäinen lomapäivä minulla. Reilun viikon mittainen lomani alkoi siis eilen ja jo klo 10.15 soi puhelin, että josko sittenkin menisin maanantaina töihin. Sinne nyt sitten ollaan menossa. Piti pyhittää koko viikko vain ensi sunnuntain lied-konserttiin valmistautumiseen, mutta näinhän tässä aina käy. Laulu on kulkenut hyvin viime aikoina ja viikon saldona kaksi hyvin laulettua esitystä.
26.04.2007
Taas yksi ensi-ilta takana eli viime viikon lauantaina laulettu Wertherin ensi-ilta. Ihan hyvin meni. Edellisiltana tuli myös heitettyä yksi apina pois selästä kun lauloin Freischützin pitkän tauon jälkeen hyvin. Edellinen kerta kun oli tammikuussa, jolloin olin kipeä ja oikeasti lauloin sen todella huonosti. Tosin siitä oppi silloin paljon kuten mm. sen, että kipeänä ei kannata lähteä lavalle. Positiivinen ajattelu- kampanjani on tuottanut hedelmää viime viikkoina ja olen aika paljon stressiä saanut purettua. Muutenkin laulaminen tuntuu yhtäkkiä todella helpolta. Ihan kuin jokin lukko olisi auennut ja rentouden myötä osaa tehdä niitä asioita, joita väkipakolla yritti ja yritti saavuttaa. Otelloa on tullut laulettua nyt paljon ja tuo Lodovicon rooli sopii minulle kyllä aivan ideaalisti. Kyllä kai näillä kauniilla ja lämpimillä ilmoillakin on osansa tässä rentouden ja positiivisuuden saamisessa. Paljon on tullut ulkoiltua ja todellakin nautittua tästä lämmöstä. Reilun viikon päästä olisi taas tarkoitus mennä kauniiseen Zürichiin konsertoimaan Heine-konsertin parissa. Sitten vielä opeteltava Don Giovanni ja Rusalka ja sitten kolmen kuukauden päästä Suomeen ja taloremonttia tekemään...ja saunomaan.
16.04.2007
100. oopperaesitys ammattilaisena on nyt takana. Ei muuta kuin uusia esityksiä ja kohti 200 esitystä. Eilen oli ohjelmassa Figaron häät ja siinä Bartolon rooli. Ihan ok esitys se minulta oli vaikkakin sellainen viime aikojen tendenssi eli epätasaisuus oli taas kerran läsnä. Minulla on sellainen tunne, että nyt olen taas jonkun uuden kehitysaskeleen kanssa painimassa. Onneksi saa tehdä töitä, kokeilla ja uskon, että lopulta myös löytää ratkaisuja ja kehitysaskeleita. Tänään ja huomenna on taas laulutunnit prof. Hermannin kanssa ja saapa nähdä repiikö hän pelihousunsa kun en ole ehtinyt Straussin ja Griegin kappaleita harjoitella. Aika ja energia on kuitenkin rajallinen, joten käydään sitten vaikka härkätaistelua vihaisen laulunopettajan kanssa. Illalla taas yksi Wertherin orkesteriharjoitus. Pian pääsee taas nauttimaan kauniista ilmasta ulkona, kun pitää hoitaa kissojen ruokahuolto kuntoon.
15.04.2007
Huhtikuukin on ehtinyt jo puoleen väliin. Sunnuntain kunniaksi täällä soivat taas kirkonkellot ympäri kaupunkia ja sellaisella äänen voimakkuudella ettei niiden kuulemiselta voi kukaan välttyä. Tänään on sitten edessä sadas oopperaesitykseni ammattilaisena. Pientä juhlan tuntua muttei kuitenkaan mitään suurempaa. On vain hauska ajatella tehtyjä asioita välillä ihan tilastojenkin kannalta. Eilen illalla oltiin piknikillä Lauran ja Jussin kanssa tuossa lähipuistossa suihkulähteen äärellä. Auringon tuoma lämpö, hyvät eväät ja hyvä seura olivat erinomaisen rentouttavia. Säiden haltija on myös täksi päiväksi tarjoamassa yhtä upeaa ja lämmintä päivää kuin eiliseksi. Eilen makasin hetken takapihamme kivetyksellä ja nautin siitä lämmöstä minkä aurinko oli sitonut kiveen päivän mittaan. Tuli jopa hetkellisesti sellainen olo kuin makaisin saunan lauteilla tosin sitten taas tuli vastaan todellisuus kun alkoi ajatuksissaan hamuta vesikiulua löylyn heittämiseksi. Kärsivällisyyttä ja kolme kuukautta odottelua niin eiköhän ala kiulu löytymään.
14.04.2007
Tällä viikolla voin sanoa käyneeni pohjalla ja taas olen sieltä pikku hiljaa nousemassa. Pohjalta kun on vain onneksi se yksi tie elikkä ylöspäin. Oli taas tärkeätä selvittää miksi alkoi tuntua niin raskaalta tämä ammatti. Vastaus löytyy liiasta kriittisyydestä ja ankaruudesta itseään kohtaan. Asiasta yuli pitkään keskusteltua niin vaimon kuin Jussin sekä viimeisimpänä tietysti prof. Hermannin kanssa. Vaadin siis itseltäni todella paljon ja todella nopeasti ja se askeettisuudessaan ja ankaruudessaan menee välillä överiksi. Tällä viikolla olen kaikkeni yrittänyt tehdä asennemuutoksen eteen. Yritän kerrankin antaa itselleni aikaa ja oppia kärsivällisyyttä. Yllättävän vaikeaa tällä luonteella. Toisilla ongelma on se liiallinen odottaminen. EI se niin helppoa ole sopivaa sekoitusta löytää. Eilen oli perjantai ja 13. päivä. En tosin ole taikauskoinen, mutta todettakoon nyt silti, että pyörän ketjut irtosivat paikaltaan sattumalta juuri eilen. No rasvaisilla sormilla siitä selvisi. Ilmat ovat täällä nyt erittäin lämpimät. 29 astetta on luvattu tänään ja vaikuttaa siltä, että se myös toteutuu. Pienelle piknikille pitäisi tästä pian lähteä. Töissä kaikki on mennyt nyt Wertherin viimeisen harjoitusviikon merkeissä ja orkesteriharjoituksissa. Silmukkaa omalta osalta kiristää Hermannin organisoima Heine-konsertti heti ensi kuun alussa. Uutta materiaalia opetellaan uuden päälle ja uuden edelle.
09.04.2007
Pääsiäismaanantai ja uskomatonta, mutta totta on se asia, että minulla on toinen vapaapäivä peräkkäin. Sitä todella on kaivannutkin ja taidan vielä huomenna pitää yhden päivän. Keho ja mieli tarvitsee nyt lepoa. Hienot ilmat ovat suosineet ja on tullut paljon istuttua pihalla ja käveltyä koko Karlsruhe ympäri. Katselin tuossa kalenteriani ja laulettuja esitysmääriä ja kun kerran kova urheilumies olen niin olen pistänyt ylös kaikki laulamani esitykset ja nyt sitten pidän niistä tilastoja. Kävi ilmi, että seuraava esitys on urani sadas oopperaesitys ammattilaisena. Ihan hyvä määrä vajaassa kahdessa vuodessa. Sain eilen hulvattoman sähköpostin joka oli selvästikin tullut väärään osoitteeseen. Jokin osakunta haki kuoronjohtajaa. Täytyy sanoa, että ei juuri vähemmän sopivalle miehelle olisi se posti voinut tulla. Minun pianonsoittotaitoni yhdistettynä musiikin johtamiseeni olisi suorastaan murhaava yhdistelmä. Parempi nyt vain, että jatkan sitä mitä osaan eli suun soittamista laulamisen muodossa.
07.04.2007
Kello on puoli neljä aamuyöllä ja Karlsruhe on täydellisen hiljainen. Itselläkin nukkumisrytmi tuntuu olevan aika outo nyt, mutta paljon on tullut nukuttua. Eilinen päivä meni ihan lepäillessä ja toipuessa kahden peräkkäisen päivän ensi-illasta. Valkyyrian esityksen jälkeen olimme prof. Hermannin kanssa syömässä ja purkamassa kahden esityksen antia. Hermann oli erittäin tyytyväinen minun suorituksiini. Itse en kyllä kokenut saavani mitään erityistä irti, mutta totta tosiaan yleisö vaikutti pitävän varsinkin Hundingistani tosi paljon. Valkyyrian ensimmäisen näytöksen jälkeisissä kumarruksissa tullut Bravo-vyöry meille kolmelle siihen mennessä laulaneelle solistille oli fanaattisuudessaan ennenkokematon. Taisi olla vain ihan hyväkin, että en etukäteen ajatellut tai tiennyt millaisia kansallisaarteita olen esittämässä. Tottakai aavistus oli, että tärkeistä asioista on kysymys, mutta kyllä tuo yllätti. Ihan oma maailmansa. Ehkä sitä tällainen nuori poikanenkin alkaa sitä ymmärtää hetki hetkeltä paremmin. Tänään palaan taas Fafnerin rooliin Siegfriedissä ja sitten elämäni ensimmäinen kokonainen Ring on minun osaltani laulettu. Hieno kokemus kyllä. Ei voi muuta sanoa. Kyllä on kroppa ollut todella väsynyt viime aikoina ja se näkyi ja kuuli äänessä keskiviikkona ja torstaina. Nyt täytyy vaan viettää varikolla pari päivää ja ottaa rennosti. Kyllä tämä vuosi tästä vaan ennen pitkään loppuu. Toisaalta nautin siitä tunteesta kun menee fyysisen jaksamisen ja henkisen paineen kanssa ihan äärirajoille. Ehkä tuon fyysisen puolen voi selittää sillä, että olen aina ihaillut urheilijoita ja mielelläni rinnastan laulamisen urheiluun motolla "laulappa itse 100 henkisen orkesterin yli ilman lihastyötä". Henkinen puoli ja henkinen kovuus on sitten oma lukunsa. Se on sitä halua oppia käsittelemään vaikeitakin tilanteita ja olemaan hätkähtämättä ja luovuttamatta ennen kuin on yrittänyt kaikkensa. Parhaimmillaan nämä kaksi tukevat toisiaan niin että vaikka molemmat ovat väsyneitä niin yhdessä ne vielä jaksavat toimia. Kääntöpuolena on se, että jos ei henkisellä puolella jaksa keskittyä tai pysty sietämään jännitystä ja painetta niin hyvästä fyysisestä olosta ei ole mitään hyötyä, kun käskyt aivoista eivät siirry koskaan sinne asti. Mitä vähemmän tekosyitä ja enemmän yksinkertaistettuja asioita, niin sitä paremmin menee. Kaksi maailman helpointa asiaa ovat tekosyiden keksiminen ja itsesäälissä rypeminen. Mutta ettei elämä olisi niin helppoa, kannattaa joskus yrittää katsoa peiliin. Se on sitten vaikeaa. Nimim. kokemuksista oppineena.
05.04.2007
Reininkulta takana ja Valkyyria pian edessä. Oli yllätysten ilta eilen ja ei se ollut ihan aina helppoa, kun harjoituksissa olleet mielikuvahenkilöt muuttuivatkin ihan oikeiksi vastanäyttelijöiksi. Muutoksia ja improvisaatiota joutui siis paljon harrastamaan, mutta loppua kohden kirien siitä selvittiin ja debyytti on nyt sitten ohi ilman tomaatti-sadetta vasten kasvoja. Tänään on nyt kaikin puolin parempi fiilis näin ennen esitystä, kun on edessä vähemmän muuttuvia tekijöitä lavalla. Kyllä oli sellainen puolikuollut olo eilen illalla ja tänään aamulla, mutta herättyäni olin vain tunnin hereillä ja sen jälkeen makasin sohvalla patentoituna kissatelineenä ja nukuin sellaisia makoisia pätkittäisiä unia kahden karvakasan alla. Ei minulla olisi mitään sitä vastaan vaikka koko pääsiäisen saisi nukkua, mutta lauletaan nyt ensin Valkyyria ja Siegfried pois alta. On tämä kyllä upea tilaisuus tehdä roolidebyyttejä eilisen kaltaisessa kovassa laulajaporukassa vaikka sitten vähillä harjoituksilla. Kyse on kuitenkin rooleista, joita voin laulaa vielä sellaiset vähintään 30 vuotta. On muuten edessä nyt pääsiäsaika ilman mämmiä. Toiset pitävät sitä varmaan siunauksena, mutta minulle kyllä mämmi kelpaisi. Ei vapaapäivässäkään mitään vikaa olisi. Viileä, mutta kaunis ilma on tänään ollut. Nyt töihin siitä nauttimaan.
04.04.2007
Tänään se sitten pyörähtää käyntiin eli minun elämäni ensimmäinen Ring. Alkunäytöksellä eli Reininkullalla aloitetaan ja huomenna Valkyyria ja lauantaina sitten Siegfried. Viimeinen osa eli Jumalten tuho ja Hagenin rooli jää odottamaan vielä hamaan tulevaisuuteen. Innolla tietenkin olen mukana. Tänään on suri kunnia saada laulaa yhdessä Wotania esittävän norjalaisen Terje Stensvoldin kanssa. Eilen harjoittelimme sen ainoan kerran Reininkultaa ja siellä hän tuli luokseni ja sanoi sujuvalla Suomen kielellä " Terve, Olen Terje. Norjalainen". Oli vissiin maine kiirinyt, että teoksessa on mukana suomalainen. Itse olen ollut aika väsynyt viime päivinä ja eilen pidinkin lauluttoman päivän kun markkeerasin harjoituksissa ja peruin laulutunnin prof. Hermannin kanssa. Onneksi proffa ymmärsi hyvin sillä kokeneena ammattilaisena hän tietää, että ainoastaan esitykset ratkaisevat. Turha uuvuttaa itseään ennen esitystä asioilla joita ei ole pakko tehdä. Silloin pitää vaan säästellä niin paljon kuin mahdollista ja hoitaa vain välttämättömät asiat. Suuri syy tähän fyysiseen väsymykseeni on henkisessä väsymisessä. Olen Valkyyriasta tehnyt tasan yhden harjoituksen ilman Sieglindeä ja Reininkullasta yhden harjoituksen ilman Froh:ta ja Donneria. Vie hirveästi energiaa tuo haamujen kanssa treenaaminen ja tuo tietysti mieleen epävarmuutta ja kauhukuvia. Tästä viikosta kuitenkin selvitään sillä se on jo päätetty. Liikkukoot sitten minun mukaani siellä lavalla jos jotain unohdan.
02.04.2007
Takana nyt se paljon puhuttu ensimmäinen Sarastro. Oikein hyvin meni varsinkin laulullisesti. Dialogit on nyt mitä on tällaisella vajaan kahden vuoden saksan kielen kokemuksella. Turha niitä puolustella silti, mutta tämä oli nyt se mitä Eurajoen pojasta irtosi tällä kerralla. Jälkiviisaita riittää aina ja neuvoja satelee noiden puhetekstien suhteen, mutta hiukan paremmin sitten toisella kerralla. Yleisö ainakin vaikutti pitäneen kuulemastaan aplodeista päätellen. Äänellisesti kaikki tuli niin kuin oli harjoiteltukin ja rooli pysyi hyvin kasassa. Nyt sitten ajatukset heti Wagnerin Ringiin ja tänään aamulla Reininkullan ja illalla ensimmäiset Valkyyrian näyttämöharjoitukset. Sen lisäksi vielä Wertherin läpimeno illalla. Tuli kyllä oikein mieleen muutaman basso-kollegan elämänkerrat juuri kyseisestä Sarastron roolista. On tainnut itse kukin tuosta saada noista puheteksteistä kritiikkiä, mutta pysynyt pelissä mukana laulutaitonsa vuoksi. Olo on juuri sellainen tällä hetkellä. Taitaa silti suurimmat kritiikit tulla aina Saksaan muuttaneilta ulkomaalaisilta kuin itse Saksalaisilta. Tässä työssä ja elämässä yleensäkin on lopulta tärkeää vain se, että pystyy katsomaan itseään peilistä ja seisomaan sen takana mitä on ja mitä tekee. Neuvoja satelee aina ja niistä on hyvä ottaa oppia, mutta lopulta itse se on oma tie luotava ja tosi paikassa toimittava. Ne neuvon antajat eivät siihen päättämiseen sinun puolestasi pysty. Tehköön sen omalla tahollaan eläen omaa elämäänsä. Kesä siintää mielessä joka päivän hieman useammin ja pidempään kuin edellisenä. Töitä on tullut tehtyä todella paljon tänä vuonna ja vaimoni sanoin olen aina töissä. Kyllä tietysti mieli halajaa remontoimaan omaa taloa ja muutenkin ottamaan henkistä lomaa tästä tiukasta työrytmistä. Ulkoilu ja nämä kirkkaat ja raikkaat ilmat auttavat silti kummasti jaksamaan eteenpäin, kun talven pimeys on nyt muisto vain. Rentoutunut mieli on tosi tilanteessa vahva ja kestävä ja kun mieli on vahva niin kehokin on vahva. Ei muuta kun uutta roolia lavalle vaan ja sehän tapahtuu taas keskiviikkona ja torstaina.
31.03.2007
Eilinen Figaron häiden ensi-ilta oli kaiken kaikkiaan suuri menestys. Itse henkilökohtaisestikin sain vietyä ehjän esityksen läpi vaikka kävi vähän samoin kuin Turandotin esityksessä, että Eurajoen pojan diesel alkoi olla lämmin vasta kolmannessa näytöksessä. Erittäin raivokkaat bravo-huudot tuli etupenkeistä ja niitä hyvin säesti Juhan porukan tukihuudot takapenkistä. Taisi sieltä välistäkin jokunen tulla. Ettei totuus unohtuisi niin tänään oli vielä Taikahuilun näyttämöharjoitukset sekä musiikillinen harjoitus huomista debyyttiä varten. Täytyy myöntää, että huomisessa ei jännittä muuta kuin se 10 metrin korkeudesta laskeutuminen kuumailmapallolla. Se on ensimmäisen näytöksen finaalissa juuri ennen kuin alan laulaa. Onneksi siinä on pari Paminan repliikkiä, jotta minulla on 20 sekuntia aikaa selvitä shokista. On se näyttävä tunne ja sisääntulo, mutta kyllä siinä lähinnä mielessään laulaa vain tuttua laulufraasia " Maa on niin kaunis" ja toivoo pääsevänsä mahdollisimman nopeasti alas. Eivätkä nämä basso-laulajan juhlaviikot lopu vielä tähän viikkoon vaan ensi viikolla pitäisi päästä nauttimaan lisää "hunajata" Wagnerin Ring-sarjan parissa. Keskiviikkona Reininkulta, torstaina Valkyyria ja lauantaina Siegfried. Hyvää jatkoa tämän viikon Turandotille, Taikahuilulle ja Figaron häille. Kelit ovat olleet vaihtelevat. Välillä kuumaa ja välillä taas laskeudutaan melkein nollan pintaan. Sataa paljon, kuten Karlsruhessa aina on tapana. Loma lähestyy kovaa vauhtia ja suunnitelmissa on vaan päästä mahdollisimman pian remppaamaan oma talo kuntoon.
29.03.2007
Todella kiireinen viikko menossa ja se saa vielä jatkoa ensi viikolla. Sitten saa taas keskittyä vaan yhteen teokseen kerrallaan...tai no ainakin melkein. Eilen oli todella pitkä päivä, kun Figaron häiden kenraaliharjoitus oli aamulla ja siihen päälle vielä illalla Turandotin esitys. Tein erittäin fiksusti kun sovin kapellimestarin ja ohjaajan kanssa, että markkeeraan äänellisesti aamuisen Figaron häiden kenraalin. Illalla riitti sen johdosta vielä todella paljon terää ja energiaa Turandotin esityksessä, jonka viimeisessä näytöksessä pystyin kyllä esittämään parasta osaamistani laulullisesti. Se loppu on kuitenkin todella vaikea ja tunnepitoinen, joten tyytyväinen saa olla. Paljon on vielä kehittämisen varaa, mutta tuon roolin suhteen se oli taas yksi askel eteenpäin. Tänään on sitten "vapaampi" päivä kun ainoastaan lyhyt harjoitus puolilta päivin ja pitkä harjoitus illalla. Huomenna tulee sitten vieraita taas Suomesta, kun Juha poppoineen saapuu jo perinteeksi muodostuneelle kevätretkelle Karlsruheen. Tulevat ensin tutustumaan oopperataloon ja illalla katsomaan esitystä. Kriittinen fanijoukko on siis paikalla. Sunnuntaina on sitten ensimmäisen kerran Sarastro Taikahuilussa ja ensi viikolla maanantai ja tiistai Ringin näyttämöharjoitukset ja keskiviikkona ja torstaina ensimmäistä kertaa Reininkulta ja Valkyyria. On todellakin oppinut taas paljon tästä ammatista ja pään kylmänä pitämisestä, kun on viikko täynnä harjoituksia ja esityksiä. Oppii säästämään itseään ja kehoaan harjoituksissa ja toimimaan esitysten ehdoilla, koska esitykset ovat ainoita joilla on oikeasti merkitystä. Aamukymmeneltä harjoitus-salissa laulettu upea ääni kun ei lämmitä ketään loppujen lopuksi.
24.03.2007
Kareksen pojasta tuli sitten talollinen ja remonttimies. Pitäähän sitä olla sitten jotain puuhaa lomillaankin, ettei mene vaan pelkäksi laulamiseksi koko homma. Laulamista on tosissaan piisannutkin. Ensi viikolla kolme esitystä ja kaksi uusinta ensi-iltaa ja seuraavalla viikolla jatkuu sitten sama tahti. Mikäs siinä laulaessa kun kerran laulattaa. On kyllä kerta kaikkiaan tullut laulettua monipuolisesti viime aikoina. Onhan se rankkaa kropalle ja mielelle laulaa repertuaaria laidasta laitaan joka päivä, mutta se jo mikä kehittää. Olisi kyllä kiva ottaa vähän vapaata ja lähteä Eorjoen Syränmaihin, mutta ei aina käy niin kuin haaveillaan. Täällä on ollut räntää ilmassa viimeisen parin päivän aikana. Onneksi maa on sen verran lämmin, että räntä sulaa heti siihen laskeutuessaan. Tämä vain siksi, että tämän fiksun saksalaisen talonmiessysteemin mukaan meillä on seuraava lumityö-vuoro ja se saisi minun puolestani odottaa seuraavaan talveen. Laurakin tulee huomenna takaisin Suomesta. Pitäisi vihdoin se polkupyöräkin ostaa, kun tässä on vasta 6 kuukautta olen hunteerannut.
20.03.2007
Lomaa odotellessa kevät kulkee. Toisinaan tuntuu, että aika menee suorastaan lentäen ja välillä kaikki vain matelee. Jotenkin tämä vuosi on lukuisten roolien vuoksi tuntunut liukuhihnavuodelta. Toisaalta repertuaaria kertyy hyvin, mutta suurempiin rooleihin ja määrältään vähäisimpiin halajaa mieli jo kovasti. Lomaa ja ensi kautta siis odotellessa. Kai se on vaan se stressi joka vaikuttaa mielialaan ja sen vaihtelevuuteen. Olen liikaa tottunut siihen, että koko ajan joku muuttuu ja sitten tulee tämän toisen vuoden ahdistus aina. Onneksi ne lauluhommat saa unohtaa, kun teatterin ovi sulkeutuu. Tottakai tämä on kokonaisvaltaista elämää eli tarkemmin sanottuna elämäntyyli, mutta tällaisena extreme- vuonna pitää vapaa-ajastaan kynsin ja hampain kiinni. Työkiireet ovat ehkä pahimmillaan koko vuonna. Eilen lauloin 6 oopperaroolia kannesta kanteen. Aamu klo 10 läpi ensin kaikki moukarit eli koko Ring ja Turandot. Siitä suoraan Wertherin harjoituksiin ja illan päätteeksi Figaron häiden harjoitus. Tänään ohjelmassa samanlainen rykäys paitsi miinuksena se, että Wertherin harjoituksia ei ole ja sen tilalla on kahteen otteeseen Figaron häiden näyttämöharjoitukset. Tullos jo kesä ja hiekkatiet.
07.03.2007
Nyt on viikon saanut laulaa taas aivan äänellisesti terveenä. Lihasten ja koneiston palauttelu vei oman aikansa, mutta laulaminen taas todella maistuu. Paljon on taas rautaa tulessa ja siksi onkin pidettävä huolta siitä, että vapaa-ajalla huolehtii palautumisesta ja jättää musiikin ajattelun vähemmällä. Wertherin harjoituskausi alkoi maanantaina ja onpa taas ihan oikeasti tosi mukava treenata jotain teosta oikein kunnolla. Noihin uusinta ensi-iltoihin kun on aina niin vähän harjoituksia, että ei ikinä tule varma olo minkään suhteen. Zürichin konsertti ja Mussorgskyn Kirppu oli valtaisia menestys ja selvisin siitä ihan ok vaikeuksista huolimatta. Vaikea kappale tosiaankin ja sen tietää jokainen joka sitä on laulanut. Viime viikonloppuna oli Wiesbadenin konsertti ja ihan ok sekin meni ja varsinkin Banquon aaria sai erittäin hyvän vastaanoton. On kerrassaan mukava todeta, että maaliskuuta eletään ja kesälomakin lähestyy. Lisäksi se, että pää on täynnä kaikkia uusia ideoita on aina tosi hyvä merkki. Ilmat ovat suosineet Karlsruhessa ja päivisin on tasaisesti 15 astetta lämmintä. Kelpaa töitä tehdä sisätiloissakin, kun ikkunasta aurinkokin aina välillä pilkahtaa. Prof. Hermannin kanssa on ollut myös tosi hyvä draivi päällä ja saan vastuuta ja kovia haasteita koko ajan lisää. Tavoitteet on asetettu pitkälle ja sen me tiedämme molemmat. Tavoitteita ei sen enempää yhdessä ole mietitty, vaan ne ovat tekemisen kautta tähän muotoutuneet. Usko ja luottamus on kova ja askel askeleelta eteenpäin mennään.
24.02.2007
Voi taas pitkästä aikaa sanoa, että olen täysin terve. On kyllä melko juhlallinen olo sen johdosta. Ääni nyt vaatii vielä hieman totuttelua työrytmiin. Ääni on hyvin levännyt, mutta sellainen perusvarmuus ja äärirajoille vieminen ei vielä oikein mene automaattisesti. Täytyy tehdä taas sisäänajo ihan rauhassa. Olen tässä juuri lähdössä taas Zürichiin konsertoimaan. Tutun kaavan mukaan kenraaliharjoitus tänään ja esitys sitten huomenna. Mussorgskyn Kirppu-laulun 32 ylä-dissää mietityttää, mutta eilen se meni jo ihan ok kuitenkin. Sellaista kehitysprosessiahan se on tuon Hermannin kanssa koko ajan. Hän osaa viedä aina sille rajalle ja antaa sitten hiukan löysää, jonka jälkeen piirretään raja taas kauemmaksi ja painetaan entistä kovempaa. Sopii hyvin tällaiselle minunlaiselle yllytyshullulle. Aika paljon on ihmisenä kehittänyt tämä kipeänä olo. On ollut aikaa miettiä elämää ja sen lainalaisuuksia. Toisaalta myös rauhallisuutta ja itsevarmuutta se tuo lisää. Olen myös oppinut ymmärtämään sen, että tämä on erittäin vaativa ammatti ja saan yleensä olla kiitollinen jo siitä, että olen niiden monen halukkaan joukosta päässyt tähän pieneen joukkoon, joka tätä ammatikseen tekee. Luin tuossa taas Rauman seudun paikallislehdet netin kautta ja Kuivalahdelle puuhaavat taas musiikkinäytelmää Kaunissaaren tapahtumista. En taida valitettavasti tänäkään vuonna katsomaan päästä, kun oma kausi kestää täällä niin pitkään. Hieno homma kuitenkin ja katsojia varmaan piisaa. Eilen oli muuten 13 astetta lämmintä Karlsruhessa. Kyllä nuo kevätpäivät tosissaan tuntuvat hyvältä. Ei muuten ollenkaan huono idea aloittaa kevättä jo helmikuun lopulla.
22.02.2007
Hääpäivää viettäessä ja runsaita töitä tehdessä on mennyt tämä päivä. Vaimoni sanoin "taisteluaasenteella" lähdin laulutunnille tänään ja olosuhteet huomioon ottaen hyvin meni. Jotenkin prof. Hermann osaa antaa löysää juuri silloin, kun sitä tarvitsen ja sitten taas toisaalta muuten kiristää vaatimukset aina juuri sille rajalle millä syntyy maksimaalisia tuloksia. Viha- rakkaus suhde siis ihan selkeästi. On se vaan mahtava tunne olla töissä taas ja oikeasti niin terve, että pystyy laulamaan. On myös mukava, että sunnuntaisen Zürichin konsertin osalta ei tarvitse stressata Mussorgskyn Kirppu-laulusta, kun Hermann sanoi, että sen esittäminen on minun päätettävissäni. Juuri sen olin halunnutkin kuulla. Kuitenkin kuluneena vuonna on tuota painetta ollut jo ihan riittämiin. On upeaa huomata, että muitakin kuin minua kiinnostaa se. että olen terve eikä vain jatkuvat vaatimukset jostain. Törmäsin tänään korkeakoululla keskelle Suomalaisryhmää eli Rolf oli tulossa ensimmäiselle tunnille Hermannille ja Mikko oli saattamassa. Suomalaisuus, Suomen kieli ja bassoilu kunniaan siis. Kaiken hyväntahtoisuuden varjolla sain taas toukokuun Heine-konserttiohjelman Hermannilta ja siinä oli vaatimattomat 6 kappaletta minulle. Kaikki siis otetaan irti mitä otettavissa on. Tulisipa jo kesäloma. Huomenna taas jatkuu tehorytmi Wertherin kanssa ja viikonloppu kuluukin sitten Zürichissä. Pitkästä aikaa on ollut oikein ikävä Suomeenkin..tai no sanotaan lähinnä saunaan ja lepoon. Aika tarkalleen viiden kuukauden päästä ollaan Suomessa ja löyly maistuu Eurajoen pimenevässä kesäillassa. Sillä ajatuksella jaksaa jo aika pitkälle.
21.02.2007
Mies paranee hitaasti, mutta varmasti. Löysin kerrankin hyvän limaa irrottavan lääkkeen ja pikku hiljaa nenä,korvat ja kurkku aukeavat. Nyt olen päättänyt ottaa todellakin rauhassa ja keho myös antaa viitteitä siitä, että hurjastella ei parane. Lauloin viime lauantaina oopperakonsertissa hyvin tukkonaisesti, mutta silti Wassermannin aaria iski yleisöön kuin häkä. Siitä on muodostunut vuosien vareella minun salainen aseeni. Lehtiarvostelut olivat myös ylistävät. Kivaa bonusta kipeyden keskellä. Hieman sunnuntainen Zürichin konsertti jännittää, että mitä ja miten pystyn yleensäkin laulamaan. Silti tässä paria kokemusta viisaampana aion olla stressaamatta. Pakko ei ole tehdä mitään ja terveyden ehdoilla mennään. Parempi vähemmän ja kunnolla kuin paljon yleislaadulla. 4. hääpäivä on huomenna. Sitäkin täytyy hieman juhlistaa. Wertherin, Reinin kullan ja Valkyyrian opettelun olen aloittanut. Sitten onkin tälle kaudelle enää Don Giovanni sillä Othellosta yritän Wertherin varjolla päästä eroon. Rusalkan harjoitukset kun kuitenkin alkavat jo heinäkuussa tällä kaudella. Huomenna olisi taas tunti prof. Hermannin kanssa. Se on muuten vasta kolmas tunti tänä vuonna. Niin paljon olen ollut kipeänä. Epäilen proffan repivän pelihousunsa, kun en saa Mussorgskyn "Kirppua" menemään huomenna. No minkäs teet. Mielikuvaharjoituksilla ja ilman ääntä on hieman paha treenata ohjelmistoa esityskuntoon. Minä en jaksa stressata. Eiköhän proffa hoida sen ihan minun puolestani. Muutenkin nämä ekstra-konsertit työn lisäksi ovat tällä hetkellä yksinkertaisesti liikaa. 16 roolia ja siihen päälle 10 konsertin ohjelmisto eli yhteensä tuollaiset 80 kappaletta roolien päälle on liikaa. Osaa kappaleista, jotka lauloin alkuvuonna en enää edes tuntisi. Tämä on tätä anfängerin iloista liukuhihna-työskentelyä. Mutta pian sekin on ohi. Ensi vuoden alusta tahti muuttuu ja asema paranee. Olin tänään Lauran pyörällä töissä ja aamutuimaan päivän piristykseksi takakumi puhkesi. Oli niin kaunis ilma, että ei sitä jaksanut stressata. Laiskuuttani vein sen pyöräkorjaamoon, joka oli juuri lähistöllä. Olenkin aina miettinyt, että miksi renkaat hajoavat aina jossain pyöräliikkeen kulmalla. Kylvävät varmaan jotain nauloja asiakkaiden saamiseksi. Pyörä on nyt kunnossa ja muutenkin kaikki hyvin. Kelit ovat mukavat ja kevät on kovaa tulossa. Vielä kun sais nukkua tässä pari kuukautta putkeen....ja tervehtyminen jatkuisi.
17.02.2007
Paistaa se päivä risukasaankin. Sain eilen flunssasta huolimatta laulettua Mazeppa esityksen ihan kunnialla läpi. Sanoin apulaisohjaajalle ennen esityksen alkua, että saa ilmoittaa yleisöllä, että laulan sairaana kovassa flunssassa. Jostain ihmeen kaupalla ihan muutama minuutti ennen lavalle astumista vasen sierain aukesi ja sain ensimmäistä kertaa viikkoon hengitettyä jotenkin nenän kautta. Selvisin siitä rankasta kahden basson duetosta ihan hyvin, vaikken nyt ihan sitä voimaa ja kaikkia äänen värejä pystynyt tarjoamaan mitä normaalisti. Apulaisohjaaja Peter totesi kumarruksissa, että" en ikinä enää ilmoita sinua sairaaksi yleisölle, koska ne pitävät sitä vitsinä ja minua idioottina". Otin taas äsken aamupala-cocktailini eli nuhalääkkeen, liman irottajan, kalaöljyä, b ja c-vitamiinia jne. Alkaa tulla ulos korvistakin. Elätän vielä toivetta, että pystyisin laulamaan myös tänään ooppera- toivekonsertissa. Lauantai-illan toivotut menetelmällä meillä jokaisella solistilla on kolmen aarian lista, joista yleisö yleitsö valitsee mieleisensä ja sen sitten esitämme. Moni on kritisoinut tuota, mutta minusta se on hieno idea. Sarastroni on kerännyt kovasti huomiota, vaikken sitä siis vielä ole laulanutkaan. Paikallislehden arvostelija käytti oikein muutaman lauseen harmillisen sairastumiseni pohtimiseen ja siihen, että "hochintressant" debyytti ei vielä toteutunut. No tulossa on kunhan ollaan terveenä seuraavassa esityksessä. Muuten alkaa taas rentoutta ja pilkettä löytyä olemuksesta. Kyllä tämä tästä.
14.02.2007
Tabletteja popsin ja pikku hiljaa tulee terveempi olo. Tänään jo kaiken liman seasta sain ryittyä pari kirkasta ääntä ja hieman terveemmän puheäänen. Huomenillalla sitten otetaan pehmeä lasku töihin ja yritän laulaa hiukan. Perjantaina ja lauantaina hoidan sitten esitykset pois alta. Alkaa muistuttaa tämä meidän teatterin laulajien terveystilanne jo vähän Säkylän varuskunnan joukkosairastumisia. Tälläkin hetkellä taitaa olla 6 laulajaa kipeänä. Minkäs sille voi kun ne kerran alkaa kiertää niin ei sille mitään voi. Yhteistä näille on ollut, että kaikki ovat sitten pariin kolmeen otteeseen ja yleensä melkein poikkeuksetta yli kuukauden kipeänä. Onneksi meillä on iso solistimäärä ja jokaiseen rooliin riittää paikkaajia. On kyllä todella kova hinku terveeksi ja sitten on vain kiitollinen, jos saa terveenä laulaa ensimmäiset sävelet taas pitkästä aikaa. Mikään ei ole mahtavampi tunne. Motivaatio alkaa olla jo suorastaan ylitsevuotavainen. Sain tässä kaiken ohella suun täyteen rakkoja ja meinaa oikein itkuksi mennä välillä kun yrittää jotain syödä. On tullut jo jos minkälaista vitamiinia, kalaöljykapseleita, antibioottia, merisuolaa ym. kokeiltua. Parasta oli kuitenkin ruisleivät, jotka Laura teki. Ruisleivän päälle voita ja raakaa valkosipulia pilkottuna. Aivan mielettömän hyvää ja siihen päälle hunajateetä. On kipeytymisessäkin hyviä puolia. Eipä ole ennen tullut oltua näin paljon kipeänä putkeen, mutta ei auta valittaa. Osaapa olla tosiaan kiitollinen terveydestä, eikä valittaa jostain turhanpäiväisestä.
12.02.2007
Kolmannen kerran olen kipeänä ja sitä myötä ensimmäinen ilta Sarastrona siirtyi huhtikuun ensimmäiseen päivään. Kävi sitten juuri samalla ärsyttävällä tavalla kuin La bohemen kanssakin. Juuri kun oli tehnyt harjoitusperiodin ja sitten torstaina oli kenraaliharjoitus, jossa kaikki meni oikein hyvin ja tuli se tuttu rento ja hyvä olo, että tämä rooli on nyt hallussa, että ei muuta kuin esityksiä tekemään. Perjantaiaamuna kuitenkin alkoi taas viimeisen kuukauden ajalta tutut oireet, jotka alkoivat kurkun yläosan tulehduksella ja sitten pikkuhiljaa yskän kautta muuttuu limaksi ja vetää paikat tukkoon. La bohemen ensimmäisen esityksen peruuttamisesta tulleesta pettymyksestä ja toisaalta kipeänä lauletusta Porin konsertista viisastuneena päätös peruuttaa Taikahuilun esitys oli erittäin fiksu. Ihan turha mennä laulamaan sitä kipeänä ja keräämään sympatiapisteitä siitä, että yleensä vain jotenkin pystyy teoksen läpi laulamaan. Koska teos on nyt esityskuntoon harjoiteltu, niin lauletaan se sitten kun ollaan terveenä ja kunnollisessa laulukunnossa. Pahasti on vaivannut meidän taloa nyt tämä kipeysjakso. Nytkin on parasta aikaa viisi laulajaa kipeänä minut mukaan lukien. Itse yritän nyt päästä vahvoilla antibiooteilla vihdoin tästä taudista yli. Onneksi nyt ei ole tiedossa minkäänlaista esitysruuhkaa tulevina viikkoina. Henkistä vahvuutta tämä kyllä taas kehittää entistä enemmän ja oppii ymmärtämään paremmin tämän ammatin vaatimuksia ja tekemään tiukoissa paikoissa parhaita mahdollisia ratkaisuja. Ensinnäkin se, että kannattaa laulaa esitys terveenä, sillä silloin kiitoksen saa aidosti hyvästä tekemisestä. Säälipisteiden määrä ja ihmisten sympatia tuo taatusti paljon kehua myös kipeänä lauletusta esityksestä, vaikka lopputuloksella ei musiikin tekemisen kanssa ole enää juuri mitään tekoa. Kuitenkin sellainen raadollinen puoli on, että esitysten sarja teattereissa jatkuu vaikka tapahtuisi mitä. Ainut mikä sen esityksen peruuttaa on ehkä kolmas maailmansota, jos sekään.
02.02.2007
Kello on 6.30 ja minä olen jo hereillä. Laura ja Anni läksivät juuri kohden Suomea. Minulla alkavat harjoitukset klo 10. Tänään on vain tekstiharjoitus Wertheristä ja Sarastron pukusovitus. Yhtä vaille kaikki kohtaukset olen jo taikahuilusta harjoitellut. Tekstiäkin ollaan työstetty jo jopa kerran apulaisohjaajan kanssa. Joka tapauksessa pää kylmänä lauletaan hieno esitys viikon päästä lauantaina. Työrytmiin palaaminen on ainakin toistaiseksi sujunut yllättävän kivuttomasti. Ensimmäinen päivä ja laulamisen aloittaminen parin viikon tauon jälkeen ei ollut mitään herkkua, mutta eilen kulki jo ihan mallikkaasti. Nyt onneksi pääsen rauhassa ajamaan itseni sisään, kun Bohemen esitys on vasta sunnuntaina. Mukavaa päästä tekemään sekin nyt toista kertaa. Aika hiljainen on maailma tähän aikaan aamusta. Täytyy sanoa, että herään tähän aikaan ehkä kaksi kertaa vuodessa. Normaalirytmillä on mukavaa koisata aina siihen puoli 9 asti, kun kissat alkavat jääräpäisesti vaatimaan ruokaa. Se helppous tässä on, että ei tarvitse mitään herätyskelloja. Kyllä on hienoa purkaa tuota kahden viikon aikana ylipursuillutta motivaatiota laulamiseen. Siitä kipeänä lauletusta Porin konsertista jäi kyllä niin paljon näyttöhaluja ja muutenkin asioita hampaankoloon, että energiaa on vaikka muille jakaa. Minulla on se hyvä ominaisuus, että pystyn keskittämään kaiken itse pääasiaan eli laulamiseen. On selvää mitä haluan tehdä ja mitä osaan tehdä. Ainut ongelma siinä sitten vaan on nämä kipeytymiset ja lomat. Miten pitää itsensä erossa laulamisesta ja laulajan kurinalaisesta elämästä, kun sitä tekee niin mielellään. Joskus on vain pakko levätä enemmän kuin vain se yksi päivä viikossa. Muuten sitä vain yksinkertaisesti polttaa itsensä loppuun. Kiehtovinta silti tässä laulajan elämässä ja vieraassa kulttuurissa elämisessä on se, että lähes kaiken oppii tekemällä, kokeilemalla ja erehdysten kautta. Se, että tietää jonkun asian teoriassa ei tarkoita sen asian käytännön hallintaa. Onneksi olen pirun utelias ja tarpeeksi rämäpää vain tehdäkseni ja kokeillakseni. Välillä tökkii ja välillä onnistuu. Sellaista on elämä.
29.01.2007
Huomenna on vihdoinkin viimeinen sairasloma päivä ja sitten pitäisi päästä taas tosi toimiin. Sarastron tekstit olen hakannut päähän ja nyt sitten on koko rooli musiikillisia ja näyttämöharjoituksia vaille valmistettuna. Sen lisäksi pitää jo suunnata katseensa seuraavaan ürichin konserttiin, johon prof. Hermann on keksinyt pääni menoksi taas melkoisen ohjelman. Konsertin päätösnumeroksi ajateltu Mussorgskyn Kirppu-laulu on kyllä kaikilla asteikolla todella haastava. Nyt keskitytään ensin Sarastron valmistumiseen ja sitten vaivataan päätä sillä enemmän. Minun tietojani pyydettiin tänään lisättäväksi Eurajoen kunnan kulttuuriluetteloon. Tuntui jotenkin mukavalta tuollainen ele. Jussi ja Marjaana lähtivät tänään Salzburgiin ja nyt majatalomme henkilömäärä on vain kolme. Ihan hyvin tänne viisikin mahtui ja ainakin kaikki säilyivät hengissä. Olen jo saanut huumoria osakseni, että olen kuulemma jo täysin höperöitynyt ja turhautunut tänne neljän seinän sisään. No kyllä ne ihan oikeassa ovat. Kymmenen päivää yöpaidassa, jonka päällä on Jussi-paita ja jalassa villasukat ja siihen vielä erinäköisiä lääketippoja tasaisin väliajoin. Ei se nyt kauheasti energiaa kuluta. Henkisesti se on tosin erittäin tylsyttävää. Lumi tuli ja lumi meni tuolla ulkona. Minulla sen kokeminen jäi pelkäksi näköhavainnoksi tämän vuotisesta Karlsruhen pitkästä talvesta.
27.01.2007
Ensimmäistä kertaa tänään on alkanut tuntua siltä, että limakalvot alkavat olla normaalimmat. Sairasloma jatkuu vielä keskiviikkoon asti ja saan keskittyä sen jälkeen sitten pelkästään Taikahuilun uusinta ensi-iltaan. Heti on tietysti ollut mielikin paljon virkeämpi, kun olo paranee. Kyllähän se vähän pakkaa niin olemaan, että laulajan sieluntila on synkronisoitu laulajan terveyden tilaan ja äänen toimivuuteen. Sen virheen tein ja siitä sain myös kipeytymisen muodossa maksaa, että yritin ensiksi hoputtaa itseäni kuntoon ja sitten pääsinkin kuntoon, mutten tarpeeksi terveeksi. Toinen virhe oli tietysti sen Porin konsertin laulaminen kipeänä. Näiden vuoksi on sitten tullut sairastettua suurin osa tammikuusta. Tulevaisuudessa osaa varmaan keskittyä vain tulemaan terveeksi. Ei tee mieli ottaa enää riskejä riskien päälle. Kaipa sitä tässä oppii, kun tarpeeksi monta kertaa päätä seinään lyö. Toisaalta henkistä kovuutta ja ammattimaisuutta tämä lisää entisestään. Aliarvioida ei voi myöskään sitä hurjaa energiamäärä ja näyttämisen halua joka sisälläni kuohuu. Eilen kun kävin viemässä sairaslomatodistuksen töihin niin seinälle oli ilmestynyt jo miehitykset ensi kauden avaamaan Rusalkaan. Uskomatonta sillä tämän kauden päättävästä Don Giovannista ei ole vielä vastaavaa ilmestynyt. Olivat taas sekoilleet jotain ja informaatio sairaslomani pituudesta oli hieman epäselvä. Välillä tuolla talossa oikea käsi ei tunnu tietävän mitä vasen käsi tekee. En nyt silti jaksa niistä stressata. Turha ottaa muiden ongelmista omia.
25.01.2007
Lumi tuntuu häipyvän vähän kerrallaan ja yhtä hitaasti kuin tämä minun nuhani. Positiivista on, että ne molemmat tuntuvat häipyvän kuitenkin. Huomenna pitäisi käydä lääkärissä ja meinaan ottaa nyt ihan rauhallisesti sekä kerrankin levätä itseni täysin terveeksi. Nyt en ota mitään riskejä, koska debyytti Sarastrona siintää 10. helmikuuta. Täytyy kyllä itselle antaa tällä kertaa sen verran krediittiä, että olen malttanut pysyä sisällä ja ihan vaan toipua. Anni saapui meidän luokse vierailulle eilen. Tänään tulee Jussikin Amsterdamista takaisin ja lauantaina tulee vielä Marjaanakin, joten sitten on kokonainen "pieni majatalomme" ihan täyteen varattuna. Pitää tehdä sitten vaan hyvää ruokaa ja nauttia viikonlopusta.
24.01.2007
Uskomatonta, mutta totta. Täällä on lunta maassa enemmän kuin Eurajoella. Joka tapauksessa minä pysyttelen sisällä ja huilaan itseni kuntoon. Selvästi on huomattavissa, että energiaa olisi, mikä ilmenee tekemisen puutteena. Nyt täytyy vaan koko ajan pitää pää kylmänä ja huilata itsensä kuntoon. Sarastron tekstit pitäisi opiskella, että sitten olisi valmiina tekemään niitä helmikuun 10. päivä. Ne on kyllä vaikeita tehdä. Kovasti olen taas suunnitellut uusia konsertteja tulevaisuuden varalle. Aivot eivät vaan tahdo levätä.
23.01.2007
Takaisin Saksassa ollaan. Suomen reissu onnellisesti takana ja seuraavat viisi päivää pitää viettää sairaslomalla. Toscan ja Mazeppan esitykset minun osaltani tämän viikon osalta jäävät siis laulamatta. En nyt sitten tiedä oliko se hyvä idea laulaa tuota Porin konserttia sunnuntaina, mutta ainakin tuli todistettua se, että melkein ilman ääntäkin pystyin laulamaan tunnin konsertin. Turhauttavaa tietysti oli, kun ei saanut annettua volyymiä ja painavuutta ääneen, koska raskaan nuhan takia tuntui kuin säkkiin olisi laulanut. Myöskin äänestä puuttui normaali soivuus ja yläsävelsarjat. Muilta osin kuin äänellisesti olen kyllä tyytyväinen suoritukseeni. Yhden pahan musiikillisen virheen tein Pappani majassa, mutta ensi kerralla ei saa sitten olla yhtä amatöörimäinen. Vielä sen reväytän sitten terveenä ja niin, että ei jää epäselvyyksiä. Täälläkin sataa jonkunlaista lumisohjoa ensimmäistä kertaa tänä talvena. Eihän se nyt mihinkään maahan tietysti jää, kun täällä on tosi lämmintä kuitenkin. Pitää tässä nyt vaan makoilla itsensä terveeksi ja sitten kohden uusia haasteita. Energiaa jäi kyllä aika paljon hampaankoloon ja pettymystä tietysti myös tuosta viikonlopun konsertista. Mutta vielä minä näytän...sen olen päättänyt. Arvostelut olivat silti ylistävät jostain syystä.
19.01.2007
Taas vaihteeksi Suomessa ja pian olen suuntaamassa Poriin harjoittelemaan sunnuntain konserttia ja sitten käymään appilassa. Takana on melkoisen mukava viikko. Toscan ja La bohemen debyytit onnistuivat kyllä todella hyvin. Sain erittäin hyvää palautetta ja aivan mahtavat arvostelut klassik.com sivustolla. Eilen oli melkoinen myrskytuuli Frankfurtissa. Onneksi pääsin sieltä lähtemään, joskin reilun tunnin myöhässä, kuitenkin turvallisesti. Porissa olin jopa aikataulusta hieman edessä. Matkalaukku tuli sitten kotiin tuotuna paljon myöhemmin, mutta ei se haitannut, kun sinä aikana ehti hyvin saunoa ja huilailla matkan rasituksista sekä syödä tietysti äidin laittamaan erinomaista makkarakeittoa. Kuivahko yskä vaivaa vielä hieman toisinaan, mutta muuten olen kyllä jo terve. Sattui muuten hauska tapahtuma tuossa viikollakin. Olin harjoittelemassa yksi ilta harjoitusluokassa ja yhtäkkiä ovi avautui. Sisään tuli utelias ja hölmistynyt oopperan kuoropäällikkö, joka katsoi minuun ja totesi, että "ai sinä täällä olet". Sitten hän sulki oven ja lähti mutta palasi kahden minuutin kuluttua ja kysyi, että mikä tuo on mitä laulat". No minä vastasin, että " Collinen arioso la bohemesta". Tästä innostuneena mies syöksyi sisään ja sanoi, että hän komppaa pianolla niin lauletaanpas vähän aarioita. Siinä sitten laulettiin 45 minuuttia varsinkin Verdi-aarioita läpi. Meni tosi hyvin ja oltiin molemmat ihan innoissaan. Lupasi organisoida mulle konsertteja. Ihme juttu.
13.01.2007
Ääni on palannut takaisin ja torstaina lauloin jo ihan siedettävän esityksen pikku prinssistä. Eilen oli laulutuntikin pitkästä aikaa ja ilokseni totesin, että lauloin erinomaisesti juuri minulle sopivan Brahmsin liedin Verrat. Aamulla oli Toscan orkesteriharjoitus ja illalla harjoitus johon Jose Cura saapui suoraan Metistä. Todella mielenkiinnolla odotan tämäniltaista Toscan Gaala-esitystä. Se on myös minulle ensimmäinen esiintyminen Angelotti roolissa. Pieni, mutta erittäin mieluisa ja sopiva rooli se on minulle. Huomenna olisi tarkoitus aloittaa Porin konserttiin valmistautuminen. Tässä menikin 10 päivää sairastellessa, joten treenaamaan ei ole pystynyt. No ensi viikolla tehdään sitten niin paljon kuin mahdollista ja siihen päälle vielä hieman ekstraa. Ihan hyvältä tuntuu nyt pitkästä aikaa olla terve ja oikein ilolla menee töihinkin tänään. Laulajan mieli on aika lailla suhteessa siihen miten laulu kulloinkin kulkee.
10.01.2007
Ei voi muuta kuin katsoa peiliin ja todeta, että tyhmä mies olin kun lauloin eilen. Sellaista variksen raakkumista ja yskimistä vastaan taistelemista oli koko esitys. Tyhmä kun kerran olin niin suostuin sen laulamaan. Periaatteessa mun pitäisi olla terve, mutta viikon tauon jälkeen suoraan esitykseen hyppääminen ei onnistu. Ääni tarvitsisi totuttelua. En tiedä sitten miksei tämä yskä mene ohitse. Limakalvot ovat vaan hirmuisen kuivat. Ei pysty treenaamaan vaikka treenata pitäisi. Päällimmäisenä on nyt vain äärimmäinen ketutus.
06.01.2007
Taas yksi yskitty yö takana. Täytyy sanoa, että tämä kuiva yskä ei ole ihan paras mahdollinen "virkayskä" tässä minun ammatissani. Turhauttavaahan tämä vaan on, kun minun pitäisi olla lavalla, eikä sairastaa kotona. Turhautuminen kasvaa päivä päivältä, mutta oppiipahan taas arvostamaan terveyttä. Ilman terveyttä ei ole laulua ja se nyt vain sitten kuuluu osana tähän minun ammattiini. Tänään on muuten loppiaisaatto ja pyhäpäivä. Jussi saapui eilen ja lähti nyt juuri prof. Hermannin tunnille. Tänään olisi tarkoitus palata vielä kerran joulun hengessä syödä imellettyä perunalaatikkoa ja porkkanalatikkoa. Saapa nähdä kuinka kauan vielä pidämme tuota joulukuusta sisällä. Ei se kyllä vielä ole yhtään neulasiaan varistanut. Neela ja Amelie nukkuvat molemmat innoissaan tuolla Jussin matkalaukussa. Kaikki uudet hajut pitää heti tutkia ja uudet huonekalut ja esineet testata, että onko niissä hyvä nukkua. On tämä melkoista kiirastulea itsensä kanssa tämä kipeänä olo. Tuntuu, että lääkkeet eivät tehoa ja alan olla varma siitä etten ikinä pysty laulamaan uudestaan. Totuus saattaa silti olla ihan toinen.
05.01.2007
Olen juuri lähdössä toista kertaa lääkärille. Eilen jo kävin ja sain vähän troppia sekä tabletteja tähän nuha/kurkkukipu- tautiin. Äänihuulissa ja syvemmällä kurkussa ei ole mitään häikkää, eikä myöskään poskionteloissa. Tänään pitää sitten tehdä päätös, että pystynkö laulamaan sunnuntaina esityksessä vai en. Ei nyt kyllä ihan hyväänkään paikkaan tullut tämä kipeytymisjakso, mutta minkäs teet. Pää kylmänä vaan niin eiköhän tästä selvitä. Jussi tulee tänään Karlsruheen ja aloittaa opiskelijavaihtonsa korkeakoululla. Täytyy nöyryyttää sitä muutaman kerran sulkapallossa ja opettaa kaupungin tavoille. Uudenvuoden- konsertista tuli erinomaiset arvostelut. Se oli taisteluvoitto silloin kipeytymistä vastaan, mutta vaikka kunto nyt on mikä on, niin olen erittäin tyytyväinen, että lauloin siinä konsertissa. Porin konserttia odotan jo kovasti, vaikken olekkaan vielä juuri kerinnyt treenaamaan saati syventymään teksteihin. Kun nyt sais nämä uudet roolit ensin alta pois. Tulin juuri lääkäristä ja kolme päivää lisää sairaslomaa, joten laulamisen sunnuntaina saa unohtaa. Harmittaa kyllä todella paljon, ettei pysty laulamaan Bohemea ja illalla sen jälkeen olisi ollut vielä Hermannin järjestämä konsertti Rüppurrissa. Proffa oli kyllä loistava kun soitin sille. Osasi sanoa juuri oikeat sanat ja tiesi miten paljon minua harmitti. Tuli heti parempi mieli. Hänen sanoin" se on osa tätä meidän ammattia ja olen itsekin joutunut perumaan esityksen vain puoli tuntia ennen sen alkua". Sitten hän vielä lisäsi, että "muulla ei ole nyt väliä kuin sillä, että hoidat itsesi rauhassa terveeksi". Maanantaina uudelleen lääkäriin ja sitten toivottavasti tiistaina pystyn laulamaan freischützin esityksessä.
02.01.2007
Vuosi vaihtui ja eilen oli uudenvuoden- konsertti, jossa pystyin kuin pystyinkin lopulta laulamaan. Nyt oli ensimmäistä kertaa todella lähellä etten joutunut peruuttamaan ensimmäistä esiintymistäni urani aikana. Aatto-iltana alkoi tosi raju kurkkukipu ja sitten eilisaamuna kurkku oli jo punainen kuin Kiinan lippu. Ennen kaikkea henkisesti oli kova homma pitää itseään kasassa ja taistella kipeytymistä vastaan ja vain uskotella, että kyllä tämä tästä menee ja minä laulan sen konsertin. Hyvää palautetta tuli ja ilmeisen hyvin se esiintyminen meni, mutta kyllä pahalta tuntui. Ylä-äänet olivat kovan työn takana ja yhtään enempää en olisi jaksanut laulaa. Aariani oli ensimmäisen puooliajan alkupuolella ja kun siitä selvisin niin hoipertelin pukuhuoneeseeni ja nukuin reilun tunnin ja palasin laulamaan konsertin lopetusnumeroon pari pientä ensemble-juttua. Ensimmäinen puoliaika koostui oopperasta ja toinen operetista, joten sattunesta syystä toisella puoliajalla minulla ei ollutkaan mitään tekemistä. Nyt olen sitten virallisesti sairaslomalla ja tähtäimenä on tietysti taas olla seuraavan kerran terveenä 7. päivä, kun minulla olisi ensimmäisen kerran La boheme. Siihen uskotaan, mutta nyt hiukan huilataan. Olen muuten ihan samaan aikaan kipeänä kuin vuosi sitten. Ei parane ottaa tähän vuoden alkuun työruuhkaa sitten ensi vuonna. Sen verran taikauskoinen olen minäkin. Kovin on sateinen ollut vuoden vaihde täällä ja joka paikka tuntuu olevan täynnä vettä. Eiköhän sitä silti aurinkoakin tälle vuodelle vielä saada.
31.12.2006
Vuoden viimeisenä päivänä sitä kai perinteisesti kuuluu pohtia, että mitä on tapahtunut ja tulikaan tehtyä menneenä vuonna. Ehkä minä olen niin paljon tulevaisuuteen ja uran rakentamiseen suuntaava ihminen, että muistan ainoastaan edellisen viikon. Toinen syy voi olla huono muisti. Ei nyt ainakaan mitään suurempaa ole jäänyt hampaan koloon, kun mieli on kirkas. Minulla oli tänään harvinainen aamu, kun sain nukkua niin kauan kuin halusin ilman, että piti herätä töihin. No hehkutin sitä eilen Lauralle, että huomenaamulla sitten nukun rauhassa niin pitkään kuin huvittaa. Laura naureskeli jo eilen, että "sinun tapauksessasi se tarkoittaa, ettet kuitenkaan pitempään nuku". No heräsin klo 8.45, kun nämä luontaiset herätyskellot eli kissat kyllästyivät odottamaan aamuruokaansa. Vaikken nyt nukkunutkaan kuin korkeintaan puoli tuntia normaalia pitempään, niin se on ihan eri asia herätä rauhassa, kuin johonkin herätyskellon karmaisevaan ääneen. Huomenna on sitten uudenvuoden- konsertti ja laulan siellä Roccon aarian. Yleisö on varmaan hieman nauttinut ja erittäin hyväntuulinen, kun saa kuulla Straussin rakastettuja teoksia ja muita hienoja aarioita. Ilma täällä on ollut kuiva ja siinä pakkasen korvilla. Joulukinkkuakin on vielä jäljellä ja toinen odottaa paistamista pakkasessa( ei kuitenkaan ulkona).
30.12.2006
Joulun ja uuden vuoden välipäivät kuluu ja joulun kolmen päivän loma alkaa olla jo kuin muisto vain. Paljon on ollut harjoituksia, sillä teatterimme uudenvuodenkonserttia harjoitellaan kaikkeen muuhun harjoittelemiseen suuhteutettuna naurettavan paljon. Jo kolme orkesteriharjoitusta on ollut ja reilun tunnin päästä alkaa kenraaliharjoitus. Ihan hieno ohjelma on konsertissa Johan Straussin perinteisistä sävelistä lähtien. Roccon aaria on nyt ainakin toistaiseksi tuntunut sopivan minulle oikein hyvin. Huominen on siis vapaapäivä ja maanantai-illalla on sitten se konsertti. Ensi vuoden uudet roolitkin ovat jo aika tarkalleen tiedossa ja näillä näkymin minulla on 4 tai 5 uutta roolia. Yhtä isoa roolia pitää vielä itsekin testata, että onko se minulle vielä tässä vaiheessa mahdoton. Uusinta ensi-iltoja tulee sitten sellaiset 7 tai 8, joten huomattavasti mukavammalta kuulostaa kuin nämä kaksi ensimmäistä vuotta. Toivottavasti sitten saisi tuon lisäksi yhden tai kaksi vierailua, muutaman joulukonsertin ja sitten Eurajoen konsertin sen päälle järjestymään. Tässä nyt on menossa taas sellainen hyvä taiteellinen kehityskausi. Nyt kun vihdoin alkaa pääsemään isompiin rooleihin ja saa myös lehtiarvosteluja, niin urakehitystä eteenpäin voi alkaa paremmin tehdä ja markkinoida. Olen nyt löytänyt uutta voimavaraa lukemisesta. Sain tuossa joululahjaksi ison kasan kirjoja ja olen niitä nyt sitten jo ahminut parhaani mukaan, aina kun aikaa riittää. Lukeminen on loistava keino ottaa itselleen pysähtymis- ja ajatteluaikaa. Sitäpaitsi kaikki matkat tuntuvat sujuvan oikein nopeasti, kun vain lukee, vaikka olisi kyse monen tunnin reissuista. Sain muuten taas lainattua frakkia meidän oopperan puvustosta, kun omani makaa edelleen Suomessa. On joka kerta ollut niin paljon muuta tärkeämpää tavaraa tuotavana, ettei ole mukaan mahtunut. Ostin siitä sitten kiitokseksi viinipullon sille puvustajalle ja olisittepa nähneet miehen ilosta kankeat silmät sen nähdessään. Frakki oli muuten Tervon Markun vanha frakki. Ollaan Markun kanssa aika täsmällisesti samaa koko luokkaa. Kaikki jaksavat aina kysyä, että" ovatko kaikki suomalaiset noin hirveän isoja". Siihen tulee vain vastattua, että" minä olen suomalaiseksi pieni". Hauska katsoa noiden saksalaisten ihmetyksen- ja pelonsekaista ilmettä sen jälkeen.
24.12.2006
On jouluaatto. Eilen oli vielä pitkä työpäivä kahden konsertin muodossa. Oli kerrassaan hienoa laulaa eilen kahteen otteeseen kolme suomalaista joululaulua orkesterin kanssa salintäyteiselle yleisölle. Ainakin ensimmäisessä näytöksessä oli yksi suomalainenkin paikalla eli Laura. Oikein mukavasti meni ja siinä oli minulla sitten show:ssa hieman muutakin ohjelmaa sen lisäksi kuten mm. Inan laulaessa Olympian aariaa olin taas kerran nuken virittäjänä. Yleisö tykkäsi kovasti. Lopussa oli vielä kolme saksalaista joululaulua, joista yksi oli minulle tuntematon, mutta nyt osaan sitten senkin. Kinkku oli uunissa viime yönä ja se on valmis, kuten laatikotkin. Kun kerran ostimme nauriit lanttuina, niin meillä on ihan omana jouluspesiaalinamme naurislaatikkoa. Sen lisäksi on porkkanalaatikkoa sekä imellettyä perunalaatikkoa. Kyllä tässä vaan kelpaa joulua vietellä. Täytyy sanoa, että on ollut kyllä poikkeuksellisen hieno joulukuu. Kovasti on ollut tekemistä, mutta jotenkin paljolti sen Eurajoen konsertin ja joululauluihin syventymisen kautta olen tajunnut joulun sanoman ihan uudelta kantilta. Muuten komean joulukuusen löysimme myös. Se on ollut meillä nyt jo 3 päivää. Myös kissoille on ollut paljon iloa kuusen koristeiden jahtaamisesta. Tuntuu kyllä ruhtinaalliselta saada viettää kolme kokonaista vapaapäivää. Vuosi 2007 on myös ihan lähellä. Kiitävi aika, vierähtävät vuodet.
20.12.2006
Pitkästä aikaa oikein rennolla mielellä. Eilen oli tapahtumarikas päivä ja sokerina pohjalla oli tietysti loistava arvostelu Länsi-Suomessa. Tässä nyt tietenkin kävi sellainen pikku juttu, että otsikossa olivat sitten päättäneet antaa rakkaalle lapselle uuden etunimen eli Mikasta oli jollain ilveellä onnistuttu vääntämään Mikko. No isä piti huolta poikansa intresseistä ja eiköhän em. sanomalehdessä jo tiedetä mikä on oikea etunimeni. Kriitikon vika se ei ollut, sillä jutussa luki 6 kertaa oikea nimi eli Mika Kares. Olikohan se taittajan( se kai otsikot tekee) mielestä jotenkin myyvemmän näköinen tuo Mikko siinä otsikossa? Eilen aamupäivällä koin myös yhden hienon hetken kun pääsi neuvomaan saksalaista kapellimestaria suomalaisen joululauluperinteen tulkitsemisessa. Ei ollut paljon vastaansanomista tekstin lausumisenkaan suhteen. On kyllä suuri ilo ja kunniakin laulaa oopperamme joulukonsertissa kolme suomalaista joululaulua. Laulan siis Sibeliuksen En etsi valtaa loistoa ja On hanget korkeat nietokset sekä oman suosikkini P.J. Hannikaisen Tuikkikaa Oi joulun tähtöset. Eilen illalla oli vielä Pikku Prinssin esitys ja helposti kulki eilen. Lieneeköhän hyvin huilatulla viikonlopulla osuutta asiaan. Lauran kanssa ostettiin nyt sitten jo kolmas kuusenjalka meidän talouteen. Kaksi aikaisempaa on Suomessa muuttolaatikoissa. Taitaa sitten joskus, kun saadaan kaikki tavarat samaan paikkaa, olla kuusia vähän enemmänkin joulun koittaessa.
19.12.2006
Saksaan on palattu ja tänään illalla möristään sitten taas tosi matalalta, kun on kerran Pikku Prinssin esitys. Eilen oli La Bohemen pääharjoitus ja kyllä siitä tuli selvittyä. Ensimmäinen ja viimeinen näytös menivät ihan mukavasti, mutta toinen näytös oli aika kaoottinen. Siinä Collinen ja Schaunardin(Hannulan Tero) pitää kulkea yhdessä koko ajan ja olin tehnyt sen kohtauksen vain ilman Schaunardia. Kaikki asemat ja tekemiset olivat eri lailla kuin olin harjoitellut. Teos on silti todella hieno ja tuo nuoren filosofin rooli on kaikin puolin kylä ideaali minulle tähän kohtaan uraa. Oli yllättäen aika paljon vaikeuksia palata tähän talon normaali työrytmiin. Tuo Suomen konsertti tuossa välissä ja kaikki se mitä meni pään läpi konsertin aikana sai taas näkemään näitä asioita ihan eri kantilta. Siinä olin kokonaan vastuussa konsertista ja kaikki mitä minä tein oli koko ajan ratkaiseva osa lopputulosta. Muutenkin pitkästä aikaa Suomessa oleminen ja oman kielen puhumisen helppous oli aika järisyttävää. Tietysti myös se, että pystyi laulaessa värittämään jokaista Suomen kielen sanaakin haluamallaan tavalla. Siihen oli niinkuin sisäpiirin tietoa, jota näihin muihin kieliin yrittää vasta parhaansa mukaan opetella. Tänään olisi tarkoitus myös jatkaa näiden joululaulujen hengessä sillä minulla on ensimmäiset harjoitukset oopperan joulukonserttia varten. Jousien kanssa suomalaisia joululauluja. Kyllä on hieno tunne viedä tätä Suomalaista perintöä eteenpäin ja olla näiden ulkomaalaisten keskellä porukasta se, joka tietää näiden kappaleiden tradition ja esityskäytännön parhaiten. Kyllä tuo saunominen teki muuten hyvää Suomessa ollessa. Tepon uudessa saunassa oli kyllä hyvät löylyt, tosin eivät ne vielä Vaimalan klassikko-saunalle vertoja vedä. Ikkuna ja luontainen ilmanvaihto vaikuttaa asiaa ratkaisevasti.
17.12.2006
Eurajoen konsertista tuli selvittyä ja oli kyllä hieno kokemus. Kyllä kotikenttä ja monet tutut kasvot ovat aina henkisesti kova paikka. Jännitys on jotenkin ihan erilaista. Mukavasti oli yleisöä ja olen ihan tyytyväinen konserttiin. Paremmin olisin voinut laulaa tietysti, mutta toisinaan ihan hyvinkin onnistui jokuset kappaleet. Kyllä taas tuo kaikki henkinen paine ja siitä selviytyminen vei minua taiteilijana paljon eteenpäin. Ei muuta kuin lisää työtä ja sitten uusia konsertteja työstämään. Eilen tuli syötyä jo jouluruokiakin ja nähtyä joulukuusikin, kun vietettiin perheen kesken jouluista iltaa. Tänään matkustan vielä takaisin kotiin Karlsruheen ja huomenna jatketaan taas normaalin työn parissa La bohemen orkesteriharjoituksen merkeissä. Pienen pieni valkoinen lumipeite tuli tänne Eurajoelle ja heti näyttää kaikki hieman kuulaammalta. Ensi kuussa sitten uudestaan länsirannikolle, kun on Porissa konsertti. Siellä onkin vielä sellainen itselle vahvempi ohjelmisto, kun on oopperaa ja kansanlaulua. Nuo joululaulut vaativat ääneltä ihan erilaista herkkyyttä, kun niissä ei lauleta missään kohdin täydellä volyymillä. Tärkeintä on se joulun sanoma ja tietysti erinomainen tekstin selkeys. Yritin myös käyttää rohkeasti pehmeitä värejä ja pianissimoita ja kyllä nekin toisinaan ihan onnistuivat. Hyvää palautettakin on tullut aika paljon. Lisää työtä ja ikää lisää niin eiköhän se siitä joskus.
12.12.2006
Eilen alkoi La Bohemen näyttämöharjoitukset ja illan saldona oli pari opittua kohtausta sekä luudan osumasta haljennut huuli. Jos joku kaipaa tarkempaa selitystä, että miten se kävi niin voin todeta vain, että " se kävi niin äkkiä". Huvittavinta tapahtumasta tekee tietysti se, että juuri ennen sitä Schaunard(Hannulan Tero) ja Colline(minä) käyvät leikkimielisen taisteluun kutsun ja uhittelun, jossa Schaunard sanoo mm. janoavansa Collinen verta. No leikistä tuli siis eilen hieman konkreettisempaa. Joka tapauksessa erittäin mielekästä harjoitella tuota teosta. Ohjaus on Giancarlo del Monacon tekemä ja puitteeltaan ja toimivuudeltaan kerrassaan upea. Rekvisiitta ja näyttämökuva ovat upeat ja tietysti moni rakastaa tuota Puccinin musiikkia. Nuorta filosofia on mukava esittää ja lavalla on sellaista kivaa remakkaa huumorimeininkiä näitten roolihahmojen kesken. Kaiken sitten kruunaa tosi draamallinen loppu ja hienot sopraano ja tenoriaariat ensimmäisessä näytöksessä. No joka tapauksessa. Eurajoen konsertti lauletaan sitten huuli hieman normaalia turpeampana ja värikkäämpänä. Onneksi punainen on joulun väri.
10.12.2006
Onpahan ollut menoa ja meininkiä viime aikoina. Viime viikonloppuna olin Zürichissä konsertoimassa ja lauloimme siellä konsertin Shakespeare-teemalla. Konsertti oli kyllä hulppea niin meille esintyjille kuin yleisöllekin. Itsekin onnistuin oikein mukavasti. Konsertin keskivaiheilla oli melkoinen neljän aarian putki. Ensin Dae Hee lauloi Jagon aarian Othellosta ja sitten seurasi kolme aaria oopperasta Macbeth minun aloittaessa Banquon aarialla jota seurasi Jasonin laulama Macduffin aaria ja siihen kruunuksi Dae Hee lauloi Macbethin aarian. Uskomaton neljän Verdi-aarian putki ja kaikki onnistuimme myös tosi hyvin. Itsekin sain tuon tosi vaikean Banquon aarian onnistumaan hyvin. Se jotenkin naksahti kohdilleen silloin menneellä viikolla, kun harjoittelin yksityisesti korrepetiittorin eli Hendrikin kanssa. Tällä viikolla kävin Genevessä koelaulussa ja lauloin siellä Wagneria ja Verdiä. Toivottavasti sieltä tulee jotain rooleja tulevaisuudessa. Pääasiallisesti tuo oli koelaulu Parsifalin Titureliksi. Hieno teatteri se oli. Salissa oli punaiset penkit ja pukuhuone oli iso ja siellä oli upea vanha piano. Koelaulussa sain irti sen mitä nyt osaan. Parhaimmillani laulan jo kuin ammattilainen, mutta sitten taas toisina päivinä olen ihan puhdas amatööri. Kaikki sanovat, että olet niin nuori. "Anna itsellesi aikaa"- lause on tullut jo niin tutuksi. Annan kyllä aikaa jos laulan paremmin. Jorma Hynnisen kirjassa poimitussa lauseessa " Jos en kehity niin lopetan" on kyllä paljon järkeä. Eilen lauloin Fafnerin Siegfriedin esityksessä täällä Karlsruhessa ja en meinannut saada itseäni millään hereille. No kyllä se siitä sitten lähti ja kohtalaisella latauksella aloitin roolin ensimmäisen kohtauksen. Ensimmäisen kohtauksen Fafner laulaa luolastaan(meidän ohjauksessa lavan alta ja mikrofoniin. No äänikopissa joku nukkui ja niinpä ensimmäisestä fraasista" Wer stört mir den Schlaf? kuului yleisölle vain f.kirjain sanasta Schlaf! Mikrofoni oli unohdettu laittaa päälle. Hieno homma. Sitten tämn huipuksi tässä ensimmäisessä kohtauksessa Wandererin ja Alberichin kanssa viimeinen fraasi meni myös ihan metsään. Viimeisen fraasin minun tulisi aloittaa tahdin kolmannelta iskulta. No kapellimestari Bramall näytti sisääntulon tahdin toiselle iskulle ja sitten orkesteri meni sekaisin, minä menin sekaisin ja kapellimestari oli jo sekaisin. Sitten soudettiin ja huopattiin vaihtelevassa tempossa seuraavalle tauolle yhteistuumin. Siinä tuli tietysti itsellekin sellainen olo, että "oliko se sittenkin minun virheeni?". No se selvisi sitten vasta sen toisen näytöksen jälkeen tauolla, että se tosiaan oli Bramallin virhe, jonka hän itse rehdisti myönsi. Oli silti epäammattimaisuutta minulta, että en pystynyt sitä paikkaamaan ja pysymään oikeassa tempossa, kun kerran musiikin tunsin kuin omat taskuni. Positiivisena voi sanoa, että toinen Fafnerin kohtaus meni ainakin rytmillisesti ihan kohdalleen. Roolitulkinnasta en sitten tiedä. Ei ole itsellä siitä mitään mielikuvaa. Olin jotenkin niin hämmentynyt siitä ekasta kohtauksesta, että varoin toisessa kohtauksessa vain musiikillisia virheitä. No ainakin taputukset sain ja pari Bravo-huutoakin. Itselle jäi kyllä aika väljähtänyt fiilis. Taas tuli huomattua rutiinin ja taidon puute. Kun vain voisi olla rauhassa ja tietäisi jo osaavansa laulaa. Ensi perjantaina on sitten joulukonsertti Eurajoella. Kova on kiire, stressi ja jännitys senkin osalta. Ei tässä viidessä päivässä ihmeitä tehdä, mutta nyt vain keskityn pysymään terveenä ja tekemään perjantaina sitten parhaani. Tulee vaan otettua niin vakavasti tämä homma joskus, mutta minkäs teet kun se on sisäinen pakko. No ensi perjantaina konsertin jälkeen Tepon luona laavakivikiukaan edessä luulisi tuntuvan paremmalta ja silloin voi pohtia ihan muuta kuin laulamista, kuten esimerkiksi Suomalaisen ohranjalostuksen syvintä olemusta.
25.11.2006
Tänään on viikon kolmas esitys. Eilen illalla oli Turandotin esitys ja tänään iltapäiväesityksessä Freischütz. Ihan hyvin on nyt pystynyt rentoutumaan ja esitykset ovat menneet ihan siedettävästi. Pikkuhiljaa aina yritetään parantaa niinkuin sika juoksuaan. Torstaina oli välipäivä ja silloin oli tietysti sitten laulutunti. Ei kyllä erityisemmin huvittanut laulaa silloin. Zürichin konserttikin on jo viikon päästä ja siihen en kyllä pahemmin ole ehtinyt valmistautua. Tällä viikolla tuli lopulliset roolilistat loppuvuodelle ja täytyy sanoa, että vaikka sen etukäteen tiesikin työmääränsä niin nyt sen oikein todella tajusi. Voi vaan todeta, että on sitä tekemistä ihan riittävästi. No esityksiä ei silti tule mitään mahdottomia määriä, mutta 17 roolin opettelu vaatii aika paljon muistikapasiteettia. Keskiviikkona sattui uskomaton tapaus. Hukkasin harjoitusluokan avaimen 10 metrin matkalle suoraan kädestäni. Etsin sitä 45 minuuttia enkä löytänyt. Se oli pudonnut ja joku oli löytänyt sen heti ja pitänyt 2 päivää itsellään sekä palauttanut sen vasta eilen portille. No ei ainakaan tarvinnut uutta avainta ostaa ja ehkä ne nyt taas luovuttavat minulle harjoitusluokkia, jotta voin harjoitella. Keli on täällä todella lämmin ja muutenkin on mukavaa olla kotona ja rauhoittua sekä keskittyä. Pian tosin täytyy jo kiirehtiä maskiin, sekä kerrata mielessän alkdialogi, jolla joudun freischützin aloittamaan. Enää kolme tuntia ja se on alkanut.
18.11.2006
Tänään on vapaapäivä. Mukava olla vaan kotona ja opiskella joulukonsertin ohjelmistoa sekä kuunnella joululauluja. Tänä vuonna olen ainakin todella hyvissä ajoissa niiden kuuntelun kanssa. Sain tässä erittäin hienon ja mahtipontisen idean uuden spektaakkelin järjestämiseksi Eurajoella, jonka järjestelyt pitää aloittaa heti maanantaina. Pää on täynnä ideoita ja virtaa on todella paljon. Ei meinaa oikein edes paikallaan pysyä, kun suunnitelmat menevät jo niin kauas. Kaupassakin pitäisi pian käydä, ettei tarvitse ihan paastossa elää iltaa sekä huomista. Muuten viime maanantaina tuli televisiosta Saksan haluatko miljonääriksi. Siellä oli seuraavanlainen kysymys "Kuka on "punainen Tarja"? Vaihtoehdot olivat Kroatialainen pyhimys, Irlantilainen soul-laulaja, Intialainen prinsessa vai Suomen presidentti. Kerrankin sellainen kysymys, jonka minäkin tiesin, mutta tietokilpailuun osallistuja ei tiennyt. Eilen oli töissä puhetta, että laulaisin pari suomalaista joululaulua oopperan joululaulu-esityksessä. Esityksiä on kaksi ja toinen niistä oli jo loppuun myyty. Ei ole helppo valita niitä kappaleita, mutta eiköhän Tuikkikaa oi joulun tähtöset ja siihen pari Sibeliusta kaveriksi. Niillä jo pärjätään varmasti pitkälle. Olisi kyllä kivaa viedä Suomi-kulttuuria maailmalle ja esittää em. kappaleet täällä orkesterin kanssa. On se aina kuitenkin ihan eri asia kuin pianon kanssa. Hienot on myös ruskan värit täällä ulkona. Uskokaa pois vaikka eletäänkin marraskuun puoliväliä.
16.11.2006
Takana eilinen Mazeppan uusinta enskari. Hieman kahtiajakoiset tunnelmat. Ihan hyvin olin roolissa sisäll ja ääni toimi välillä mahtavasti, mutta sitten siellä oli ne omat kuopat matkan varrella. Pian täytyy varmaan miettiä, että minkälaiseen repertuaariin rupeaa erikoistumaan. Nimittäin ikuisesti ei pysty kyllä toimimaan tällaisena all around-bassona. Alle kolmekymppisenä ei silti vielä mitään kiirettä. Seuraavat esitykset ovatkin sitten ensi viikolla. Ensin Mazeppa ja sitten peräkkäisinä päivinä Turandot ja Freischütz. Joulukonserttiin ei enää kuukauttakaan ja Zürichin konsertti vielä lähempänä. Sen jälkeen pääsee sitten kunnolla keskittymään Collineen ja Sarastroon. Ne ovat kyllä molemmat roolit aika ideaalit tähän vaiheeseen uraa. Sopivalla tavalla haastavat ja ääntä laajentavat. Upeat kelit jatkuvat. Eilen ja tänään on nyt päivällä aurinkoista ja tosi lämmintä ja taas saavat kaikki Karlsruhelaiset valittaa, että "ei tämä ole lainkaan normaalia säätä tähän aikaan vuodesta". Hiiteen kaikki normaalit. Niinkuin joku yleinen normaali sitten olisi tavoittelemisen arvoinen. Nautitaan kauniista säästä jos sitä kerran suodaan. Viime perjantain Mazeppan harjoitus oli tosissaan vaarallinen. Ei siinä vielä mitään, että leikkasin itseäni veitsellä sormeen, mutta sain vasta maanantaina kuulla, että vastanäyttelijäni oli loukannut kylkensä siinä harjoituksella. Tiedä sitten miten paljon oli syytä minussa, mutta joka tapauksessa se tapahtui kidutuskammio-kohtauksessa, jossa nyhdän tietoa ulos tältä vastanäyttelijältä. Lopussa tönäisen hänet alas noin metrin korkuiselta korokkeelta. Hän oli sitten tehnyt kunnon syöksyn ilmeisimmin kylki edellä tartaaniin. No oli miten oli..eilisessä esityksessä sitten tehtiin se korokkeelta putoaminen kuin hidastetusta filmistä, ettei sattunut mitään uutta kremppaa. Pahiksella eli minulla oli sitten eilisessä näytännössä se pehmeämpikin puoli.
12.11.2006
Tänään sunnuntaina piti olla vapaapäivä, muttei sitten olekkaan. Jo eilen soittivat töistä, että Ulrich Schneider on hieman kipeä ja saattaa olla, että hän ei pysty laulamaan Turandotin esitystä. Tänään aamulla noin tunti sitten tuli vahvistus, että laulan tänään iltapäivällä ja maskissa pitäis olla tuossa kahden tunnin päästä jo. Esitykset ovat aina juhlahetkiä, joten mukava on päästä laulamaan. Oikein hyvä systeemi tämä, että jokaisessa roolissa on kaksoismiehitys niin kipeytymisen tullen sitten on aina kollega, joka voi tehdä esityksen. Mazeppan uusinta ensi-ilta on ensi viikon keskiviikkona ja se on minulle erityisen mieluinen teos. Viimeinen orkesteri ja näyttämöharjoitus oli perjantaina ja täytyy sanoa, että puukon käyttöä täytyy vielä hieman hioa. Onnistuin saamaan oikein kunnon vekin vasemman käden pikkusormeen ja verta tuli kuin härän kurkusta. No teippailtiin basso kasaan ja jatkettiin harjoitusta. Viikon kipeänä olon jälkeen alkaa taas kaikki toimia normaalisti. Collinen rooli La bohemesta, joulukonsertin ohjelma ja Zürichin konsertti ovat nyt päällimmäisenä mielessä. Valmista tarttis saada hieman nopeammalla tahdilla, mutta minkäs teet kun on niin paljon esityksiä nyt. Joulukuussa on sitten hiljaisempaa, kun Karlsruhessa on minulla vain yksi esitys. On sitten aikaa keskittyä noihin kahteen konserttiin ja uusin roleihin. Hyvä niin. Upeat ja kuulaat ilmat ovat suosineet Karlsruhea. Lämpötila on aamuisin siinä nollan ja viiden lämpöasteen välillä ja aurinkokin on näyttäytynyt lähes päivittäin. On kyllä pelkkä nautinto kävellä sellaisessa kelissä työpaikalle ja takaisin. Tulee tietysti siinä välissä töitäkin tehtyä siellä työpaikalla. Reettakin lähti eilen ja meillä on nyt täällä aika rauhallinen meininki kotona. Laura nukkuu sängyssä, Amelie valtaistuimellaan eteisen nojatuolilla ja Neela naatiskelee olohuoneen marmorisella ikkunalaudalla, jota patteri sopivasti lämmittää.
06.11.2006
Viikonloppu on takana ja terveiden kirjoihin ja työrytmiin tuli palattua kahden esityksen merkeissä. Ihan tyytyväinen olen sillä molemmat olivat ehjiä suorituksia ja ääni alkoi toimia taas hetki hetkeltä paremmin ja paremmin. Tällä viikolla ei sitten esityksiä ei olekkaan ja aika kuluu harjoitellessa uusia teoksia. Reetta on edelleen meillä vierailulla ja eilen kävivät myös Järvisen pariskunta meillä vierailulla. Satakuntalaiset murteet olivat kunniassa vaikka ainutta oikeata murretta niistä puhuin minä. Ei se "Nyte" vaan sovi Eorjokelaisen suuhun totta vieköön. Lauantain gaala-esitys oli aika juhlallinen tapahtuma ja katsomo oli ihan täynnä ja minun mielestä kaikinpuolin tasapainoinen esitys ja hyvät laulajat. Eilinen Prinssin esitys oli myös ihan hyvä ja alkaa sekin pikku hiljaa minulle istua. Kehittymisen varaahan on hurjasti ja taas pitää kaivaa uusia ja suurempia viisasten kiviä tähän laulamiseen. Perusta onneksi tuntuu jo aika pitkälle riittävän ja nyt vaan tähdätään sinne kauas tulevaisuuteen ja tehdään sillä aikaa oikeita asioita. Laulutuntikin olisi taas huomenna reilun viikon tauon jälkeen, kun viime viikolla jouduin sen peruuttamaan. Aika kylmää on ollut täälläkin, mutta Suomi-poikaa ei ulsteri ja pipo päällä pahemmin huimaa vielä tällaiset kelit. Sisälämpötilasta on ollut vaimon kanssa sellaista positiivishenkistä vääntöä, koska ainakin minusta 22 astetta on liikaa...ainakin toisinaan. Asema Karlsruhessa on aika vakiintunut tällä hetkellä niin ammatillisesti kuin muutenkin. Uusia kuvioita tietysti mietitään koko ajan ja pitkälle yritetään päästä. Pian on ensimmäinen viikko 28-vuotiaana takana ja eipä ainakin vielä olla siirrytty Baby-bassosta teini-bassoksi. Joten aikaa on kypsytellä parikymmentä vuotta. :) Taitaa se teinibasson ikäraja olla siinä 38 ikävuodessa.
04.11.2006
Olin viikon kipeänä ja nyt yritän pikku hiljaa tehdä paluuta tosi toimiin eli töihin. Jo kaksi viikkoa ennen kunnolla kipeäksi tulemista olin enemmän tai vähemmän kipeänä, mutta sinnittelin Zürichin konsertin ja Turandotin esityksen yli ja sitten tuli pitkä ja rauhoittava nuha. Tänään yritän selvitä parhaani mukaan Freischützin Gaala-esityksestä vaikka täytyy tunnustaa, että ihan sataprosenttisessa kunnossa ei vielä olla. Mutta periksi ei anneta ja eihän kaikki tähdet voi aina olla täysin kohdallaan. Jatkosopimus on kirjoitettu ja varmaa on, että ainakin syksyyn 2008 vaikutetaan Karlsruhessa ja pidemmälle en haluaisi vielä ohjelmaa sopiakkaan. Hyviä rooleja on tulossa ensi vuonna, mutta ilmoittelen niistä sitten lähempänä. Zürichin keikka oli menestys ja on se upea kaupunki kerta kaikkiaan. Ja tietysti ne matkan varrella olleet viini ja maissipellot ja se vuoristoisuus on kylä kerta kaikkiaan ainutkertaista. Paljon on käynyt suomalaisia vieraitakin täällä Karlsruhessa. Sisko perheineen kävi viime viikolla ja nyt Reetta on täällä tutustumassa ja tietysti shoppailemassa Lauran kanssa. Huomenna tulevat Järvisen pariskunta ensin katsomaan Pikku Prinssin esitystä ja sitten viettämään iltaa meille. Meillä onkin sitten varsinaiset satakuntajuhlat, kun Reettakin on täällä samaan aikaan. Aika rankalta vaikutta itselle laulaa tänään illalla esitys ja sitten huomenna heti taas iltapäivällä Prinssin esitys. No huomenna illalla on olo varmaan jo paljon iloisempi ja toivottavasti esitykset ovt menneet ihan siedettävästi. Joulukonsertti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän täyttää ajatuksiani ja olen kyllä innoissani, että pääsen Eurajoelle konsertoimaan. Joululauluja sitäpaitsi laulaa ilokseen ja ne ovat tosi haastavia. Se hyvä puoli niissä on, että saa laulaa omalla kielellään ja tekstin ymmärtää täysin viimeistä pilkkua myöten. Eilen taas juutuin harjoituksen jälkeen flyygelin ääreen kesällä ostamani kultaisen laulukirjan kanssa ja itse itseäni kompaten sain kulumaan harjoituksen päälle kolme tuntia suomalaisia kansanlauluja ja ikivihreitä soittaessa ja laulaessa. Tuli taas oikein kesälomani mieleen ja elokuinen viljan tuoksuinen Suomi. Vanhoja poikia viiksekkäitä, kaksi vanhaa tukkijätkää ja päivänsäde ja menninkäinen ovat ne parhaat hitit. Pitääköhän joulukonsertin jatkoksi suunnitella kansanlaulu-konsertti Eurajoelle tulevina vuosina ja tietysti oopperakonsertti. Saattaapa niin käydäkkin.
17.10.2006
Kipeytymistä vastaan olen yrittänyt taistella viimeiset kolme päivää. Toistaiseksi olen pystynyt toimimaan suht normaalissa työrytmissä. Parhaiten tuntuu tepsivän tuo jäätelön ja kuuman juoman vuorottelu. Siitä nuha tuntuu saavan sen sortin shokkia osakseen, että aina helpottaa oloa kovasti. Loistava keksintö muuten laittaa tuohon lääkkeen joukkoon magnesiumia ja c-vitamiinia. Varsinkin magnesium on loistava, koska se palauttaa lihaksia ja pitää ne vireessä. Sunnuntaina on konsertti Zürichissä ja täytyy todeta, että valmistautuminen siihen on minulla vielä hieman vaiheessa. Aika ei tahdo mitenkään riittää. Töissä on menossa Turandotin uusinta-ensi-illan harjoitukset ja sen päälle Reininkullan musiikkiharjoitukset, josta harjoitukset alkaa ensi viikolla sekä La Boheme jossa onkin työtä kerrakseen. Zürichissä pitäisi laulaa kuitenkin 6 kappaletta joten niidenkin ulkoa opettelussa on työnsä. Päässä siis surisee aina välillä, mutta täytyy yrittää pysyä ruodussa. Jussi piipahti Karlsruhessa viime viikolla ja mukavaa oli. Puhuttiin paljon musiikista ja nautittiin kauniista syksystä. Saunaa on ollut ikävä viime aikoina ja täytyy vissiin etsiä täältä jostain sauna. Sopimusneuvottelut ovat edelleen vaiheessa ja rahasta tietenkin jaksetaan edelleen peistä vääntää. Olen jo muutenkin hermoraunio sen asian tiimoilta, joten se nyt ei enää pahemmaksi muutu. Minä keskityn vain laulamiseen ja antaa muiden sitten sovitella ja vääntää pykälien yksityiskohtia. Joulukonserttiin aikaa kaksi kuukautta ja harjoitella en ole ehtinyt. Taitaa kiire tulla senkin kanssa. Päivä kerrallaan ja askelia ottaen lähemmäksi tavoitteita. Kun pitää pään kylmänä niin aina sitä jotain uutta oppii joka päivä. Ilma täällä on ollut aika vaihteleva. Yöt ovat kylmiä, mutta päivällä on todella lämmintä, toisinaan jopa yli 20 astetta. Miten tällä kelillä nyt sitten pitäisi pukeutua. No mieluummin hiki kuin kylmä.
09.10.2006
Tilanne on hieman rauhottunut vaikka töitä on edelleen paljon. Sopimusneuvotteluista ei vieläkään mitää erityisempää uutta tai lopullista kerrottavaa. Hermojahan se toisinaan kiristää, mutta alan olla jo sen asian suhteen sopivan turtana. Viime viikolla oli sitten Wagner-debyytti ja sen päälle vielä syvää saksalaista basso-ohjelmistoa Pikku Prinssin ja Freischützin esitysten muodossa. Mieli on ollut kaikesta huolimatta ihan hyvä. Zürichistä tarjottua Verdin Requiemia en valitettavasti pääse tekemään, koska Karlsruhessa on samaan aikaan urani ensimmäinen Ring samaan aikaan. Huhtikuussa siis rävähtää. Prof. Hermannin kanssa on ollut nyt jo muutama laulutunti ja tälläkin viikolla on taas kaksi. Muuten päivät kuluu lähinnä kissoja leikittäessä ja ruokkiessa. Huomenna pitäis uskaltautua hammaslääkäriin. Vieraitakin tulee jo ylihuomenna, kun Jussi tulee muutamaksi päiväksi käymään Karlsruhessa. Hieno homma sekin. Kotisivujakin tuli päivitettyä ja uusia kuvia lisättyä. Ei olisi muuten onnistunut ikinä minulta itseltäni. No onneksi Laura osasi tehdä sen homman. Sveitsissäkin on se konsertti taas parin viikon päästä. Pitäisi varmaan alkaa taas opetella niitä kapaleita ulkoa. Ennen pidin muistiani niin kaikkivoipana, mutta näemmä kun riittävästi muistettavaa tulee niin hetkittäin muisti yksinkertaisesti pettää. Syksyhän täällä on jo pitkällä ja odottelen jo Eurajoen joulukonserttia ja sitäkin enemmän sitä, että pääsen taas saunaan. Täälläkin on ollut jo kovin syksyinen ilma, mutta vielä ei ole tullut laitettua lämmitystä päälle. Sitäpaitsi viileässä nukkuu erityisen hyvin. JA sitten rasti seinään sillä Saksa kehittyy hurjaa vauhtia. Jopa Lidl:iin oli tullut nyt pullonpalautus automaatti! Uskomatonta. Helpottaa tosin elämää kovasti. Hyvä, että ovat alkaneet ymmärtää sen täälläkin.
02.10.2006
Onpa tämäkin melkoinen tapa aloittaa viikko. Viime perjantaina sain ohjeistuksen, että La boheme ja Reininkulta on sitten osattava musiikillisesti torstaina. Eilen sain soiton, että Verdin Requiem on myös osattava torstaina. No tänään aamulla sain soiton, että sopimuksestasi neuvotellaan sitten tänään ihan kasvokkain. Siis agentti ja talon johto. Huomenna on sitten Siegfriedin ensimmäinen esitys minulla. Kysyn vaan, että pitäiskö tässä nyt sitten yrittää ottaa lunkisti vaan ja sulkea aivot pois toiminnasta pariksi päiväksi. Illalla on vielä kaiken päälle Freischützin uusinta ensi-illan pääharjoitus ja kaiken lisäksi Thorwald on vetämässä sen läpi. Toisinaan tulee päiviä jolloin kai pitäisi vaan mennä se pari senttiä syvemmälle peiton alle ja nukkua koko päivä. Toisaalta olen niin utelias ja jännittynyt, että ei muuta kuin tulta päin. Sitäpaitsi ne musiikit pitää oikeasti opetella. Viikonloppu oli oikein rentouttava ja onneksi kotijoukot saa aina välillä hetkeksi ajatukset pois näistä työjutuista. Huomenna lienemme jo asian suhteen viisaampia ja tavoitteena laulaa sen päälle pirun hyvä Wagner-debyyttu. Ja eihän tässä nyt sen ihmeempää tapahdu kuin päätetään mun tulevaisuudesta.
28.09.2006
Pokeri-peli jatkosopimuksen kanssa jatkuu. Ei auta kuin keskittyä työn tekoon sillä välin. Katsotaan nyt sitten missä tehdään töitä ensi syksynä. Kelit ovat täällä olleet parin päivän ajan aika syksyisiä. Lämpötila tosin vaihtelee auringon myötä hurjasti. Pimeä tulee iltaisin tosi nopeasti ja aika aikaisinkin jo. Klo. 20 aikaan alkaa olla jo pimeää. Tuossa ikkunasta ulos katsoessani huomasin, että ulkona on melkoinen sumu ja kaste maassa. Tulee niin mieleen ne yläaste- ja lukio-ajat, kun piti Oraksen koulubussia odotella siinä tienhaarassa syksyisin ja keli oli lähes poikkeuksetta juuri samanlainen silloin. Iltapäivisin taas piti kävellä siitä Murtamon sillalta, kun bussi teki sen ihme koukkauksen Saaren ja Murtamon kautta ja sinä matkassa olisi mennyt ikuisuus. Tänään ohjelmassa olisi korrepetitiota reilun tunnin lähinnä Sarastron roolia valmistellessa ja sitten Siegfriedin kenraaliharjoitus. Siinähän sitten vierähtääkin nätisti koko päivä. Viikonloppu on luultavasti vapaata. Toisinaan sitä kuuntelee vain hetken rauhallisuutta ja ei ole kiire mihinkään. Minulla on harvoin sellainen tilanne, mutta tuntuu välillä hyvältä olla hieman rennompanakin. Viime vuosi oli niin kiireinen ja kaoottinen, kun kaikki oli ihan uutta. Nyt on aikaa ajatella ja muistellakin. Se jos mikä rauhoittaa mieltä ja valmistaa taas tuleviin kiireisiin.
26.09.2006
No niin koneen ääressä ja kirjoitusmielellä taas pitkästä aikaa. Vaikeinta on joskus se aloittaminen ja mitä sitä jauhaa sitä itseään jossei siltä tunnu. Työt ovat alkaneet nyt sitten toden teolla ja Siegfriedin enskari on viikon päästä. Runsaasti aikaa vieviä ovat nuo harjoitukset, kun teos kestää sellaiset viitisen tuntia. Hyvin on silti kulkenut ja rooli passaa oikein hyvin minulle äänellisten vaatimusten puolesta. Sunnuntaina oli sitten ensimmäinen uusinta-ensi-ilta tälle esityskaudella ja teoksena oli pikku prinssi. Vähän sellaisen varovaisen tunnusteleva esitys oli ja äänellisesti olin hieman tukossa, mutta ihan siedettävällä tasolla kuitenkin liikuttiin. Teppo oli täällä vikon lomalla ja tuli kierettyä linna, käytyä theaterfestissä ja tietysti pelattua playstationia. Ihan rentouttavaa sekin. Minulla oli vain niin paljon töitä, että olin aika paljon pois kotoa. Nyt on siinä mielessä jännät ja stressaavat ajat, että jatkosopimusta väännetään koko ajan. Kiinnostuneita tahoja on, mutta nyt on sitten kyse rooleista, sopimuksen sisällöstä ja sen sellaisesta. Onneksi työtä on nyt tarjottu useista paikoista, joten eiköhän tähän tilanteeseen selvyys saada. On vain aikaa kuluttavaa odottaa ja taas odottaa, kun agentti hoitaa neuvottelut ja saman aikaan yrittää olla vain ihan cool töissä ja koettaa tehdä pirun hyvää työtä. Suomestakin tarjottiin kiinnitystä, mutta paluun aika ei ole vielä. Maailmaa pitää nähdä, kieliä oppia ja rooleja ja kulttuurien tuntemusta syventää vielä paljon ennen paluuta kotimaahan...niin houkuttelevalta kuin se ajatuksena tuntuukin, mutta pitää ajatella pitkäjänteisesti. Hyvä tietää silti, että huomattu on ja tarvetta olisi kotimaassakin. Paljon on taas viime aikoina tullut tehtyä itsetutkiskelua omista vahvuuksista ja tietysti niistä heikkouksista. Opittavaa on vielä todella paljon joka sektorilla ja joskus niitä ajatellessa se saa tuntumaan huipputason saavuttamisen suorastaan mahdottomalta. Onneksi hyvät yöunet auttavat sitten siihen ja sitten on taas yritys kovempi ja usko lujempi. Onneksi kotona on tukijoukot kunnossa sillä ilman niitä tästä ei tulisi mitään. Tämä on yhteisyritys vaikka yksilöä työstetäänkin. Muihin suuriin saavutuksiin viikon aikana kuuluu se, että korjasin vessanpytyn. Tunsinpa taas itseni edes vähän käteväksi käsistäni, ettei mene kaikki päivät vain suuta soitellessa(laulaessa). Eilen oli siis Siegfriedin orkesteriharjoitus ja tänään on pääharjoitus originaaleissa maskeissa ym. vermeissä. Siinähän taas vierähtää sitten kuutisen tuntia nopeaan. Meille on tänne sisään ollut pyrkimässä kolmas kissakin Neelan ja Amelien kaveriksi. Neela otti sen kanssa kunnon nyrkkitappelun..tosin välissä oli terassin lasiovi, joten molemmat selvisivät vammoitta. Amppu osui valitettavasti sitten samaan huoneeseen ja Neela purki suurimman ärtymyksensä häneen. No nyt on taas rauha maassa ja kissoilla hyvä tahto. Huonekalutkin tulivat sitten viimein viikko sitten. Sohva on hieno ja kovan laatutestin läpi käynyt, kun Teppo nukkui siinä viikon. Tuolit ja pöytä on petsattu ja laitettu huonekaluvahalla ja yksi tuoli odottaa vielä kokoamista, kun siitä puuttui ruuvit. Ne ovat tulossa postissa. Kissat ovat nyt vallanneet sitten sohvan nukkumapaikakseen, joten ei sinne sitten meillä enää asiaa olekkaan. Toisaalta nyt on sängyssä enemmän tilaa nukkua ja hieman ergonomisemmat nukkuma-asennot. On käsittämätöntä miten kaksi kissaa voi viedä sen yli puolet isonkin sängyn tilasta.
10.09.2006
Olen valmistautunut huomiseen töiden alkuun lähinnä urheilua katsellen. Kovasti olen myös suunnitellut tilata itselleni välineet kiekonheittoa, keihäänheittoa ja kuulantyöntöä varten. Harrastusmielessä se kiinnostaisi kovasti juuri nyt ja olisi hyvää vastapainoa laulamiselle. Ei pidä myöskään unohtaa siinä sivussa sitä, että kuinka hyvin ne lajit pitävät kropan ja sen liikeradat kunnossa. Hyvin motivoitunutta ja miellyttävää kuntoliikuntaa se olisi. Sain vihdoin hommattua toiset kodin avaimet ja sitä varten Laura joutui minua kuukauden verran asiasta muistuttamaan. Minulla kun on edelleen hieman ahdistusta tuota puhelimella asiointia kohtaan. Paljon on tosin sinäkin kehittynyt ja kyllä minä ihan ymmärän mitä minulle puhutaan, mutta se vastaaminen siinä on se vaikea juttu. Siinä tulee jotenkin puhuttua liian nopeasti ja unohdettua hengittää lauseiden välillä. No tämän viikon puhelin on soinut tiuhaan. Luulenpa, että vauhti vain kiihtyy ensi viikolla, kun työtkin nyt sitten alkavat. Hyvillä mielin suuntaan huomenna työpaikalle. Alkupuheistakin ymmärrän varmaan jo melkein kaiken tai ainakin ne osuudet mitä herr Thorwald puhuu. Hänen saksan kielensä on selkeää ja sitä kuuntelee ihan ilokseen. Jääkiekkokausi kotoisessa Suomessakin alkaa taas tällä viikolla. Minä nyt en erityisemmin jääkiekko-mies ole, mutta pitää nyt tietää kuitenkin sen verran, ettei isä pääse nolaamaan minua urheilutietämyksessä. Täytyy myös myöntää, että kun Radio Ramonan nettiradiossa tulee ne kaikki otteluselostukset suorana niin paljon niitä tuli viime vuoden aikana kuunneltua. Kyllä se tuntui hyvältä kuulla tuttua kieltä ja tuttua murretta(tosin Eorjoen murre on paljon hienompi) ja olla niinkuin hetki aina vahvasti kotikonnuillaan ajatuksen tasolla. Eipä tässä viikossa nyt oikein enää mutta tivistettävää kuin, että isosisko täytti taas 25 vuotta ja muistin sen nyt neljä päivää jälkeenpäin. Uraa ja sen rakentamista ja kehittämistä tässä on pljon mietitty viime aikoina ja järjesteillä on paljon uusia juttuja. Prof. Hermannista on ollut tosi paljon apua ja hänen yli 30 vuoden kokemus ammattilaulajana ja sen päälle kaikki opetusvuodet, jotka jatkuvat edelleen, ovat todella kullanarvoista tietoa ja apua minun tilanteessani. Hienoa, että saa apua ja tietoa silloin kun sitä tarvitsee.
07.09.2006
Alkaahan tähän keski-eurooppalaisuuteen taas sopeutua. Taistelu banaanikärpäsiä vastaan alkaa olla voiton puolella. Olin sen verran höveli kärpäsiä kohtaan kesälomalle lähtiessä, että unohdin puolillaan olevan porkkana-pussin keittiön pöydälle. Olot olivat siis erittäin otolliset kärpäsarmeijan lisääntymiselle ja lomalta tullessa niitä oli vastassa divisioonittain. Työpaikalla olen myös jo pariin otteeseen..no myönnettäköön, että joka päivä olen käynyt. Pitänevät minua jonkin verran hulluna, kun veisaan tunnin päivässä joululauluja treenaten Eurajoen konserttia varten. Muuten päivät ovat kuluneet lihan metsästämisessä kissoille ja ihan tarkennuksena, että metsästän sitä suoraan teurastajalta. Huonekalujen pitäisi tulla ensi viikolla, joten loppuu tämä tyhjän kämpän kaikuminen edes hieman. Maanantaina sitten työpaikan avajaistilaisuus ja sitten Siegfriedin musiikkiharjoitukset heti iltapäivällä. Tosi mukava palata töihin ja uusien haasteiden pariin. Ilmat ovat olleet edelleen tosi lämpimät ja helle-lukemissa ollaan oltu joka päivä. Tällä hetkellä tuulee kovasti ja ilmassa voi tuntea oikein sateen tuoksun. Olen myös siitä viime viikkoisesta voice massage- luennosta ja hieronnasta saamien ohjeiden perusteella yrittänyt opetella hengittämään entistä paremmin. Tulokset ovat ainakin toistaiseksi olleet ihan lupaavia. Satakuntalaisella realismilla voin silti todeta, että eiköhän homma ala pian taas tökkiä. Tosin vastoinkäymiset ja haasteet ne eteenpäin vievät. Eipä jää tuleen makaamaan.
03.09.2006
Se on nyt sitten loma Suomessa olon osalta ohi ja reilun viikon totuttelujakson jälkeen paluu töihin edessä. Kyllä elokuu kauniissa Suomessa kului todella nopeasti. Tuli kierreltyä eri paikoissa, saunottua ja syötyä hieman liikaa, mutta onpa tässä syksyllä taas aikaa sitten tasoitella. Lentomatka oli aika jännä senkin vuoksi, että koko ajan piti kuitenkin miettiä, että miten kissat matkasta selviävät. Hyvin selvisivät molemmat ja alkavat parin päivän nukkumisen ja töllistelyn jälkeen olla taas suht normaalissa menossa. Oli kyllä huomattavasti helpompi saapua tänne nyt kuin vuosi sitten. Nyt tiesin mihin olin tulossa, on asunto valmiina ja tietysti Laura ja kissat ovat täällä jakamassa ne ilot ja murheet. Tukiverkko on nyt siis sata kertaa vahvempi kuin viime vuonna yksin tullessa. Työpaikkakin on tuttu ja sen suhteen ei tarvitse aloittaa nollapisteestä. Yleensä en itseäni tuppaa kehua, mutta sen verran pitää mainita, että kesähaasteeni eli keihäänheitto Eurajoen kunnanmestaruuskisoissa päättyi upeasti hopeamitaliin. Tulos 41,81m oli kohtuullinen, mutta tavoitteet on ensi vuodeksi asetettu 45 metrin tienoille. Jospa harjoituskausi olisi ehjempi kuin tänä vuonna. Joulukonserttia Eurajoelle olen myös puuhannut kovaa vauhtia. Päivämäärä ja ohjelmistokin on jo selvillä. Nyt sitten vaan kaikki 22 kappletta hyvään kuntoon muiden töiden lomassa. Kävin viime viikolla elämäni ensimmäisen kerran voice massagessa ja hieronnassa yleensäkin. Tietääpä taas hieman tarkemmin mihin keskittyä hengityksessään, jotta kropastaan saa irti se maksimaalisen elastisen voiman, joka sitten auttaa äänentuotossa. Rohkaisevaa palautetta sain silti siitä, että monta kriittistä paikkaa hengityksen osalta toimii jo oikein hyvin. Meille tulee vieraitakin jo vajaan kahden viikon päästä, kun Teppo saapuu lomalla Karlsruheen. Toivottavasti saadaan kaksi kuukautta sitten tilattu sohva kotiin siihen mennessä. Toisaalta Teppo on maineikas ja tunnettu partiolaistaidoistaan, joten ei hätää vaikkei sohvaa kuuluisikaan.
28.08.2006
Kuukauden tauon jälkeen ja kesälomapäivien lomassa on hyvä palata arkeen kirjoittamalla tännekin ajatuksiaan. Eilen oli ristiäiset ja minusta yksinkertaisesta kummisedästä tuli kaksinkertainen kummisetä. Pojalle tuli hieno nimi eli Frans Juhani. Minun tehtäväni oli Lauran hoitaessa sylikummina olon niin lukea evankeliumin pätkä, laulaa yhteisvirret esilaulajana ja sitten pitää oma musiikkiesitys. Olipas taas herkkä paikka se oma lauluesitys. Minulle kun on ennenkin tuottanut vaikeuksia laulaa sukutilaisuuksissa, kun siinä minä ihmisenä tunnen niin vahvasti ja liikutun helposti, että laulu ei vaan onnistu. Elän sitä musiikkia vaan niin vahvasti ja kun se valtaa mielen niin sitten se liikutus vain menee koko kroppaan. No toista säkeistöä en sitten pystynyt laulamaan, mutta onneksi soitto ei hiipunut. Oli vain niin onnesta liikuttunut olo, että laulamaan ei enää pystynyt, mutta onneksi Laura hoiti homman kotiin ja lauloi säkeistön loppuun Frans sylissään ja minä sopitin kuin kanttori ikään. Onpahan taas laululle aiheita ja elämäkokemusta rutkasti lisää. Sukulaisille voisi sanoa, että kannattaa harkita sukutilaisuuksiin jotain muuta kuin allekirjoittanutta Tunteellista Siiliä. :) Tänään edessä on sitten ne yleisurheilumestaruus-kilpailut, joissa heitän keihästä. Kiekonheittoa ei tämän vuoden lajilistassa valitettavasti ollut. Peruskuntokausi ei mennyt ehkä ihan nappiin, mutta se minkä kropan voimassa häviää niin sen mielen rentoudessa voittaa. Sitä ennen pitäis käydä pokkaamassa stipendi Olkiluodon rahastolta konsertin pitämiseksi Eurajoella. Joulukonsertti suunniteilla jo täyttä päätä ja vieläpä täksi jouluksi. Viime viikolla pyörähdin pika pikaa kun kerran kutsu kävi niin Helsingissä koelaulussa kansallisoopperan puolella. Olipahan kerrankin onnistunut koelaulu ja debyytti siellä sitten kaudella 2007-08 ja ihan komeassa roolissa. Kerrotaan niistä sitten lähempänä. Pianokin saatiin viritetyksi ja kultainen laulukirja ostetuksi. Täällä Eurajoella olen soittanut nyt todella paljon. Kyllä Junnu Vainion sanoitukset ja kappaleet ovat ne herkimmät ja eniten soitetut, mutta suomalaisen kansanlaulun kaiho ja kauneus hakkaa aina kevyesti ne laulut mitä joskus lied-tunneilla tuli laulettua. Olen oppinut paljon laulajana ja vielä enemmän soittajana tämän loman aikana niitä tehdessäni. Pitäähän mun nyt treenata kovaa, että mennään sitten Jussin kanssa kiertämään ne kaikki Suomen keästapahtumat Leevi and the Leavingsin biisejä laulaessa, minä soitan pianoa ja Jussi kitaraa ja lauletaan niin suurella sydämellä Mieletöntä Melindaa ja herkistellään Elämällä ikkunan takana. :) Huomenna pitäis vielä poiketa nopea parin päivän reissu Helsingissä ja tutustua voice massageen luennon ja hierontatunnin parissa. Tavoitteena löytää lisää venyvää rentoutta ja voimaa kroppaan. Lauran valmistujaisetkin tuli vietettyä ja siellä muuten pystyin laulamaan liikuttumatta(suuremmin) kappaleen ihan loppuun asti ja Reettakin esitti hienon itse sanoittamansa kappaleen siellä. Lauluporukka jonka kanssa lopetettiin klo 5 aamulla oli muutenkin erittäin innokas ja taitava tietysti. Minäkin koin silloin uuden valaistumiseni pianismin suhteen. Kyllä varmaan lukuisat vanhat piano-opettajanikin olisivat nyt ylpeitä. Muutenhan kesä on ollut yhtä matalalentoa. Paikasta toiseen ja kylstä kylään ja ilmassa on ollut kesän tuoksut ja viljan tuoksu vääntää niitä jo syksyyn päin. Ammatillisella puolella yksi iso kala potkii verkkoa kohden jo täksi syksyksi ja toivottavasti jää kiinni myös. Siitäkin ehkä lisää jos ehkä kerrottavaa ehkä lienee ehkä. :)
23.07.2006
Eilinen Freischützin ensi-ilta takana. Tämä oli varmastikin taas sellainen pieni voitto pitkässä juoksussa. Palaute oli aika lailla samantyyppinen kuin Mazeppan ensi-illan jälkeen. No rooli sopi äänellisesti ja tyypiltäänkin niin mikäs sitä tehdessä. Esityksen jälkeen tuli sitten harrastettua suhdetoimintaa ja luotua suhteita niin saksan kuin englannin kielellä. Se vie kyllä tosi paljon mehuja kun vaihtaa tuota kieltä tuon tuosta. No vielä se portaaton vaihto tulee opeteltua ja lisätään koneeseen vielä yksi vaihde eli italian kielen taito jossain vaiheessa. Saahan ihmisellä olla unelmia. Yhteen asiaan olen tyytyväinen nimittäin siihen, että 11 kuukauden työrupeaman jälkeen olen parhaassa vireessä koko vuotena. Onohan tämä sitä paljon puhuttua kunnon ajoitusta, että loman alkaessa on parhaimmillaan. Monet tuossa hirvittelee, että miten voi pystyä tekemään 12 roolia vuodessa..no ei se auta kun nimi on sopimuksessa niin tehtävä on jos meinaa tällä alalla pysyä. Tässä vaiheessa uraa ei ole paljon varaa ja mahdollisuutta sanella sopimusehtoja...mutta sekin aika tulee vielä. Tärkeintä on myös se mentaalinen kovuus. Jos itsensä päästää leijumaan niin sitä rupeaa helposti valittamaan kaikesta ja pää ei kestä painetta. Olen tässä loman lähestyessä kunnelut paljon Timo Rautiaista ja Niskalaukausta. Suosikkina seuraava fraasi" Kylmä ja kova maa mun kotimaa, isieni maa. Karu kansa ja kova maa mun oma maa, kuunnelkaa kun se laulaa". Hieno lyriikka! Kun tietää mistä on lähtenyt, niin sieltä on hyvä ponnistaa, varsinkin kovalta maalta ja sinne on aina hyvä palata. Lomaa odotellessa ja pian esityskauden viimeiseen esitykseen suunnatessa.
22.07.2006
Tänään on sitten tämän esityskauden viimeinen ensi-ilta eli Weberin Der Freischütz ja huomenna on tämän kauden 60. ja viimeinen esitys. Saa kiitollinen olla jos siitäkin suoriutuu kunnialla ja on saanut kaikki esitykset tehdä terveenä tämän vuoden aikana. Ensi viikolla vielä Siegfriedin läpimenoharjoituksia ja lomaan siten enää kuusi päivää. Erittäin hikinen viikko on ollut ja ilmeisesti täysin vastaavanlainen ja vielä hieman kuumempi on tulossa. Täällä jossain lähistöllä tehtiin jo kesän lämpöennätyskin eli 38,9 astetta. Joten ei parane ainakaan sanoa, että vilua tarvitsisi kärsiä. Tiistaina ja keskiviikkona oli esitykset Pariser lebenistä ja niistä tuli selvittyä ilman suurempia kommelluksia. Keskiviikon esityksessä yleisö oli suorastaan hersyvästi mukana. Minä ja Michael Berner olemme siinä hovimestareita ja saamme yleisöltä aina hulvattomat naurut kun Michael on ehkä 160 cm pitkä ja minä melkein 2 metrinen jääkaappipakastin. No ihan hauska on tehdä esityksiä ja olen viime aikoina saanut pidettyä vireen oikein hyvänä. En ole sortunut liialliseen harjoitteluun ja olen tajunnut sen n.viisi prosenttia keventää tahtia näiden kuumien ilmojen takia. Tavoitteena kun kuitenkin on edelleen se, että kuusikymppisenä lauletaan vielä ja ollaan uransa parhaassa kunnossa. 33 vuotta on pitkä aika laulaa ja pitää yrittää olla kaukaa viisas ja tehdä oikeita asioita ja yrittää jatkuvasti kehittyä. Totesin tässä juuri, että kun noissa kaupungin raitiovaunuissa olen joskus harvoin kulkenut painavan ruokakassin takia niin ne käyvät hyvästä peruskuntoharjoittelusta Suomen saunoja silmällä pitäen. On niissä kuitenkin sen verran kuuma, että jos heittäisi vettä niiden lipunleimaajien kylkeen niin varmasti pieni sihaus pääsisi. Eilen tuli muuten korttikin Narvikista Isältä ja Makelta ja todistetusti kortti Norjasta Saksaan tulee siis kahdessa päivässä. Posti kulkee ja kusti polkee...luultavasti jollain muulla kuin polkupyörällä vaikka onkin Tour de Francen aika juuri nyt.
17.07.2006
Vähiin käy ennenkuin loppuu tämä työvuosi. Edessä 12 päivää ja sitten se on loma. Tähän voisi todeta, että odottavalle tuntuu jäävän levy päälle tässä asiassa. No kauan en sitä enää toista. Aamu käynnistyi kuten pari edellistäkin aamua eli rappukäytävässä alkoi keskustelu kahden naapurin välillä. Harmittaahan se siihen herätä, mutta toisaalta siitäkin pääsee yli. Se asia mikä siinä aidosti harmittaa on se, että puhuisivat sitten edes Suomea niin tietäisi mistä on kysymys. Olisi niinkuin sitten joku syykin heräämiselle. Täällä lämpöjakso hivuttautuu taas aste asteelta entistä korkeammalle. Torstaiksi luvattiin jo 36 astetta varjolämpötilaksi. Tänään työpaikalla on joku työilmapiirin kehittämispäivä ja minä taas onnistuin jotenkin missamaan ilmoittautumislapun erinäköisiin toimintapaikkoihin jota talo tarjoaa. Ilmoitautua olisi pitänyt jo viime kuun loppuun mennessä. Tarjolla oli museokierros, viininmaistajaiset, vaellusretki ym. Sinne vaellusretkelle olisin oikeasti halunnut mennäkin. Kävelystä on toiaan muodostunut erittäin rakas harrastus näiden suht pitkien työmatkojen takia. Siinä ei tarvita kuin hyvät kengät ja riittävästi vettä mukana tasoittamassa nestehukkaa. Kävelystä tulikin mieleen yksi asia mitä olen pohtinut nimittäin kengät. Kysyn vain miksi naiset ostavat kenkiä, joilla ei voi kävellä? No se tyyli ennen kaikkea ja niin edelleen, mutta jos edes 100 metriä pystyisi kävelemään. Ihailen kyllä tätä keski-euroopan kenkäkulttuuria ja erityisesti noiden kenkien halpuutta kenkäliikkeissä. Niitä on ihan oikeasti jopa vara ostaa ja enemmän kuin yhdet parit vuodessa. Muistan hyvin yhdet kengät, jotka kävelin melkein puhki vuosina 98-99 kun asuin Helsingissä taka-Töölössä ja matkaa silloiseen opiskelupaikkaan oli tuollainen 3,5 km yhteen suntaan. Ne kengät suorastaan sulivat alta, mutta olivat kyllä ihanat jalassa eikä niiden tarina tähän lopu. Ne kulkivat mukana aina edelleen, kun muutin ensimmäisen kerran Poriin ja kyllä...ne ovat käytössä edelleen nimittäin appiukkoni niitä käyttää. Meillä on appiukon kanssa hyvä systeemi. Minä ensin suoritan kengille "sisäänajon" jonka jälkeen kengät menevät appiukolle, joka antaa minulle uudet kengät tilalle. Saattaisi luulla, että minä olen tilanteessa suurin voittaja, mutta täytyy myöntää, että appiukko on se suurin voittaja. Tämä siitä yksinkertaisesta syystä, että anoppi ne uudet kengät aina ostaa. :) Pian muuten ilmestyy tänne sivuilleni vihdoin niitä roolikuviakin töllisteltäväksi. Ei palautusoikeutta.
13.07.2006
Taas on viikko hurahtunut yli puolen välin. Aika on mennyt nyt todella nopeasti kun töitä on paljon ja kotonakaan ei ole yksinäistä. Siegfriedin näyttämöharjoituksissa meni eilen 8 tuntia ja nyt on Fafnerin kohtaukset kaikki tehtynä. Hienoa musiikkia ja mielenkiintoinen rooli tehtäväksi. Toteutuskin oli mielestäni ihan hyvä idea ohjaajalta. Positiivisimpana asiana on tietysti se, että saa laulaa tosi matalalta. :) Erittäin mielekäs rooli on myös Freischützissä Eremit/Samiel kaksoisrooli, jossa Eremit edustaa pyhää hyvyyttä ja Samiel helvetillistä pahuutta. Edestäpäin katsottuna olen valkoisessa kaavussa, harmailla hiuksilla varustettu pyhä mies ja selkäpuolelta olen mustakaapuinen ja hiuksinen paholainen, jolla on kasvoistani tehty naamari kiinnitettynä takaraivooni. Loistava idea ja erittäin toimiva ainakin minusta. Tiistaina oli Freischützin viimeinen harjoitus ennen ensi-iltaa ja mokasin dialogissa yhden kirjaimen. B:n sijasta sanoin yhden sanan ensimmäiseksi kirjaimeksi G:n. Sanan merkitys ei tietääkseni muuttunut mitenkään vakavasti...kuitenkin kaikkitietävät saksalaiset näkivät asiasta vaivaa. Taas sain yhden hyvän syyn olla ymmärtämättä sanaakaan saksan kieltä Suomen rajojen sisäpuolella. Ilmat ovat pysytelleet erittäin lämpiminä ja tosiaan hiki virtaa niin syödessä kuin töitä tehdessä. Imurikin on vihdoin tullut ostettua ja ensi viikolla pitäis tulla sitten huonekalujakin, jotka tilasimme. Tiskatakkaan ei enää tarvitse kun on astianpesukone. Taas yksi kotityö vähemmän minulle. Yöt täällä ovat pimeitä ja se on suurin ero Suomen kesään verrattuna. Öisellä parvekkeella kynttilän valossa on hienoa olla ja syödä vaikka makkaraa, jotka ovat täällä muten erityisen hyviä. Hyttysiäkään ei ole missään, koska eihän tässä maassa ole vettäkään kuin suihkulähteissä. Vielä kun ensi viikon saisi olla terveenä ja hoitaa kunnialla 4 jäljellä olevaa esitystä, niin sitten kahden viikon päästä voi vetäytyä kesälomalle. Seuraavat uudet oopperaroolini odottavatkin vuoroaan sitten vasta joulukuussa, kun sitä ennen tulevat Mazeppa, Turandot, Freischütz ovat uusinta ensi-iltoja ja Siegfriedkin on nyt jo harjoiteltu. Lokakuussa on tosin jo seuraava konsertti Zürichissä ja sihen pitää alkaa valmistautua. On se silti hyvä ettei tule tekemisen puutetta.
10.07.2006
Olin nyt kuluneena viikonloppuna elämäni ensimmäisen kerran Sveitsissä. Hieno maa kerta kaikkiaan. Matkustin sinne henkilöautossa ja tulin takaisin junalla. Pakko sanoa, että junamatkalla Zürichistä Baseliin oli todella upeita maisemia katsottavana. Sveitsi on upean vuoristoinen maa ja luonto on siellä jotain aivan erityistä. Lisäksi se talojen rakentaminen niille vuoren rinteille on esteettisesti aivan uskomattoman hienon näköistä. Konsertti siellä Zürichissä onnistui myös oikein hyvin ja varsinkin esityksellisesti olin suoritukseeni oikein tyytyväinen. Konsertin teemana oli Sevilla ja tarkennettuna kolme Sevillassa tapahtuvaa oopperaa eli Figaron häät, Fidelio ja Carmen. Minä lauloin Roccon aarian ja kvartetin Fideliosta ja Bartolon aarian Figaron häistä. Konserttipaikkana oli sellainen upea hotelli keskikaupungilla ja vieraita sinne mahtui tuollaiset n.100 henkeä. Lauantai-iltana kenraaliharjoiutsten jälkeen meille tarjottiin ruuat siellä samassa paikassa ja en muista koska olisin syönyt niin hyvin. Yövyimme prof. Hermannin luona ja saimme kuulla monia toarinoita hänen uransa varrella ja uskomattomaa kuultavaahan se oli, kun hän on itse ollut yksi suurista ja laulanut kaikkien suurien laulajien kanssa. Levyhyllykin pursui hänen omia levytyksiään ja niitä oli yksinkertaisesti PALJON! Muilta kuluiltaan matka kävi minulle tosi halvaksi nimitäin rahaa ei kulunut lainkaan...aikomus kyllä oli ostaa monenlaistakin ja mm. tuliainen vaimolle, mutta siinä vaiheessa kun huomasin, että eihän Sveitsissä mitkään eurot käy maksuvälineenä niin luonto teki valinnan puolestani. Sveitsiläiset ovat ylpeitä frangistaan ja kielestään, jota muuten en tahtonut ollenkaan ymmärtää. Eilen puolilta päivin sen konsertin jälkeen suuntasin heti junalla takaisin Karlsruheen ja klo 17 alkoi jo Pariser lebenin esitys. Junamatka kyllä imi aika hyvin mehut ja järjen, koska olin kyllä ihan pihalla illan näytöksessä. Italia voitti jalkapallon MM:n ja autojen kriikkarit soivat taas iloisesti eilen yöllä. Kerrassaan helpottavaa, että tämä jalkapallosta jauhaminen nyt loppuu täällä Saksassakin.
06.07.2007
21 päivää eli kolme viikkoa kesälomaan. Tänään illalla on Pikku Prinssin viimeinen esitys tällä esityskaudella ja sunnuntaina on ensin puolilta päiviltä konsertti Zürichissä ja sitten illalla operetti Karlsruhessa. Siitä tullee aika raskas päivä. Lämpöä on piisannut viime päivinä ja eilen oli kesän kuumin päivä, kun varjossa lämpötila kohosi 36 asteeseen. Juuri ja juuri tarkenee. Ei mitään ongelmia kunhan juo tarpeeksi nestettä koko ajan eli noin 9 litraa päivässä. Freischützin harjoitukset pyörivät täyttä häkää ja olen saanut paljon kiitosta Eremitin roolista. Se on sellaista Sarastroa Wagneriaanisilla mausteilla ja tuntuu nyt vain passaavan minulle kuin nenä päähän. Täytyy sanoa, että en ole jaksanut jalkapalloakaan seurata kuin nimeksi. Jotenkin kun joka päivä joutuu kokemaan tätä saksalaisten jalkapallohulluutta niin ei sitä enää oman kodin seinien sisällä jaksa katsella. Kun Saksa voitti niin kaikki vain hokivat että "taas me voitimme" ja kun sitten pari päivää sitten se häviö tuli niin saksalaiset sanoivat, että "ne hävisivät".....niinpä! Tosielämässä tuo asia on yleensä aina toisinpäin. Todellisia ystäviä ovat ne, jotka ovat läsnä silloinkin kun ystävällä menee hyvin, eikä vain silloin kun menee huonosti ja on murheita. Tuossa kuluneella viikolla isä ja Topi yrittivät täällä käydessään minua kovasti houkutella sinne hotellinsa saunaan saunomaan. No olen päättänyt, että koska saunatonta kautta on takana jo pitkään, niin se katkaistaan sitten kunnon suomalaisella saunalla ja vasta kesäloman alussa eli heinäkuun 31.pvä näillä näkymin. Sitä ennen teen näitä hikoiluharjoituksia täällä auringon paahteessa.
04.07.2006
Täytyy myöntää, että nyt on aika kulunut todella nopeaan. On ollut ikäänkuin lentokeli viimeisen viikon ajan sen jälkeen kun Laura saapui tänne Karlsruheen. Yhtäkkiä laulamiselle on tullut taas se oikea vastapaino ja ennen kaikkea henkisesti on rentoutunut olo. Stressi on joskus salakavalaa ja sitä ei tahdo itse havaita muuta kuin jälkikäteen. Isä ja Topikin ovat tällä hetkelä Karlsruhessa pienellä kesälomareissulla ja lämpöä on todellakin piisannut noin 35 astetta varjossa jokaisena päivänä. Toivottavasti tänään tulee vielä kaiken kruunuksi hyvä näyttö saksalaisesta MM-kisahuumasta, kun Saksa kohtaa illalla Italian. Kaupunki lienee taas täysin kaaoksessa. Itselläni on tänään edessä Freischützin sitzprobe ja eilen alkoi sitten Siegfriedin näyttämöharjoitukset. Torstaina on viimeisen kerran Pikku Prinsin esitys tänä vuonna ja sunnuntaina konsertti Zürichissä. Sitten enää muutama Pariser leben ja yksi Freischützin enskari ja ei kun kesälomalle. Turandotin esitys viime viikolla oli ihan hyvä menestys minulle. Liikutuin todella paljon Liun kuolemsta ja kun lauloin sen jälkeen niin se oli pelkkää tunnetilaa eikä ääntä ajatellut yhtään teknisesti. Annoin vain tunteen viedä. Tulihan ainakin otettua tosi kova riski. :) Savonlinnasta tuli myös tosi hyviä uutisia, kun Jussi voitti Eero Rantala-palkinnon ja kaken lisäksi sai vielä selkeästi enemmän rahaa kuin minä aikoinaan vastaavasta palkinnosta. Pitänee pitää konserttikiertue Jussin kanssa, kuten on ollut puhetta esim. "Rantalan riivaamat"- kiertue.
22.06.2006
Olen ollut nyt kolme päivää laulamatta. Ei muuta kuin rasti seinään. Erittäin hyvää on tehnyt levätä ja ihan vaan olla sekä tehdä ihan muita juttuja kuin laulaa. Unelma osallistumisesta yleisurheilumestaruuskilpailuihin voi hyvin..into on kova ja ihan kiva treenata leikkimielellä tosissaan. Huomenna on edessä paluu töiden ja laulamisen pariin kun edessä on heti aamulla musiikkiharjoitukset aiheena Turandot, Siegfried ja Freischütz. Ihan hyvä tunne on ainakin tällä hetkellä ja oikeasti moneen kuukauteen on todellakin levännyt olo. 5 täyttä vapaapäivää ja 2 todella löysää päivää viimeisen viikon aikana. Tätä olen oikeasti tarvinnut ja nyt sain itseni pidettyä kerrankin rauhallisena ja nukuin ja lepäsin uupumuksen pois niin hyvin kuin mahdollista. Muuten tänne Saksaan ei kuulu juuri muuta kuin jalkapalloa ja epävakaista säätä. Hieman ehkä harmittaa, ettei täällä ole minkäänlaista juhannusta. No ensi viikolla on sitten minun juhannukseni, kun Laura saapuu tänne.
20.06.2006
Kyllä sitä jaksaa oikein ihmetellä, että miksi sitä ei vuosikausia urheilleena ja sitäkin pitempään penkkiurheilleena tajua sellaista asiaa, että pelkkä päätön treenaaminen ei vie mihinkään ilman sopivaa levon suhdetta, joka vie treenatut asiat lihasmuistiin ja aivoihin. Esimerkkejä löytyy koko ajan varsinkin suomalaisesta urheiluelämästä ja paljon myös laulun saralta. Paljon pitää treenata, hyvällä laadulla ja välillä rankastikin, mutta siitä ei ole mitään hyötyä jos sen päälle ei palaudu. No edellä mainittu on tietenkin ollut se minun suurin perisyntini mihin olen sortunut tämän vuoden aikana. Minulla on vahva koneisto ja se jaksaa erittäin hyvin väsyneenäkin, mutta silloin tuoreus puuttuu ja potentiaalista on rentona käytössä ehkä tuollaiset 10 prosenttia. Yksi vapaapäivä kuuden treenipäivän päälle ei vuosirytmissä oikein ole riittävä. Sen olen nyt huomannut. No muutosta valmistellaan parhaillaan. Sitten taas paikallisuutisiin...tulee olemaan taas autonsireenien äänten, pillien, huudahdusten ja kaaoksen täytämä yö jos Saksa voittaa tänään Ecuadorin jalkapallossa. Fanatismi ja kansallinen ylpeys ja kiinnostus jalkapalloon on täällä jotain aivan uskomatonta. Sitä ei voi käsittää miten koko maa menee sekaisin, kuten viime viikolla kun Saksa voitti Puolan yliaikamaalilla....voi sitä ihmispaljoutta, juodun kaljan määrää, tungeksivia ihmisiä, puuroutunutta raitiovaunuliikennettä...täysin ennen kokematonta minulle. Jos Saksa voittaa maailman mestaruuden niin tämä maa on varmaan vuoden kaaoksessa. Meilläkin oli operetin esitys sillon edellisenä Saksan pelipäivinä...kuorolaisilla oli maalattuna Saksan lippuja poskiin, yleisöä liikehti lämpiön televisioruudun ja katsomon välillä ja katsomossakin liehui aina silloin tällöin parit liput. On se silti hienoa nähdä kun ihmiset omistautuvat jollekin noin täysin, vaikka ei ole varmuutta onko edessä suuri juhla vai karvas pettymys.
18.06.2006
Taas viikko on vierähtänyt. Paljon on ollut harjoituksia ja ihan tarpeeksi olen saanut istua harjoituksia kuuntelemassa. Vajaan kahden viikon päästä pääsee sitten itsekin esityksen merkeissä tositoimiin kyseisen teoksen osalta. Freischützin harjoitukset alkavat nyt alkavalla viikolla oikein toden teolla ja Siegfriedin harjoituskauden alkukaan ei ole enää kaukana. Minulla on nyt menossa vaihe jolloin yritän päästä eroon siitä etten treenaisi liikaa. Tunnun aina laulavani kropan jumiin. Olen nyt ollut pari päivää laulamatta ja vain kuntoillut ja päässyt taas kunnolla takavuosien lempiharrastuksen eli voimaharjoittelun pariin. Tavoitteena on siis nollata pää nyt kunnolla ennen Turandotin ja Freischützin ensi-iltoja, selvitä niistä kunnialla ja sitten rentouttaa itsensä valmiiksi seuraavaan esityskauteen, kun kesäloma koittaa. Loman ainoaksi tavoitteeksi otin osallistua Eurajoen yleisurheilumestaruus-kisoihin. Tavoitteena heittää keihästä yli 30 metriä ja kiekkoa yli 20 metriä. Toivottavasti kyseisissä lajeissa myös kilpaillaan tänä vuonna. Tulostavoitteet on mielestäni hyvin kohtuulliset ja suunnittelin ne niin ettei tarvitse turhia hötkyillä. Vähän pitää lihaskuntoa palautella ja venytellä liikeratoja. Kuulostaa hyvältä keinolta saada ajatuksia pois laulamisesta. Eihän tässä nyt kuitenkaan paljon muuta kuin laulamista ole tullut viimeiseen 9 kuukauteen ajateltua.
11.06.2006
Näyttäisi nyt näiltä osin siltä, että selvisin kipeytymisestä kipeytymättä. Pientä sellaista orastavaa ontumista on vielä huomattavissa limakalvoissa, mutta eiköhän se tästä taas rytmiin päästä hyviin palaamaan. Aamulla seuraamaan Turandotin orkesteriläpimenoa ja sitten omat musiikilliset harjoitukset Siegfriedistä. Senkin harjoituskausi alkaa jo kolmen viikon päästä. Kovalla tahdilla tulee näitä uusia teoksia toisensa perään. Vierähti tuossa taas kiitettävästi aikaa, kun suomentelin tuota Siegfiredin librettoa. Vaikea saada järkevää tekstiä aikaiseksi tuollaisesta alkutekstistä, joka on vielä kyllästetty mielikuvitussanoilla ym. ilmaisuilla. Eilen oli Toscan esitys ja juopon kirkon miehen rooli kulki rennon irroittelevasti. Laulullisesti ei mitenkään erityinen suoritus, mutta näyttelijäntyöltään oli hyvä ilta. Tulevana torstaina edessä taas lisää lavalla irroittelua Pariser lebenin tahdissa. Muutenhan tämä elämä on yhtä jalkapalloa ja kuumien kelien välttelyä. Täällä on nyt ulkona niin kuuma, että satakunnan poika alkaa olla jo lämpökuoleman partaalla. Ensi viikolla pitäis alkaa kuulemma se reilusti yli 30asteen lämmin kausi. Sanotaanko, että en sitä nyt kovin innolla odota. Viileämpää saisi olla niin pystyisi paremmin keskittymään työhönkin.
10.06.2006
On ollut tälläista kunnossapito taistelua viimeiset kolme päivää. Torstai aamuna heräsin ja kurkku oli kipeähkö ja punainen. Heti sitten apteekkiin ja siellä eräs erittäin pätevä apteekkari antoi seuraavan ohjeen. Vuorotellen jäätelöä ja kuumaa juotavaa. Minähän totesin siihen, että "kein problem". Kolmatta päivää käydään nyt väsytystaistelua. Kurkkukipu on poissa ja liman ja nenän tukkoisuuden olen onnistunut puhalluspullon avulla pitämään poissa. Kuumeen vaikutuksen huomaa välillä, mutta kun huilaa parit ekstra-päiväunet päivässä niin ei mitään hätää. Laulamatta olen ollut nyt kaksi päivää ja tänään illalla siis Toscan esitys. Siitä selvitään kyllä. Tarkoitus on selvitä ensi tiistain laulutunnista ja keskiviikon Pariser leben esityksestä myös. Ei tässä nyt ole aikaa sairastella. Viime päivinä on ollut lähinnä Freischützin dialogi-harjoituksia. Olen huomannut, että on ollut paljon hyötyä siitä, että olen tehnyt puheteatteria. Se tulee nyt oikeuksiinsa. Vielä kun saisin lauluteknikan sellaiseksi, että laulaessa replikoinnista tulisi yhtä hyvää ja eloisaa. Siinä on vielä tekemistä vuodeksi jos toiseksikin. Tämä maa on nyt todella sekaisin jalkapallosta ja upeista keleistä. Mittarit kohoavat jo lupaasvasti kohden 30 astetta ja ensi viikolla kuulemma sitten paukahtaa kesä toden teolla päälle. Turandotin ensi-ilta onkin sitten ensi viikolla ja minun ensi-iltani 29. pvä kuluvaa kuuta. Kesäloma mtkat edes-takaisin on nyt varattu koko perheelle ja täällä olisi sitten heti syyskuun alussa tarkoitus olla koko perheen voimin takaisin. Kissoistakin tulee nyt sitten "saksalaisia". :) Ja pitäisi käydä ostamassa sellainen täydellinen italian kieline sanakirja. Nyt aletaan 4 kielisiksi oikein tosissaan. :)
07.06.2006
Eilen oli aika uskomaton päivä. Aamulla oli Freischützin harjoitukset, jotka pidetään teattterin vuokraamassa makasiinissa. Sinne ajomatka kestää aina tuollisen vartin suuntansa ja teatterin omalla pikku-bussilla sinne huristetaan. Joka tapauksessa aamu alkoi iloisesti dialogi-harjoituksilla joissa itseni ja kaikkien yllätykseksi onnistuin oikein hyvin. Nyt vain tältä pohjalta pitää treenata lisää ja taas lisää niin sitten tekstistä tulee entistä sujuvampaa. Huomaa, että noissa dialogi-pätkissä on vahvoilla, koska on kuitenkin näyttelijäntyötä jonkun verran opiskellut eli se on hyvin tuttua. Vielä pitäis laulamisessa saada tekniikka niin hyväksi, että se ei rajoittaisi vuoropuhelua myöskään laulaessa. Kuulin eilen kaksi uskomatonta laulusuoritusta. Toisesta vastasi basso Fischesser, joka nykyisin työskentelee Berliinissä ja on nyt vierailemassa meillä Kasparin roolissa tuossa Freischützissä. Mies laulaa hienosti ja vaikuttavasti omalla äänellä eikä yritä sijoittaa sitä yhtään mihinkään. Tekniikka toimii upeasti ylhäältä alas valmistus laulamiseen on aina kaavamainen, tehokas ja rento. Toinen uskomaton laulaja oli Carolinen Whisnant, joka laulaa meillä Turandotin nimiosaa. Eilen illalla oli sitzprobe Turandotista ja ei voi muuta sanoa kuin että Wau!Se äänen suuruus, yläsävel-sarjat, laulamisen vaivattomuus, äänen laatu ja kauneus ja tietysti siihen päälle ne uskomattomat korkeat c:t. Äänen laatu ja laulamisen vaivattomuus ovat ne tärkeimmät tekijät, jotka erottelevat ihmiset tällä alalla..toiset huipulle ja muut muualle. Jokainen sävel on yhtä tärkeä jos haluaa tehdä upean ja oikeasti hyvän kokonaispaketin. Pelkillä vahvuuksillaan ei ole kokonaisvaltaisesti huippu. Bassolle ei riitä pelkät ala-äänet eikä sopraanolle pelkät ylä-äänet. Se riittää tiettyyn rajaan saakka, mutta huippuna sellaista laulajaa ei voi pitää. Joten minun pitää edelleen oppia sekä ala-äänet, että ylä-äänet. :) Eilen huomasin olevani jokaisella alueella valovuosia jäljessä edellä mainittuja laulajia. Mutta omalla äänelläni aion ponnistaa etteenpäin. Luotan sen väriin ja laatuun ja siihen lisäksi pitää saada aukoton tekniikka, joka vapauttaa kropan ilmaisulle ja tuo äänelle vielä lisää volyymia ja energiaa. Pitää olla sellainen olo, että missään äänessä ei ole sellaista arpomista eri vaihtoehtojen välillä. Laulan omalla äänellä, hyvällä legatolla, kirkkaasti ja kehitän tekniikan tukemaan entistä paremmin koko systeemiä. Se on jännä juttu tavallaan miten tuollaisten uskomattoman hyvien laulajien kanssa laulaminen on samalla masentavaa, mutta toisaalta hirvittävän motivoivaa. On lohdullista ja lohdutonta huomata, että rappuset ovat edelleen loputtoman pitkät, jotta saavuttaisi sen, että saisi kaiken potentiaalinsa käyttöön. Täytyy sanoa, että onpa ainakin haastava työpaikka kun yrittää pysyä menossa mukana. :)
05.06.2006
Tartuinpa taas pitkästä aikaa virtuaaliseen kynääni ja päätin kirjoittaa tännekin. Yllättävän rento viikko takana vaikka paljon on ollut töitä. Jollain kumman ilveellä pystyin olemaan kaksi päivää peräkkäin laulamatta viime viikolla, vaikka molempina päivinä oli tosin näyttämöharjoituksia, mutta kuitenkin. Viime viikon alku oli täällä todella kylmä. Sen sai tosiaan tuntea täällä asunnossa asti, kun lämpötila sisällä oli jotain 16.5 ja 17,5 asteen välissä. Pari päivää on nyt ollut vähän kauniimpaa ja lämpökin on tuntunut oikein mukavalta pitkästä aikaa. Lämmitystä en aio kyllä keäkuussa pistää päälle. Hyvin on ainakin tähän asti pärjännyt lukuisalla villasukka-varastollani ja yöt kolmen peiton alla nukkuessa. Laulullisesti ja lauluteknisesti on alkanut uusi kevät. Jokainen esitys on mnulle nyt samalla tärkeä ja hyvä tekninen harjoitus ja tekemisessä on nyt sellaista rauhallista ja itsevarmaa päämäärää. Tuossa piti yksi tie kulke loppuun ja tajuta, että mihin tekniseen toteutukseen nyt pitää ryhtyä. Muutos on kaikkeen tekemiseen vaikuttava ja olen oikein yllättynyt, että ensimmäistä kertaa sain nyt annettua itelleni aikaa. Olen vannonut, että tätä rakennetaan rauhassa ja ensi kauden alkaessa ollaan jo tosi pitkällä tämän uuden tekniikan kanssa. Kaikista suurin helpotushan tämä tilanne on henkisesti, kun nyt tietää mitä pitää tehdä, eikä vain arpoa joka päivä satojen vaihtoehtojen väliltä. Eilinen Pikku Prinssin esitys oli ihan hyvä veto. Olihan siellä monta kohtaa mitä olisi pitänyt korjata, mutta se yleisen tekemisen linja ja selkeys oli erittäin iloinen asia itselle. Tuli laulettua omalla äänellään se mikä tällaiselta Baby-bassolta 27-vuotiaana irtoaa, eikä yritettyä laulaa sillä tavalla mihin luonnollisesti ei vielä pysty ja mistä on pelkkä aavistus. Erittäin rento veto se oli ja oli hyvää jatkumoa tälle uudelle aallolle. Olen myös toisella saralla vaihtanut evoluution suuntaa eli kun nyt kaikki ovat viime vuosina vaihtaneet lanka-liittymän kännykkään niin minä tein päinvastoin. :) Kyllä asiat voi sopia jo edeltävänä päivänä ja sitten toimia sen mukaan. Eli täällä sitä nyt taaperretaan ilman kännykkää. Parin uskomattoman laulajan kanssa sain tehdä työtä viime viikolla ja heitä kuunnellessa ajattelin, että paljon on vielä tehtävää. Kovin selväksi tuli myös se, että ääntään ei voi pakottaa kehittymään tai muuttumaan joksikin. Pitää vain tehdä oikeita asioita ja antaa niiden sitten kerääntyä ajan kanssa. Minä tähtään siihen, että ne parhaat vuodet laulajana ovat sitten 55-65 vuotiaana, mikä on juuri sellainen ideaali ikä bassolle. Ikä, karisma, habitus ja ääni ovat silloin kypsyneet parhaimmilleen kuninkaiden, isien ja muiden rooleihin. Tosin kyllä minä niitä samoja rooleja teen siihen asti. Tulisi sitten ainakin 28 vuodessa harjoiteltua ne kunnolla ennen koitoksia. :) Erittäin hyvä laulutunti oli keskiviikkona prof. Hermannin kanssa ja tulevana keskiviikkona taas jatketaan. Asunnon siivousta ja pyykinpesua olen onnistuneesti lykännyt jo viikkoja ja sen kyllä huomaa. Eurovision laulukilpailun jälkeen on tapahtunut uskomattomia asioita, kuten se että Rikantila-Sydänmaa voitti Eurajoen koulujen välisen pesäpallo- turnauksen ja Amin Asikainen antoi saksalaiselle(Huom! Saksalaiselle) turpaan nyrkkeilyn EM-ottelussa ja on nyt ensimmäinen suomalainen Euroopan mestari nyrkkeilyssä sitten vuoden 1964. Kyllä tekee hyvää taas kansallistunteelle. Lomaan on vajaa kaksi kuukautta ja sitten saunotaan, saunotaan, saunotaan, saunotaan..........
25.05.2006
Tämän helluntain saavutuksena voi pitää pyykinpesua ja pitkiä päivätorkkuja, jotka venähti neljän tunnin mittaisiksi. On kyllä tehnyt hyvää ottaa rennosti ja tässä on luja usko siihen, että tämän kauden loppuun eli heinäkuun 27. päivään asti jaksetaan ihan heittämällä. Tuossa parina viime päivänä laulu kulki mukavasti ja rennosti pitkästä aikaa. Se tauko tuli tosi tarpeeseen, kun kolmeen kuukauteen ei ehtinyt pitää kuin korkeintaan päivän yhtämittaista taukoa kerrallaan laulamisesta. Eihän siinä mitään, kyllä sitä jaksaa mutta lihakset siinä pakkaa kiristymään vähän liikaakin matkan varrella. On tässä viime aikoina ollut aikaa harrastuksillekin eli opintojen suunnitteluun. :) Onpahan upea asetelma kun niitä ei ole mikään pakko tehdä..tulee varmaan itseasiassa tehtyä opintoja enemmän kuin siinä tapauksessa jos ne olisivat pakollisia. Tosiaan olen nyt suunnitellut pitäväni taiteellisen konsertin stadialla ensi vuonna ja ohjelmakin alkaa olla selvillä. Ohjelma pitää sisällään oopperaa, oratoriota, liediä ja kansanlauluja. Yritetään nyt sitten lyödä kaikki tiskiin mitä osataan ja ei osata. :)
23.05.2006
Lentävä paluu takaisin työelämään. Aamulla Turandotin näyttämöharkat ja henkilökohtaiset musiikkiharkat. Näyttämöharjoituksia en ilmeisesti edes tule saamaan muuta kuin harjoitussalissa apulaisohjaajan kanssa. Huono homma mutta 29. kesäkuuta näytetään mistä satakuntalainen kana pissii. No sitten taas iloisempiin asioihin..lauloin tänään ekaa kertaa Wagneria Siegfriedin musiikkiharjoitusten muodossa. Oli aika kivaa ja upeeta musiikkia se on ja erittäin hyvää laulettavaa. Oli myös laulutunti prof. Hermannin kanssa tänään ja ihan mukavasti meni. Laulettiin minulle kaikkein vaikeinta materiaalia ja treenattiin kaikkea mezza vocesta forteen. Tiedän puutokseni ja ne helpottuu koko ajan, joten valo tunnelin päässä häämöttää aina pikkaisen kirkkaampana. On muuten mukavaa olla Suomalainen, kun kaikki onnittelevat Lordin euroviisuvoitosta. Kerrankin Suomen kansalla ja maalla menee lujaa ja nimi on kaikkien eurooppalaisten huulilla. Hard rock Hallelujah!
22.05.2006
Takaisin Saksaan on tullut palattua ja takana on suuritöinen muutto, Suomen Euroviisuvoitto ja eilinen pitkä matkapäivä. Hyvät yöunet tosin korvasivat väsymyksen ja nyt on jo oikein siedettävä ja stressitön olo. Osansa on varmaankin koelaulun onnistumisellakin. Täytyy sanoa, että kun olen koko vuoden puhunut siitä, että kun on paljon töitä ja kiire aikataulu niin pitää vain pitää pää kylmänä ja uskoa, että kaikki hoituu ajoissa niin näin myös tapahtuu. Nyt kun pakkailimme muuttoa varten Helsingissä viime perjantana ja lauantaina niin meinasi tosissaan melkein usko loppua, että nämä tavarat eivät lopu koskaan. Aina oli jossain vielä yksi hyllyllinen pakattavaa tai jokin kohta pesemättä. Käsien iho alkaa jo pikkuhiljaa toipua uunin ja jääkaapin pesusta sekä pahvihaavoista. Muutto kuitenkin sujui ongelmitta ja on nyt tehty. Se oli suuri helpotus ja lievensi tosiaan paineita. Nyt tekisi mieli viikon ajan vain olla eikä tehdä yhtään mitään. Tosiasiassa työkiireet alkavat nyt painaa päälle. Turandot ja Freischütz on nyt opeteltava ulkoa ja Siegfriedin tekeminen tosissaan aloitettava.
17.05.2006
Suomen matkasta takana on jo puolitoista viikkoa. Tulevana sunnuntaina sitten on edessä taas paluu Karlsruheen. Vuosisuoritus oppilaitokseen ja yksi koelaulu on jo tullut tehtyä ja nyt pitäisi enää saattaa päätökseen tavaroiden pakkaaminen ja muutto Eurajoelle. Paljon on vielä tehtävää, mutta kyllä tämä tästä. Keli on ollut kaunis ja viileä täällä Suomessa. Ajankohtaan nähden tosin suhteellisen lämin kuitenkin. Aurinko vain paistaa. Laulamiseen on taas tulossa uutta kehitystä. Varma merkki siitä on ollut viimeiset kaksi viikkoa jolloin ääni on taas kovasti hakenut itseää ja uusia ulottuvuuksia. On taas ollut pitkästä aikaa aikaa oikein kunnolla aikaa kuunnella uusia teoksia. Olen nyt ihastunut Pimenin rooliin Boris Godunovista. Onpahan kerta kaikkiaan hienot aariat ja tulevaisuudessa ja ihan minun laulettavissani tässä joskus. Jotenkin kovin helposti lähestyttävää musiikkia tuo venäläinen musiikki. Ensi viikolla aloitan heti täydellä höyryllä Turandotin näyttämöharjoitusten parissa ja heti pian sen jälkeen alkavatkin sitten jo Freischützin harjoitukset. Joten ei tässä pääse pahemmin laakereillaan lepäämään.
29.04.2006
Viikon neljäs esitys alkaa reilun tunnin päästä. Sitten vielä huominen Oneginin gaala ja sitten onkin aikaa taas kunnolla harjoittelulle. No täytyy kyllä todeta, että olen tälläkin viikolla harjoitellut tosi paljon. Kun aikaa on ja laulattaa koko ajan niin mikäs siinä. Mieliala on parempi, kun pystyn vihdoin lukemaan Saksan kielisiä Aku Ankkoja. :) Olen niin odottanut tätä hetkeä. Meinaan käydä heti tänään ostamassa itselleni sellaisen 400 sivuisen taskupokkarin ja lukea sitä koko illan. Olen tällä viikolla viimein oivaltanut ala-äänten syvimmän olemuksen. Nyt jo 5 päivänä peräkkäin Sarastro on kulkenut oikein hyvin. Nyt äänten tekotapa on selvillä ja nämä onnistumiset varmasti vahvistavat oikein tekemistä toistojen muodossa. Täytyy katsoa tilannetta uudestaan sitten ensi viikolla välipäivän jälkeen. Toivottavasti tämä on nyt pysyvä oivallus. Mazeppan esitykset ovat sujuneet oikein hienosti. Orlikin rooli sopii minulle erittäin hyvin. Sain jopa ensimmäisen arvostelunikin Saksassa kokonaisen yhden lauseen muodossa. "Mika Kares oli laulullisesti ja näyttelijäntyöltään ideaali Orlik". Eivät turhaan käyttäneet palstatilaa. Lyhyesti ja koruttomasti yksi lause. Eilen oli Toscan esitys, joka oli näyttämöteknisesti täysi kaaos. Päivällä tekniikan miehet ilmoittivat, että se on nyt lakko taas. no Illaksi oli sitten kaivettu jostain uudet miehet, jotka eivät ymmärrettävästi tienneet mistään mitään. Tuloksena Grande Katastrof. Löysin eilen Sperrmüllistä puhelin pöydän ja kannoin sen kahden kilometrin matkan kämpille. Voin todeta näin jälkeenpäin, että se kävi ihan liikunnasta. Kaapisto oli 120cm leveä ja 60 cm korkea. Puolessa matkassa nainen pysäytti minut ja kysyi, että onko tuo myytävänä. Mielessäni taistelivat hetken fyysinen uupumus joka huusi "Myy se, Myy se!" ja jököpäinen satakuntalainen sisu joka huusi "Kannat sen kotiin asti kun kerran aloititkin!" Kuinka ollakkaan satakunnan syvä sitkeys voitti ja nyt on kotona hyvä puhelin-pöytä. Olen venytellyt eilen kolme kertaa ja tänään jo kahdesti. Jököpäästä kärsii koko kroppa.
25.04.2006
Vihdoin ja viimein sain tietoon päivämäärän jolloin netti-yhteys kotona alkaa taas toimimaan. Enää tasan viikko pitää odottaa. Toisaalta kaikesta hampaidern kiristelystä huolimatta oli vihdoinkin helpotus saada konkreettista tietoa, että se toimii ensi tiistaina. Olen jo liian monta kertaa kuullut sen, että se toimii mahdollisimman pian. Eilen oli taas laulutunti ja työn alla vanha tuttu Sarastron rooli. Kyllä joskus oikein pidän itseäni idioottina, kun en saa sitä menemään niinkuin sen pitäis mennä. Prof. Hermann osui yhdessä asiassa erittäin oikeaan eilen, kun hän sanoi minulle, että sinä ajattelet ihan liikaa. Siinä on jutun juurta. Pitäisi luottaa niihin asioihin mitä selkärangasta kumpuaa..siis tekniikan suhteen silloin kuin laulaa. Muutenhan laulajan työ ja rooleihin syventyminen on mitä suurelta osin ajatusta ajattelun perään. Hyviä hetkiä silti pilkahteli eilen ja sain taas aika paljon luottamusta lisää tuohon Sarastroon, mutta sen pitää sitten oikeasti olla hyvä kun sen esittää. Aamulla heräsin hyvien unten jälkeen suoraan matkatakseni T-comille ja sieltä töihin taas treenaamaan. Otin työn alle nyt ensimmäistä kertaa Boiton Mefistofeleksen aarian Ecco il Mondo. Todella hieno aaria ja rooli kokonaisuudessaan. Siitä saattaa kypsyä hyvä rooli minulle. Tosin paljon pitää vielä oppia teknisesti ja näyttämöilmaisullisesti. Olisi tehnyt mieli treenata pitempääkin, mutta täytyy myös hieman ajatella illan esitystä, ettei anna parasta teräänsä harjoitusluokan kuuroille korville. Olen tietoisesti vähentänyt laulamisen määrää esityspäivinä(ja lisännyt muina päivinä). Olen todennut, että se auttaa kovasti ja on paljon tuoreempi ja terävämpi olo esityksen aikana niin kropassa kuin äänessä. Tämän viikon viiden esityksen jälkeen ensi viikolla voi taas sitten treenata paljon ja hioa ja taas kerran hioa tekniikkaa, ilmaisua ja tekstiä. Siegfriedin harjoittelu pitäisi jo pian aloittaa. Uskon, että kun treenaan Sarastroa myös paljon sen rinnalla niin saadaaan syvyyttä lisää molempiin rooleihin. Timuria ja Eremitiä on tullut treenattua nyt paljon. Kauniit ilmat täällä jatkuvat ja piristävät päivää mukavasti. Päivittäiset kävelymatkat töihin piristävät oloa myö fyysisesti. Aikaa on vaikka muille jakaa, kun ei katso telkkaria, eikä roiku netissä. Unelmana olisi tässä aloittaa italian kielen opiskelu. Täyrtynee Suomessa käydessä ostaa hieman materiaalia siihen tarkoitukseen. Sen kielen osaamisesta olisi suuri apu työssäni, koska huomaan ettei minulla oikeasti ole hajuakaan ilmaisemisesta italiaksi laulaessani. Se kieli vain sotkee tekniikkaani, enkä saa sen väreistä vahvuutta ja helpotuksia laulamiselleni. Olisipa multilahjakas ja osaisi kaikkia kieliä...haavetta vain.
24.04.2006
Oma netti ei toimi edelleenkään. No joka tapauksessa ei sille mitään voi ja tämä kaunis kevät lohduttaa mieltä. Lauluteknisesti on menossa taas paljon puhuttu vaikea vaihe. Fiilikset ovat vähän samanlaiset kuin tammikuussa, jolloin oli todella vaikeeta aikaa. No seuraava porras siellä varmaan taas häämöttää. Siihen pitää uskoa ja kaikkensa yrittää. Pilkahduksia paremmasta on tosiaan tullut. Lauantaina oli Mazeppan ensi-ilta ja voi sanoa, että se oli yksi parhaista suorituksistani täällä tällä kaudella. Ääni soi hyvin ja suorituksessa oli sellainen kokonaisvaltainen varmuus alusta loppuun. No paluuna arkeen voi pitää heti tänään, kun tein musiikkiharjoitukset taikahuiluun ja freischütziin. Se varmuus oli muisto vain. Hyvää fraasia saattoi seurata todella hyvä tai surkea fraasi. Seuraavaksi on taas edessä prof. Hermannin tunti ja illalla vielä Turandotin ja Toscan musiikilliset treenit frau Brownin kanssa. Selvisi tuossa lauantain ensi-illan jälkeen, että frau Brown on työskennellyt tässä talossa jo vuodesta 1969. Walter Donati lauloi Mazeppan nimiroolin ollessaan nyt 63-vuotias. Ei muuta kuin hattu kouraan ja harjoitusluokkaan. Kunpa itse pystyisi vielä samaan 36 vuoden päästä ja kirkkaalla laadulla ja ikuiselle innolla ja rakkaudella tätä ammattia kohtaan. Paljon on ollut suomalaisia vieraita viime viikkoina. Vanhempani kävivät ja samoin sukulaisnaiset mamman johdolla. Ovat ilmeisesti ihastuneet Karlsruhen kauniiseen kaupunkiin. Laura joutui eilen palaamaan Suomeen, jolla on taas ollut sellainen syöksylaskumainen vaikututs mielialaani. Onneksi kahden viikon päästä pääsen käymään Suomessa. Kissoja on taas jo kova ikävä. Saunassa ajattelin taas pari kertaa käydä. Paljon on töitä tällä viikolla. 3 esitystä mazeppasta, ja yksi esitys Toscasta sekä Oneginista. Töitä siis riittää. Pitää vaan jaksaa painaa ja taas uskoa siihen, että laulullisia ja näyttämöllisiä oivalluksia löytyy vaikka niiden saaminen juuri tällä hetkellä vaikealta tuntuukin. Mutta kyllä minä jaksan yrittää. Nyt on asunnollakin jo mukavampi olla, kun Laura sai sen näyttämään kodilta, kun tehtiin vähän ostoksia ja dyykkaus-työtä ja saatiin sinne hienoja huonekaluja ja muuta tavaraa.
11.04.2006
Pitää tässä oikein kertoa vielä sattuma viime viikolta. Kleine Prinzin esityksen jälkeen oli joku jälkitilaisuus, jossa oli kiitospuheita yhteistyökumppaneille ja meille koko solistikunnalle, joka oli siinä teoksessa mukana mukaan lukien talon pomo Thorwald. No jossain välissä sitten jaettiin kiitokseksi jotain paperikasseja joissa oli pulloja. Kaikki muut katselivat mitä paperikasseista löytyy ja kaikilla oli samanlaista punaviiniä. Minulle tuotiin sitten sellainen kassi viimeisenä ja huomasin, että se näytti ulkoisesti hieman erilaiselta kuin muiden kassit. Katsahdin sinne sisälle ja siellä oli kallis paikallinen kuohuviinipullo. Tero istui minun vieressäni ja sanoi,että "uskotko että tuon pullon on ollut tarkoitus mennä talon pomolle"! No nyt voin tyytyväisenä todeta, että se johtajalle tarkoitettu pullo on minun kotonani jääkaapissa odottamassa parempia aikoja. Mutta ei kerrota kenellekkään...ainakaan pomolle. Kai se on pieni oikeus ja kohtuuskin, kun olen kuitenkin varmaan talon huonopalkkaisin työntekijä. On siis olemassa oikeus. Meille saapui tuossa reilu viikko sitten uusi korrepetiittori taloon ja minulla on ollut nyt jatkuvalla syötöllä treenejä niin Turandotista kuin Freischützistä hänen kanssaan. Hyvä kaveri ja erittäin tarkka kielen ja vokaalivärien suhteen. Kielen suhteen minulla onkin suurin vaikeus ja on elintärkeää, että italian ja saksan tekstistäni korjataan jokainen virhe. Tätä olenkin koko vuoden odottanut. Ilma ulkona on aurinkoinen ja puihin pukkaa jo lehteä pikkuhiljaa. Melko viileä on silti edelleen, mutta Suomi-poika pärjää, kun on armeijassa oppinut kerrospukeutumisen jalon taidon. Olen tässä yrittänyt neljänä päivänä muistaa ostaa kaupasta kotiini tiskiharjan. Ihan vielä en ole tavoitteessani onnistunut. Jotenkin musiikki täyttää ajatukset aina sillä ratkaisevalla hetkellä, kun pitäisi muistaa poiketa kaupassa sen ohi kävellessä. Tämä on kyllä suurelta osin myös ajatus-työtä tämä laulaminen. Aina pitää yrittää ratkaista mistä jokin ongelma jossain sävelessä, tekstin fraseerauksessa, tekniikassa johtuu. Mutta se on antoisaa hommaa ja harvat asiat ratkeaa heti, mutta sitten taas huomaa, että tämä ja tämä juttu oli vaikeaa pari kuukautta sitten, mutta nyt se onnistuu jo kuin itsestään. Kaikki tämän vuoden roolit ovat vihdoin musiikillisesti hanskassa. Tekemistä niissäkin riittää silti edelleen hyvin runsaasti. Siegfriedin harjoitteleminen minun pitäisi myös jo hyvin pian aloittaa, kun sen harjoituskausi alkaa jo heinäkuun alussa. Pitää vaan pitää pää kasassa ja oppia tekemään aina vaan parempaa ja laadukkaampaa työtä. Ei saa jäädä tuleen makaamaan. Sehän on tullut opittua ja isovanhemmilta ja sota-elokuvista.
08.04.2006
Onpa lämmin päivä taas. Pohdin taas laulamisen syvintä olemusta ja yritän löytää uusia tasoja osaamiselleni. Ensi viikolla jatkuu prof. Hermannin tunnitkin taas. Töissä alkaa paahtimo- vaihe sitten Mazeppa:an. Maanantaina on jo ensimmäinen sitzprobe orkesterin kanssa. Eilen oli tosiaan Kleine Prinzin esitys ja näyttämö pyöri taas iloisesti. Vähän kyllä kieltämättä jännitti, että mitenköhän hommat pelaa sen operetti-fiaskon jälkeen, mutta kaikki meni oikein hyvin. Pikku Prinssi on otettu erittäin hyvin vastaan. Ihmiset suorastaan taistelevat lipuista ja kaikki ovat olleet loppuunmyytyjä. Saksalaiset haluavat ottaa omat säveltäjät omikseen ja löytää uusia oopperoita Hannun ja Kertun rinnalle. Omasata suorituksestani en osaa taaskaan sanoa oikein juuta enkä jaata. Kuulokuvaa en itselleni saa, kun päässä on se typerä hattu. Toisaalta olen nyt pyrkinyt laulamaankin pois omista korvista. Ei vain tahdo oikein itseluottamus vielä riittää siihen, että homma toimii ja kaikki olisi ok. Odottelen tässä vielä pari tuntia ja käyn rykäisemässä musiikilliset harjoitukset Turandotista ja Freischützistä. Saas nähdä miten se Turandot menee, kun en varsinaisesti siihen ole vielä pahemmin keskittynyt. No onhan tässä aikaa vielä sitä opiskella ja pähkäillä muutama kuukausi. Nyt on niin lämmin, että tekisi mieli maata pari tuntia nurmikolla ja juoda "virvoitusjuomaa", mutta ei se auta. Treenattava on ja sillä hyvä ja huomenna voi sitten hieman rennommin ottaa, kun on kerran oikein vapaapäivä. Suomen matkasta olen toipunut ja jetlag ei vaivaa enää. :)
07.04.2006
Olipa kaaosmainen esitys operetista eilen. Kyseisessä teoksessa on jatkuvassa käytössä pyörivä näyttämö ja sehän ei pyörinyt. Apulaisohjaaja huusi vain näyttämön takaa, että menkää lavalle,improvisoikaa ja Toi, Toi, Toi. Oli melko hulvaton esitys ja kaikki tekivät parhaansa, kun kaikki asemat ja rekvisiitat piti unohtaa ja improvisoida ihan vain siinä hetkessä. Yleisö ei silti vaikuttanut olevan moksiskaan. Toivottavasti ei hirveän usein käy noin. Toivottavasti tänään tuo näyttämötekniikka toimii sillä Pikku Prinssissä on myös jatkuvasti pyörivä näyttämö käytössä. No, olen jo miettinyt mitä teen jos tekniikka ei toimi. Näin sitä rutiinia kasvaa ja taitoa kartuu. Ääni toimii taas mukavasti ja se tarkoittaa sitä, että itseluottamus on palannut. Kollegat ovat jo oppineet Vestmanviikin balladin Punaisesta viiva:sta, kun hoen niiden kahdeksaa säkeistöä koko ajan pukuhuoneessa. Kyllä Sallinen vaan osaa säveltää. Sain jo tietää ensi vuoden päivämäärätkin ja 12 roolia näyttäisi nyt olevan ensi vuonnakin. Mukavan työntäyteinen vuosi siis tiedossa. Eiköhän siitä selvitä ja yritän koko ajan kehittyä joukon mukana ja iän karttuessa. :) Erittäin kaunis kevätpäivä täällä. Aurinko paistaa ja kukkaset kukoistaa täyttä päätä. Suomi-poika luottaa silti edelleen ulsteriin. Ja metri-liina pysyy kaulassa tunnetusti kesäkuun puoliväliin asti.
06.04.2006
Kyllä matkailu väsyttää ja vie näemmä itseluottamusta laulamisen suhteen. Jotenkin taas kun palasi suoraan työrytmiin niin alkoi tuntua, että kaikki tekevät niin upeaa työtä ja itse on pelkkä harrastelija ammattilaisten joukossa. Ehkä näiden yleisten asioiden hoito kanssa hieman rasittaa. Jotenkin vain tuntuu, että kaikki epämieluisat sattumat sattuvat aina juuri minulle. Tuntee itsensä sellaiseksi tosielämän Aku Ankaksi. Illalla on esitys Pariser lebenistä ja siihen nyt tähdätään. Kovasti väsyttää ja tekee mieli kotiin nukkumaan. Olen päättänyt kävellä, kun kerran ilmakin on hieno ja mitä keväisin. T-Comin kanssa on tietenkin ongelmia. Olenhan vasta kolme viikkoa odottanut netin siirtoa ja vihdoin vasta nyt se on järjestyksessä..tosin netti tulee toimintakuntoon hyvällä tuurilla jo kuulemma ensi viikolla. Toisinaan tulee mieleen Seppo Rädyn sanat tästä ihanaisesta Saksanmaasta. No kaikesta huolimatta kyllä tässä pärjätään ja purraan hammasta entistä tiuhempaan ja tehdään hommia, että ongelmat saadaan pois päiväjärjestyksestä. Tänään kävi ensimmäisen kerran mielessä edessä häämöttävä kesäloma. Sinne on tosin matkaa vielä melkein neljä kuukautta joten eipä parane liikaa ajatella. Kauhea määrä töitä on edessä ja eiköhän niistä selvitä, kunhan taas totun Suomen rytmistä Saksan rytmiin. Oli erittäin rentouttava viikko Suomessa ja tuli otettua oikein kunnolla etäisyttä laulamiseen. Laura onneksi on taas pian luonani, mutta kissoja näen vasta monen viikon päästä. Kyllä niitä karvaisia sydämenvalloittajia vain tulee kova ikävä.
05.04.2006
Eilen tuli sitten laulettua Sirkun kanssa Fiescoa, Banquoa ja Der Geograf:ia. Sirkku vaikutti ainakin tyytyväiseltä ja ihan mukavasti meni omasta mielestänikin. Tekniikan ja kokemuksen myötä tekemiseen alkaa tulla sellaista todellista sisäistä rauhaa ja samalla äänestä irrota syvempiä ja rikkaampia sävyjä. Paljon on silti vielä tekemistä, mutta nyt kun monessa asiassa tietää jo sen oikean tavan tehdä niin toistot palvelevat kokonaisuutta ja vahvistavat hyviä asioita. Mutta paljon paremmin ja ammattimaisemmin osaa jo laulaa kuin mitä 5 kuukautta sitten kun viimeksi Sirkun kanssa laulettiin. Tuo henkinen valmennus mikä Sirkulla on aina ollut päivästä yksi lähtien on myös erittäin tärkeätä. Kunhan pää kestää ja jaksaa uskoa niin asioita tapahtuu, kun vain tekee hommansa. Aika on puolellamme, mutta se ei tee työtä puolestasi. Kaikki on myös hyvin yksilöllistä ja jotkut asiat saattaa tapahtua hyvinkin nopeasti. Tärkeintä on, että kehitys jatkuu. Mun suurin pelkoni on aina, että kehitys pysähtyy. Siksi tulee välillä treenattua laulamista käytännön ja varsinkin ajatuksen tasolla vähän liikaakin. Paljon tuli nähtyä taas tuttuja ja puhuttuakin lyhyitä keskusteluja ohimennen. Ei tällaisissa nopeissa pyrähdyksissä oikein ehdi mitään suhdetoimintaa pahemmin harrastamaan. Tällä reissulla keskityin vain harrastukseen eli opiskeluasioiden järjestelyyn. Onneksi työni oopperalaulajana riittää suorituksiin monissa käytännön aineissa. Toukokussa laulan vielä vuosisuorituksen Stadialle ja siitäkin tulee sitten normaalisuoritus tämän vuoden osalta. Tänään sitten taas matka Karlsruheen ja huomenna taas ihanaisen operetin esitys ja perjantaina kolmas esitys Pikku Prinssistä. Sitten saa viikon odottaa sitä, että on pääsiäinen ja tulee taas vieraita Karlsruheen. Eiköhän tämä kevät mene tässä aika nopeasti nyt, kun kiirettäkin pukkaa ihan riittävästi.
04.04.2006
Aika rentouttavaa aikaa on ollut tähän mennessä oleskellessa Suomessa. Olen laulanut ihan tietoisesti puhtaasti säästöliekillä eli korkeintaan puoli tuntia päivässä. Eilen oli mukava ilta kun saunottiin ja laitettiin ruokaa Jussin kanssa ja tietysti parannettin ideoilla Suomen musiikkimaailma kerralla kuntoon. Näin myös Sirkun jo eilen ja tänään pitäis mennä laulamaan, kun Sirkku haluaa tasaisin väliajoin varmistua laulamiseni laadusta ja kehitystahdista. Kiva on ollut kissojakin paijata ja olla vaan ihan kotona. Edessä on kuitenkin suht koht raskas huhtikuu, kun on paljon esityksiä ja Mazeppan ensi-ilta kaiken lisäksi. Tänään pitää vielä hommata pari nuottia ja sitten ottaa loppuilta rauhallisesti kotona. Huomenna sitten kohden Karlsruhea, jossa nettiyhteys on toivottavasti jo kunnossa. Kiva palata kyllä töihinkin ja siihen kevään lämpöön mikä Saksassa jo on. Tämä Suomen sohjo vetää välillä vähän apeaksi. Laurakin pääsee taas viikon päästä tulemaan Saksaan ja muuten tulevat vanhemmatkin vierailulle. Kesä lähestyy ja sille ei voi mitään. Nyt kissat hyppäsivät syliin ja ilmoittivat, että päiväkirjan kirjoitus loppuu tähän. Mukava keskeytys.
31.03.2006
Asumista uudessa kämpässä on nyt takana noin pari viikkoa. Nettiä ei vielä ole, mutta se tulee ajallaan kuten kaikki aina Saksassa. Nyt olen Suomessa pyörähtämässä ja hyvin mielein sai lähteä, kun torstaina oli Pikku Prinssistä minun osaltani varmaan vuoden paras laulusuoritus. Sen sijaan ensi-ilta kyseisestä teoksesta meni jotenkin puolivillaisesti. Toisinaan kulkee ja toisinaan ei. Yksi uusi roolikin tuli taas ensi vuodeksi eli Colline Puccinin La Bohemessa. Nuoren filosofin rooli miehelle, joka lukioikäisenä ajatteli lähtevänsä filosofiaa lukemaan. Kuinka sopivaa onkaan tämä kaikki. Laulullisesti on menossa nyt vaihteeksi matalaliito-vaihe. Toivottavasti se kestää pitkään ja oivallukset pysyvät muistissa. Mukava olla kotona Lauran ja kissojen kanssa. Mikäs tässä ollessa ja akkuja ladatessa...tosin treenata pitää koko ajan. :)
20.03.2006
Takana eilinen vapaapäivä ja lauantainen työpäivä. Eilen laulamisen vastapainoksi sain harrastaa pakkausta, kun tänään on edessä muutto Philippstrasselle. Patja on jo pakattu ja kaikki muukin, paitsi tämä tietokone ja miljoona metriä johtoa. Mazeppan musiikiharjoitukset alkavat reilun tunnin päästä ja iltapäivälä sitten muutto ja illalla Pikku Prinssin kolmas pääharjoitus. Kyllä tämä tästä menee. Saas nähdä nyt sitten, että kuinka kauan tällä kertaa kestää kunnes netti ja puhelin toimivat uudessa osoitteessa. Lupasivat keskiviikoksi, mutta en usko ennen kuin näen ja se oikeasti toimii. No tällä viikolla on tosiaan niin kiire lauantain ensi-illan takia, että ehkei sitä ehdi niin paljon sitten käyttää tai kaivatakkaan. Eilinen päivä meni myös uden asunon lämmitys-systeemiä pohtiessa ja ainakin mielestäni ratkaisin ongelman. Täällä edelleenkin kevät on kovin sitkeässä ja paikaliset ihmiset alkavat jo olla shokissa, kun on niin poikkeuksellisen pitkä ja kylmä talvi. No sanotaan, että Suomi-pjalle tämä maistuu kyllä todella leudolta talvelta joka tapauksessa. Pitäisi postissakin käydä ja postittaa pari kirjettä lähinnä Kelalle joka on kovin huolissaan minusta. No kaikki täällä hyvin on joka tapauksessa.
17.03.2006
Niin se vaan maaliskuukin etenee kovaa vauhtia. Tämäkin viikko on mennyt käytännössä ihan siivillä kun Pikku Prinssin pääharjoitukset ja Mazeppan näyttämöharjoitukset pyörivät jo täyttä päätä. Kovan työn ohella olen pyrkinyt ottamaan jokaisesta vapaasta hetkestä kaiken irti. Yritän samaistua laiskiaiseen eli tehdä kaiken muun kuin laulamisen sillä lailla hidastetulla liikkeellä. Yritän olla stressaamatta liikoja ja pitää mielen virkeänä. Tähän asiaan lisätäkseni voin taas todeta, että paloi proput tänään harjoituksissa. Jotkut kapellimestarit vaan eivät tajua asian juurta. Rakastuvat siihen orkesteriinsa ja...no ehkä aprempi etten jatka tästä aiheesta enempää. Kuten Tero minulle sanoi, että ota nyt ainakin vähän aikaa vielä ihan rauhallisesti. :) Kahdet harjoitukset oli jo aamulla ja nyt on ilta vapaa ja ajattelin käyttää sen Turandotin parissa. Huomenna sitten Prinssin läpimeno ja sunnuntaina vapaapäivä. Ensi viikolla sitten viimeiset viritykset 25.3 ensi-iltaa varten ja Mazeppa jatkaa täydellä tohinalla valmistumistaan. Turandot pitäisi oikesati opetella samoin kun Freischützin puheosuudet.Muutto uuteen kämppään heti viikon alussa ja sitten täytyykin alkaa etsiä halpaa polkupyörää jostakin. Jospa sitä löytäisi jonkun vanhan ja halvan pyörän. No siihen asti pärjää kevyesti kävellenkin, kun matka ei kuitenkaan ihan määrättömän pitkä ole.
14.03.2006
Huomenna niin aamulla kuin illalla läpimeno Pikku Prinssistä. Illalla on jo ensimmäinen pääharjoitus, missä on sitten kaikki maskit, puvut ja rekvisiitta kohdallaan..tai ainakin pitäisi olla. Näkisi vaan. :) Tänään oli aamulla pitkä harjoitus Mazeppasta. Illalla oli sitzprobe orkesterin kanssa Pikku Prinssistä ja se oli taas oikein nautintoa laulaa. Minua ei tuo pianon ääni oikein sytytä. Eipä tässä juuri kerkeä kuin nukkumaan ja käymään töissä ja organisoimaan muuttoa uuteen asuntoon. Kaikki rupee olemaan silti suhteellisen hyvin organisoituna. Muuten on ollut vähän alakuloinen ja ärsyyntynyt olo tänään, mutta toisinaan päivät vain ovat sellaisia. Toivottavasti huomenna sitten paremmin. Pitää viedä analysoida ja kuunnella tuo orkesteriharjoituksen materiaali, jonka nauhoitin. On siinä paljon hyvää, mutta kyllä siitä montaa paikkaa pitää vielä hioa.
10.03.2006
Paljon töitä ollut nyt Pikku Prinssin ja Mazeppan parissa. Tänään oli pitkä tekninen läpimeno näyttämöllä Pikku Prinssistä. Tuli vähän sanomista tietyistä yksityiskohdista ja nyt päätin, että mua myös kuunnellaan jo sekä toiveeni otetaan huomioon. No suomalainen basso puhuu toistaiseksi vähän, mutta asiaa ja nyt ovat asiat järjestyksessä. Sunnuntaina on sitten taas tupla-esitys iänikuisesta operetista. Vihaan jo sitä teosta, koska se ei sovi äänityypilleni ja näyttämötyypilleni yhtään. Onneksi pääsee tekemään kunnon basso-juttuja koko loppuvuoden Der Geograph, Ein Eremit, Timur ja Filip Orlik. Ovat jo tajunneet mitkä ovat ne mun vahvuudet. Freischütziin tuli yllättäen joku uusi dialogi juuri minun roolihahmolleni. No otetaan se vaikka hyvänä harjoituksena Sarastron roolia varten. Saksan kielen tekstin fraseeraaminen ja ilmaisu pitäisi saada vielä aivan uudelle tasolle ensi vuotta varten. Paljon sitä luulee tekevänsä, mutta liian vähän se vielä kuuluu tekemisessä. Otetaan oppia vanhemmilta kollegoilta ja treenataan niin pirusti. Tunnit Prof. Hermannin kanssakin jatkuvat vissiin kolmen viikon päästä. On taas paljon rooleja hiottavaksi. Eremit, Fafnerit ja Sarastro kuntoon. Siinä hommaa loppuvuodeksi. Ai niin..sain viimeisellä laulutunnilla luvan kutsua jo herr Hermanniksi herr Professor:n sijasta. Sinunkaupat ehkä sitten kaukana tulevaisuudessa. :) Heinäkuun lopussa iloinen kuuden päivän rupeama. 3 kertaa Mazeppa, kerran Tosca ja kerran Onegin. Halleluja..eiköhän sitäkin selvitä. :)
09.03.2006
Eilen illalla paluu arkeen Mazeppan musiikkiharjoituksien parissa ja tänään aamulla Pikku Prinssin läpimeno klo 10 alkaen. Olihan harjoitus eilen. Olin odottanut tätä ensimmäistä kunnon musiikkiharjoitusta Mazeppassa, jossa laulamme venäläisen Gornyn kanssa kahden basson dueton. Olipahan laulamista. Koko ajan sellainen kova sähkö ja positiivinen kilpalaulanta. Molemmat oli aivan elementissään, Gorny marttyyrimäisenä kärsijänä ja minä pirullisena kuulustelija-kiristäjänä. Se oli varmasti elämäni paras laulukokemus tähän asti. Toinen melkein yhtä pysäyttävä kokemus oli viime kesänä Belvedere-laulukilpailun alkuerässä kun lauloin Dvorakin Rusalkasta Vodnikin/ Der Wassermannin aarian. Saan kovasti voimaa tuosta venäjän kielestä. Sen huomasin jo Oneginissa ja nyt taas Mazeppassa. Se jotenkin istuu hyvin minun suuhuni ja sen kanssa fraseeraus ja äänen karaktärisöinti tulee itsestään. Saksaa osaan jo hyvin lausua, mutta siinä tekstin/äänen karaktärisöinnissä olen vielä aivan lapsen kengissä. Pitäisi pystyä se ratkaisemaan nyt tuota Pikku Prinssiä silmällä pitäen ja sitten tietysti ensi vuonna Sarastrossa ja Wagnereissa sen pitäisi olla jo todella kohdallaan. Italian kielessä on vielä sama ongelma. Timuriin yritän saada nyt myös siitä kielestä voimaa, karaktääriä ja värejä. Sunnuntaina on sitten minulla taas kaksoisnäytös operetista. Joka kerta on aina vaikeampi palata siihen, kun se on jotain ihan muuta kuin ne dramaattiset pienet seriösö basson roolit joita nyt teen. Ääneni kehitys ja tulevaisuuden roolit näyttävät nyt melko selkeiltä. Toivottavasti saan potentiaalit käyttöön, saan olla terve ja kaikki menee hyvin, että niin käy. Ei meinaa millään malttaa odottaa.
08.03.2006
Eilen oli vapaapäivä. Se tuli todella tarpeeseen, kun nyt töitä on ollut niin paljon. Nyt kun mieli on vähän levännempi osaa taas meittiä uusia ratkaisuja paremman tekniikan ja tulkinnan saamiseksi. Eilen oli merkittävä päivä myös kahden muun asian johdosta eli hampaani ovat nyt viimeisen päälle hoidetut sekä kirjoitin vuokrasopimuksen kaksiosta Musikerviertel:issä. Sinne sitten Lauran ja kissojenkin on hyvä tulla. Taas siis paljon murheita vähemmän ja voi entistä täysipainoisemmin keskittyä laulamiseen. Parempi koko ajan ajatella vaan seuraavaa kehitysporrasta (oli aihe sitten mikä tahansa) kuin kokonaista valmista lopputulosta. Laulamisen suhteen ongelmat tuntuvat aina samalta. Oli sitten kyse isosta tai pienestä ongelmasta niin yhtä pahalta se tuntuu jossei jotain asiaa osaa. Toisinaan välipäivä on paras laulunopettaja. Suoraan Tommilta lainattu kommentti tuo äskeinen. No täyttä tottahan se on. Mieli ja keho tarvitsee lepoa, että se voi omaksua uudet asiat. Tosin pelkkä lepo ei kehitä. Pitää vaan löytää se itselle sopiva tahti. Minulle se on yksi vapaapäivä viikossa. Sen jälkeen on aina sopivan tuore olo. Pitäisi vielä hieman suomennusta tehdä Mazeppasta. Hirveä homma siinä kääntämisessä, mutta kuuluu tähän työhön. Muuten aika kuluu kevättä odotellessa.
06.03.2006
Kuusi esitystä viimeisen kahdeksan päivän aikana ja eilen oli vielä kaksi esitystä. Illalla oli todella poikki. Sain hyvät adrenaliinit aikaan, koska sanalla sanoen lauloin eilen illalla p..kan esityksen. Se oli nyt yksi niistä, jotka jää mieleen. Toistaiseksi niitä on tältä vuodelta neljä. Iltoja, jotka mielummin haluaisi unohtaa. Tosca, Pariser leben, Onegin ja nyt tämä. Asioita pitää alkaa taas tapahtumaan ja työtä pitää tehdä entistä paremmalla laadulla. Ensiksi pitää nyt kuitenkin huilata tämä kova rupeama pois alta. Sille ei tosin paljon aikaa jää, kun Mazeppa ja Kleine Prinz vievät kaiken ajan. Pitäisi vielä se Turandotkin harjoitella. Neljä ensi-iltaa vielä tänä vuonna. Iso määrä sekin ja sitä kaikki muut jaksaa taivastella. Perhana, kun sais nyt tämän pakin kuntoon niin kyllä niitä ensi-iltoja laulais sitten vaikka kahdeksan ja ihan missä rooleissa vaan. Paljon on Baby-bassolla opittavaa maailman ooppera-lavoilla. Eilisestä ei ainakaan ole tie auki kuin ylöspäin..silti kyllä siitä eilisestäkin hyvää löytyi, mutta ongelmat paljastui hyvin niiden vastapainona.
02.03.2006
Olipahan ilta taas eilen. No itsellä meni kaikki ihan hyviin lukuunottamatta yhtä kokolattiamattoon kompastumista. Onneksi Hannulan Tero oli siinä vieressä ja tarjosi auttavan olkapäänsä johon pystyin tukeutumaan. Muuten olisi tullut syöksy naamalleen kolmella kierteellä kesken laulufraasin. Muuten ilta oli aika katastrofaalinen. Ensinnäkin näyttämötekniikka oli lakosta palattuaan jotenkin aivan kuutamolla ja selkeästi yleisössäkin täyttöaste oli vain noin puolet. Nopeasti tällaiset lakotkin näemmä vaikuttaa. Uwe Sandner johti ja oli täysin maansa myynyt esityksen jälkeen. Orkesteri soitti sanalla sanoen huonosti. Ilmeisesti kyseistä teosta ei oltu pahemmin harjoiteltu sitten edellisen esityksen. Talomma ykkösbasso Gorny täytti eilen 40 ja lauloi siis Fiescoa. Hän jaksaa kehua mun ääntä ja mahdollisuuksia ja sitten taas kääntöpuolena neuvoa ja antaa vihjeitä koko ajan. Ei se mninua silti haittaa. Sehän hoituu sellaisessa hyvässä YYA hengessä. Ammatillinen kunnioitus on molemminpuolista ja siinä on hyvä työskennellä. Eivät nyt liikaa ole ainakaan vielä ruvenneet basso-kollegat kyttäämään, että mihis asemaan tuo Baby-basso Suomesta oikein yrittää nousta tässä talossa. Tosin Sarastron roolini ja Wagnerit herättävät jo keskustelua. :) Kanttiinista on tullut sellainen toinen koti ja siellä tulee aika paljon istuttua, varsinkin silloin jos Terokin on siellä paikalla. Paljon on ollut apua Terosta tämän vuoden aikana ja hyvin on minut muutenkin otettu talossa vastaan. Mukava työilmapiiri.
01.03.2006
Maaliskuu pyörähti käyntiin. Ensi kuussa pääsen sitten uuteen kämppään. Sen pitäsi olla sitten se kämppä johon Laura ja kissatkin sitten saapuvat. Kesäkuun alkuun ei ole enää kuin kolme kuukautta. Pian tulee täyteen kuusi kuukautta asumista täällä eteläisessä Saksassa. Händelin oratorion esitykset ovat nyt iloisesti ohi ja hyvin selvisin jopa siitä viimeisen esityksen jälkeisestä buffet- ja suhteiden luonti- tilaisuudesta. Eilen oli sitten Boccanegran musiikkiharjoitukset tämän iltaista esitystä varten. Meitä oli paikalla Dobrzanska, Donati, Gorny, Tero ja minä. Uwe Sandner johti. Aivan upea harjoitus ja fiilis! Täytyy sanoa, että oli hieno palata Verdin pariin tuosta Händel jaksosta. Händelin kirjoitustapa ei välttämättä ole bassolle ihan otollinen. Sn sijaan Verdin parissa koen aina pelaavani vahvuukksillani. Hän vain on osannut kirjoittaa bassolle loistavaa musiikkia ja hienoja rooleja. Händelin musiikki tosiaan on erittäin hienoa ja hyvää vaihtelua, mutta en kyllä missään nimessä halauaisi erikoistua pelkästään sen tekemiseen. Kyllä minun mielessäni vilkkuvat tulevaisuudessa suuret Verdi-roolit kuten Filip II, Ramfis, Fiesco ja Silva sekä tietysti Wagnerilta Haagen, Gurnemanz, Daland jne. Kovasti odotan myös aina tuota venäläistä ohjelmistoa. Seuravaksi olisi toivelistalla Boris Godunovin Pimen. Jahka pääsen tämän Saksan kielen kanssa voiton puolellle niin aloitan tosissaan italian ja venäjän opinnot. Pimen olisi hieno roli tässä suurempiin rooleihin valmistautuessa.
28.02.2006
Kolme esitystä peräkkäisinä päivinä ja samaan syssyyn vielä isän vierailu täällä alkavat jo painaa kropassa. :) No ei vaineskaan. Työ jatkuu ihan täysipäiväisesti jo heti tänään puolilta päivin. Ohjelmassa on Boccanegran musiikillinen harjoitus, joka valmistaa sitten huomiseen esitykseen. Meillä on taas Finnische Mafia koossa, kun Tero tekee Paolon ja minä Pietron roolin. Händelistä Verdiin on aika iso hyppäys, mutta luulen että minua se vaan helpottaa. Verdiä osaan toistaiseksi paremmin, mutta Händeliä haluan tulevaisuudessa oppia tekemään entistä paremmin. Toivottavasti tulisi jatkossakin oratorio-keikkaa tämän päivittäisen oopperoiden tekemisen rinnalla. Ihan kohtuullisen tyytyväinen olen tuohon kokemukseen Händelistä. Ensi-ilta meni parhaiten ja sunnuntain esitys oli hieman taistelua. Jossain osioissa tekniikka loppui vielä hieman kesken ja kun hätä on suurin niin kurkkukin on lähellä. Eilen taas sain Sirkulta konsultaatiota seuraavan portaan saavuttamiseen. Siinä on taas kovasti töitä, että sen saavuttaa, mutta ongelma on nyt tiedostettu ja ratkaisukaan ei tunnu mahdottomalta. Pikkuhiljaa palaset alkaa mennä paikalleen ja edelleen kärsin näistä Baby-basson lastentaudeista. Onneksi aikakin tekee työtä minun puolestani, mutta siihen ei parane luottaa. Aika yksinään ei tee mitään jos itse lepää laakereillaan. Se on se prof. Hermannin vaatima täysi panostus silloinkin, kun jo tekisi mieli ottaa hiukan kevyemmin ja huilaillen tehdä hommia. Potentiaalit käyttöön ja paras mahdollinen työpanos peliin. Sen jälkeen voi jokaisen esityksen jälkeen kaatua saappaat jalassa, kun on antanut kaikkensa. Seuraavana päivänä työ taas jatkuu. Hyvät lehtiarvostelut saatiin tuosta Israel in Egypt-oratoriosta ja ne olivatkin ensimmäiset arvostelut minun esityksistä täällä Saksassa. Ensi-illat ainoastaan saavat arvosteluja ja minulla on toistaiseksi takana vain näitä uusinta ensi-iltoja. Eilen kierreltiin kaupunkia isän ja Haapasen Matin kanssa. Yllätyksekseni osasin esitellä aika loogisestikin Karlsruhen nähtävyyksiä. En ole oikein itsekään niihin vielä sen paremmin tutustunut. No hakuammunnallakin löytyi kivoja rakennuksia. :)
25.02.2006
Tänään pääseekin sitten taas pitkästä aikaa lavalle. Edellisestä esityksestä on jo melkein 2 viikkoa aikaa, kun tässä välillä noita esityksiä peruttiin lakon takia. Nyt aamupäivällä on vielä kenraaliharjoitus ja sitten illalla on ensi-illan aika. Tämä viikko meni hirvittävän nopeasti, kun Laurakin oli täällä. Keskiviikkona tuli käytyä ekaa kertaa elämässä japanilaisessa ravintolassa ja voi sanoa, että se ateria oli kyllä kruunu kolmannelle hääpäivälle. Erittäin hyvää ruokaa. Kokemus oli aika samanlainen kuin silloin ekaa kertaa kiinalaisessa ravintolassa ollessa. Händelin laulaminen on ollut aika haastavaa ja toisinaan kulkee ja toisinaan ei. Tässä on onneksi hyvää aikaa hienosäätää juttuja illaksi ja sitten taas huomenna hiukan paremmin kuin tänään ja maanantaina taas hiukan paremmin kuin sunnuntaina. Nyt on taas menossa sellainen oikein kirivaihe, kun taas pitäisi ratkaista tekniikassa ongelmia, että pääsisi seuraavalle tasolle. Ääneen pitää saada vapautta, dynamiikkaa, ilmaisukykyä, fraseerausta, tekstin parempaa käsittelyä, kropan tehostamista ja äänen sekä roolin parempaa karaktärisointia. Siinä on nyt taas paljon purtavaa tuleville viikoille. Uudet kehitysaskeleet tuppaa olemaan aina tiukassa. Vaatii paljon ajattelua ja hyviä oikeita toistoja. Oon huomannut, että mietin juttuja nykyään enemmän ja laulan vähemmän. Yritän saada oikeita toistoja alle. Tosin silti saan kuulla palautetta, että laulan melkein koko ajan. No eipä sitä paljon parempaakaan tekemistä voi olla. :) Suomella menee olympialaiset erittäin hyvin. Mukavasti on tullut mitaleita. Kyllä saa olla taas ylpeenä täällä maailmalla kansalaisuudestaan.
20.02.2006
Takana melko uneton yö kun hammas päätti aloittaa särkemisen kesken unien. Aamuharjoituksiin en päässyt, kun oli pakko mennä särkypäivystykseen. Vajaat kaksi tuntia porattiin ja operoitiin kahta hammasta ja hinnaksi tuli vain 10 euroa. On siis kannattanut maksaa sairasvakuutusta palkastaan. Iltaharjoituksiin yritän nyt päästä, kun ylähuulikin alkaa pikkuhiljaa toipua puudutksesta ja maha siitä shokista, että joutui aamupalaa ja ruokaa odottamaan useita tunteja. Hampaat tuntuvat nyt hyvältä ja meinaa jo hymykin tulla huulille.
19.02.2006
Onpa taas vierähtänyt aika tovi tässä töitä tehdessä. 10.2 oli Figaron häiden ensi-ilta ja pitää antaa iso hatun nosto meidän GMD Bramallille, jonka kanssa saatiin kaivettua hyvät ulottuvuudet Bartolon aariaan ja muuhunkin musiikilliseen tekemiseen. Aion myös tässä liittää muutaman kuvan ko. teoksesta kotisivuille vaimon suosiollisella avustuksella. Viime torstaina piti olla Oneginn esitys, mutta se peruttiin. Täällä on nyt oopperalla näyttämötyöntekijöiden lakko elikkä kaksi esitystä on jo toistaiseksi peruutettu. Muuten harjoitukset meillä laulajilla jatkuvat normaalisti, kun meillä ei kuulemma ole oikeutta lakkoilla. Saapas nyt nähdä sitten miten käy ensi viikon oratorion ensi-illan, mutta luultavasti se esitetään. Siellä saa sitten esimiehet käydä purkamassa siellä nyt olevat lavasteet. Tekee ihan hyvää niillekin. :) Mukavasti on nyt töitä riittänyt ja varsinkin Der Kleine Prinz eli pikku prinssi työllistää runsain mitoin. Laulaminen on ollut viime aikoina sellaista mitä olen hakenutkin. Täällä myös kevät tekee vahvasti tuloaan ja viheröiminen on jo alkamassa. Perjantaina sain tietää ensi esityskauden uudet ensi-illat ja pitää olla tosi tyytyväinen. Ihan kaikkea ei voi saada, mutta paljon hyviä juttuja tuli. Sarastron rooli on tietysti erittäin mieluinen ja mieltä kovasti lämmittävät myös Fafnerin rooli Wagnerin Siegfriedissä ja Das Rheingoldissa sekä Komtuuri Don Giovannissa oli myös erittäin mieluinen. Itseasiassa tämä rooli-lista oli paljolti sellainen mitä prof. Hermann syksyllä minulle luetteli, että mitkä olisivat nyt hyviä ja sopivia rooleja minun äänelleni ja näyttämötyypille. No monien näiden kanssa onkin jo työtä tehty ja työ herr. Hermannin kanssa jatkuu taas huhtikuun alussa, kun tunnit jatkuvat. Nyt on tällainen talvitauko laulutunneista. Töitä silti riittää ja Suomeen tulosta ei vielä tietoa. Katsotaan nyt miten tuo lakkokin asioihin vaikuttaa.
09.02.2006
Figaron häiden ensi-ilta on huomenna ja tänään oli pääharjoitus orkesterin kanssa. Vielä on aikaa huomiseen hioa muutamia kohtia. Ensi viikolla sitten Oneginin esitys ja toisen kerran Zaretskin roolissa tänä vuonna. Sitten alkaakin myös Händelin oratorion treenit kun enska on 25.2 ja sen jälkeen alkaakin jo Der Kleine Prinzin näyttämöharjoitukset ja ko. teoksesta tulee myös levytys. Ihan hieno kokemus varmasti sekin. Eilen oli Taikahuilun esitys, joka oli vissiin viimeinen tällä esityskaudella. Ensi vuonna sitten 2. haarniskoidun sijasta teenkin jo Sarastron roolia, joten siinä haastetta kerrakseen. Muuten on talvi kevääksi kääntymässä täällä eteläisessä Saksassa. ja aurinko on pilkistellyt mukavasti vesisateen lomasta. Laulamisessa tapahtunut uusi oivallus tai askel on vihdoin alkanut toimia myös käytännössä ja sitä muurataan nyt sitten kinni perustaan. Sitten taas uutta askelta tavoittelemaan. Olen viime päivinä selvinnyt ilman suurempia kommelluksia, mikä on aika poikkeuksellista minulle. Toivottavasti jatkossakin menee kaikki hyvin..kop kop!
06.02.2006
Täällä mieto pakkanen edelleen jatkuu. Laulamisen suhteen on hieman parempaa ilmassa ainakin eilisen perusteella, tosin töitä on vielä kovasti edessä. Perjantaina on uusinta ensi-ilta Figaron häistä, jossa laulan Bartoloa ja keskiviikkona on Taikahuilun esitys, jossa laulan 2. haarniskoidun. Ensi viikolla pyörähtää tosissaan käyntiin Händelin Israel in Egypt oratorion harjoitukset. Hienoa päästä kokeilemaan työn tekoa noiden vanhan musiikin erikois-orkesterin ja -kuoron kanssa. Asuntotilanteenikin on tässä hässäkässä oikein ihanasti rempallaan, mutta asioilla on tapana järjestyä. Tuossa juuri selailin kevään harjoitus- ja esitysaikatauluja ja totesin, että seuraavan kerran Suomeen pääsen näillä näkymin toukokuussa. Ensi kuussa on Der Kleine Prinz ensi-illassa ja huhtikussaa Mazeppa. Niiden jälkeen sitten ennen Turandottia olisi tarkoitus ehtiä tekemään muuttoa Suomessa ja sitten tulla takaisin tänne Lauran ja kissojen kanssa. Kaikesta huolimatta, vaikka tämä on ollut tällaista yksinäistä puurtamista niin aika on menyt aika nopeasti. 5 kuukautta on nyt töitä tehty ja tätä esitys-kautta on jäljellä vielä 6 kuukautta ja sitten koittaa 6 viikon mittainen kesäloma. Saapa nähdä tapahtuuko sen kuuden kukauden aikana yhtä paljon kuin tämän ensimmäisen 5 kuukauden aikana on tapahtunut. On ollut paljon totuttelemista, kielen opiskelua, työn tekemisen opiskelua ja kulttuurishokkia. No suomalaisella mentaliteetilla pärjää missä vaan tai ainakin olen taipuvainen uskomaan niin. Alku loi tosi vaikea, kun hyppäys tuntemattomaan oli niin iso, mutta asiat on helpottuneet pikku hiljaa.
30.01.2006
Joskus tulee aina näitä päiviä, kun katsoo elämäänsä taaksepäin ja miettii mitä on tapahtunut, missä ja miksi? Silloin sitä aina tulee huomaamaan miten tärkeätä on, kun on ystäviä joiden kanssa on vuosien varrella murheet jakanut ja ilot kokenut. Paljon on elämä ja maailmakuvani muuttunut viimeisten viiden-kymmenen vuoden aikana. Tuntemus itsestä on lisääntynyt johtuen tietysti suurelta osin myös nykyisestä ammatistani, jossa oman kehon kuunteleminen ja sen ehdoilla toimiminen on ehdottoman ja ensisijaisen tärkeää. Liian paljon sitä on jättänyt aikaisemmin sanomatta ja nykyään sanoo liikaa mutta helposti väärällä tavalla. Pitää luottaa siihen, että tasapaino löytyy paremmaksi vuosien varrella. Kai sitä nuorena saa vähän räiskyäkkin kuin raketti, että vanhana jaksaa vielä palaa kuin tähtisädetikku. Eilen oli taas hieman räiskyvämpi tekniikkaharjoitus, jonka tein teatterilla. Perhana, kun sitä välillä on nin kovakorvainen asioiden suhteen. Paljon hyvää tapahtui. Liruttelin ylhäällä miten päin vaan, mutta ei kuitenkaan ihan oikein, kun alkoi käydä ala-äänien päälle. Joka tapauksessa se kirosanojen määrä oli aika mittava kyseisen harjoituksen aikana ja muutaman kerran taoin nyrkillä seinää. No sitten piti rauhoittaa itseään eilis-ilta ja nyt sitten pian starttaan uusiin harjoituksiin. Nyt yritän pitää taas hieman pidemmälä pinnalla ja jos ei meinaa tajuta niin lisään harjoitusaikaa vaan en kirosanoja. Ihan sitäkin syystä pitää olla suomen kielen kirosanojen kanssa tarkkana, kun ne kuitenkin kaikki ne täällä jo osaavat ja ymmärtävät. Hannulan Tero on pitänyt ne hyvässä mielessä muiden työntekijöiden parissa, ainakin jos on kuunteleminen tenori Pickeringiä ja korrepetiittori-kapellimestari Veselkaa. Olin eilen katsomassa oopperan Hänsel und Gretel ja Tero teki oikein hyvää työtä siinäkin. Kipeytymisiä oli taas ja pari vierailijaa, joka sekoitti hieman kuvioita, mutta ihan hyvä kokonaisuus se silti oli.
29.01.2006
Oivallus, josta viime kerralla kirjoittaessani puhuin on hypännyt askeleen eteenpäin, mutta ei sitä vielä ole saatu synkronisoitua koneistoon. Sitkeässä tuntuu olevan, mutta eihän synnyttäminen koskaan helppoa ole. Figaron häiden harjoitusaika on nyt sitten virallisesti alkanut. Maanantaille kävi heti huono tuuri ja uutinen, kun Sabrina, joka tekee Marcellinan roolia on kipeänä. Ei sis harjoituksia maanantaina. Taas mun stressimittarini nousi pari pykälää, kun tajusin sen tosiasian, että jos Sabrina on kauan kipeä, niin harjoitukset jää taas tosi vähiin ennen ensi-iltaa. Nämä uusinta-ensi-illat eivät ole aina ihan herkkua. No pitää vaan saada rooli musiikilisesti hyvin selkärankaan, niin sen jälkeen näyttämöjuttujen teko nopeallakaan tahdilla ei ole mikään ongelma. Mutta eilisen vapaapäivän kunniaksi pääsee tänään taas treenaamaan ja hiomaan juttuja..jospa sieltä taas tarttuisi jotain helmiä oivalluksia sekaan. Reetalla oli eilen nauhoitus ja nykyaikaisen tekniikan ansiosta minulla on ne tuotokset jo omalla koneella ja analysoitavana. Paljon on tullut asioita mieleen ja paljosta olen jo sanonutkin. Laura tulee kahden ja puolen viikon pästä tänne viikoksi. Hienoa. Eilinen päivä sujui asuntoa neuvotellessa ja yllätyksekseni selvisin melkein kokonaan saksan kielellä. Lisää pitäisi silti opiskella koko ajan ..alkaa aina hävettää kun polkee paikallaan ja joutuu tankkaamaan samoja asioita uudestaan. Sama on välillä tuttua laulamisen puolella. Koska sitä oikein oppis, että töitä pitää vain tehdä enemmän,enemmän ja tarkemmin tuon kielen suhteen. No mutta kaikki asiat olen suurinpiirtein pystynyt kunnialla hoitamaan tähän asti ja jatkossa aion pystyä hoitamaan ne vielä paremmin. Ei tää jukolauta niin vaikea kieli voi olla. Pressanvaalit on Suomessa tänään. Taitaa tulla tiukka taisto. Toivottavasti ihmiset on aktiivisia ja käy äänestämässä.
26.01.2005
Jännä tunne. Olen tässä pitkään kypsyttänyt yhtä suurta teknistä palasta. Varsinkin viimeisen viikon ajan olen treenannut ihan silmittömän paljon ja yrittänyt etsiä sitä. Eilen illalla se pilkahti muutaman kerrn. En vain tajunnut mitä tein ja se on myös pilkahdellut muutaman kerran laulutunnilla. On siis ollut vaikea toistaa sitä, kun ei ole tiennyt, että mikä se oikea juttu on mitä pitäisi tehostaa. Nyt se sitten kello 20.15 paikallista aika napsahti kohdalleen kun treenailin sitä tässä kotona ja tajusin mistä se johtuu. Nyt on olo kuin lapsena oli 23.pvä joulukuuta..kauhea odotus ja jännitys, että mitä huomenna tapahtuu. Onkohan se oivallus juuri se miltä se tänään vaikutti..vai oliko se vain ohimenevä humaus ja tilapäinen mielenhäiriö. Mitenköhän tässä lainkaan saa nukuttuakaan ensi yönä. Kyllä kannatti eilenkin illalla istua, laulaa paljon ja pohtia..vaikkei eilen mitään jälkeäkään oivalluksesta kunnolla näkynyt. Makailin vain treenisalin lattialla ja päässä ei liikahtanut lehtikään. Toivottavasti huomenna ei sitten tule surta pettymystä..olisipa tämä nyt se. No sen näkee sitten.
25.01.2006
Olin tuossa juuri kuuntelemassa Idomeneon pääharjoitusta teatterilla. Neidit Haller ja Vuletic lauloivat kyllä niin hyvin, että teki heti mieli lähteä itse harjoitusluokkaan. Laulutunti peruuntui tänään, kun prof. Hermann oli kipeänä. Aamulla oli musiikkiharjoitukset Kleine Prinz ja Figaron häät oopperoista. Bartolossa on vielä hiomista ja pitäisi vielä pari kohtaa opetella ulkoa. Geographin rooli Kleine Prinzissä istuu nyt oikein hyvin mun äänelle. Paljon matalia ääniä ja muutama hyvällä linalla kirjoitettu korkea ääni sinne sekaan. Mieluisa rooli todellakin. Eilen oli harjoittelussa vaikeampi päivä, kun tartuin taas niihin suurimpiin teknisiin ongelmiin. No lopullista ratkaisua ei nyt löytynyt vielä, mutta matkalla ollaan. Kun sitten eilisten harjoitusten jälkeen saavuin kotiin niin minulle oli tullut kirje. Ihmettelin, että mikäs tämä on. Sisällä oli kirje, jossa erä oopperamme katsoja pysi minulta kuaa nimikirjoituksella ja ihan vielä hatuiksi...tämä henkilö on kotoisin paikkakunnalta, jonka nimi on HERNE! Ei oikeasti tätä voi tapahtua kellekään muulle kuin Eurajoen pienen talon isolle pojalle. :) Tänään oli myös Bartolon puvun sovitus..kerrankin hieno perinteinen kostyymi ja sopi kertalaakista..ohjaus on perinteinen ja nyt täytyy opetella kulkemaan korkokengillä kymmenessä päivässä ennen ensi-iltaa. No kyse on sis sellaisista 1700-luvun miesten koroista eikä mistään piikkareista..ihan vain selvennykseksi.
23.01.2006
Aktiivisen palautteen johdosta vaihdoin edellisen päiväkirjan päivämäärän lokakuun 19. päivästä tammikuun 19. päiväksi. Aika on mennyt täällä nopeasti, muttei kuitenkaan ihan niin siivillä kun päiväkirjan päivämäärä osoitti. Vietän tässä nyt toista vapaapäivää peräkkäin, tosin tänään kyllä työskentelin n. kolme tuntia Händelin Israel in Egypt - oratorion parissa. Sen ensi-ilta koittaa jo melkein tasan kuukauden päästä eli helmikuun 25. päivä. Alkaa se jo olla pikkuhiljaa aika hyvällä mallilla. Laulamista ei ole kuin yksi baritonin ja basson duetto sekä sitten minulla yksi ensemble. Perjantaina tuli suoritettua kansalaisvelvollisuus eli äänestettyä Frankfurtin Suomen suurlähetytössä. Sofialta sain sinne kyydin ja siellä asiointi oli helppoa, kun kaikki puhuivat iloisesti Suomea! Lauantaina oli Simon Boccanegran esitys ja yleisöäkin oli ihan mukavasti. Itselläkin päivä oli ihan hyvä, tosin tuota pientä basso-roolia tehdessä sitä aina miettii ja toivoo, että olisinpa jo tekemässä sen teoksen isoa basso-roolia eli Fiescoa. Kai se aika vielä tulee tällekin Baby-bassolle. Maski tuossa Pietron roolissa on edelleen sieltä ärsyttävimmästä päästä. Joudun siinä käyttämään paljon parjattua "Klatzea" eli kumikaljua. Liimaa on sitten paikat täynnä vielä seuraavat kaksi päivää vaikka kuinka hinkkaisi. Toisaalta siihen tarttuu myös kaikki eli tulee kotonakin pyyhittyä ainakin päällisin puolin pölyt, kun tulee liimat päässä kotiin. Huomenna olisi tarkoitus mennä Pfordsheimin teatteriin katsomaan balettia, jossa on musiikkina Mozartin Requiem. Se teos on minulle kovin mieluinen ja edelleen jaksan toivoa, että pääsisin sen pian laulamaan, vaikka sata kertaa ensi kaudella. :) Saksan kielen taitokin on jo pikkaisen alkanut kehittyä paremmaksi, tosin inhimillisiä erehdyksiä tulee varsinkin kuukausien kohdalla. No ensimmäinen meni kyllä ihan ajatuksissa olon piikkiin, kun lähetn Lauralle nimipäiväkortin tammikuun 18.päivän kunniaksi ja kortti tietysti kertoi helmikuun 18. päivän tapahtumista. No se nyt oli vielä jokseenkin ymmärrettävää, kun sen lähettämisaika oli juuri siinä pahimmassa kiireessä Saretskin roolin ensi-illan lähellä. No mutta tämä toinen..siinä meni vain März ja Mai sekaisin. Katsoin, että piru vieköön...Turandotin harjoitukset alkavat jo maaliskuun 15. päivä ja aloin harjoitella jo paniikilla kyseistä roolia. Hetken treenattuani sitten tajusin, että ne harjoitukset alkaakin vasta 15. Mai eli toukokuussa. Sitten oli taas maassa rauha ja laulajalla hyvä tahto.
19.01.2006
Edellispäivänä eli tiistaina oli sitten Oneginin esitys ja tein ensimmäistä kertaa Zaretskin roolin. Oikein hyvin meni ja se rooli on minulle erittäin sopiva niin äänellisesti kuin myös roolityyppinä. Taas tuli saatua myös lisää ammattitaitoa niin stressin sietämisessä kuin henkisessä vahvuuessa, kun esitys piti tehdä yhdellä näyttämöharjoituksella. Ei siinä auttanut kuin tsempata, että "kyllä tämä tästä menee" ja pitää vain asiat yksinkertaisena. No onneksi kyseessä ei ollut yhtään isompi rooli. Saapa nähdä milloin se sattuu kohdalle. Eilen oli taas laulutunti prof. Hermannin kanssa. Hiottiin tällä kertaa ensimmäistä kertaa Komtuurin roolia Don Giovannista. Se on kieltämättä aika haasteellinen rooli. Ensi vuonna se tulee sitten täällä ensi-iltaan. Jokainen basso varmasti tuntee tämän roolin jälkimmäisen kohtauksen, jossa saa olla ääni kohdallaan, että siitä kunnialla selviää. Ihan hyvin tunti meni ja paljon mentiin taas eteenpäin operaatiossa, jossa yritän saada kurkun jännityksen pois ja vapaata äänimassaa äänen ytimen ympärille. Toisinaan irtoaa jo oikein hyvinkin. Professorin sanoin " että tuo oli jo aika hyvä ja siihen kun saadaan vielä 30 prosenttia lisää vapautta ja kirkkautta, linjaa, pyöreyttä ja roolitulkintaa niin hyvä tulee. :) Paljon on siis töitä edessä edelleen, mutta todella paljon on tapahtunut kuluneen syksyn aikana. Oma ääni-identiteetti on selkeytynyt ja alkaa olla jo selkeä tieto siitä, mitä rooleja tulee eteen tulevaisuudessa. Oikeastaan kaikki ne basso-roolit, jotka prof. Hermann syksyllä ennusti tulevan eteeni lähitulevaisuudessa ovat myös toteutumassa jo ensi vuoden aikana. Kyllä hänellä on mahtava kokemus kuulla asioita yli 30 vuoden laulajakokemuksella ja siihen päälle vielä kymmenien vuosien kokemus opettajana. Eilen olin taas yhteydessä myös tärkeään mentoriini Sirkkuun, joka oli tällä hetkellä Wienissä. Oli taas pitkät juttelut puhelimessa ja käytiin läpi laulutekniikkaa sekä laulajan henkisen kovuuden ja kunnon merkitystä. Olipa taas kerrassaan tärkeä puhelu sekin. Paljon on tullut nyt hienoja ja isojakin tarjouksia erilaisiin rooleihin, konsertteihin ja oratorioihin. Nyt pitää vain olla pää kylmänä ja ottaa rauhassa. Taas se paljon puhuttu potentiaali pitää saada kaikkinensa käyttöön ja sen jälkeen voi laulaa sitten mitä tahtoo. Kuitenkin basson äänityypissä olen vielä aivan poikasen iässä, mutta se on hyvä sillä nyt minulla on aikaa tehdä se perustyö ja tekniikka niin perusteellisesti, että se kantaa sitten koko urani ajan. Kun sen saisi tehtyä hyvin niin sitten sitä voisi ylläpitää ja hioa sekä antaa ajan kypsyttä siihen usia värejä, tulkintaa ja näkemystä. Jos huomiseksi ei satu iltatöitä niin olen lähdössä änestämään Strasbourgiin Suomen presidentin vaalien toisella kierroksella. Lauantaina on sitten Simon Boccanegran esitys, joka on joku erikois-esitys ja se alkaakin jo kello 15 päivällä.
15.01.2006
Olipa hienoa olla taas perjantaina 13. päivä näytämöllä, vaikkakin teoksena oli se iänikuinen operetti. Se täytyy kuitenkin todeta, että kun nyt on tehnyt sellaisenkin roolin niin näkemys omasta itsestään laulajana..omista rooleista ja vahvuuksista on selvinnyt paremmin niin minulle kuin mikä tärkeintä oopperan johdolle, jotka päättävät rooleista. Olen nyt selkeästi sitten tyyppini ja ääneni perusteella luokiteltu Bass seriösö- tyyppiseksi laulajaksi. Ensi vuonna tulee sitten se minun suuri ensi-iltani Sarastrona, jota onkin tässä jo paljon työstetty. Pahojen poikien roolejahan tässä hyvin pitkälti tulee sitten tehtyä. Kyllä ne hyvin sopii tällaiselle lauhkealle Eorjoen lampaalle. :) Sarastro nyt tietysti ei ole paha mies..vaan vahva, mahtava, järkkymätön. Se rooli on suuri ja erittäin mieluinen haaste minulle. Terveys on taas ihan täysin palautunut ja työnteko on normaali-rytmissä. Loppuviikolla oli prof Hermannin tunti ja työtä tehtiin taas todella tarkasti. Suorastaan nautittava tunti oli ja taas huomasin, että miten paljon lisää vaaditaan, että saavuttaisi sen kaiken mikä vain on mahdollista. Ei pidä heittää ainuttakaan potentiaalin murenta hukkaan, vaan saada ne kaikki käyttöön. Aina voi tehdä hieman paremmin. Olen vielä nuori ja instrumentti ja laulajan identiteetti on vielä poikasen tasolla, mutta en ole enää läheskään alussa. Olen vihdoin oppinut tajuamaan sen, että en lähde enää joka päivä alusta vaan olen matkalla, joka jatkuu ja määränpää ei vielä häämötä. Onnistumiset luovat lisää itseluottamusta ja perus-suomalainen nöyristely saa jäädä. Otetaan kaikki vastaan mitä saadaan ja tehdään kaikki sen eteen, että se määrä olisi suuri.
12.01.2006
Kello on hieman vaille 9 aamulla ja reilun tunnin päästä alkaa musiikillinen harjoitus korrepetiittorin kanssa. Olo on kuin pikkupojalla karkkikaupassa, kun vihdoin pääsen laulamaan. Terveys on ehkä arviolta noin 90-prosentin luokkaa eli hieman on vielä röörit tukossa, mutta se ei nyt haittaa. Upeaa, että pystyy tekemään työtään taas pitkästä aikaa. Kyllä tässä sitten tulikin lähes kymmenen päivää maattua ja toivottua. Oli muuten uskomattoman vaikeaa herätä klo 8 aamulla. No kaipa tämä kehoni alkaa pian näyttää hieman heräämisen merkkejä. Tämä sitruuna-vitamiinijuoma on sopivan kirpeätä herättämään syvimmästäkin unesta. Tänään olisi myös laulutunti prof. Hermannin kanssa. En ole oikein ehtinyt työstää viime kertaista läksyä eli Roccon aariaa Fideliosta. Tuo Zaretskin ja Bartolon roolien opettelu ja kipeänä olo ovat vieneet kaiken ajan. Yritän nyt ottaa rauhallisesti. Eihän tässä nyt reiluun viikkoon ole muuta päämäärää ollut kuin, etä pääsisi takaisin työkuntoon ja lavalle huomenna perjantaina 13. päivä, kun on Pariser lebenin loppuunmyyty esitys. Onneksi en ole taikauskoinen.
10.01.2006
No niin. Nuha näyttää taittumisen merkkejä ja tänään olen pystynyt jo hieman laulamaankin. Se on kyllä ollut erittäin iloinen asia pitäen silmällä sitä tosiasiaa, että perjantaina minulla on Pariser lebenin esitys ja jo ensi viikon tiistaina Onegin, jossa laulan nyt sitten ensimmäistä kertaa Zaretskin roolin. Kyllä tuossa jo jossain vaiheessa meinasi usko mennä, että saanko sitä Zaretskin roolia lainkaan tehtyä valmiiksi 10 päivässä, kun terveys ei antanut ollenkaan mahdollisuutta harjoittelemiseen. On kyllä mukavaa ja mielenkiintoista kokeilla tällaista roolin valmistamista pikakomennuksella. Sitä taas on oppimassa lisää ammattitaitoa ja praktiikkaa tehdä tätä työtä ja kerätä rohkeutta sekä näkökulmaa siihen, mitä on tehdä rooli nopealla valmistusajalla. Täällä on ollut tänään kipakan kylmä talvipäivä. Lunta ei ole pienen pientä hitustakaan ja ihmiset taitavat odottaa täällä jo pikkuhiljaa kevään tuloa. Outo talvi kerta kaikkiaan. Olen myös tänään päässyt vihdoin Figaron häiden Bartolon harjoittelemisen makuun. Laulan uusinta ensi-illan 10. päivä helmikuuta, joten lieneekin jo syytä päästä pikku hiljaa sinuiksi myös sen roolin kanssa. Kyllä sitä taas osaa arvostaa tätä terveyttä, kun olin kipeänä yli viikon ja vieläkin vähäsen. Kyllä se aika tuntui ikuisuudelta. Terveenä sitä tulee valitettua aina kaikesta aivan olemattomasta, mutta vasta sairaana sitä huomaa, että kuinka hienoa on, että yleensäkin saa olla täysin terve. Minulla on taas ollut hieman suvantovaihe tässä kielen opiskelussa. Täytynee ottaa itseään niskasta kiinni heti huomenna ja käydä hommaamassa Saksan kielen opetusohjelma, jossa opetus tapahtuu englanniksi eli tarkoituksena on opettaa englannin kieliselle ihmiselle saksan kieltä. Jospa siinä samalla oppisi lisää englantia ja pysyisi sekin kieli mielessä. Jos oppisi hyvän saksan ja englannin ja sitten muutaman vuoden päästä italian ja vähän venäjää. Siinä haavetta ja unelmia, jotka tuskin toteutuvat koskaan, mutta aina saa haaveilla. Kunpa olisin jo koulussa tajunnut panostaa enemmän kieliin ja käydä myös kaikki puhekurssit, joita tarjottiin. Joka tapauksessa eteen se näytti nyt vain tulevan väkisinkin tässä elämässä. Jos joku oli kymmenen vuotta sitten kysynyt minulta lukiolaiselta, että missä olet 10 vuoden päästä; en tosin olisi osannut sanoa, että ulkomailla töissä. Silloin ei ollut mitään käsitystä tulevaisuuden kuvioista eikä varsinkaan ammatista. No tässä sitä nyt ollaan ja ei voi muuta todeta kuin, että niin se elämä heittelee. Suomessa on kuulemma hieno talvi ja hiihtämäänkin pääsee. Suoraan sanottuna vähän harmittaakin etten nä lunta kunnolla tänä talvena ja hiihtämisestä ei ole puhettakaan. Täytyypä katsoa jos pääsisi käymään lomalla Suomessa vielä ennen lumien sulamista. Taitaa olla haavetta vain.
07.01.2006
Eipä ole uusi vuosi alkanut kovin ruusuisesti. Neljättä päivää olen kipeänä ja laulamisesta voi vain haaveilla. Kse on tällaisesta rehellisestä nuha-kuume yhdistelmästä. Onneksi hoito ja huolto täällä kotona pelaa nyt hyvin..on lämmintä keittoa, lääkettä ja huolenpitoa kiitos Lauran. Pieni stressi alkaa pukkaamaan päälle, kun torstaina lupauduin tekemään vajaan kahden viikon varoitusajalla Zaretskin roolin Oneginissa 17. päivän esityksessä. Kun nyt tulisi terveeksi niin ei siinä mitään ongelmaa. Bartolon rooli Figaron häissä on myös vielä pahasti vaiheessa ja sekin on ensi-illassa jo kuukauden päästä. No ei auta murehtia..huilataan niin pitkään kuin vaatii..sairaana minusta ei teatterilla ole kuitenkaan mitään hyötyä. Trostaina olimme katsomassa Pforzheimin teatterissa Evita -musikaalin. Oikein mukavaa vaihtelua se oli oopperan sijaan ja tuli todettua taas se, että musikaali, operetti ja oppera ovat jokainen aivan erilaisia. Ehkä Lloyd-Webberin musiikin rock-henkisyys hieman yllätti kun ottaa huomioon Eva Peronin tarinan..olisin ehkä dramaturgillisesti odottanut jotain ihan muuta. Musikaali tehtiin perinteisiin tapaan täysin mikitettynä. Miksaaja pilasi ensimmäisen puoliajan liian suurilla desibeleillä..laulajatkin jäivät orkesterin alle. Miksaajan vastuu musikaalissa on yhtä suuri kuin kapellimestarin oopperassa. Valitettavaa on, että kapellimestarit ja miksaajat rakastavat orkesteria ja jättävät monesti lauajan täysin vaille mahdollisuuksia edes kuulua. Onneksi poikkeuksiakin löytyy. Nyt palaan takaisin peiton alle nenä punaisena niiskuttamaan.
02.01.2006
Takaisin Karlsruheen on tullut saavuttua ja nettiyhteyskin pelaa taas pienen tauon jälkeen. Jouluna olin siis Suomessa ja voi todeta, että kiirettä piti. Matkustaminen paikasta toiseen on kyllä erittäin raskasta. No joka tapauksessa ruoka oli erittäin hyvää ja tietysti oli kiva nähdä tuttuja kasvoja. Suomessa oli mukava talvikeli ja yllätys, yllätys niin oli myös täällä Karlsruhessa, kun saavuimme takaisin. Karlsruhelaiset olivat ihan shokissa kun lunta oli lähes kymmenen senttiä ja vähän pakkastakin. Nyt lumesta on jäljellä enää muisto vain. Heti kun saavuin tänne oli edessä Pariser lebenin ensi-ilta. Se oli aika vaiherikas minun osaltani. Jännitin tietysti paljon elämäni ensimmäistä saksankielistä dialogia lavalla. No se meni oikein hyvin kuitenkin ja lavalla oli oikein mukavaa Viidennessä näytöksessä minulla on ma pieni arioson pätkä ja sekin meni ihan kohtuullisen hyvin. Poistuin sen jälkeen lavan taakse ja suuntasin matkani kohti pukuhuonetta. Ainut paha juttu asiassa oli, että minulla on lauluni jälkeen uusi sisääntulo noin minuutin kuluttua. Olin unohtanut sen ihan auvoisesti ja niinpä tuli pikkaisen kiire juosta teatterin käytävältä suoraan lavalle kohtaukseen. Käytävillä kuului vain kuulutkset, että herra Kares välittömästi lavalle. Yleisössä ei kuulemma huomannut mitään ja homma tuli hoidettua ihan kunnialla loppujen lopuksi. Loppukumarrus-harjoituksia minulle ei oltu lainkaan pidetty. Ninpä minun käskettiin viimeisen kohtauksen jälkeen seurata pimeässä Michaelia joka on vastanäyttelijäni useassa kohtauksessa. Michael lähti juoksemaan hurjaa vauhtia edellä ja minä perässä. Hän on pieni n. 165cm pitkä ja keterä mies. Parhaani tein harppoessani hänen perässään pimeässä kunnes minun pituuteeni nähden liian matalalla roikkunen lavasteen teräspalkkireuna pysäytti kulkuni. Tähtiä ei näkynyt, mutta kova kolaus se oli..mutta ei auttanut mitään muuta kuin syöksyä lavalle kumarruksiin. Kumarrukset menivät hieman irvistellen ja sen jälken suoraan talon lääkärin vastaanotolle. Sain sieltä lapun suojaamaan verta vuotavaa haavaa ja jääpussin laskemaan kuhmua. Kyllä nolotti ja menin pukuhuoneeseen ja häivyin nopeasti ja vähin äänin talosta. Onneksi pettymyksen sai korjattua heti seuraavana päivänä kun oli taas esitys Pariser lebenistä, joka menikin oikein hyvin. Uutta vuotta tuli vietettyä oikein urakalla aamu-7 asti ja vietimme aikaamme tuolla teatterin kanttiini-ravintolassa. Lauran kanssa on ollut nyt oikein mukavaa viettää päiviä hieman loman kannalta, kun ei itselläkään ole nyt mitään teosta näyttämöharjoitusvauheessa. .
21.12.2005
Eilen aamulla oli musiikillinen viimeistelyharjoitus Pariser lebeniin. Puolilta päivin alkoi työt herr Carlbergin huoneessa ja harjoitus oli siis henkilökohtainen harjoitus minulle. Kun kävelin sisään niin herr Carlberg kysyi, että onko ihan ok, että täällä kameramies kuvaa ja seuraa meidän tuntia, koska hän on tekemässä juttua teatterimme toiminnasta. No minä vastasin, että tottakai se sopii. Aloimme sitten harjoittelemaan ja siinä viiden minuutin harjoittelun ja valokuvaamisen jälkeen huomasin, että Suomi-pojalla oli iloisesti ollut sepalus koko ajan selkosen selällään. Se on nyt sitten varmasti ikuistettu valokuviinkin. Viime päivinä olen aloittanut Mazeppan Filip Orlikin roolin valmistamiseen. Saan olla taas vaihteeksi oikein kunnon pahis, nimittäin kovisteleva ja kiristävä salainen agentti, joka yrittää kiskoa tietoa ulos vangista. Koin taas sellaisen ahaa-elämyksen ja yhteyden viime kesän Pohjalaisia-oopperan Vallesmannin rooliin. Jotenkin nuo pahojen ja v-mäisten miesten roolit tulevat minulta kuin itsestään..taidanpa olla siviilissäkin sellainen. :) Eilen illalla oli vielä ensimmäiset musikkiharjoitukset oopprasta Der Kleine Prinz. Se on basso profondo rooli eli hyvin matalaa laulettavaa. Yhdestä kohdasta sanoinkin heti, että noin matalaa säveltä en ole ikinä nähnytkään, eikä moni muukaan basso. Ulrich Wagner sanoi tähän, että soitetaanpa itse säveltäjälle ja kysytään voisiko sitä muuttaa. Teoksen säveltäjä herr Schapfl on noin 70-vuotias ja pohtii nyt sitten tätä muutosta, joka ilmeisesti on hyvinkin mahdollinen. Voinee siis sanoa, että tulen kanta-esittämään yhden fraasin, joka on kirjoitettu juuri minulle ja minun instrumenttiani miettien. Sen fraasin pituus on kolme sanaa ja niistäkin varmaan muutetaan vain yksi sävel. :) Huomenna on sitten Taikahuilun esitys ja meille tulee vierailijana sekä uusi Pamina, että uusi Yön kuningatar. Molemmat meidän vakituisista näiden roolien esittäjistä ovat kipeänä. Itse olen saanut olla terveenä ja varmasti tämä joulun odotus vaan piristää yleistä olotilaa. Lisäksi yritän aina pitää kaulassa tuota "metriliinaa" eli n. neljä metriä pitkää paksua villaista kaulahuiviani. (saksaksi Stimme-versicherrung). Tänään suuntaan pian Mazeppan musiikiharjoitukseen ja illalla taas on Der Kleine Prinzin harkat. Uusia rooleja valmistuu nyt oikein mukavaa tahtia.
18.12.2005
Kuusi yötä jouluun on...laskin äsken ihan itse. Perjantaina suuntaan sitten matkani kohden Frankfurtin kenttää ja lennän sieltä Suomeen ja illalla olisi tarkoitus jo olla Eurajoella sekä saunassa. Yksi esitys ja muutama harjoitus ennen joulua. Huomenna on viimeinen laulutunti tänä vuonna prof. Hermannin kanssa. Eilen olin katsomassa Pariser lebenin ensi-iltaa ja huomenna menen katsomaan Il Tritticon pääharjoitusta. Huomenna on myös valokuvaus ja saan sitten juhlallisesti kuvani tuonne teatterin seinällekin ennen pitkään. Jos olisi enemmän kieliaitoa niin olisin niitä käynyt jo höykyttämässä tuosta kuvan puuttumisesta. No, kylläne vielä oppivat minut tuntemaan. :) Ulkona näyttää tulevan jokunen lumihiutale paraikaa. Laulaminen on ollut taas sellaista hieman tökkivämpää viimeisen viikon. Toisinaan kulkee oikein hyvin ja toisinaan huonosti sekä useimmiten jotenkin siltä väliltä. Tämä toivottavasti orastaa sitä, että kohtaa tulee otettua taas pieni edistys-askel eteenpäin. Tai minun puolestani se voisi samantien olla suurikin.
14.12.2005
Haluaisin tehdä koko ajan enemmän ja olla aina piirun parempi. Nälkä kasvaa syödessä ja omat puutteensa huomaa entistä selvemmin. Pienet taistelut alkavat tuntua mitättömiltä ja haluaa aina vain suurempia haasteita. Kunpa olisi jo parempi ammatissaan. Osaisi enemmän ja tietäisi vielä enemmän. Ei tässä mitään halua ole paikalleen jäädä..kielikin pitäisi oppia paremmaksi. Työtä, työtä ja lisää työtä..perhana, että on niin laho pää ettei opi nopeammin. Olenko laiskotellut likaa..nyt pitää tehdä aina vaan enemmän töitä ja tarttua niskaan kiinni.
12.12.2005
Eilen illalla päätin, että nyt sitten nukun tänä aamuna niin pitkään kun nukuttaa. Olin monena aamuna perätysten joutunut heräämään juuri kesken makeimpien unien. Eilen illalla vielä vitsailin, että herään varmaan joskus klo 10.15 ja se on minulle ehdoton maksimi. Totuus oli kuitenkin se, etä jo 9.50 olin ylhäällä vaikka kaikkeni yritin pitkittääkseni untani. Minua ei selkeästi ole luotu nukkumaan aamulla pitkään, eikä myöskään valvomaan illalla myöhään. Täytyy sanoa, että nyt on tosi virkeä olo. Aamu täällä on tosi kaunis ja auringonsäteet täyttävät huoneen. Eilen oli Toscan esitys täydelle katsomolle ja ihan ok se meni. Ei se mitenkään erityisen hyvä veto minulta ollut, kun tuli parissa näyttämöpaikassa hieman söhrittyä. Äänellisesti meni sitten kyllä hieman paremmin. Tässä muutenkin tuntemukset vielä oman äänen suhten vaihtelevat aika paljon päivittäin. Perussysteemi on selvä, mutta se että koko ajan rakennetaan menoa taas uudelle askelmalle sekottaa aina välillä hieman kuvioita. Tosin en ole siitä yhtään huolissani, koska se on vain merkki siitä, että tulen edelleen kehittymään tässä työssä.
10.12.2005
Työaikani oli tänään 11 minuuttia. Uskokaa tai älkää niin näin se vain oli. Huomenna on Toscan esitys ja Hochstenbach johtaa sen nyt ekaa kertaa tällä kaudella ja hiukan tempoja tarkisteltiin. Harjoitus oli intensiivinen ja nopea. Tämän lisäksi olen käyttänyt päiväni Mozartin Requiemin harjoittelemiseen sekä syönyt hyvin. Viikolla kun ei oikein ehdi itseään hemmottelemaan niin näin vikonloppuna tulee sitten panostettua senkin edestä. Tänään oli oikein kaunis ja aurinkoinen päivä. Sellainen kaunis ja leuto talvipäivä. Olen lähinnä yrittänyt vain ladata akkuja huomiseen ja ensi viikkoon, joka pitää sisällään operetin pääharjoitukset ym. tärkeät harjoitukset. Aikaa omalle treenaamiselle on paljon ja tuntuupa siltä, että olen taas oivaltanut hieman lisää laulamisesta. Kyllä tässä hommassa totta vieköön on opittava kuuntelemaan ensiksi tietysti omaa kehoaan ja toiseksi orkesteria ja kollegoita joiden kanssa tekee työtä. Laulajan tärkein ominaisuus on siis kuulo..sisäinen kuulo ja ulkoinen kuulo. Nyt on hyvä tunne tulevaisuuden suhteen, mutta juuri tällä hetkellä en jaksa ajatella pidemmälle kuin jouluun, että näkee taas oman perheensä.
09.12.2005
Kello löi juuri yli puolen yön. Taikahuilun esitys loppui reilu tunti sitten eilisen päivän puolella. Aamulla oli Pariser lebenin harjoitukset ja sen jälkeen iltapäivällä laulutunti prof. Hermannin kanssa. Olin kyllä taas niin poikki henkisesti, kun lähdin tunnilta. Professori vaatii todella paljon ja halusi pitää vielä 15 minuuttia pidemmän tunnin tänään eli 75 minuuttia täyttä työtä. Noilla tunneilla käy juuri niinkuin voi käydä eli kun hullua(lue minua) yllyttää niin teen entistä enemmän töitä ja aina kovemmalla intensiteetillä. En meinannut taas edes kämpille jaksaa kävellä tunnin jälkeen, kun päässä suhisi siihen malliin, että informaatiota oli tullut taas yli kapasiteetin. Jotenkin onnistuin itseni kokoamaan illan esitykseen ja tosi hyvin meni esitys. Hannulan Tero teki Papagenoa, joten pukuhuoneessa raikasi piristävä suomenkielinen juttu aiheesta jos toisestakin. Kävin myös parturissa tänään ja työpaikalla sekin tapahtui. Kätevää, kun kaiken voi tehdä samassa talossa. Tarvittaessa omassa pukuhuoneessa voi käydä nukkumassakin, koska siellä on sänky. :) Luksusta! Huomenaamulla Pariser lebeniä ja huomenillalla Pariser lebeniä ja varmaan lauantainakin. Sunnuntaina sitten Toscan esitys ja sitten taas uuteen viikkoon. Joulu lähestyy ja se on hieno juttu.
06.12.2005
Tänään on Suomen itsenäisyyspäivä. Minulla kävi vielä sen verran hyvä tuuri, että tänään on vapaapäivä töistä. Taidan pistää pari kynttilää palamaan ja viettää ihan rauhallisen koti-illan. Tietysti tänään pitää taas laulua treenata, mutta voisihan sitä ihan tämän päivän kunniaksi laulaa Finladia-hymnin kertaalleen harjoittelun ohessa. Muutenhan tästä tulee taas varmaan hyvin normaali päivä. Saksan kielen opiskelua ja täytyy nyt sitten katsoa mitä muuta tulee keksittyä. Linnanjuhlat jäävät ainakin väliin..no tosiasia on se, että ne ovat minulta kyllä monesti jääneet väliin Suomessakin ollessa. Jos nyt totta puhutaan niin se pukuloiston katselu on aika tylsää ja ainakin minun makuuni turhan muodollista. Tykkään mieluummin seurata ja osallistua vähän rennompiin juhliin. :) Joulukin lähesty kovaa vauhtia. Joulukuu on aina se aika vuodesta, jolloin aika suorastaan laukkaa eteenpäin. Keväällä se siiten on helmikuu ja maaliskuu, jotka menevät tosi nopeasti. Täällä ei talvesta voi oikein puhua ainakaan lähellekään suomalaisessa mittakaavassa. Ulkona on paljon pidempään valoisampaa ja lämpötila ei pahemmin nollan alapuolelle laske. Lunta ei tosiaankaan ole näkynyt kuin kerran ja sitäkin oli niin vähän, että se hävisi autojenkin katolta n. viidessä tunnissa. Pitäisi varmaan käydä hieman jouluostoksillakin. Tänään voisi olla hyvä päivä, kun kaikki muut ihmiset on päivällä töissä.
04.12.2005
On taasen sunnuntai ja viikon virallinen vapaapäivä. Viime sunnuntaina olikin prof. Hermannin tunti, joten vapaapäivä siltä viikolta jäi väliin. Huomenna olen ollut täällä Karlsruhessa tasan kolme kuukautta. Ylihuomenna on sitten Suomen itsenäisyyspäivä. Lienee turha haaveilla. että se olisi täällä Saksassa virallinen vapaapäivä. Kunpa joskus saisi työsopimukseen sellaisen pykälän, että 6.12 eli Suomen itsenäisyyspäivä on virallinen vapaapäivä, siis myös täällä Saksassa. :) Pitäisi taas siivota ja suoraan sanottuna ei kiinnotaisi kyllä yhtään. Niinpä luultavasti tulee taas opiskeltua Saksan kieltä sen sijasta. Valikoiva laiskuus on toisinaan ihan hyväkin asia. Täällä on myös jouluhumu jo kovasti alkanut. Eilen töiden jälkeen eli n. klo 14.30 paikallista aikaa suuntasin keskustaan ja pääkatu oli suorastaan kaaoksessa. Keskustassa on ainoastaan raitiovaunuliikennettä ja muuten se on kokonaan jalankulkuvyöhykettä. Ei kyllä käynyt kateeksi nitä ratikkakuskejakaan siinä väkipaljoudessa, kun ihmiset ylittivät katua suurella uhkarohkeudella ja yllättävästi sieltä täältä. Ei ainakaan vielä tiedotusvälineet ole kertoneet mistään onnettomuudesta...onneksi. Alkavalla viikolla onkin tiedossa varsinainen härkäviikko. Klemens, jonka kanssa teen tuplamiehitystä Pariser lebenissä on maanantaista sunnuntaihin lomalla parin konsertin takia ja kyseisenä aikana teen kaikki harjoitukset Pariser lebenistä. Torstaina on Taikahuilun esitys ja sunnuntaina Toscan esitys. Kummatkin erittäin mieluisia teoksia minulle. Luvassa on siis työntäyteinen ja mielenkiintoinen viikko. Aika menee varmasti taas ihan siivillä. Torstaina menen parturiin..sain järjestettyä niin, että yksi maskeeraajistamme eli Sabine leikkaa ja siistii mun tukan tuolla työpaikalla. Maskeeraajien koulutkseen kuuluu täällä Saksassa kolmen vuoden hius-opinnot eli ne on valmiita parturi-kampaajia myös kaikki. Turha kuitenkaan luulla, että tukka yhtään lyhenisi. Sitä vain siistitään ja hieman ohennetaan, että kampakin menisi taas läpi siitä. Täytyy opiskella tarkkaan oikeat sanat Saksaksi, ettei joudu palaamaan siilitukkana takaisin kotiin.
02.12.2005
Joulu lähestyy kovaa vauhti. Töitä on sen mukaissti eli ensi viikkokin on ihan täynnänsä Pariser lebenin harjoituksia. Tämän viikon olen vain käytännössä istunut katsoen harjoituksia. Tylsää tottakai, koska ei minua siihen ole luotu. No kaikella on aikansa ja paikkansa. Ensi viikolla pääsen tekemään jokaisen harjoituksen ja sitten tulee tehtyä se viimeinen viritys tuohon teokseen. Musiikkiosat katsoimme jo prof. Hermannin kanssa läpi ja dialogi-treenejäkin on ollut jo kahteen otteeseen. Alkaa olla pikkuhiljaa sellainen varma olo tuonkin teoksen suhteen. Pitäisi taas alkaa suuntautua seuraaviin rooleihin, kun tämä alkaa olla kuosissaan. Huomenna on aamuharjoitukset ja sitten on ilta ja koko sunnuntai vapaata. Täytynee käydä tutustumassa tuohon joulutoriin ja juoda lasillinen glögiä raikkaassa ulkoilmassa. Aika tasaista rytmiähän tämä on kun tekee töitä ja pitäisi koko ajan oppia paremmin kieltä, joka tarttuu päähän omasta mielestä ainakin tosi hitaasti. Toisinaan aika menee vinhasti eteenpäin ja toisinaan se tuntuu ihan kuin pysähtyvän kokonaan. Tämä ilta on taas niitä kun tuntuu, että aika senkuin pysähtelee. Lienee parasta mennä nukkumaan ja odottaa, että huominen tulisi. :)
01.12.2005
Joulukuun ensimmäinen päivä. Tili tuli tili meni. Huomenna tulevat veronpalautukset ja hyvä niin. Olen pian suuntaamassa prof. Hermannin tunnille ja en ole ihan vielä päättänyt mitä siellä tänään teen. Varmaankin olisi syytä katsoa hieman noita pian ensi-iltaan tulevan Pariser lebenin musiikki- ja tekstipätkiä hänen kanssaan..vaikkei hirveesti huvittaisikaan. Sarastroa tekisi mieli tehdä tottakai. Eilen minulla oli vihdoin ensimmäinen henkilökohtainen tekstiharjoitus Pariser lebenin dialogeista. Se oli yhden meidän talon näyttelijän kanssa ja täytyy sanoa, että se teksti ei tunnu enää ollenkaan niin mahdottomalta. Ei siis enää kirosanoja ja huonosti nukuttuja öitä. :) Tänään on toinen tekstiharjoitus hänen kanssaan ja illan päätteeksi on sitten esitys Oneginista. Tämä viikko on mennyt jotenkin hirvittävän nopeasti, kun on ollut niin paljon töitä. Valitettavan paljon olen joutunut vain istumaan ja katsomaan muiden harjoittelemista. Se on raskasta ja puuduttavaa varsinkin henkisesti. Kaipa tuosta roolistani silti ihan kelvollinen tulee ja onhan tässä nyt kolmisen viikkoa vielä aikaa ennen ensi-iltaa. On sitä kuitenkin noita Wiederaufnahmeja tullut tehtyä yhden ja kahden harjoituksen voimallakin. Tämä viiden viiikon harjoitusaika, mikä ensi-ilta teoksilla on, tuntuu siis varsin juhlalliselta. Eilen kävin äänestämässä meidän teatterin henkilöstö vaaleissa, joten sekin velvollisus tuli suoritettua.
29.11.2005
Muistan, kun viisi vuotta sitten aloitin lauluopinnot Rauman musiikkiopistossa. Silloin musiikin tekeminen oli aivan uutta ja en oikein tiennyt mitä siitä olisin ajatellut. Samaan aikaan aloitin opinnot Eurajoen opiston musiikkilinjalla ja lauloin paljon rockia, bluesia ja jopa heviä. :) Jo silloin ekana vuonna ajattelin, että tätä musiikkia kun saisi tehdä työkseen. Sitten jo syksyllä hain ensimmäiset esitteet toisen asteen koulutuksesta ja haavekaupunkina oli Jyväskylä. No Jyväskylään ei päästy, mutta Jyväskylän varasijalta mahdollisuus avautui Poriin toisen asteen koulutukseen. Silloin en ollut vielä tehnyt valintaa klassisen ja pop/rock-laulamisen välillä. Muistan hyvin kuinka pohdin, että miten saan silloin ensimmäisen vuoden aikana kasaan tarvittavat tutkinnot ja tarvittavat musiikin teoreettiset valmiudet. No enhän minä niitä saanutkaan. Oli minulla paperit niistä, kiitos hyvien puhujan lahjojeni, mutta en minä niitä asioita oikeasti osannut. Pääsykokeen teoria-osion pisteet olivat hyvin lähellä nollaa. :) Jaa mistäkö tähänkin nyt vein ajatukset..no kun tänään minulle selvisi, että meidän teatterila on yksi laulaja, joka ei osaa pätkääkään lukea nuotteja. Isoja rooleja hän silti tekee ja hänellä on ääni. Tietysti se totuus, että hän on vielä kaiken lisäksi tenori tekee asian ymmärrettäväksi. Tenorien maailma on vähän erilainen kuin muiden laulajien. Sen olen jo tähän mennessä musiikkipiirejä seuranneena ja silä alalla työskennelleenä huomannut. Toisaalta sopraanojen maailmaa ei ymmärrä kukaan. :) Illalla taas pitäisi mennä tuskailemaan saksan kielen kanssa operetti-harjoituksiin. Eilisestä on päästy yli ja tänään on uusi päivä ja uudet mokat. Ensi kesäkuussa pääsen näillä näkyin laulamaan yhden keikan Zürichiin. Kiva päästä käymään sielläkin kaupungissa. Kuluva viikko on alkanut sellaisissa merkeissä, että tekisi mieli nukkua koko ajan. Mikäs sen parempaa kuin nukkuminen..no tietysti herääminen virkeänä on vielä parempaa. Kotimaata on myös ollut ikävä ja kunnon pakkasia. Luntakin olisi kiva nähdä taas pitkästä aikaa.
28.11.2005
Voihan P..kele, että tämä on joskus vaikeaa. On niitä päiviä jolloin tekee mieli lyödä nyrkki läpi lavasteesta ja kirota viisi minuuttia putkeen selkeällä Suomen kielellä kesken harjoituksen. Syynä nyt sitten ovat nuo dialogitreenit Pariser lebenin suhteen. Kun ei osaa niin ei osaa ja sitten vielä ohjaaja nyppii mikroskoopin tarkasti tekstiäni kaikkien kuullen ja nähden niin alkaa pikku hiljaa menemään hermot. Se on siis sellaista pettymyksen, masennuksen ja kiukun sekoitusta. Ja tiedän, että tekstini on paljon selvempi kuin monen saksalaisen, jotka päivästä toiseen vain mumisevat. Ei auta itkut markkinoilla vaan työtä pitää tehdä ja entistä kovempaa. Vielä minä nille perhana vieköön näytän ja tästä suivantuneena jos joskus olen Suomessa töissä ja sinne tule joku saksalaisen töihin, niin opetelkoon sitten Suomen kielen ja täydellisesti. Minä en suostu puhumaan Saksaa Suomessa, enkä ymmärtämään jos nuotti, painotukset ja taivutukset ovat hiemankin väärät. Sitä saa mitä tilaa. Kylläpä teki hyvää sanoa tuokin ääneen...UGH olen puhunut!
27.11.2005
Tänään on ensimmäinen adventti ja jouluvalot saavat sitten virallisesti ilmestyä ikkunoihin ja pihoille. Aamu on muutenkin ollut ihan juhlallinen, kun on ensimäisen kerran tällä viikolla saanut nukkua aamulla pitkään. Se tekee ihna hyvää toisinaan. Aloitin päiväni sillä, että tein heti ruokaa, joka olikin kertakaikkiaan loistava aloitus päivälle. Muuten aika onkin kulunut Saksaa opiskellessa ja eilisiä parta-ja peruukkiliimoja poistaessa. Esitys meni ihan mainiosti eilen ja yleisöäkin oli melkein sali täysi ja se selkeästi piti näkemästään ja kuulemastaan. Ulrich Wagner johti eilen ensimmäistä kertaa Boccanegran ja mielestäni ihan hyvin johtikin. Se herkkyys musiikille ja käsien selkeys eivät ole vielä samaa luokkaa kuin Uwe Sandnerilla, mutt musiikin tajua löytyy ja myös kykyä vuoropuheluun lauljien kanssa. Tänään ei minulla ole taaskaan aikaa vapaapäivän viettoon. Vajaan kolmen tunnin päästä minulla on jo laulutunti ja työn alla taas Sarastro. Huomenna aamu klo 11 alkaa Pariser lebenin III näytöksen läpimeno isolla lavalla. Eka kertaa ollaan siis sen teoksen kanssa muualla kuin harjoitus-salissa. Harjoitus kestää 4 tuntia aamulla ja illalla sitten toiset neljä tuntia, kun tehdään pohjia 4 ja 5 näytökselle. Tiedossa taas dialogi-treeniä, joka on pirun tarkkaa ainakin minun osalta. Totuushan tietty on se, että minulta puuttuu hyvä kielitaito ja sitä kautta tuntemus saksan kielen sanapainoista ja puhumisrytmistä. Jospa ne saisi vaikka joululahjaksi. :)
26.11.2005
Eilisiltaiset harjoitukset kestivät neljä tuntia. Sama meno ja sama teos jatkuvat nyt heti klo 10 aamulla. Ei silti...täytyy sanoa, että on ollut itseasiassa aika mukavaakin tätä Pariser lebeniä tehdessä. On ollut kunnolla aikaa harjoitella eikä roolia ole tarvinnut tehdä kahdella harjoituksella niinkuin näitä pieniä rooleja uusinta ensi-iltoihin. Viiden viiden viikon mittainen harjoitusaika kuulostaa ja on siis erittäin luksusta. Tänään illalla on sitten esitys eli juhlapäivä taas kerran. Ilma on kirkas ja ensilumesta on jäljellä enää muisto vain. Eilen päivällä harjoitusten välissä olin neuvottelemassa ensi vuoden rooleista ja täytyy sanoa, että todella hyvältä näyttää. Sen tiedän varmaksi jo nyt, että yhden unelmaroolini saan tehdä ensi vuonna täällä ja muutenkin tiedossa on isoja rooleja. :) Julkistan niitä sitten toukokuun alussa näillä sivuilla, kun ne kaikki ovat virallisia. :) Eli miten hullua pidetään jännityksessä? Kerron sen sitten 160 päivän kuluttua. :) Mutta päätän pohdinnan vaan siihen , että kyllä tulevat roolit saavat aika leveän hymyn huulilleni. Huomenna on taas tunti prof. Hermannin kanssa ja luvassa taas hiomista sekä vielä hieman tarkemmin hiomista. Se on oikein hyvä bonus tälle työntäyteiselle työviikolle. En tiedä ehdinkö tällä viikolla oikein pitää välipäivää ollenkaan, kun maanantaina jatkuvat kuitenkin taas harjoitukset heti aamulla. Yksi loma-anomuskin on taas päätöstä odottamassa. Katsotaan miten sille sitten käy eli siitäkin sitten tuonnempana.
25.11.2005
Olipahan show eilen. Kerta kaikkiaan hyvä fiilis jäi Taikahuilun ensi-illlasta. Esitys oli loppuunmyyty ja jotenkin kaikki olivat erittäin hyvässä vireessä. Näyttämötekniikallekin tuo teos on hyvin haastava ja ehkä juuri sen takia heissäkin paistoi sellaista ylimääräistä skarppausta, joka sitten heijastui positiivisena koko esitykseen. Itsellänikin oli erittäin hyvä ilta. Kaksi viimeistä esitystäni eli Boccanegra ja Tosca eivät olleet niin hyviä vetoja, mutta nyt kulki erittäin hyvin kaikin puolin. Myös kapellimestarilta tuli kiitosta. Olen parhaimmillani tuollaisessa pitkää linjaa vaativissa laulupätkissä eli esim. Rossini on minulle huomattavan vaikeaa. Ääneni on notkea kuin rautakanki. :) Huomenna on varmasti luvassa myös hyvä esitys, kun meillä on Simone Boccanegran esitys. Lauteilla on kaikki meidän tähdet eli Donati, Gorny ja Dobranska sekä pahiksina heiluu taas "pahamaineinen Finnische mafia" eli minä ja Hannulan Tero. Pian pitäisi lähteä kyseisen teoksen henkilökohtaiseen musiikkiharjoitukseen. Pyysin päästä sellaiseen, kun viimeksi olin paikoitellen vähän epävarma kahden kuukauden tauosta johtaen. Huomisen esityksen johtaa Ulrich Wagner ja tähän mennessä kaikki esitykset ja harjoitukset on johtanut Uwe Sandner. Se vaihto ei varmasti tule olemaan mikään ongelma. Uwe on kyllä loistava, kuten taas eilenkin Taikahuilua johtaessaan. Tänään on muutenkin jännä päivä, kun puolilta päivin pitäisi mennä neuvottelemaan ensi vuoden rooleista. Saas nähdä mitä sieltä tarjotaan. Ei silti parane niitä julkistaa ennenkuin ne ovat ihan varmoja. En voi kuin edelleen vain ihastella tuota Karlsruhen Marktplatzin upeata joulutoria. On glögiä, kuusia, ruokaa, juomaa, joululauluja, puumökkejä ja paljon jouluvaloja. Tulee vaan nin hyvälle tuulelle kun siellä kävelee. Nyt täytyy taas aloittaa operaatio Kropan lämmitys laulukuntoon. Reilun tunnin päästä on sitten jo musiikkiharkat ja olen vielä totaalisen unessa. Eilen satoi ensi-lumi Karlsruheen(tai kai pikemminkin ensi-räntä) ja nyt maassa on edelleen havaittavissa vähän lunta. Tällä kertaa suksi luistaa. :)
23.11.2005
No niin...päästiinhän sitä viimein asiaan Taikahuilun suhteen. Klo 10 aamulla alkoivat harjoitukset ensin musiikillisesti kaksi kertaa läpi ja sitten kaksi kertaa näyttämöllä musiikin kanssa asemissa. Illalla on vielä koko teoksen läpimeno orkesterin kanssa kaikissa maskeissa ja puku päällä. Huomenna sitten on uusinta ensi-illan vuoro. Kerta kaikkiaan hieno homma taas päästä lavalle. Ehkäpä ensi vuonna sitten Sarastron roolissa samassa teoksessa. Pidän muutenkin tuosta teoksesta tosi paljon ja myös siitä visuaalisesta toteutuksesta mikä meidän teatterissa sille on. Tästä pian ajattelin lähteä takaisin teatterille syömään ja harjoittelemaan Saksan kieltä käytännössä. No kyllä tuolla silti englantiakin tulee paljon puhuttua ja italiaakin jos vain osaisi. Ehkäpä se italia on sitten seuraava kieli, jonka voisi ottaa työn alle opiskeltavaksi. Tosin tämä saksan kielen opiskelu on vielä aika vaiheessa, mutta on tässä jo pari porrasta noustu osaamisen asteikossa ylöspäin. Eilen kävin ostamassa hieman levyjä. Tapanani on etsiä ja ostaa noita suht vanhoja live-levytyksiä, jotka ovat melko halpojakin vielä kaiken lisäksi. Eilen tarttui matkaan 3 oopperaa eli Othello, Das Rheingold ja Don Carlo sekä yksi oratorio eli Händelin Israel in Egypt. Siinä nyt taas tutustumista ja opettelua edessä. Jokainen voi sitten tykönään pohtia, että mitä ne työstettävät roolit minun kohdallani on. :) Olen katsonut täällä Saksassa ollessani ainoastaan kahta ohjelmaa ja ne ovat Wenn wird Millionären ja Deutschland sucht ein Superstar eli kotimaalaisittain Haluatko miljonääriksi ja Idols. Tänään menee ikävästi molemmat päällekkäin Taikahuilun harjoitusten kanssa. Ehkäpä minä siitä juuri ja juuri selviän. :)
21.11.2005
Toisinaan on hyvin turhauttavaa vain istua. Pinna on muutenkin alkanut kiristyä, kun torstaina tosiaankin on se Taikahuilun uusinta ensi-ilta ja ei vieläkään yhden yhtäkään näyttämöharjoitusta takana. Olkoon vaan vaikka kuinka yksinkertainen juttu, mutta kyllä tässä alkaa pikkuhiljaa heikompaakin huimata. Tänään istuin kolme tuntia aamulla katsellen muita ja tekemättä mitään. Kyse oli operetin tanssi/koreografiaharjoituksista. Tämä Anfängerin eli aloittelijan rooli ei ole aina mitään herkkua, kun tietää että olisi jo kykyjä tehdä isompia rooleja ja näyttää mihin pystyy. Täytyy käyttää se nyt suurien roolien hiomiseen ja tulevina vuosina räjäyttää potti sitten kunnolla. Talvinen ilma on nyt tehnyt todellisen maihinnousun. Pakkasta alkaa näilläkin leveysasteilla jo pikkuhiljaa ilmaantua. Tuuli on myös ollut taas melko voimakasta. Tänä iltana minua on vain suoraan sanottuna laiskottanut ja tekstien valmistamisesta ei ole tullut oikein mitään. Aamulla kello 10 on sitten Mazeppan lukuharjoitukset ja en ole treenannut sitten viime viikon. Ei ole yksinkertaisesti Saksan kielen opiskelulta riittänyt aivokapasiteettia enää siihen. Bassolla se kapasitetti on tunnetusti vähäinen, mutta melkein riittävä.
19.11.2005
Nyt on taas kirivaihe menossa kielen opiskelun suhteen. Ei sitä ikinä voi uskoa, että kuinka paljon eri sanoja yhdessä kielessä voi olla. Minulle on kyllä hyvin tärkeää, että edes jollakin pienellä tasolla pystyn jo keskustelemaan pöytäkeskusteluissa. Tämän Pariser lebenin harjoituskauden alkaminen on tehnyt taas Saksasta jatkuvan käyttökielen. Harjoituksia on päivittäin ja tulee puhuttua vain yksinkertaisesti koko ajan Saksaa. Nyt minulla on tosissaan ensi kertaa sellainen tunne, että tämän kielen voi oppia. Vaikeeta se tulee olemaan ja kaukainen unelma, mutta piru vie kyllä minä sen vielä opin. Neljä ensimmäistä näytöstä Pariser lebenistä on jo loppuun myyty. Aika kabareetahan se tulee olemaan, mutta näyttelijän työtä ja kieltä siinä oppii kovasti. Vaikea oli asennoitua siihen aluksi, mutta nyt aletaan olla jo selkeästi voiton puolella. Olen tosiaankin ollut täällä vasta alle kolme kuukautta, joten ihan aikataulussa tässä mennään varmasti myös kielen oppimisen suhteen. Opettelin eilen taikahuilun toisen haarniskoidun asemat. Niitä oli tasan yksi. Tonotan keskellä lavaa ja laulan oman pätkäni. Siinä se sitten olikin. Uusinta ensi-ilta on torstaina ja ekat harjoitukseni tiistaina. Ei mitään turhaa työn tekoa. :) Aika valoisaa täällä on vielä verrattuna Suomen pimeyteen. Tämä marraskuun pimeys ei ole täällä ollenkaan niin hivuttava ja raskas kuin Suomessa. Saattaa se tietysti johtua myös siitä, että nyt saan tehdä koko ajan niin mieluista työtä..tuntuu kaikki niinkuin vähän valoisammalta senkin takia. Siivotakkin pitäisi taas pitkästä aikaa. Olen huomannut, että Saksan kielen tekstien kääntäminenkin ajaa kevyesti siivoamisen ohi. Ehkä on parempi, etten vielä muutamaan kuukauteen siivoa niin opin sitten siinä sivussa kielenkin paljon paremmin. Kieli on kyllä suuri osa kulttuuri-identiteettiä. Ulkoisesti Saksassa ja Suomessa on paljon samaa, mutta ihmiset ja kulttuuritaustat on aika erilaisia. Mielestäni ne soveltuvat kyllä hyvin tällaiseen Suomalaiseen makuun. Elämän rytmin löytämisessä ei ainakaan minulla ole ollut mitään vaikeuksia.
18.11.2005
Viikonloppu on alkamassa. Vielä olisi tänään Pariser lebenistä iltaharjoitukset, joissa tehdään musiikkipätkiä ja hieman dialogia. Huomenaamulla sama meno jatkuu kyseisen teoksen parissa. Olen tuossa taas viime päivinä oikein ihmetellyt sitä, että miten iso koneisto tuollaisessa teatterissa on ja mitä kaikkea siellä voi tapahtua hetkessä. Esim eilen 15 minuutin tauon aikana ne rakensi 2 metrin tason jonka päälle hinattiin 2 pianoa ja kamera joka näytti kapellimestaria, josta me saimme sitten monitoriin kuvan. Kyllä siinä tuli vain päätä pyöriteltyä kun palasi tauolta, että näin se homma toimii. Hieman on tullut myös esitysmuutoksia kun Simone Boccanegrasta on muutamia esityksiä peruttu. Se ei vain yksinkertaisesti tunnu vetävän yleisöä. Toscaan taasen on tulossa lisää esityksiä ja mua yritettiin jo saada Mannheimin kansallisteatteriin vierailemaan sillä roolilla, kun siellä Sacrestanon roolia tekevä basso oli sairastunut, mutta olivat soittanet mun harjoitusten aikana ja kun soitin takaisin niin ne oli pikahälytyksellä löytäneet jo jonkun toisen. Hienoa kuitenkin, että tiesivät jo soittaa minulle sen perusteella mitä olivat nähneet minun tekevän siinä roolissa täällä Karlsruhessa. Sarastroa treenaan edelleen ja siihen tuntuu uppoavan edelleen ihan loputtomasti aikaa.
16.11.2005
Eilen oli taas tunti prof. Hermannin kanssa. Taas tehtiin työtä sana sanalta, vokaali vokaalilta, konsonantti konsonantilta jne. Hyvin tarkkaan käytiin läpi tällä kertaa Taikahuilun ensimmäisen näytöksen finaalia. Paljon tuli taas uutta juttua pureskeltavaksi ja hiomista ja taas hiomista. Nautin siitä, että tuota Sarastron roolia hiotaan nyt tiheääkin tiheämmällä kammalla. Tekstin pitää olla täydellistä ja samoin musiikillisten tekijöiden. Proffa vaatii paljon, mutta minä kyllä todella pidän siitä, varsinkin kun se tuottaa tuloksia koko ajan. Kotonakaan ei ole nyt vapaa-ajan ongelmia kun kaikki aikaa kuluu laulun ohella tekstejä kääntäessä. Hyvä kun ehtii syödä ja kaupassa käydä. Yhteydet kotimaahan pitää tietysti hoitaa päivittäin ja on tässä monen monta asiaa sinnekin päin hoidettavana. Nyt alkaa taas olla Suomesta palaamisen jälkeen rytmi suhtkoht normaali täällä Karlsruhessa. Lavalle taas tekee kovasti mieli, kun on jo viisi päivää aikaa edellisestä esityksestä. Vähän yksinäistä on toisinaan vain tehdä työtä täällä yksinään. Työ on kyllä ehdottomasti juuri sitä mitä olen aina halunnut tehdä ja puitteet tosi hyvät. No kesäkuussa kaikki sitten helpottaa. :)
15.11.2005
Saksaa, Saksaa ja taas Saksaa. Päiväni kuluvat Saksan kielen tekstejä kääntäessä. Jotain sanoja tuntuu matkan varrella jäävän päähänkin. Aamulla oli kaksi ja puoli tuntia Pariser lebenin dialogiharjoituksia ja on se kovaa hommaa näin kielitaidottomalle. Sen päälle oli Taikahuilun musiikkiharjoitus ja nyt olen tauolla ja kohta suuntaan Prof. Hermannin tunnille. Tekstiä siis tulee hiottua nyt hyvin täysipainoisesti. Tämä on hyvin hektinen viikko kun Taikahuilun ja Pariser lebenin harjoituksia on rinta rinnan. Kotitöitäkin on paljon, mutta se on vain hyvä. Partituureja suomentaessa oppii kyllä väkisin kieliä. Eilinen aamupäivä kului venäjän kielen parissa kun oli Mazeppan tekstiharjoitukset. Kieli teki spiraaleja ja vaakaspagaattia löytääkseen kaikki venäjän kielen äänteet. Nuo tekstiharjoitukset on silti hauskoja, joskin työläitä. Niiden hyöty on kyllä tosi suuri. Teksti on kuitenkin hyvin tärkeä tässä työssä ja siitä pitää saada selvää. Ilma täällä on selkeästi kylmentynyt viime päivinä ja talvi tekee tuloaan. Suomessa kuulemma myrskyää tai ainakin näin luin netin tiedotusvälineistä. Toivottavasti ei suurempia tuhoja tule eikä laajoja sähkökatkoja. Olen taas oikein innostunut kokkaamisesta. On ollut viime aikoina sen verran enemmän aikaa, kun ei ollut näyttämöharjoituksia käynnissä mistään teoksesta. Nyt taas kiireen myötä tulee ruokalakin tutuksi. Meidän kanttiini on kyllä yliveto ja siellä on loistavat ruuat. Suosittlen lämpimästi kaikille. :) Nyt työt ja välitankkaus taas kutsuvat.
13.11.2005
On taasen sunnuntai..ja isänpäivä. Tässä viime päivinä on paikoitellen hieman koti-käväkin vaivannut. Nyt tosin ei ole kauheasti aikaa muuta ajatella kuin sitä, että oppisin viimein nuo dialogit tuohon Pariser Lebeniin. Osasin ne jo melkein kokonaan ja sitten niitä muutettiin. Nyt on siis edessä uusi työ. Tänään sain taas todellista uutta intoa laulamiseen. Tutustuin ein Eremitin eli erakon roolin Weberin oopperasta Der Freischütz. Laulan sen täällä ensi heinäkuussa. Käsittämätömän hieno juuri se minun pätkäni siinä. Innolla sitä jo tänään lauloin ja nyt ei malttaisi lainkaan olla laulamatta sitä koko ajan. Huomenna kuitenkin minulla on Mazeppa harjoitukset. Olen siinä salainen agentti Filpp Orlik. Partituuria minulla ei tosin vielä ole, mutta uskon ja luulen, että tuo on vasta tekstiharjoitus...tai ei sitä silti tiedä. Yläkerran naapurissa on techno-bileet ollut nyt toistaiseksi puolitoista vuorokautta putkeen. Toisilla sitä riittää virtaa bailata. Ei se silti minua ole häirinnyt sillä olen saanut ihan hyvin nukuttua. Tiistaina sitten on taas prof. Hermannin tunti. Täytyy taas hioa oikein erityisesti kaikkia kappaleita mitä ajattelin sinne työstettäväksi viedä. Lisäksi jännään tässä, että onko minulla keskiviikkona Toscan esitys vai ei. Ulrich Schneider tekee siinä Sacrestanoa minun kanssani kaksoismiehityksenä ja hänet oli merkitty ainakin maanantaille vielä sairaslomalle. Saattaa hyvinkin olla, että Ulrich haluaa säästellä ensi lauantain Valkyyrian Hundingin roolia varten eikä ottaa riskiä vielä keskiviikkona. No tiistaina se selviää. Joka tapauksessa Toscan esitys olisi minulle hyvin mieluinen. :) Taikahuilun enskariin on nyt puolitoista viikkoa. Harjoitukset alkanee vasta torstaina tai perjantaina. Pitäisi varmaankin viimein lainata se video kyseiseen teokseen ja opetella ne asemat. :) Ei mitään turhan paljon ole ohjausharjoituksia kuitenkaan tiedossa.
11.11.2005
Olipahan melkoinen show eilen tuo Boccanegran esitys. Ensimmäinen esitys oli siis kaksi kuukautta sitten ja toinen nyt. Suoraan voi sanoa, että oli itse kullakin aika paljon hapuilua. Minulle tehtiin maskissa taas kerran kumikalju. Ensin hiukset vedetään rasvalla taakse ja takahiukset asetetaan pinneillä ylöspäin kiinni. Sitten vedetään kumihuppu pään yli joka liimataan hieman yli hiusrajojen otsalle, niskaan ja poskiin. No näin tehtiin eilenkin ja kun Sabine (maskeeraaja) oli saanut kumihupun päähäni ja laittoi meikkivoidetta siihen kaljuuni niin kuului lausahdus "Nein..hier ist ein Loch". Kumikaljussani oli repeämä ja ei muuta kuin uutta kumikaljua asentamaan. No lopulta se saatiin sitten kuntoon ja menin lavalle. Ensimmäisen näytöken jälkeen minulla on aina perukin vaihto. Se peruukki liimataan siihen kumikaljun päälle kevyesti. No tällä kertaa se ei ollutkaan ottanut kiinni tarpeeksi kevyesti ja pian kuului lausahdus "Scheisse...hier ist ein anderen Loch". Tämä toinen reikä paikattiin sitten leikkaa - liimaa menetelmällä. No lavalle taas päästiin ja sitten illan päätteeksi otettiin sitä kumikaljua irti. Siinä meni puoli tuntia, kun minulla oli tuplaliimat niskassani ja ne olivat sitten takertuneet oikein kunnolla niskavilloihini. Kaikesta kuitenkin selvittiin ja ollaan edelleen ystävällisissä väleissä Sabinen kanssa. :) Tänään sitten Oneginin esitys. Siinä on onneksi helpompi maski, ettei tule Sabinellekaan niin paljon harmaita hiuksia. Täällä päivä on valjennut suorastaan upean aurinkoisena. Minulla on taas päivä vapaana omalle harjoittelulleni ja voin rauhassa valmistautua illan esitykseen. Pian aloitan taas jokapäiväisen kuntopiirini(venyttely ja peruslihaskunto) ja sitten siirryn laulamaan. Ajattelin jatkaa Sarastron roolin treenaamista pikkutarkasti yksityiskohtia hioen. Asensin eilen myös Suomen lipun pukukaappini oveen. Suomi kuvaa siis pidetään yllä. Eilisessä Boccanegrassa Hannulan Tero oli poikkeuksellisesti Paolona minun kanssani samassa miehityksessä. Meidän rolihahmot ovat ns. pahisten rooleja ja oli siellä kaikilla hauskaa kun sanoivat, että tuolta tulee Suomalainen mafia( "Da kommt Finnische mafia"). Ruisleipävarastoni on uhkaavasti hiipumassa. Ruispaloja on jäljellä enää viisi ja niillä ei kauan juhlita. Sitten jouluna saa ruisleipää vasta seuraavan kerran. Laura saakin tuoda sitä sitten matkalaukullisen tai kaksi tullessaan. Mutta nyt venyttelemään ja treenaamaan.
10.11.2005
Tästähän alkaa tulla jo ihan päivittäinen tapa. Kirjoittaminen on tosiaan ihan vapauttavaa. Ainakin kerran päivässä pysähtyy ajattelemaan, että mitä maailmassa on taas tapahtunut. Tänään illalla klo 20 on ainakin esitys Boccanegrasta. Tajusin tuossa juuri kun laskin kalenterista, että edellisestä Boccanegran esityksestä on aikaa jo kaksi kuukautta. Pakko vähän kertailla, että vielä muistaisi edes jotenkin, että mites se lainkaan menikään. No eiköhän se sieltä muistiin palaudu, kun se kerran on sinne opeteltukin. Musiikillisesti työstin tänään Sarastroa ja aloin myös katsoa Fiescon roolia tuosta Boccanegrasta. Niissä riittää töitä vielä vuosiksi. Olen tässä nyt ollut kahden vaiheilla, että pitäisikö ottaa oikein päivätorkut vai yrittää jaksaa iltaan asti. Taidanpa kallistua niiden torkkujen puolelle. Syysilma on jotenkin väsyttäväistä ja luulenpa, että tunnin torkut tekisivät siitä hieman valoisamman. :) Tänään on ollut taas yksi niitä päiviä jolloin koti-ikävä vaivaa. Eiköhän se helpota sitten kun illalla pääsee taas pitkästä aikaa lavalle. Edellisestä kerrasta onkin jo puolitoista viikkoa. Täytyy sanoa, että nyt on taas sellainen vaihe jolloin aikaa omalle treenille on todella paljon. Pitäisi taas hieman terästyä tuon kielen opiskelun suhteen ja hoitaa sekin asia ihan oikeasti kuntoon. Se on jäänyt vähän vähemmälle viime aikoina, kun kaikki huomio on mennyt laulutekniikan ja muusikkouden kehittämiseen. Mutta viimeistään huomenna lupaan tartua asiaan ja alkaa taas suomentamaan tekstejä ja opiskelemaan lisää sanoja(ja ehkä vähän kielioppiakin). Tänään aion virittää pienen Suomen lipun pukuhuoneeni pukukaapin oveen. Olen Suomalainen ja ylpeä siitä. :)
09.11.2005
Kyllä oli mukava käydä Suomessa. Tänään on ollut hieman käynnistysvaikeuksia täällä Karlsruhen päässä. Nukuin hyvin, heräsin virkeänä, mutta toistaiseksi en ole muuta tehnyt kuin lämmitellyt kroppani ja laulanut pian kolmatta tuntia. Huoneestani en ole vielä poistunut ja tuntuu, että laulaminen täyttää myös vatsani sillä ei edes nälätä yhtään. Pian tästä kyllä pitäis vääntäytyä teatterille katsomaan huomisen päivän treeniohjelma. Tänne talomme eteen oli poissaollessani ilmestynyt ihan uusi sisäpiha. Se on kyllä todella hieno ja siisti. Ilma täällä on syksyinen ja hieman lämpimämpi kuin Suomessa. Tänään pitäisi ruveta harjoittelemaan Taikahuilua sekä Pariser lebeniä ulkoa. Jälkimmäisen jo suurin piirtein osaankin lukuunottamatta dialogi -osioita. Juuri nyt tuntuu etten ikinä selviä niistä dialogeista. Saapahan taas purra hammasta ja kiroilla ihan selvällä Suomen kielellä, että niistä selviää. Pidin tuossa lauantaista alkaen 4 päivää taukoa laulamisesta ja annoin viime viikolla löydettyjen lisäoivallusten muhia hetken aikaa. Eihän ne mihinkään ollut hävinneet neljän päivän aikana. Yllättävän vähän oli myös sellaista tauon jälkeistä uinailua laulamisessa. Ehkä minusta on pikkuhiljaa tullut hieman kärsivällisempi..maltan jo odottaa, että kroppa lämpeää ja soundi palautuu enkä lähde sitä itse tekemään ensimmäisestä minuutista lähtien. Ole yrittänyt yksikertaistaa ja taas yksinkertaistaa tekniikkaani, tehostaa kehon toimintaa ja tehdä enemmän musiikkia. Yritän välttää kaikkia kikkoja ja knoppeja. Hyvältä on tuntunut nyt jo pidemmän aikaa. Prof. Hermannin kanssa ollaan tehty syksy kovaa töitä ja nyt viime viikolla teimme niin myös Sirkun kanssa. Hyvät asiat vahvistuvat ja onkin jo pidemmän aikaa tuntunut oikein hyvältä. Täytyy sanoa, että on aika hienoa kun työnä ja elämäntapana on kehon hyvinvointi ja sen toimivuuden tehostaminen. :)
08.11.2005
Se on nyt sitten menoa eli paluu Saksaan on edessä näillä hetkillä. Päässä liikkuvat taas monenlaiset ajatukset. Tästä alkaa taas pitkä rupeama Karlsruhessa ja seuraavan kerran pääsen Suomeen ehkä joskus tammikuun lopulla. Tässä juuri mietin miten monia tapaamisia jouduin perumaan tällä lomalla. Sitä suunnitellessaan helposti lupaa liikoja, kun luulee itseään kaikkivoipaksi ja jaksavansa tehdä koko ajan jotain. Toinen asia on se, että kenenkään kanssa ei ehdi kunnolla keskustella, kun on niin monia ihmisiä jotka littyvät keskusteluun kesken keskustelun. Se on aivan luonnollista. Kyse ei siis ole siitä ettenkö haluaisi keskustella..huomiokykyni vain on rajallinen. :) Joten tiedoksi niille, jotka ajattelee että mulla olis noussut hattuun : juureni on edelleen tiukasti syvällä Satakunnan mullassa, Eurajoella! :) Näyttää siltä, että menen tänään suoraan lentokentältä töihin. Eipä pääse koti-ikävä iskemään heti ensimmäisenä tuntina, kun saa keskittyä Saksan kieleen ja repliikkien muistamiseen. Sain paljon paperihommia hoidettua täällä Suomessa. Läsnäoloanomuksia, kirjastoselvityksiä, asuntoasioita, hyväksilukuja ym. tuli selviteltyä. Viikko on kyllä todella lyhyt aika ainakin tälläiselle vähän hitaammin toimivalle isolle miehelle. Ei minusta ole taskuraketiksi, joka elää tiukkojen suunnitelmien mukaan ja enimmäkseen vain muille. Voinee siis sanoa, että haluan olla hyvin levännyt(joku kai sanoisi, että olen itsekäs). Toivotaan, että Lufthansan lento on taas tänään ajallaan ja matkustamossa hitusen lämpimämpää kuin viimeksi. Niin joo...piti sanoa sinulle arvoisa lukija. Tässä viikon aikana törmäsin pariin ihmiseen, jotka olisivat halunneet kysyä laajemminkin minulta tuosta Saksan menosta ja laulajan työstä. Minulle voi aina askarruttavat asiat lähettää sähköpostitse. Osoitteen löydät tämän sivuston Lebenslauf / CV-osiosta. Siis jos on asiaa niin minuun voi ottaa rohkeasti yhteyttä. :)
07.11.2005
Viikonlopun Satakunta-kierros on takana. Hieman ehkä matka painaa kropassa. Aikataulu oli melko tiivis kaikkine metsäkävelyineen, suunnitteluineen ja tietysti kahvitteluineen. Vuojoen kartanon avajaisissakin oli tarkoitus käydä, mutta se osoittautui toiveajatteluksi. Eurajoen olivat vallanneet tuhannet samoin ajattelevat ihmiset. Liekö se ilmainen kahvi houkutellut paikalle koko Satakunnan katsomaan entistä ehommaksi entisöityä kartanoa. Saunasaldoni on nyt neljä kertaa ja tänään olisi tarkoitus ehtiä vielä viidennen kerran talven varalle. Illalla menen Lauralle maskeerausmalliksi. Minusta olisi tarkoitus maskeerata hirviö tai joku sen tapainen. Tässä vaiheessa varmaan moni ajattelee, että helpo homma kun ei tarvitse miestä edes maskeerata saadakseen sen lopputuloksen. :) Laulukunto oli perjantaina erinomainen...tänään pitäisi taas välipäivien jälkeen saada kone pikkuhiljaa lämmiteltyä. Huomenillalla minulla voi mahdollisesti olla jo harjoitukset teatterilla. Lomani loppuu virallisesti klo 18 paikallista aikaa. Keskiviikkona on sitten Verdin Boccanegran esitys ja torstaina Oneginin esitys. Taikahuilukin alkaa pian pukkaamaan päälle. Viikko täällä Suomessa on mennyt käsittämättömän nopeasti. En ole oikeastaan muuta ehtinyt kuin poistamaan koti-ikävää ja saunomaan muutaman kerran. Sirkun kanssa ehdittiin laulamaan kolmeen otteeseen ja pakkohan se oli kun Sirkku halusi kunnolla kuulla missä mennään. :) Ilo oli suuresti myös minun puolellani. Perjantaina ehdittiin oikein pianistin kanssa katsoa Sarastrot, Fiescon ja Silvan aariat. Paljon tuli uusia juttuja ja tarkkoja hiomisia. Ei mitään mullistavaa, mutta yksityiskohtien hiominen on loputon tie. Kropan toimivuuden suhteen löysimme Sirkun kanssa vielä yhden lisävaihteen. Siitä on nyt ollut kovasti apua kokonaisuuden toimivuuden suhteen. Tänään pitäisi tehdä vielä muutamia paperihommia, käydä niiden johdosta sekä Akatemialla, että Stadialla ja tietysti tärkeimpänä kaikesta...laulaa! Sille raivaan aina aikaa. Se on kuin lyhennetty kertomus vuoden opiskelusta Stadialla ja vuoden opiskelustani Siballa. Laulaminen ja sen harjoittelu on prioriteetti numero yksi...muut aineet tulevat sitten siinä rinnalla sellaisella panostuksella, ettei se häiritse laulamista. Laulaminen ensin ja sitten muut jos on aikaa ja energiaa.
04.11.2005
Toisinaan asiaa riittää..ja paljon..kolmena päivänä peräkkäin. Eilen olin Sirkun laulutunnilla nro 2 tällä viikolla ja tänään sitten se kolmas. Viime tunnilla sain irti kaiken sen minkä nyt osaan. Siinä oli kaikki syksyn aikana tulleet uudet oivalluksetkin läsnä ja vähenevässä määrin vanhoja virheitä. :) Laulajalla on vain hyviä ja huonoja päiviä, kuten Tommi minulle taannoin sanoi. Riippuu aina siitä miten levännyt olo on fyysisesti ja henkisesti. Ne kun summaa keskenään niin lopputuloksen taso on aina vaihteleva. Eilen oltiin Jussin ja Pauliinan luona syömässä. Pääsin taas tekemään rakastamiani keittiöhommia. Lohta kurkuma, suola ja sitruuna hunnulla sekä sipuli,kurkuma,basilika,Garam Masala- kastike. Siinä olivat mun aikaansaannokset eilen. Värit sopivat erinomaisesti yhteen ja makukin onnistui. Vielä siihen pitää seuraavaksi kerraksi keksiä joku pikantti lisä. Olisi pitänyt kokeilla sitä minttua lisäksi siihen vielä eilen. Katson parhaillaan tv:stä Sydämen asialla- ohjelmaa. Loistava lähetysaika tämä aamu 9-10. Tuo mieleen paljon muistoja jo lukioajoilta, kun oli lukuloma ja joka aamu tuli katsottua vain telkkaria lukemisen sijaan. No ylioppilaaksi tuli päästyä ja eipä niitä arvosanoja sen koommin ole kyselty. Toistan nyt ties kuinka monennen kerran, että odotan innolla saunaan pääsyä tänäiltana. Edellisestä saunakerrasta piti vielä kertoa...menin saunaan ja siellä oli toinen mies, jonka kanssa alettiin keskustella. Ensimmäinen kysymys, jonka hän esitti oli "Mitäs olet tykännyt Suomen poikkeuksellisen lämpimästä ja upeasta syksystä?". No mitäs siihen sitten vastaamaan kuin että..krhm en osaa sanoa, kun en ole ollut Suomessa viimeiseen kahteen kuukauteen. :) No oli meillä onneksi muitakin puheenaiheita. Mutta nyt venyttelemään ja sitten suihkun kautta laulamaan...ei siis suihkulaulua etteivät naapurit häiriinny.
03.11.2005
Maailma on erilainen hyvin nukkuneen silmin. Siihen kun vielä lisää sen, että eilen pääsin saunaan niin eipä mieli juuri virkeämpi voisi olla. Ilma on syksyisen utuinen ja lempeä. Olen tässä mielessäni miettinyt, että mikseivät ihmiset puhu suorempaa toisilleen ja miksi kaikki on niin tasapäistävää. Siinäpä kaksi pientä ja helppoa kysymystä pohdittavaksi. Taidealalla varsinkin nämä molemmat kysymykset ovat hyvin ajankohtaisia. Tasapäistäminen varmasti juontaa juurensa perus-suomalaiseen kateuden mentaliteettiin. Kaverilla, kun ei saa mennä yhtään paremmin kuin sinullakaan. :) Ainakin syvällä satakunnassa sen huomasi jo lapsuudessa. Jos sinulla oli menevinään paremmin niin siitä kyllä sanottiin suoraan...mistään muusta ei. Eihän millään alalla voi eikä kannata kaikkien mahdollisuuksia tasapäistään. Enemmänkin pitäisi etsiä jokaisen erityisominaisuuksia. On sääli, että erikoiskykyjä ja lahjakkuuksia ei oteta käyttöön. Kaikille annetaan samat mahdollisuudet ja lopputuloksena on hyviä yleisosaajia, mutta persoonalliset ja ainutlaatuiset lopputulokset jäävät puuttumaan. Sitten suoraan puhuminen..miksei käydä niitä konflikteja siinä suoraan ja avoimesti? Parempi vaihtoehto sekin kuin paisutella niitä mielessään ja odottaa oikeaa hetkeä niiden sanomiseksi. No kuitenkin...tänään pitäisi taas olla laulutunti Sirkun kanssa. Tänään on sellainen tunne kropassa, että varmasti tulee irtoamaan enemmän kuin eilisaamuna. Ajattelin tuossa pian aloittaa venyttelyllä ja lämmitellä pikkuhiljaa itseni tässä päivän mittaan. Otan rennosti, syön hyvin ja nautin päivästä kotona Lauran ja kissojen kanssa. Huomenna lähdemme sitten kohde Poria, jossa luultavasti sauna ja ruoka odottavat valmiina, kun sinne saavumme. Se ollut vuosien varrella aina poikkeuksetta niin, kun olemme Helsingistä Poriin saapuneet. Lauantaina sitten Eurajoelle käymään ja sielläkin tiedossa ruokaa ja saunomista. :) Lauantai-iltana Noormarkkuun, jossa tiedossa on mm, saunaa ja tiukka rallipeli Teron kanssa PS2:lla. Tiedossa siis totaalisen hikinen ja rentouttava viikonloppu. Tosi nopeasti täällä kuluu aika ja tuntee oikein kuinka mieli virkistyy ja latautuu täällä Suomessa. Sitä tarvitaankin sillä seuraavaksi onkin edessä tosi pitkä aika putkeen Karlsruhessa. Joulunvietto siellä tietysti hieman surettaa, koska itsellä on aina ollut paljon jouluperinteitä. Ehkä tammikuun lopulla ehtisi piipahtamaan Suomessa(hyvällä tuurilla) ja järjestelemään lisää myös ensi kesän rakennusprojektia. Paljon tapahtuu nyt elämässä ja ei ole tosiaankaan tylsää. Tuntuu siltä, että ehdin tällä Suomen reissulla näkemään murto-osan ihmisistä, jotka olin suunnitellut näkeväni, mutta sellaista se välillä on. En minä kuitenkaan halua vuorokauteen yhtään ylimääräistä tuntia ja on mahdotonta elää myös minuuttiaikataulun mukaan. En aio stressata liikaa ja onhan jatkossakin olemassa e-mail, skype ym. yhteydenoton muodot.
02.11.2005
Suomessa ollaan.. Ohjelma oli suoraan sanottuna alusta alkaen ihan liian tiukka. Tämän illan vietän kotona ja vaan nukun ja saunon. Eilinen paluu tuttuihin kuvioihin oli aika rankka. Tietysti suurimpana syynä on se, että olin matkustanut ennen sitä koko päivän. Tänään aamulla oli tunti Sirkun kanssa ja eihän se nyt mennyt ollenkaan niin kuin olin suunitellut. Pystyn kyllä paljon parempaankin ja aion tilanteen korjata heti huomenna hyvien yöunien jälkeen. Paljon tuli taas uutta, mutta kuulemma kehitystä oli myös paljon tapahtunut. Olen nyt vastannut noin 100 kertaa kysymykseen "mitä rooleja teet kuluvalla kaudella". Vastaus siihen tulee siis aika liukuhihnalta. Tänään söin ensimmäisen kerran kalaa Suomessa ollessani. T-talon suolaton Seiti ei ehkä "ihan" ollut sitä mitä olin odottanut, mutta ihan hyvä avaus sekin. :) Sain myös hoidettua tänään tärkeitä opinto-asioita Akatemialla sekä kirjaston lainat ym. Kaikki siis hoidettu kroonista saunomisen tarvetta ja nukkumista lukuunottamatta. Lauralta sain hyvin mieluisan lahjan eilen ja kissatkin on ottanut minut ihan tutunomaisesti vastaan. En siis ihan unohduksin ollut vielä vaipunut Suomessakaan. :) Jussikin oli järjestänyt ennalta minut tekemään jotain jäätelötutkimusta...eihän siinä mennyt kuin 45 minuttia. :) Kumma juttu muuten kuinka erilainen ilmasto täällä on verrattuna Karlsruheen. Tuntee kuinka limakalvot ovat kuivat ja ihan shokissa ilmaston vaihdoksesta. Sama oli havaittavissa silloin kesäkuussa, kun menin Karlsruheen koelauluun. Suomen ilmasto on rankka, mutta pidän siitä silti enemmän. Täällä "kaunis on aamu ja tuores on ilma" lainatakseni erästä Oskar Merikannon kappaletta. Mutta nyt menen päivätorkuille ja sitten valmistautumaan illan saunomiseen. Odotan innolla!
Lokakuun 2005 päiväkirjat
31.10.2005
Onpa levännyt olo. Pystyin kerrankin( kun oikein yritin) olemaan eilisen ja lauantai-illan kokonaan laulamatta. Olen tässä nyt ladannut akkuja lähinnä makoilemalla ja miettimällä elämän menoa. On tietysti huomattavissa, että kroppa on kuin ruususen unessa, mutta ehtiihän sen tässä lämmitellä hyvin illan koitosta varten. Illan konsertin jälkeen sitten pikainen pakkaus, nukkumaan ja sitten huomenaamulla klo 7 kohden Suomea. Juuri tällä hetkellä on todella luottavainen olo illan konserttia varten. Ehkä sitä vihdoin alkaa luottaa siihen, että ne kerran oivalletut asiat eivät häviä yhdessä yössä tai välipäivän aikana. Kun on iso ja matalaääninen mies niin tekniikankin pitää olla yksinkertainen. Ei liikaa muuttuvia tekijöitä vaan tekee yksinkertaisesti kropalla työn niinkuin urheilija. Sitähän tämä onkin..laulajan ammatti on elämäntapa siinä missä urheilijankin. Työn pitää olla pitkäjänteistä, terveys on kaiken A ja O, koko ajan pitää tehdä asiat paremmin ja elämänrytmin pitää olla tasainen. No sellainen sopii hyvin ainakin minulle ja sitä parhaani mukaan toteutan sekä opiskelen tullakseni paremmaksi koko ajan. Olen aina pitänyt siitä, että tällä alalla on nin omillaan. Itse ne asiat on oivallettava ja löydettävä. Opettajat voivat antaa vihjeitä ja ohjeita, mutta loppukädessä sinä itse päätät mitä niistä otat vastaan ja mitä teet. Lopputuloksen kuultuaan ei voi kuin katsoa peiliin..kaikki on vain omaa luomustasi. Minä ainakin parhaani mukaan yritän olla keksimättä tekosyitä joka asialle. Se on niin helppo tie vilkuilla sen peilin ohi ja olla tarttumatta ongelmiin. No joo...eipä nyt mennä taas liian julistavaksi. Toisaalta se on jokaisen oma asia katsooko ongelmiaan silmiin vai ei. Se ei ole minulta pois jos joku niin tekee tai ei tee. Se on vain iloinen asia jos joku on jossain asiassa hyvä ja taitava. Tässä vapaapäivää vietellessä ehdin jo suunnitella itselleni Suomessa käymisen ajaksi ruokalistan ja tapahtumalistan. Viikonlopusta tulee hyvin täysi, kun matkaamme Poriin ja Eurajoelle tapaamaan perhettä ja ystäviä. Eipä silti nuo arkipäivätkään ihan kiireettömiä vaikuttaisi olevan. Kalaruokia pitää syödä paljon ja saunaan on päästävä. Näillä näkymin pääsen saunaan vasta keskiviikkona vaikka saavun jo tiistaina. Pitäisiköhän oikein uimahalliin eksyä heti tiistai-iltana sen saunan perässä. Eipä tässä muuta kuin...Suomi täältä tullaan!
29.10.2005
Eilinen Toscan näytös takana. Ääni toimi erittäin hyvin ja yleisöä oli taas sali täynnä. Hyvät aplodit saimme kaikki, jopa minäkin. Tein yhden "kardinaalimunauksen" musiikillisesti, kun hyökkäsin yhteen fraasiin yhtä iskua liian aikaisin. No ei sitä varmaan kukaan muu huomannut kuin minä ja kapellimestari, mutta kyllä sitä itsensä tunsi ja tuntee niin amatööriksi. Ei muuta kuin treeniluokkaan ja treenaamaan niin ei tartte jatkossa enää punastella. Sain eilen taas yhden kiinnityksen. Täällä Karlsruhessa on kansainvälinen Händel-festivaali helmikuussa ja laulan kolmessa konsertissa oratoriossa "Israel in Egypt" Basso-soolon. Orkesterina ja kuorona toimivat vanhaan musiikkiin erikoistuneet kokoonpanot, teoksen johtaa meidän GMD herr Bramall ja konsertit pidetään meidän teatterilla. Kuulemma se on palkinto hyvin tehdystä työstä, mutta enpä tiedä. ehkä se on vain alun kohteliaisuutta. :) Toivelistalla olisi päästä myös tekemään Mozartin Requiem johonkin tämän vuoden aikana. Jos tästä(niinkuin siltä alkaa näyttää) pikkuhiljaa pääsisi oratorio-keikkoihin kiinni oopperoiden ohella ja sitten myös saisi lied-konsertteja. Tulisi sellainen sopiva suhde oopperan, oratorion ja liedin välille. Sovinkin jo ensi viikoksi treenit Alakärpän Juhon kanssa, kun tulen Suomeen. Todella hienoa päästä tekemään liediä reilun parin kuukauden tauon jälkeen. Pian pitäisi vaivautua tästä suihkuun ja sitten Ensemble-harjoituksiin teatterille. Tiistaina starttaan sitten kohden Helsinkiä ja vietän Suomessa kokonaisen viikon. Saunaa, ruisleipää, tuttuja paikkoja ja paljon laulamista. Ajattelin palkita itseni viikon aikana monella hyvällä kala-aterialla. Täällä sitä ei yksinkertaisesti saa. Ehkäpä sellainen chilipaahdettu sitruunainen siika perunoitten ja yrttikastikkeen kera. Siitä olisi hyvä alkaa ja siirtyä sitten vaikka kalakeittoon. Tukkani on eilisen esityksen jälkeen vielä kuin puudelilla. Tukkani laitetaan Toscan esitystä varten aina pinneillä kiharaksi kiinni päänahkaan, jotta peruukki voidaan laittaa sitten sihen päälle. Kun peruukki on sitten sinä noin kolmisen tuntia ja ne kiharat saavat muhia siellä alla, niin esityksen jälkeen peruukin ja pinnit poistettua lopputuloksena on komea puudelitukka. Mutta eipä tässä taas muuta kuin valmistautumaan työpäivään.
27.10.2005
On tämä ihmeellistä tämä tietokoneiden maailma. Olen tälläkin viikolla ollut Sirkun laulunopetuksessa sähköpostin välityksellä varmaan jo viiteen eri otteeseen. Se onkin ollut nyt äärimmäisen tärkeää. Mulla on nyt aikaa ja halua treenata vähän liikaakin. Jotenkin haluan kaiken tapahtuvan aina vaan nopeammin. Sitten toinen asia on tämä "nuoren ammattilaisen syndrooma" eli pitää yrittää aamukymmenneltä kaikki vaikeimmatkin pätkät laulaa mahdollisimman hyvin ja täyteen ääneen sekä täydellisiin musiikillisin fraaseihin. Tottakai pitää kokeilla aina harkoissa, että jotkut paikat toimii, mutta pitää oppia myös markkeeraamaan. Jos homma toimii korrepetiittorin kanssa niin ihan turha niitä on rassata ekoissa näyttämöharkoissa, kun ne on aina yhtä hässäkkää. On kuitenkin sitten vielä Sitzprobe ja päänäyttämöharkat missä voi sitten kokeilla vetää täysipainoisesti roolinsa läpi. Paljon on vielä opittavaa. Tätä kaikkea ollaan käyty läpi ja tietysti teknisiä juttuja ja kropan käytön tehostamista. Viime aikoina minulla on laulaessa ainakin tullut selkeästi enemmän hiki...oiskohan se merkki siitä, että teen vihdoinkin töitä enimmäkseen kropalla enkä matskulla niinkuin aina ennen. Maanantaina pitäisi laulaa Silvan(Ernani) tai Fiescon(Simon Boccanegra) sekä Der Wassermannin(Rusalka) aaria siellä festissä. No ihan kiva päästä tekemään niitä ja hiomaan. Haaveena on tietysti se, että saisi koko paketin toimimaan täysipainoisesti aarian joka vaiheessa. Nykyään minulla tulee toisinaan tosi hyviä pätkiä ja sitten aina joku notkahdus. Se on ärsyttävää...no eipä muuta kuin katse peiliin ja treeniluokkaan. Kirjoitin eilen elämäni ensimmäisen Saksan kielisen sähköpostin sekä viestin herr Wagnerille. Siinä on varmaan ollut hymyssä pitelemistä niitä vastaanottavilla tahoilla. :) No ainakin yritin parhaani ja luultavasti tulin ymmärretyksi. Tänään pitäisi mennä varaamaan lentoliput Suomeen. Taas saa puhua Saksaa ja taas Saksaa. Eilen olin oikein ylpeä itsestäni kun sain päivitettyä CV:ni ja kotisivutkin ihan tyydyttävään kuosiin. Pitää vielä lisätä muutama kuva, kun pääsen Suomeen. Täytyy nyt yrittää latautua ensi viikkoon, kun on miljoona asiaa mitä pitää hoitaa ja miljoona ihmistä, jotka pitäisi tavata. Olen silti tehnyt vakaan päätöksen pysyä kohtuudessa ja ajatella ensi sijaisesti omaa itseäni, ettei lomastakin tule työtä. Välillä pitää ottaa rennosti ja ihan vain elää, koska sillä saa syvyyttä ääneen ja roolien tulkintaan, kun on elettyä elämää takana. Tää oli taas näitä Sirkun viisauksia. :)
26.10.2005
Aamuharjoitukset Madame Butterflysta takana..tai no venailin siellä 15 minuuttia ja sitten sanottiin, että tehdäänkin sun osiot vasta huomenna. No ei se mitään onpa taas aikaa omalle treenaamiselle. Eilen sain taas tietää, että mulle tulee yksi uusi ooppera tällä kaudella. Kokonaismäärä on nyt sitten 11 tämän vuoden aikana. Tämä 11:sta ooppera on sitten Der Kleine Prinz eli Pikku Prinssi. Minä teen siinä vanhan "viisaan" maantieteilijän roolin. Sellainen aika matalahko Basso-rooli. Sen teoksen säveltäjä oli Nikolai Schapfl muistaakseni. Minulle tarjottiin myös elämäni ekaa vierailua eli Bartolon(Figaron häät) roolia Freiburger Theater:iin. Ois kyllä kiva lähteä, mutta mulla on kyllä tiukka aikataulu täällä. Siitä olis Freiburgissa 6 esitystä ja ne olisi kaikki just sopivasti kuukautta ennen kuin teen Bartolon täällä Karlsruhessa. No täytyy katsoa miten asiat järjestyy vai järjestyykö. Maanantaina oli taas prof. Hermannin tunti ja taas tuli muutamia oivalluksia..tai pikemminkin päivityksiä Lisää kroppaa..LISÄÄ KROPPAA ja kirkkautta äänen sointiin. Perjantaina on taas Toscan esitys ja maanantaina on taas joku theaterfest missä saan laulaa 2 aariaa. Sitten viikon suurimpaan uutiseen. Loma-anomukseni tuli takaisin ja starttaan syntymäpäivänäni eli 1.11 kohden Suomea. Viikon ehdin olla ja sitten palaan taas Karlsruheen työn ääreen. Ei siitä kyllä mitään varsinaista lomaa tule, kun mun pitää opetella ulkoa se Urbainin rooli. No mutta pääseepähän saunaan ja kotiin. Ehkä jopa kerkeää vähän moikkaamaan tuttujakin..ja tietysti pitää laulaa paljon ja opetella uusia rooleja. Lauran ja kissojen kanssa saa rentoutua ihan rauhassa ja sitten vähän Suomettua. :) Mahtaakohan ne kissat enää mua tunteakkaan...no se selviää ensi viikolla.
23.10.2005
Toscan eilinen ensi-ilta takana. Aivan loistava fiilis ja aivan uskomattomia kanssalaulajia. Varsinkin Toscan roolissa ollut Hui He oli uskomaton. Tulee vissiin laulamaan tänne myös Liu:n Turandot:iin ensi kesäkuussa. Olisi kyllä hienoa päästä laulamaan Timurin rooli hänen kanssaan. No pääasia, että pääsen todellakin laulamaan sen hienon Timurin roolin. :) Katsomo oli loppuunmyyty ja yleisö jaksoi taputtaa väleissä ja lopussa todella pitkään. Orkesterointia hoiti herr Sandner, jolla on uskomattomat tarkat kädet ja oikeasti ymmärrys laulajien ajan ja hengityksen tarpeelle. Tänään on siis vapaapäivä ja ensi perjantaina taas Toscan esitys. Laura lähtee valitettavasti tänään takaisin Suomeen ja kaiken lisäksi pitäisi siivota täällä kämpässä. Yritän nyt myös alkavalla viikolla pitää laulutreenien määrät kohtuullisina. Kuluvalla viikolla tuli treenattua ehkä vähän liikaakin, kun into ja halu kehittyä on nin kova. Pakko tehdä töitä, ettei joudu häpeämään näitten kollegoiden keskellä. Huomenna on taas prof. Hermannin tunti ja saas nähdä mitä se tuo tullessaan. Olen tässä Suomen asioita seurannut netin välityksellä ja pääasiassa tietysti urheilutuloksia. Se on tullut jo isänperintönä lapsuudesta asti, joten mihin sitä seepra juovistaan pääsisi. Saksan kieli sujuu jo pätkittäin. Ymmärrän jo puherytmistä kaikki sanat, mutta puoliakaan en ymmärrä suomeksi. Kyllä silti keskustelussa pysyn jo jotenkin mukana ja mulla on ne 20 lausetta jotka osaan. Yritän myös jo vitsailla ja käyttää tilannekomiikkaa. Mitä sitä suremaan jossei kieltä osaa. Kuten aussitenori mulle sanoi "Don´t worry...you will learn this bloody language". Kyllähän tään oppii..osaan jo monta sataa prosenttia enemmän kuin tullessa. Silloin osasin 3 sanaa eli "Ja" "Nein" ja "Kloo"! Täällä on nyt hyvä fiilis ja kaikki järjestyksessä. Uusia (suurempia) haasteita odotellessa.
20.10.2005
Taas yksi päivä käynnissä lintuinfluenssan ja hurrikaanien vaivaamassa maailmassa. Aamulla oli Toscan läpimeno ja illalla on Sitzprobe samaisesta teoksesta. Minulla on vielä Pariser lebenin ensemble-harkat sen päälle. Töitä riittää taas. Kävin tänään täyttämässä ensimmäisen loma-anomukseni ja saas nähdä miten käy, että meneekö se läpi. Suomeen ja saunaan on siis hinku. Tähän kohtaan en jaksa taas tiukemmin analysoida jokapäiväisiä tapahtumia eli Sarastron roolin hiomista ja seuraavan päivän esityksiin valmistautumista. Totean vaan, että näin on ja huomenna on Oneginin esitys. Pari päivää on nyt sadellut ja ollut siis oikein kostea ja raikas ilma. Erittäin hyvällä tuulellakin olen ollut kun saa laulaa paljon ja äänikin toimii hyvin. Laulajan mielialahan vaihtelee täysin sen mukaan miten ääni toimii kulloinkin. Ainakin minulla se on näin. Maanantaina on taas tunti prof. Hermannin kanssa. Tiedossa taas 60minuuttia tiukkaa työntekoa ja yritystä. jotenkin tuntuu, että alan pikkuhiljaa ymmärtää myös tekstin fraseerausta. Se on vieraalla kielellä äärimmäisen vaikeeta. Onneksi saksan kielestä on nyt tulossa minulle se toinen "kotimainen" kieli. Italia pitäis saada vielä plakkariin...sinne sitten seuraava kiinnitys. :) Tänään illalla olis tarkoitus valvoa ja katsoa puoliltaöin alkava Robbie Williamsin levynjulkkari keikka Berliinistä. Siinä miehessä on karismaa ja paljon, PALJON musiikillista osaamista. Odotan innolla sitä keikkaa sekä innolla myös loma-anomustani takaisin. Mukava olisi Suomessa käydä, mutta eipä täälläkään valittamista. Viihdyn erittäin hyvin ja saan tehdä sitä mitä haluan eli soittaa suutani(siis Laulaa).
18.10.2005
Eilen oli sitten vihdoin ensimmäiset Toscan näyttämöharjoitukset. Aamulla tehtiin tunnissa ensimmäinen kohtaus ja illalla meni lapsikuoron kanssa ja Scarpian kanssa sitten 3 tuntia. Tänään oli vapaata Toscasta. Huomenna on läpimeno ja torstaina Sitzprobe. Sitten lauantaina Ensi-ilta! Kivaa päästä taas lavalle. Pääsen sinne jo tosin perjantaina, kun mulla on Oneginista esitys. Tänään olin taas vaihteeksi operetin vuorosanojen lukuharjoituksissa ja myös Sarastron tekstipätkiä olen yrittänyt opiskella. Olen kyllä vielä aika surkea tässä kielessä. Viikonloppuna saatiin Koskelan pariskunnan tuomana laatikollinen viiniä tuolta Elsassin viini-alueelta Ranskasta. Loistavan makuisia viinejä. Kahta lajiketta ollaan nyt maisteltu. Riesling on kyllä todella hyvää. Ehkäpä lauantain ensi-illan jälkeen sitä vois juoda yhden tai kaksi lasia. Täällä on nyt kolme päivää piikattu talon sisäpihan betonia auki. Nyt ne ilmeisesti sai työnsä päätökseen. Päivän aikana ei ole kuullut edes omia ajatuksiaan. Tuohon tehdään uusi roska-ja pyöräkatos ja muutenkin pihasta tulee siistimpi. Madame Butterflyn harjoitukset alkaa vissiin ensi viikolla ja operetista on ekat ensemble-harkat. Osaan sen jo kyllä unissanikin. Pitäis ehtiä tuossa Karlsruhen upeassa linnassa käymään, kun sunnuntaina meni aika ohi ihan huilatessa. Tänään sain kortin Minnesotasta ja on se mukavaa mun ystävät vielä jaksavat muistaa minunkin olemassaolon maailmalla. :) Taidanpa taas ottaa päivätorkut. Niistä on tullut minulle täällä oikein tapa. Olen varmaan väsyneempi täällä kun vieras kieli vaati jatkuvaa keskittymistä. Australialainen tenorimme jaksaa tosin joka päivä sanoa minulle selvällä Suomen kielellä "Terve" ja "Voi V.... S..tana P..kele." On vissiin joltain suomalaiselta kollegalta oppinut Suomen kielen tärkeimmät sanat. Yritän opettaa sille tämän vuoden aikana jotain hieman "käyttökelpoisempia" Suomen kielen sanoja, kun teemme Taikahuilua yhdessä.
16.10.2005
On rauhaisan tuulinen sunnuntai. Ajatukset ovat jotenkin kaukana laulamisesta. Olimme eilen katsomassa Lentävän Hollantilaisen teatterilla. Orkesteri soitti hyvin ja herkästi ja sali oli täynnä yleisöä. Olen tehnyt periaatepäätöksen, että en ala kehumaan tai kritisoimaan oman talon väkeä. Jokainen käyköön itse paikalla ja vetäköön johtopäätöksensä. Huomenna klo 10 alkavat vihdoin Toscan harjoitukset. 4 näyttämöharjoitusta ja Sitzprobe...niillä sitten lauantain ensi-iltaan. Tulevana perjantaina on myös Oneginin esitys. Juuri tällä hetkellä on musiikillisesti työn alla Toscan ja Butterflyn lopulliset hiomiset. Edelleen en jaksa olla hehkuttamatta Zio Bonzon loistoroolia Butterflyssa. Lyhyt ja näyttävä rooli sekä komea kostümi. Tänään meidän pitäisi mennä tutustumaan tuohon Karlsruhen hienoon linnaan ja nauttia ihan vapaapäivästä. Minun tosin on pakko päästä treenaamaan teatterille tänään. Perjantaina kulki erittäin hyvin iltaharjoituksissa, mutta se oli silloin. Katoavaista on hyvä vire ilman ylläpitoa. Kyllä aika vaan menee hirveän nopeasti. Oon ollut täällä jo pitkälti yli kuukauden. Kieltä pitäis taas alkaa opiskella uudelle tasolle...no kaikki aikanaan.
13.10.2005
Laulutunti numero 3 takana prof. Hermannin kanssa. Vaativa oli taas ja vaatimukset tuntuvat kasvavan vaan matkan varrella. Ne mitä viime viikosta olin omaksunut todettiin läsnäoleviksi ja ei mutta kuin uusien asioiden kimppuun vanhojen taitojen syventämisen ohella. Tunnin teemana olin kropan käytön tehostaminen, konsonanttien saaminen kropan pohjasta asti lähteviksi ja luomaan intensiteettiä vokaaleille. Siinä taas työsarkaa seuraavaksi kahdeksi viikoksi. Työn alla oli edelleen Sarastrot, joita aloitettiin silloin viime viikolla. Seuravalla kerralla lisää Sarastroa ja sitten Fiescon,Banquon ja Bartolon aariat(jos riittää aikaa Sarastrojen jälkeen..eli luultavasti ei :). Töissä oli eilen musiikillinen harjoitus herr Wagnerin kanssa. Teimme Toscaa, Taikahuilua ja Madame Butterflyta. Taikahuilu on hyvää treeniä äänen linjaan, Tosca(Sacrestano) äänen karaktärisointiin ja Butterflyn Zio Bonzo on lyhyt, näyttävä, dramaattinen ja "hyvää kamaa" kaikin puolin. Päivät kuluvat nyt hirveän nopeesti, kun Laurakin on täällä. Laura on työharjoittelussa tuossa teatterimme Maskeraamossa. Kovin innoissaan on ollut ja nillä on paljon töitä täällä. Olut on edelleen halpaa ja ruoka samoin. Olen nyt saanut nauttia päivittäin ruisleipää, kun sain sitä Suomen tuliaisina. On se vaan todella hyvää. Näyttää siltä, että nyt kun oon tehnyt alkusyksystä paljon musiikillisia treenejä NIIN saatan päästä viikon lomalle Suomeen tässä syksyn aikana. Pitää mennä nyt lakki kourassa anomaan sitä. No 6 valmistettua roolia tässä reilun kuukauden aikana on kai ihan hyvä peruste. Olis kyllä kiva päästä käymään tutuissa maisemissa Eurajoella ja pyörähtää varmaan konsalla sekä akatemiallakin. Saas nähdä tuntevatkokaan enää vai onko jo aika ajanut mun ohi. :) No joulusta loppiaiseen olen joka tapauksessa kiinni töissä. Tais olla 6 vai 7 esitystä sinä aikana. Silloin kuin muut lepää niin meillä töitä riittää. Mutta en valita..en mitää muuta tekisi mieluummin.
12.10.2005
Eilen illalla oli taas operetin musiikkiharjoitukset kapellimestarin kanssa. Kapellimestarin nimi on herr Carlberg, jota tietysti menin ekalla harjoituskerralla sanomaan herr Carlsberg nimellä. Ei siis olutmerkki kuitenkaan. No kuitenkin hän totesi, että ei operettia ihan mun instrumentille ole tehty, mutta sanoi että Opern-direktor on selkeästi halunnut laittaa mut kielikylpyyn oppimaan Saksaa. Nää kaput ja korrepetiittorit alkaa tuntemaan mut jo hyvin kun ne on saanut kuulla mua siinä Boccanegrassa. Hmm..operetista vielä...Lisäksi roolihan on ihan puhtaasti baritonialueella kulkevaa, mutta sitä ei ole tarkoituskaan laulaa millään klassisella oopperalinjalla..ja tarinassa olemme kaikki vielä juovuksissa. Lisäksi voi oktavoida jos on liian korkeita paikkoja. Sinänsä äänet ei ole korkeita, mutta kun linja kokonaisuutena makaa koko ajan basson ääri-äänillä niin ei se oikein toimi. Tosin suurin osa siinä on ensemble-laulua ja kertauksien kertausta. Eli ei siis todellakaan hätää. Tänään menen taas laulutunnille prof. Hermannille. Ns. Läksyinä oli molemmat Sarastrot, Bartolon, Banquon ja Fiescon aariat. Luultavasti hiotaan koko tunti Sarastroja. Haastavia ja mieluisia aarioita noi kaikki edellä mainitut. Illalla sitten vielä musiikkitreenit herr Wagnerin kanssa. Ohjelmassa 2.haarniskoitu, Sacrestano ja Zio Bonzo. Hyviä musiikillisia pätkiä kaikki. Tietty se Zio Bonzo on ihan mielettömän makee pätkä. Puccinin upea orkesteraatio ja paljon fortea sekä korkeelta. Toscan Sacrestanosta tykkään kanssa..kiva päästä tekemään vanha väsynyt ja kauhtunut kirkon mies. Siinä on hyviä pätkiä laulaa. Ensi-ilta on jo 22.pvä, mutta vielä ei oo näyttämöharkat alkaneet. Nämä wiederaufnahmet täyty opetella aina videonauhan kanssa ja sitten kävellä kerran läpi apulaisohjaajan kanssa. Mutta tosi innolla odotan. Seuraava esitys on 21.pvä(Onegin) ja siitä seuraavana päivänä sitten se Toscan enskari. Nyt on hyvin aikaa omalle treenille ja päivittäin pääsee hiomaan rooleja korrepetiittorin kanssa. Laura toi mukanaan ruisleipää. On se pirun hyvää ja pitää mahan kunnossa. Sitä kyllä todella täällä kaipaa. Mua ei noi vaaleet leivät sytytä. Lauran mielestä osaan jo mainiosti Saksaa...heh kyllä totuus on jotain ihan muuta. Mutta täällähän sitä yritetään sönkätä vaihtelevalla menestyksellä.
10.10.2005
Epätoivoisen treenaamisen kautta uuteen oivallukseen. Siinä tämän maanantain teema. Viime viikolla tehty kova treeni on ratkaisemassa nyt yhden suuren puutteen äänessäni. Innostuksella ja pelolla odotan, että onko tämä pysyvä oivallus vai unohtuuko se. Nyt tuntuu ainakin tosi hyvältä. Verdin Simon Boccanegran ensi-ilta ja Oneginin toinen esitys menivät erittäin hyvin. Oli nautinto olla lavalla ja päästä tekemään juttuja. On kyllä ensiluokkaisen hienoa ja tärkeetä päästä vakituisesti tekemään juttuja orkesterin kanssa. Täytyy vaan kiittää kohtaloaan ja toivoa, että pysyy terveenä. Laulajalle niin tärkeä henkinen tasapainokin on nyt ihan kohdallaan. Johtunee paljon siitä, että Laura saapui tänne eilen! On niin helpottavaa saada purkaa kaikki asiat, jotka päivän aikana mieleen kertyy omalla kielellään ja reaaliajassa. Kielikään ei tunnu enää nin mahdottomalta. Viikottain se masentaa, mutta ei näköjään voi välttyä siltä, että sitä koko ajan oppii lisää. Täälä on kaunis ja lämmin syyspäivien kimara. Eilen oli kaupungissa joku spezial Sontag, jolloin kaikki kaupat ja liikkeet olivat auki. Ilmassa oli karnevaalitunnelma kaikkine pikkukojuineen ja sankkoine ihmismäärineen. Töissä on sopivan kiire ja oikein riittävästi jää aikaa myös omalle treenille.
07.10.2005
Tänään on sitten Verdin Simone Boccanegrasta ensi-ilta. Kiva päästä tekemään. Nautin Verdin musiikista jotenkin ihan täysillä. Melodiat eivät ole niin tunteisiin vetoavia kuin Puccinilla, mutta jousien käyttö sekä musiikin mahtavuus ja mielenkiintoisuus ovat Verdillä ihan toisella tasolla. Tänään pääsen itsekin jo laulamaan sentään hieman enemmän kuin Oneginissa. Lauluteknistä treeniä on viime päivinä tullut hiottua ja taas hiottua. Ei auta jäädä tuleen makaamaan. Maailma on täynnä hyviä ääniä. Toivottavasti oman äänensä saa vielä kehitettyä sellaiseksi, että siinä ei ole rajoja eikä suuria maneereja. Työtä, työtä ja työtä vaan sen eteen. Eihän tässä muuta voi. Aina voi peiliin katsoa ja miettiä, että siellä se vika. Turha sitä muiden tekemistä on pohtia. Jos laulavat hyvin niin se on vain iloinen asia. Laura tulee sunnuntaina Karlsruheen kahden viikon ajaksi! Tosi hienoa. Ei ihmistä tai ainakaan minua ole tehty yksin organisoimaan kaikkia asioita. Suomeen tulosta ei nyt ole vielä mitään tietoa. Joulun ainakin tulemme viettämään täällä Karlsruhessa, kun keran esityksiä on silloin melkein joka päivä. Kun muut ovat vapaalla niin taiteiljat ovat töissä. Tosiaan ensimmäinen palkkakuittini tuli kotiin osoitettuna Frau Mika Kares tekstillä! Sanotaanko, että itseäkin hieman hymyilytti. Liekö sitten rouvitteluni johtunut naisellisesta olemuksestani tai naisellisesta äänestäni? :) Täytynee korjata tuo pieni yksityiskohta tuolla teatterin toimistolla. Täällä ilma sen kuin lämpenee. Kaksi viikkoa menikin ihan kuin tammikuisessa Suomessa eläessä. Nyt onneksi aurinko paistaa ja tuulikaan ei mene luihin ja ytimiin.
06.10.2005
Rakas päiväkirja.....tästä se sitten alkaa eli nettipäiväkirjan kirjoittaminen. Toivottavasti ääkköset on edelleen ääkkösiä eivätkä ala muuttumaan miksikään lukujonoiksi. Ensimmäinen ensi-ilta ja ensimmäinen palkkapäivä ovat takana. Ensi-ilta pikkuroolissa meni ihan kivasti. Mieli tietysti halajaa jo isompiin haasteisiin ja onneksi niitä onkin tässä luvassa. Anfängerin osa ei tietenkään ole helppo, mutta kaikillahan se on edessä. Tyytyväinen tässä saa olla, joten en valita. Palkkapäivä oli ja meni. Saksan verottaja on sanotaanko..aika julma. No siitäkään ei sen enempää. Eilen oli toinen laulutuntikin täällä. Käyn nyt reilu 10 kertaa syksyllä ja kymmenen kertaa keväällä. Uuden opettajan kanssa työn teon aloittaminen ei ole ihan mutkatonta. Systeemi muuttuu väkisinkin ,vaikka samoista asioista puhutaankin. Tosin olen edelleen Sirkun netti-, ja puhelinopetuksessa, joten kaikki on oikein hyvin. Eilen minulla oli tosiaankin ensimmäinen ensi-ilta Oneginista. Heh..jotenkin hassua, että täällä ei oikeasti tarvitse tehdä muuta kuin laulaa. Sinut puetaankin valmiiksi, kutustaan lavalle, ohjaillaan sielläkin tarvittaessa ja kaikki tehdään mahdollisimman yksinkertaiseksi ja helpoksi. Tietysti johtunee siitä, että olen mies ja matalaääninen(ja Suomesta). Asioiden pitää olla yksinkertaisia, eikä pidä joutua keskittymään liian moneen asiaan yhtä aikaa. Hengittäminen ja kävely samaan aikaan ovat jo riittävän haasteellisia. Saksan kieleni kehittyy hitaasti, mutta varmasti. Pakko se vaan on sönkätä ja pärjätä. Pitää myös yrittää olla lausumatta puheessa liian hyvin..muuten nämä alkavat luulla, että OIKEASTI osaan jo kieltä. Mutta nyt alkaa työpäivä. Ihanaisen Offenbachin operetin musiikkiharjoituksilla.
Create a free website at Webs.com