Loitsu on symppis ori hoitaa. Se rakastaa ihmisiä (lähes yhtä paljon kuin kauniita suokkineitosia). Loitsu on karsinassa kiltisti ja antaa hoitajan hoitaa, harjata ja puhdistaa kaviot ongelmitta. Ulkona harjauspuomissa ori saattaa olla levoton, sillä se haluaisi mukaan muiden touhuihin - Loitsu on melko seurallinen hevonen, eikä viihdy yksin.
Loitsu tulee tarhasta ihmisen luo heti, siinä toivossa että pääsisikö se töihin tai paijattavaksi.
Koulua ratsastettaessa Loitsu on todella kiva. Se reagoi kaikkiin apuihin, joskin suustansa se on hieman kova. Loitsu on koulupainotteinen ja menee koulua helpon A'n. Avot, sulut, laukanvaihdot tai temponlisäykset eivät siis tuota ongelmia, niinkuin ei melkein mikään muukaan. Osaamattonta ratsastajaa saattaa Loitsu ilkikurisella päällä pompotella miten sattuu, mutta heti kun näyttää, kuka on pomo, Loitsu tyytyy kohtaloonsa ja työskentelee parhaansa mukaan.
Esteillä Loitsu tarvitsee varman kuskin, sillä on tapana hieman kiellellä ja kiertää esteitä. Pohkeet kiinni ja maiskautus enne estettä kyllä yleensä riittävät avuiksi eteen ylittämiseen, eikä raippaa usein tarvita. Loitsu hyppää ratana noin 90 senttiä, yksittäisenä metriä ja vähän päälle. Irtona on ori ponkaissut jopa 130 cm.
Maastossa Loitsu onkin sitten hieman railakkaampi otus. Tammoille pitää esittää, orien ja ruunien kanssa kisataan kuka on nopein ja sitä rataa. Loitsulla ei ole tapana säikkyä, mutta pensaasta loikkaava pupu voi saada sen hätkähtämään, ja pelokasta tai jännittynyttä ratsastajaa se vetää mielin määrin pitkin mantuja. Ratsastajille, jotka näyttävät kuka on pomo, se ei maastossakaan ryppyile.
Loitsu pukittaa harvoin, ja yleensä se johtuu liiasta energiasta tai innostuksesta. Maastoesteiden jälkeen ei ole harvinaista, että takapää vähän ponnahtaa, mutta maneesissa taas Loitsu harvemmin innostuu niin paljon.
oitsu pitää uimisesta ja kahlaamisesta, ja se on ratsastajien suosikkiratsu mikäli mennään järvelle uittamaan/kahlauttamaan hevosia. Loitsu ui ratsastaja selässään rauhallisesti, eikä hypi turhia.
Kengittäjäkin on Loitsun mielestä tervetullut, koska kengityksen jälkeen saa aina namin. Loitsu on yksi kengittäjän lempi hevosista sen kärsivällisyyden takia. Loitsu ei noteeraa kengitystilannetta pahemmin.
Traileriinkin Loitsu menee helposti, joskus, jos on ollut pitkä väli kuljetuksissa, se saattaa vähän pohtia että mennäkö vai ei, mutta ongelmaa siitä ei tule.
Kisoissa Loitsu keskittyy tehtäväänsä, lämmittelyssä se saattaa hieman hötkyillä, mutta itse suoritus on lasten leikkiä - ainakin melkein. Joskus se saa päähänsä estekisoissa olla hyppäämättä yhtäkään estettä, joskus se ampuu kuin tykinkuula jokaiselle esteelle. Koulukisoissa Loitsu on rauhallisempi, se menee yleensä tasaisesti ja on muutenkin helppo kisaratsu.
© Irvikissa
| i. Tulenarka evm. | ii. Tuntematon evm. |
| ie. Tuntematon evm. | |
| e. Tähtikirkas evm. | ei. Tuntematon evm. |
| ee. Aino evm. |
Loitsun isä on voikko ori nimeltänsä Tulenarka. Se on tavallinen puskaratsu eräällä poronhoitotilalla Pohjois-Lapissa. Se hyppää noin 80 senttiä ja menee koulua noin helpon B'n. Orilla ei kisata ollenkaan. Sitä käytetään myös valjakossa, ja talvisin kun autolla ei lumisateen vuoksi pääse, Tulenarka valjakkoineen toimii poronhoitajaperheen autona. Kesäisin ori myös kyntää peltoja. Luonteeltaan se on rauhallinen oriksi, ja se rakastaa ihmisiä. Ikää oriilta löytyy 14 vuotta.
Loitsun emä on sympaattinen tamma nimeltään Tähtikirkas. Se on liinakko, ja luonteeltaan kympin arvoinen tamma. Tähtikirkas kisaa silloin tällöin pikkukisoissa niin esteitä kuin kouluakin. Tamma on syntynyt vuonna 1992. Se syntyi joulukuun toisiksi viimeisenä päivänä kello kahden aikaan yöllä. Yö oli tähtikirkas, ja revontulia näkyi taivaalla -voitte varmaan kuvitella sen upean näyn, ja sen, kuin yhtä upea liinaharjainen suomenhevostamma ottaa ensiaskeleensa lämpimässä tallissa olkien päällä -näin syntyi Tähtikirkas, tamma, josta kukaan ei ole kuullut, mutta kuultuaan ei unohda.
Loitsun emän emä, Aino, kuuluu vanhaan suomenpienhevosten sukuun. Aino kantakirjattiin palkinnolla I, ja sillä on reilut 20 kouluratsastussijoitusta pelkästään jo luokasta helppo A. Aino syntyi vuonna 1980, ja kuoli 2007 ollessaan 27 vuoden ikäinen -melko kunnioitettava ikä. Väriltänsä tamma oli liinakko, ja sillä oli pitkä vaalea harja, kuten Kalevalan Ainolla on. Kuka ties, saiko tamma siitä nimensä.
Loitsun kanssa hankitaan mahdollisimman monta KRJ-sijoitusta ja sitten matkataan laatikseen. Myös VIR MVA Ch arvonimi olisi tarkoitus jossain vaiheessa hankkia.
SLAhan ori lähtee kunhan sillä on enemmän jälkeläisiä. Myös kantakirjaan pyrimme.