virtuaalitalli MC-Suokit ~ sh-t. Pikantin Eerika

Pikantin Eerika on kaunis suomenhevostamma. Usein kauniit luonnehditaan omahyväisiksi tai muuten vain ilkeiksi, joilla on oma taustajoukko tukemassa itseään. Kauniit eivät välitä rumista, vaan vain itsestään ja... itsestään.
Mutta on poikkeuksia. (Ei, näitä poikkeuksia on vähemmän kuin Saksan kieliopissa!)
Pikantin Eerika, kutsumanimeltään Eerika, on yksi niistä pokkeuksellisista kauniista sieluista.

Eerika ottaa kaikki huomioon. Se pitää muista hevosista yhtä paljon kuin tutuista ihmisistäkin. Tarhassa se yleensä viihdyttää muita ja pitää huolta varsoista. Uusiin tulokkaisiin se myös tutustuu ensimmäisenä.
Eerika ei ole lauman pomo, mutta siltikin tuntuu välillä että se pitää huolen muista, sillä aikaa kun pomo popsii porkkanaa suuhunsa.
Vaikka Eerika on tutustumishaluinen ja kiltti, se on ihmisiä kohtaan ujo. Tuttujen ihmisten, kuten omistajan, hoitajien ja vakioratsastajien seurassa se on täysin oma, kiltti ja reipas itsensä, mutta tuntemattomien seurassa se yrittää olla huomaamaton, ja pysyy vain paikoillaan, tai tarhassaan kävelee kauemmas seuraamaan tilannetta. Näyttelyissä tästä on lähinnä hyötyä, kun tuomareiden sitä tutkiessa se on vain paikoillaan, mutta jos tuomarina toimisi joku tuttu ihminen, se olisi koko ajan tunkemassa turpaansa kasvoille ja "hoitamassa". Näin tuomarit saavat työrauhan, mutta se luonnehditaan yleensä ujoksi silti.
Eerikahan ei siis varsinaisesti ole arka, se ei juokse tuntemattomia karkuun, mutta se ei tulekaan katsomaan.
Hoitajan tai jonkin muun tutun hakiessa tammaa tarhasta se tulee, joskus kaksitahtisellakin askellajilla, luokse.

Talutettaessa Eerika menee kiltisti vierellä, ja taluttajan pysähtyessä myös se pysähtyy. Vieraissa paikoissa se saattaa vähän kytätä erikoisia objektiivejä, kuten punaisia postilaatikoita tai isoja, sinisiä tienviittoja - nehän aivan varmasti loikkaavat sieltä tamman kimppuun.
Eerika pelkää myös kovaäänisiä moottoriajoneuvoja, kuten moottorikelkkoja, krossipyöriä, rekkoja ja muita isompia autoja yms. Tavallisiin henkilöautoihin se on tottunut, ja traktorikaan ei enään pelota, kun se on nähnyt niitä sen verran - syrjäisemmällä maaseudulla kun asustaa.
Jos haluaa ratsastamisen sijasta taluttaa tammaa maastossa, kannattaa valita vähäkulkuisimmat tiet ja polut, jottei tamma säikähdä esimerkiksi mönkijöillä ohi rälläävää nuorisoporukkaa (tai talvella moottorikelkkailijoita).

Hoidettaessa Eerika on ihan perus suokki. Se seisoo paikoillaan ja nauttii harjauksesta. Outojen kanssa se vähän vierastaa, eikä siksi hamuile kasvoja, hiuksia tai taskuja, kuten tuttujen ihmisten kanssa.
Pään harjauksesta Eerika ei liiemmin pidä, ja saattaakin nostaa päätänsä. Tällöin kannattaa vaan ottaa otsaharjasti kiinni ja siistiä pää loppuun.
Kaviot tamma antaa puhdistaa hyvin, välillä saattaa kokeilla, että saakos sen jalan jo laskea.
Eerikan voi hoitaa hyvin karsinassa tai ulkona, sillä ei ole hirveästi väliä, sillä tamma pysyy hyvin paikoillaan.

Varustettaessa Eerika käyttäytyy melko mallikkaasti myöskin. Se ei väistä satulaa eikä liiemmin pullistele. Suitsiessa se ei nosta päätään, mutta saattaa joskus pitää hammasrivistöään kuolainten suuhun laiton aikana tiukemmin kiinni - tällöin vain pitää kutittaa sitä suupielestä, ja kylläpä aukeaakin tamman suu vilkkaasti.

Yleisesti ottaen Eerika on helppo ratsastettava. Kentällä se on rento ja sen tuntee myös ratsastaja. Koulupainotteisena Eerikalla harjoitellaan koulua neljä kertaa viikossa. Kahdesti se käy maastossa ja kerran hypätään.

Eerika saattaa joskus säikkyä, varsinkin vieraalla maaperällä. Se ei pelkää tavallisia asioita tai näe pikku-ukkoja, mutta selvästi massasta erottuvan kohteet, kuten yllämainitsemani kirkkaanpunaiset postilaatikot saavat sen joskus hyppäämään sivuun. Ratsastajan tulisi olla siis tarkkana maastossa ja tiedostaa ympäristöstä silmille pomppaavat asiat, tai muuten vain sellaiset jotka hevosen silmään saattavat näyttää pelottavilta.
Kentällä Eerika harvoin säikkyy, mutta yhtäkkiset kovat äänet saattavat saada sen säpsähtämään.
Pensaasta juoksevia myyriä, hangessa pomppivia jäniksiä tai suuria lintuja se ei yleensä säiky, koska tallin lähellä ja sillä suomen korkeuspiirillä niitä on paljon.
Poroja Eerika pelkää myös, vaikka niitäkin tapaa lähes joka päivä. Hirvien kanssa ei tarvitse edes olla tarkkana, sillä kun Eerika sen havaitsee, läksii se ratsastaja selässään (tai vähemmän selässään) nopeasti kotiin.
Muuten se ei vedä maastossa, mutta säikähtäessään kyllä - no niin varmaan monet muutkin hevoset.

Koulua ratsastettaessa Eerika on todella mukava. Se on helppo ratsastaa jos kyse on helpoista asioista, kuten tavallisesta pohkeenväistöstä niin käynnissä kuin ravissakin, tai laukanvaihdoista kuuden-viiden askeleen välein.
Kuitenkin, mitä vaativampiin asioihin mennään, sitä osaavamman ratsastajan Eerika tarvitsee (loogisesti ajateltuna tietysti näin on, minkä tahansa hevosen kohdalla).
Avotaivutus ja sulkutaivutus käyvät yllättävän helposti, jos Eerika on vasta treenannut. Suoriltaankin sen pitäisi taitavan kuskin kanssa se suorittaa ilman sen suurempia murheita.
Takaosakäännös oli Eerikalle helppo opettaa, ja sen se myös osaa, aivan kuin muutkin helpon C:n, B:n ja A:n asiat.
Eerika kilpailee myös vaativan B:n tasolla, mutta siitä eteenpäin tammaa tuskin koulutetaan. Vaativa B on jo varsin hyvin suomenhevoselta, varsinkin, kun sulkutaivutus laukassa tuotti Eerikalle melkoisia vaikeuksia. Nykyisin tamma menee sen tutun, taitavan ja päättäväisen ratsastajan kanssa suhteellisen hyvin.

Estepuolella Eerika on itseasiassa helpompi kuin koulupuolella. Se hyppää varmasti ja hyvällä estehevosen tyylillä, vaikka sen vanhemmatkin ovat koulupainotteisia. Eerika on myös varsin nopea ja taipuisa, joten tiukatkaan kurvit eivät tuota ongelmia.
Vaikka Eerika on helppo ja mukava esteillä, se ei hyppää metriä korkeampia esteitä, vaan heti kun puomi nousee kymmenellä sentillä metristä, Eerika pudottelee enemmän kuin tarpeeksi.
Sillä ei vain ole kapasiteettiä estepuolella korkeuden puolesta - mutta kukaan ei siltä sitä vaadi, sillä se on täysin koulupainotteinen hevonen.
Eerikalla kisataan silti myös esteitä, pääosin tasolla 70-90 cm.

Maastoesteillä Eerika on melko virtaisa, joten kokemattomammat eivät sillä maastoesteitä mielellään hyppää.
Kokenut ratsastaja saa Eerikankin kuitenkin hallintaan. Ei se pahemmin vedä kuin kymmenisen askelta ennen estettä, mutta tuntuu joskus että olympiakuolaimetko tässä pitäisi pistää tammalle, joka tavallisesti kulkee kolmipaloilla.
Aloittelijat varmasti ajattelevat, että onhan heidänkin opittava hallitsemaan vetävä hevonen - kyllä kokemattomammatkin saavat Eerikalla mennä maastoesteitä, jos haluavat. Tällöin tammalle yleensä pistetään paksut nivelkuolaimet tavallisten kolmipalojen sijaan.

Joskus helteellä, kun Eerikan kanssa lähtee maastoon ja vielä kun kaveri tulee Sumulla mukaan, on varmasti mukava poiketa Livojärven rannalla ottamassa laukkapyrähdyksiä ja kahlailla sekä mahdollisesti uidakin syvemmällä - Eerika pitää uimisesta varsin paljon. Se önisee hauskasti uidessaan, ja monet kerrat on tälle tallityttöjen kanssa uintiretkellä naurettu.

Kilpailuissa Eerika on energinen. Se keskittyy suorituksensa aikana hyvin, eikä välitä kuulutuksista tai taustamusiikista. Kaiuttimien lähelle sitä ei ennen suoritusta tai sen jälkeen kuitenkaan ole syytä viedä, koska tamma säikkyy kovia ääniä. Odotellessa Eerika saattaa vajota omiin maailmoihinsa tai tutustua uusiin hevosiin, ja yleensä se tekee varsin paljon jälkeen mainittua.
Kerran se löysi kilpailuista oikein ystävän, mustan shettisruuna Mooseksen. Yritimme saada sitä pitkään traileriin, mutta tamma ei halunnut liikahtaakkaan Mooseksen luota pois. Kesäisin Mooses tulee laiduntamaan Eerikan kanssa, ja näin saavat ystävykset (tai rakastavaiset, kuten tapaamme vitsailla) olla yhdessä.

No entäpäs eläinlääkäri tai kengittäjä sitten? Lastaus?
Eerika antaa vakioeläinlääkärimme tutkia ja rokottaa sen miten haluaa, mutta tuntemattomien tulisi ensin tutustella tamman kanssa vähän aikaa.
Kengitys sujuu muuten hyvin, mutta lähettyvillä pitäisi olla joku toinenkin hevonen- vähintään omistaja tai hoitaja, sillä Eerika ei tykkää olla yksinään kengityksen aikana, vaikka muutoin olisikin rauhassa yksinkin.
Traileriin tamma astelee yleensä helposti, joskus sitä pitää houkutella kauraämpärin tai omenapussin kanssa.

Pikantin Eerika on siis varsin kiltti luonteinen ja hyväsydäminen, rehellinen suomenhevostamma. Sitä paremmin ei kyllä kuvaa muu lausahdus kuin "sisältää kultaa kukkien lailla".

i. Ristin Startti-Martti sh, 149 cm, trt	ii. Nerian Eemil VIR MVA Ch, KRJ I, KTK-I, YLA I	iii. Kapoeira KTK-II, YLA I, jälk. lk. AB
		iie. Syreenin Guuluisa missä?
	ie. Ryövärintytär DL missä?	iei. Bellin Pehtoori VIR MVA Ch, KTK-III
		iee. Aakuun Ruhtinatar sh, prt
e. Mörkövaaran Tinja sh, 150 cm, m	ei. Karmiinin Känniääliö sh, 149 cm, rt, YLA2	eii. Symbioosin Tuliterä sh, trt, 149 cm, YLA2, SLA-I
		eie. T.A. Jäätynyt Pihlaja sh, 152 cm, rt
	ee. Fiktion Kelmitär sh, 152 cm, rt, YLA1	eei. Pohjolan Kelmi sph, 146 cm, rt, VIR MVA Ch, YLA2, SLA-II
		eee. Dein Säikkysilmä sh, 151 cm, rt, KRJ-III, YLA3

Luonne

Sukutaulu

Kilpailukalenteri

Tulevaisuuden suunnitelmia